sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Iloa, valoa ja rauhaa!

Lakipiste on saavutettu, olemme matkalla valoon päin! Sen huomasi tänään erityisesti siitä, että ihanainen aurinko sulostutti valkoista maailmaamme hetken verran. Eihän se valon lisääntyminen ihan heti näy, vaan pikku hiljaa. Näin toivottavasti myös symbolisemmassa merkityksessä :)

Kristallin läpi onnistui kuvaamaan auringon.
 .
.
Uusperheilyssä on se hyvä puoli, että voi viettää joulua kahteen kertaan. Tänään otimme jo varaslähdön pakettien aukomiseen. Sehän on se joulun tärkein rituaali. Kuusenkoristelun ohella tietysti.

Joulukoristepussissa oli myös pääsiäiskoristeet.


.
Huomenna leivomme lisää pipareita, tällä kertaa käytän samaa reseptiä kuin viimeksikin, mutta hirssijauhojen sijaan taikinassa on spelttiä. Muutenkin ollaan tuunattu jouluruokia parempaan päin. Melkein minkä tahansa reseptin voi muokata terveellisemmäksi korvaamalla ravintosisällöllisesti surkeat ainekset laadukkailla. Kuten margariini -> voi, kookosöljy. Vehnäjauho -> speltti, kookosjauho, riisijauho, mantelijauho jne. Sokeri -> palmusokeri, stevia, taatelit, karppisokeri... Ja mahdollisimman paljon luomua tottakai. Lanttulaatikosta tuli muuten aika villi kun korppujauhojen tilalle laitoin kookosjauhoja, nam! :)

Talotoimikunta toi meille upean värisen hyasintin :)

Nukkumaan mennessä Aurelia kietaisi kätensä ympärilleni ja sanoi "Mamma, ja e så glad!". "Hmm". "Vi lagade en så fin julgran! Med violetta bollar!". "Jo, den blev så fin". "Mamma, ja tycker så jättemycket om dej och du tycker så jättemycket om mej!". "Jo, jag tycker så jättemycket om dej!" *pakahtuu <3

Hyvää Joulua!

torstai 20. joulukuuta 2012

Muutosta ilmassa

Maailma oli niin kaunis tänään! Jotakin hentoa auringonvaloakin kajahti pilvien läpi. Ajatella, me saamme valkoisen joulun! Tai tietysti huominen maailmanloppu voi muuttaa kaiken vielä ;) 



.
Olemme saaneet koko maapallomme aika huonoon jamaan ja itsekkäässä elämäntyylissämme on kyllä kehittämisen varaa. Olisi kyllä miellyttävä ajatus, että huomenna maailma loppuisi ja voisimme aloittaa kaiken täysin puhtaalta pöydältä. Toisaalta tässä nykyisessä trendissä on myös joitakin todella hienoja suuntauksia. Luomujutut, terveys, hyvinvointi, superfoodit, elämänlaatu, downshiftaaminen, jopa henkisyys ovat lähes muotia, mainstreamia ja "normijuttu". Ei lainkaan huono muoti sellainen! Nykyään arvostetaan terveyttä, ympäristöä ja yleistä hyvinvointia. Ihmiset ovat myös henkistyneet, ainakin minun lähipiirissäni. Ikuiset arvot ovat yhä tärkeämpiä ja jatkuvasti enemmän esillä ajatuksissa mutta myös teoissa. Se on upea juttu ja huomioimisen arvoista!



Huomisen "maailmanloppu" voi olla vähän kuin uudenvuodenaatto, sille joka niin haluaa. Hyvä sauma jättää vanhentuneet ja aikansa eläneet ajatukset ja asenteet taakse ja alkaa katsoa elämää ja maailmaa tuorein, kunnioittavin ja positiivisin asentein. Se on uuden, tai ainakin uudenlaisen ajan alku. Voi että, ihanaa! :)

tiistai 18. joulukuuta 2012

Jouluenkeleitä ja sydämiä

Downshiftaaminen ja positiivisten miettiminen meinasi jo mielessäni muuttua elämänilon ja vapauden luovuttamiseen ja turhauttavan siwankassailun harkitsemiseen. Varsinkin näin yltäkylläisyyden juhlaa valmistellessa alkoi tuntumaan todella ankealta tämä elämäntapaintiaaneilu. Rahalla ei saa onnea, mutta aika paljon muuta sillä kyllä saa... Olin juuri selaamassa mol.fi-työnhakusivuja ahdistuneena siitä, ettei mitään sopivia ja kiinnostavia töitä löydy kun puhelin soi. Se oli jouluenkeli kelan tädin hahmossa. Ilmoitti, että saan  heiltä ylihuomenna rahaa. Joulurahaa, kuten hän sanoi :) Talk about kreivin aika! Meinasin alkaa itkemään ilosta puhelimessa, mutta vain kiitin häntä vuolaasti. Siinä tuli kyllä siunattu olo! Olin huomaavinani liikutusta tätin äänensävyssä kun hänelle tuli kiire lopettaa puhelu. Hän varmaan huomasi, että oli saanut hetken nauttia enkelin osassa olemisesta :)

Tässä pieni siskontyttöni, ihanin enkelikuva minkä olen nähnyt! Ja tämä enkeli tulee tänään kyläänkin! :)

Haluan edelleen uskoa siihen, että ne asiat, mitä meillä itse kullakin on sydämessä vahvoina ja tärkeinä, ovat siellä toteuttamista varten. Että meidän ei oikeasti ole tarkoitus luopua omista unelmista ja intohimoista jonkun  "maallisen" päähänpinttymän - kuten "pakko mennä töihin, eikä kivoja töitä ole olemassa" - takia. Olen toki vakuuttunut siitä, että Siwan kassallakin voi olla hienoa ja antoisaa ja jos ei olekaan, niin ainakin siellä on valtavan tehokas mahdollisuus harjoitella asennoitumista. Mutta silti. Syämessäni on palo ihan muihin asioihin. Sellaisiin, mistä ei ehkä saa rahaa, ainakaan ensisijaisesti, mutta mistä saa justiin sitä iloa ja intoa, mitä millään rahalla ei saa.

Olen hieman hämilläni. Tuntuu kuin olisin taas vaihteeksi siinä tienristeyksessä, missä pitäisi valita sydän vai järki. Musiikkiterapiaopiskelut ovat olleet todella antoisia ja ovat tuntuneet juuri oikeilta, todelliselta sydämen jutulta. Ainoa, että ajoitus on selkeästi väärä. Aurelialle on ollut kova pala, että äiti on ollut niin paljon poissa ja juurikin siellä sydämessä tiedän, että en voi jatkaa tätä nyt, mutta kyllä myöhemmin. En tiedä mitä tässä välissä tapahtuu enkä tiedä mitä aion tehdä. Tai ehkä en tee vielä mitään vaan jatkan luottamista elämään. Ja sitten jos ei kannakaan sillä tavalla kuin olin odottanut, niin ainakaan paskaduunit ei maailmasta lopu... ;) 

En usko affirmointiin, että "olen rikas ja menestynyt" ja "saan aina kaiken mitä haluan". Mutta uskon, että mitä tahansa ajattelen, voin muotoilla sen mahdollisimman positiiviseen muotoon niin, että se edelleen tuntuu itselleni realistiselta, uskottavalta. Affirmaatio johon ei usko ei toimi, koska eikös se uskominen ole siinä juuri se juttu? Ajattelen siis, että tässä tilanteessakin minulla on mahdollisuus seurata sydäntäni, vei se sitten siwankassalle tai jonnekin muualle. Uskon, että sydäntä seuraamalla minun on kuitenkin paras olla.

I think I could believe this. So I will!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kaikki muuttuu, blogikin...

Tämä blogi syntyi tarpeesta löytää omaan elämään mielekkyyttä ja iloa. Olin tuolloin kotiäitinä ja tunsin itseni aika yksinäiseksi ja tylsistyneeksi. Yksinäiseksi, koska minulla ei ollut ympärillä enää mitään opiskelu- tai työporukaa ja tylsistyneeksi koska kaikki päivät olivat sitä samaa: lapsen tarpeiden huolehtimista. Halusin löytää näihin samanlaisiin päiviin jotakin riemukasta sisältöä ja päätin, että yksinäisyyteen ja tylsyyteen en aio vajota.

Muistan vieläkin, kun yhtäkkiä ihan tavalliseen hiekkalaatikkoreissuun tulikin uusi jännittävyys: kamera taskussa olin koko ajan valppaana, että mitähän hienoa, jännittävää ja ilahduttavaa keksisin tänään. Ja etsimällä nimenomaan niitä löytyi! Ja sen sijaan, että keräisin tiedot vain itselleni, halusin jakaa ne muiden kanssa, osittain siksi, että se hieman vähensi tuota yksinäisyyden tunnetta. 

Koko prosessi on ollut itselleni hyvin merkityksellinen. Oikeastaan vasta tämän blogin myötä aloin oikeasti kiinnostumaan positiivisuusjutuista ja lueskelemaan elämäntaito-oppaita (joita huomasin olevan hyvin moneen lähtöön...). Muutamassa vuodessa tästä näkökulmailusta on tullut tapa. Erittäin käyttökelpoinen sellainen! Nykyään hyvien näkökulmien ja positiivisten ajattelumallien näkeminen tilanteissa on huomattavasti helpompaa, toisinaan jopa automaattista.

Ihan ensimmäisessä blogipostauksessa iloitsin mm. upeasta kuusta.

Nyt elämäntilanteeni on erilainen. Lapsi on päiväkodissa ja päiväni täyttyvät monenlaisista, etupäässä opiskeluun liittyvistä asioita. Hoppuisessa arjessakin bongaan hienoja asioita ja huomioin ilahduttavia tunteita itsessäni. En vain oikein tahdo ehtiä näpyttämään niitä tietokoneelle... Mikä onkin hyvä konkreettinen todiste siitä, että elämäni ei ole enää todellakaan yksinäistä ja tylsää (ainakaan enimmäkseen) :)

Kuten huomaat, en ole ehtinyt päivittämään tätä blogia kovin aktiivisesti viime aikoina. Aion kuitenkin jatkaa tätä, vaikkakin hieman väljempään tahtiin toistaiseksi. Minulla on joitakin hauskoja ideoita blogin kehittämiseenkin :) Siitä lisää sitten! :)

Nyt ihanaa joulunvalmisteluaikaa kaikille! Joulustressi on oiva tilaisuus harjoitella. Hoppuisuudenkin keskeltä löytyy ilahduttavia, hienoja ja voimaannuttavia asioita. Varsinkin, jos niitä varta vasten haluaa löytää :)

maanantai 10. joulukuuta 2012

Terveysintoilijan piparipajalla

Joskus yritin tehdä jotakin karppitapaisia pipareita, ja pipariksihan se meni... Mutta tällä kertaa niistä tulikin ihan toimivat, niistä pystyi tekemään ukkoja ja ne maistuivatkin ihan ookoolle. Ei tullut ylimakeaa, pikemminkin riittävän stydiä, ettei tarvitse syödä ihan kaikkia kerralla. Eli siis semikarppi, gluteeniton ja melkein sokeriton piparkakku :)

Nää ei oo mitään pipariukkoja. Nää on pipariäiti, piparivauva ja pipari-isi. Äiti siis tuo kaikkein isoin...


.
Ainekset:

200g taateleita monta tuntia liotettuina (+liotusvesi)
5tl piparimaustetta
1/2 dl raakaruokosokerisiirappia (ehkä agavekin toimis?)
150g voita
4dl hirssijauhoa (vois kokeilla ens kerralla tattarijauhoilla)
1 dl riisijauhoja
2 rkl psylliumjauhoa
2 tl soodaa
1 muna

(+Leipomiseen x määrä quinoajauhoa, tai mitä jauhoja nyt haluaakaan käyttää)

Taustalla näkyy myös Aurelian askartelemat lasipurkkilyhdyt. Vissiin me ollaan aika tehokkaita!


.
Lämmitä kattilassa siirappi ja piparimausteet, sen verran, että sekoittuvat, ei tarvitse keittää. Lisää voi nokareina niin, että se sulaa sinne joukkoon. Anna jäähtyä.

Laita taatelit liotusvesineen blenderiin ja aja sileäksi. Sekoita kuivat ainekset keskenään (jauhot+sooda+psyllium). Sitten sekoita kaikki ainekset samaan kulhoon, siis siirappivoiseos, taateli, jauhot ja muna tasaiseksi massaksi. Anna seistä yön yli jääkaapissa.

Leipominen on helpointa niin, että levität leivinpaperin pöydälle ja kaadat sen päälle quinoajauhoa. Siihen nostetaan sköntsä taikinaa ja ripotellaan vielä lisää jauhoja. Sköntsän päälle laitetaan vielä toinen leivinpaperi ja kaulitaan taikina linttanaksi sen läpi! No, loput sitten perinteisen kaavan mukaan, eli muotilla ristiin rastiin ja puolet taikinasta suuhun. Paistetaan n 200 asteessa n 10 min. 

Tätä perinteistä ja oleellista työvaihetta ei tarvitse opettaa ensikertalaisellekaan.


.
Violettia kuorrutusta en ehtinyt vielä testaamaan, mutta yksi toimiva sokeriton piparikuorrutus voisi olla kookosöljystä tehty töhnä, koska se kovettuu kylmässä. Öljyyn voisi sekoittaa jotakin makeutusainetta (steviaa tai hunajaa) ja violetin värin takia mustikkasosetta. Vois tulla ihan hyvä, raportoin jos saan tehtyä! ja raportoikaa ihmeessä jos on jotain hyviä vinkkejä näihin!! :)


lauantai 8. joulukuuta 2012

Violetti on joulun uusi punainen!


Jouluaskarteluja, lumitouhuja... Nyt ehkä uskaltaa jo oikeasti fiilistellä joulua! Jouluaskartelu on erityisen mukavaa se on pienen innokkaan tytön kanssa. Kunhan värit on violettisävyiset, niin kaikki askartelu kiinnostaa.Violetti on hieno väri. Ehkä vähän äidinkin lemppari...

Violeteilla saksilla on kiva leikellä :)


P
Aurelia leikkaamat lumihiutaleet ikkunassa. Löydä kuvasta pieni, iloinen tyttö!

.
Violetit joulukortit, tottakai! (äiti vähän auttoi joulukorttihiutaleiden leikkaamisessa...)

Tein vahingossa tribaali-lumihiutaleenkin. Aika hieno, etten sanoisi!

Parhautta oli myös violetti liukuri pulkkamäessä. Lumi on ihmeellinen asia!


.
Seuraava projekti on superfood(tai jotain sinnepäin) -piparkakkujen teko. Onnellisen kodin blogista löysin jo ihan varteenotettavan reseptin, jota aion vielä hieman soveltaa. Huomenna aiomme leipoa ja jos onnistuu (ja miksipä ei onnistuisi!) niin laitan tänne kuvat ja ohjeet :) Hmm... ehkäpä saisi jonkun violetin kuorrutuksen tehtyä jostain mustikkajutusta..... Violetti, se vasta on joulun väri!

"Sä oot varmaan joko palomies, sotilas tai poliisi", tuumasi vieressäni treenaava nainen punttisalilla. "Kukaan muu ei kyllä pystyis treenaamaan tollai". Hi hii, hihitytti kun myönsin olevani musiikkiterapeutti :) No, ehkä olen tosiaan vähän outo tuon treenaamisen suhteen. Tykkään tehdä lyhyitä ja superrankkoja treenejä. Tällä kertaa tein Zwow #45 -treenin. Ja no... ehkä vähän toisenlainen kuin naisten salitreenit keskimäärin... Sen voit tehdä ihan kotonaankin jos sattuu löytymään pari käsipainoa nurkista. Tai katso ainakin video ja ihmettele :) Ehkä se nainen luuli sotilaaksi, koska mulla ei ollut meikkiä ja aika poikamaiset treenivaatteet päällä. Toisin kuin videon Zuzkalla...


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Lässyn lässyn... :)

Välillä on kyllä alkanut tuntua siltä, että positiivinen ajattelu aikamoista lässytystä ja keinotekoisuutta. Jotenkin mukamas olisi niin mukavaa surkutella kelejä ja oloa ja väsymystä. Saada niistä hyvä tekosyy mässyttää suklaata ja möllöttää tietokoneella (meillä ei ole telkkua, mutta ilmeisesti sitäkin käytetään samaan tarkoitukseen) aivot nollatoiminnalla.

Mutta samalla kuin kirjoitin tuon edellä mainitun, niin jotenkin ihmeellisesti ja yllättävästi päähän alkoi pälkähtämään hyviä asioita. Ehkäpä olen harjoitellut sitä riittävän kauan, että sitä alkaa tapahtua jo itsestään? 

Nimittäin yhtäkkiä muistin, että tänäänhän tuli veronpalautukset! Piti ihan käydä tarkistamassa tili, ja totta mooses, sitä oli tullut vielä yli puolet enemmän kuin muistin! Jee jee ja jeeeeeee!!! :D Kannattaa todellakin tehdä veronvähennykset ansionhankintamenoista!

Sitäpaitsi tänään ei edes ole ollut ankeaa! Mistä sellaista oikein olen saanut päähäni?? Olin nimittäin pitkästä aikaa orkesterikeikalla soittamassa, sitä paitsi barokkiorkesterin! Barokkimusiikki barokkisoittimilla ja barokkivireessä on jotakin niin mahtavaa, siis todella! Siinä musassa ja soundissa vain on jotain mädjikkiä, se laittaa ihmeelliset ja hienot vibat liikkeelle. Soitamme Bachin Jouluoratoriota, ja se on kyllä yksi hienoimpia ja koskettavimpia jouluun liittyviä biisejä. Ilahduttavan valoisa teos, ei lähellekään niin synkkä kuin esim. pääsiäiseen liittyvät Bachin teokset. Konsertti on Kallion kirkossa 15.12.2012, ja ymmärtääkseni se on ihan jopa ilmainen. Eli tervetuloa ihmettelemään ja ihastelemaan barokkisoundia! Tästä tarkemmat tiedot.

Yleistä orkesterireenien taukohälinää...

Sitten on vielä pitkä viikonloppukin jo alkanut! Tuntuu erittäin tarpeelliselta. Ja mukavaa ohjelmaa tiedossa myös. Eihän tämä ole lainkaan hullumpaa, kun alkaa miettimään! (ehkä pitäisi miettiä vähän useamminkin...)

No joo... oikeassa ehkä olin tuossa ihan ekassa asiassa. Aika lässytystä tästä tuli ;) Mutta entäpä sitten? Tänään vaihtelimme kuulumisia vanhojen soittotovereiden kanssa, eikä puhettakaan perinteisestä "paskaaks tässä", vaan moni ihan avoimesti oli sitä mieltä, että menee todella hyvin, ihan piirun vajaa täydellisestä ja että ovat tosi tyytyväisiä elämään. Sellainen "lässytys" ei ehkä ole yhtä jännittävää kuin viimeisimmät valitusjuorut, mutta luo kyllä ympärilleen huomattavasti iloisemman ja valoisamman ilmapiirin!

Tänään luin lehdestä, että oikeaan ja menestyvään blogiin ei kelpaa kännykkäkuvat. Joten tässäpä sitten ihan oikea taideteos, luulisi kelpaavan. Barokin aikaan taidettiin kyllä laittaakin hieman enemmän efforttia kuvan tekoon. Olisi kivaa, jos barokkiorkesterin soittajilla olisi barokkisoittimien lisäksi myös keikalla aina barokkivaatteet. Justiin vaikka tuollaiset punaiset, puoli rintaa paljastavat kaavut.

Tollaset basistisiivet olis kans ihan mageet keikalla!

lauantai 1. joulukuuta 2012

Selvittiin!

Eka luukku avattu! Ja talvikin tuli. Onnittelut meille, me selvisimme marraskuusta :) Huh!

Lumitouhuihin oli lyhyt matka, ei tarvinnut mennä parveketta pidemmälle :)
n
Tosiaan, avasimme kalenterluukut, siivosimme keittiön pöydän ja tiskasimme yhdessä (Aurelian toivomus), touhusimme lumessa, leivoimme kakkua (Aurelian toivomus tämäkin), ajelimme pulkalla (taisi nää kaikki meidän jutut olla Aurelia toivomuksia), katselimme kirjastosta lainaamiamme hauskoja piirrettyjä... Olen vissiin ollut riittävän kauan muussa elämässä, koska tuntui oikeasti mukavalta touhuta Aurelian kanssa 2-vuotiaan juttuja, se tuntui kuin ilahduttavalta vaihtelulta (eikä jokapäiväiseltä velvollisuudelta, kuten muutama vuosi putkeen kotiäitiyttä saattaa aiheuttaa...). Tunsin itseni ihan hyväksi äidiksi, ja kylläpäs tuntui hyvältä!!! Ja kohta on joululoma tuolta koulusta, niin voin taas olla enemmän läsnä pienen tytön elämässä <3

Onneksi lumeen on pehmeä pyllähtää...
n
Niin, tuon kakkureseptin voisin vielä jakaa! Tai no resepti.... siis kaikki määrät täysin fiilispohjaisia. Enemmän tai vähemmän tai jotain sinnepäin :) Kakku oli myös oivallinen lounaan korvikkeeksi nirsolle 2-vuotiaalle, tähän kakkuun oli nimittäin helppo piilottaa runsaat määrät terveellistä proteiinia, kuten kananmunaa :) Sopii myös karppaajalle ja on gluteeniton.

Jouluinen Suklaakakku

Vatkataan vaahdoksi:
-kananmunia 4-6 kpl
-makeutusainetta, kuten erytritolia ja/tai steviaa

Sekoitetaan kulhossa:
-kookosjauhoja
-riisiproteiinia
-raakakaakaojauhetta
-piparkakkumausteita
-2 tl leivinjauhetta
-2 tl soodaa
-psylliumjauhetta

Sekoita edellämainitut keskenää, lisää sulatettua kookosöljyä, turkkilaista jugurttia (tai tuorejuustoa) sekä tuorepuristettua omenamehua sen verran, että taikina on riittävän löysää. Piparkakkumausteita laitettiin tosi reilusti, kanelia, neilikkaa, kardemummaa, inkivääriä ja pomeranssia, yhteensä monta ruokalusikallista. Nam!

Paista uunissa jotain 200 asteessa ja jotain puolisen tuntia.

Kakkumme jäi vähän kuivaksi, joten kostutin sitä tarjoilulautasella, yhteensopivia kakun kanssa oli ainakin omppumehu, kerma ja kahvi.