maanantai 28. marraskuuta 2011

Kovistelua

Ensimmäisen ryhmän kohdalla olin ystävällinen ja puhuin lempeästi. Parinkymmenen esiteinin joukosta kolmannes häiriköi niin, että haittasi muiden rentoutumista. Ei perhana, miten mä jaksan koko päivän tällaista shittiä.  

Pottuunnuin niin, että seuraavalle porukalle oli täysin eri linja. Ei mitään lempeää rentoutuskonserttiäänensävyä vaan koopääveepää: "Ja jos tässä ryhmässä on sellaisia, jotka tietää, ettei osaa hillitä itseään ja on pakko ruveta häiritsemään, niin tuolla takaseinällä on penkki. Sinne saa mennä istumaan. Ja jos täytyy puhua, niin tuossa on ovi. Siitä mennään ensin ulos, sitten vasta puhutaan". Kaksi poikaa innostui menemään takaseinän penkille. "Ja sä meet toiselle penkille tohon toiseen nurkkaan".

Rentoutuskonsertti alkoi. Olin Karjaalla Kiilan koulussa pitämässä konsertteja 5-6-luokkalaisille. Tämä konsertti oli todella erilainen kuin ensimmäinen. Lapset olivat lepäsivät puulattialla ja pääsivät rentoutusjujusta kiinni. Puolessa välissä konserttia myös takaseinän pojat olivat valuneet lattialle makaamaan. Konsertin jälkeen kaikki olivat häkeltyneen innoissaan. Kaikki viittasivat kun kysyin tunsiko kukaan lattiavärinää. Sitten he halusivat tietää vaikka ja mitä bassonsoitosta. "Onks tota vaikee soittaa?" "Onks toi soitin vanha?" "Miten sä osaat soittaa noin hyvin?" "Onks toi se hevosen häntä?". Puolet porukasta halusi jäädä välitunninkin ajaksi lepäämään patjoille. Molemmat takaseinän pojat tulivat erillään toisistaan erikseen kehumaan soittoani. Ja yhtäkkiä huomasin pääni sisällä aivan eriskummallisen ajatuksen: onpas esiteinit ihania ja voi että miten suloisia pahispoikia :)


Sana taisi kiiriä seuraaville ryhmille. Ei tarvinnut erityisemmin kovistaa. Porukan pahikset kysyivät jo ovella innoissaan "Siis ihan oikeesti täriseeks tää lattia!!?". Kappaleiden välillä pieni poika yhtäkkiä nosti päätään, hymyili minulle ja ilmataputti innokkaasti. Hyvin tarkkana, ettei häiritsisi muita. Kun konsertti oli loppu, kysyivät, voisiko soittaa vielä lisää. 

Päivän viimeinen porukka oli innokkain. "Siis tää oli ihan tositosi ihanaa!!!" Konsertin jälkeen hekin tilasivat lisää musiikkia. "Mut onks pakko nukkuu, ku mä haluisin kattoo miten sä soitat". Sitten innokkaimmat halusivat kokeilla basson soittoa. Kun lopulta sain basson pakattua pussiin (he halusivat auttaa), he halusivat kokeilla roudata sitä. Saattoivat minut ulko-ovelle saakka ja viimeinen mitä heistä kuulin oli innokasta hihkuntaa "tää oli NIIN ihanaa!". Niinpä, tää oli tosi ihanaa! <3

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Ei voi olla totta! KESÄ!!!

Tänään riehui todella mahtava, mahtipontinen ja aito marraskuun myrsky! <3 Meren rannassa olisi varmasti näyttänyt upealta, vaan ehkäpä pääsen joskus elämässäni vielä asumaan paikkaan, josta pääsee helposti kävelylle meren rantaan. Vaahtopäiden sijaan saimme aivan yllättäen kokea hienon pyroshown keskellä kaupunkia narinkkatorilla! Tuuli ulvoi ja sade piiskasi naamaan. Pimeys oli vallannut ympäristön. Yhtäkkiä ilmoille kajahti vahva musiikki ja kampin katolta räjähti ilmoille hieno, musiikin tahtiin räiskyvä ilotulitusshow! Hahaaa! Eikä mikään mikä tahansa perushoppipoppi musiikki... heh heh... Taivaalla räiskyi nimittäin Vivaldin vuodenajoista ei tosiaankaan talvi eikä edes syksy, vaan juuri tämän synkän marrasmyrskyn keskellä soi KESÄ!! Hahaa haa! :D Mutta aika hyvin se kyllä sopi, kuuntele nyt vaikka tästä loppusoinnut:




Lievää ironiaa :D he he heee... :) Mutta hei, kiinnostaisiko kuulla Vivaldin vuodenajat ihan oikean räiskyvän barokkiorkesterin soittamana? Siihen olisi kyllä nyt mahdollisuus! Ei ehkä ihan yhtä hienon pyrotekniikan ja luonnonvoimien kera, mutta sitäkin vahvemmalla (ba)rokkitulkinnalla :) Barokkiyhtye Ensemble Nylandia, jossa siis itsekin soitan, pitää ilmaisen konsertin perjantaina 2.12.2011 klo 19 Sibelius-Akatemian R-talon pikkusalissa (ent. urkusali, 2.krs, kamarimusiikkisalin vieressä ja R-talo on siis osoitteessa Pohjoinen Rautetiekatu 9). Pulpahtavia, riemukkaita ja räiskyviä Vivaldin vuodenaikoja luvassa! Ja jos olet koulussa pakkosoittanut nokkahuilulla biisiä "ostakaa makkaraa", niin tule ja ylläty kuinka supertaidokkaasti niinkin yksinkertaiselta vaikuttavalla soittimella kuin nokkahuilulla voi soittaa! Vuodenaikojen lisäksi nimittäin soitamme myös virtuoottisen nokkahuilusolistin kanssa :) Tervetuloa sinne siis!

Kampissa oli tulitteiden lisäksi myös joulupukki ja Jukka Perko. Aureliaa kiinnosti jälkimmäinen enemmän.
Keskittynyttä saksofoninkuuntelua.

Groovemeininki :)

Epäilyttävä partaukko, paras pysyä kaukana...

Aamupäivällä olimme Steinerkoulun myyjäisissä. Sieltä ostimme mm oikeaa kennohunajaa! Onpas se hyvää!! Ja sen voi myös luokitella superfoodiksi hyvällä omatunnolla :)

Aivan sai-RAAN hyvää!!!

Ihania neulottuja eläimiä. Aurelia osasi laittaa jokaisen myös takaisin! <3

Illalla innostuin tosissani, kun kävin minulle uudessa liikuntakeskuksessa tutustumiskäynnillä. Siellä oli nimittäin pitkä rivi kahvakuulia odottamassa! Eikä mitä tahansa markettikuulia, vaan ihan oikeita kisakuulia! Kahvakuulailu on viime aikoina päässyt jäämään vähemmälle, mutta nyt innostuin todella lujaa! Tämä oli siis ensimmäinen kosketukseni oikeisiin kuuliin. Kylläpäs kulkivat hyvin eikä meinannut ollenkaan lipsahtaa otteesta! Tätä täytyy päästä tekemään lisää! :D

<3

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kakkukikkailua ja smurffitietoutta

Olen aika hyvin oppinut erottamaan ja poimimaan esiin hyvät asiat omassa elämässäni. Mutta oi! Kunhan vielä opin hyödyntämään tätä samaa taitoa parisuhteeseen, niin varmasti sekin pääsee aivan uudenlaiseen nousuun. Mieheni tuskin innostuu, jos tänne blogiin raportoin kovasti parisuhdettamme (ja ketä se nyt edes kiinnostaisi...). Mutta esimerkinomaisesti jos tästä päivästä kuitenkin luettelen hyvät jutut, niin onhan minulla aika ihana mies, vai mitä! :)

*Kävi aamukymmeneltä kirjastossa hakemassa meille Back to the Future 1-elokuvan.
*Kävi samalla kaupassa.
*Toi tullessaan minulle synttärilahjaksi hellävaraista tiskiainetta herkkänahkaisille, vai oliko se ..herkkäihoisille...? (Tapio antaa minulle aina siivous/kodinhoitoaiheisia lahjoja, romanttista, ..eikö?). Ja vielä toinenkin lahja minulle: Tiskihanskat, mutta ei minun kokoa, vaan hänen omaa ..kokoaan, sisältäen lupauksen tiskata vähintään kerran kuukaudessa :D
*Kehui ja söi hyvällä ruokahalulla tekemiäni raakakakkuja.
*Tiskasi vieraitten lähdettyä <3
*Pesi ainakin neljä koneellista pyykkiä.


Tänään siis tosiaankin pääsin jälleen kakkukikkailuun :) Tuli aika villejä kakkuja, kaipaavat ehkä hieman hienosäätöä, ennen kuin reseptit julkaistaan :P Tai no, mansikkakakusta tuli tosi hyvä, sen resepti on suunnilleen sama kuin tämän, mutta mustaherukoiden ym. tilalle 1kg sulaneita pakastemansikoita, joista mehut valutettu pois.

Kakun leikkaaminen vaati keskittymistä.

Niin, se toinen kakku oli tosiaan vähän villimpi. Alempi kerros makua spirulina-raakakaakao-lime ja päällimmäinen (raaka-)valkosuklaamousse. Maku oli vahva ja virkistävä, ja ulkonäkö lähinnä pinaattimunakas... Ja se lässähti tosi tyylikkäästi kun poistin irtopohjavuoan reunat, kunnes hiffasin laittaa sen pakastimeen hetkeksi... Tämä kakku oli todella täyttävää! Ennen puolta päivää nautitut raakakakut pitivät nälkäämme niin tehokkaasti, että söimme seuraavan kerran vasta kuudelta illalla... :) Reseptiä laitan kehiin kunhan hieman kehittelen tätä ideaa eteenpäin.


Aurinko on mahtava! Pelkästään sen näkeminen tekee ihmeitä tähän vuodenaikaan. Maailma näyttää heti niin upealta!




Oikea syntymäpäiväni oli eilen. En meinannut muistaa sitä, ennen kuin puhelimeen tuli onnitteluviestejä. En edes, vaikka jouduin kirjoittamaan hetun lipuntarkastajan lappuun. Oma korttini oli kyllä voimassa, mutta se oli jäänyt kotiin, joten lainasin mieheni korttia päästäkseni sinne (kotiin). Tässä arvokasta tietoa kaikille, jotka vahingossa tai tarkoituksellisesti matkustavat jonkun toisen kortilla: Jos tarkastajat tulevat, ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA NÄYTÄ NIILLE SITÄ KORTTIA! Sano suoraan, että kortti jäi kotiin, tai jos pystyt, teeskentele ensin etsiväsi sitä vimmatusti. Tarkastajat nimittäin ottavat kortin pois kokonaan ja kortin haltija pääsee vasta parin päivän viiveellä hakemaan sen jostain toimistosta. Tässäkin veemäisessä tilanteessa oli hyvää. Paitsi, että opin yllämainitun asian, olivat muut matkustajat kovin empaattisia ja pitivät puoliani tarkastajia vastaan. Tuli oikeasti tippa linssiin, kun matkustajat niin välittivät. "Sympatiat on kyllä ihan täysin sun puolella!"

torstai 24. marraskuuta 2011

Ihan läppä keli. Me like!

Tänään oli kyllä hienoa roudautua konserttipaikalle autolla! Olen mielestäni ansainnut pikku tauon tuosta ikuisesta bussiextremeilystä :) Keli oli mitä täydellisin rentoutuskonsertin pitämistä varten. Sellainen ihan superankea. Sadetta just sen verran, ettei kannata käyttää sadevaatteita, mutta kuitenkin sen verran, että kokoajan on pikkunihkeä olo. Tuulta niin, että hiukset kokoajan naamalla ja suussa. Harmaata. Pimeääkin. Niin tajuttoman överi keli, että se tuntui ihan läpältä. Joten naureskelin itsekseni :DDD Ha ha haa haa :)

Eikä!! Klo 13 ja päivä kirkaimmillaan... Ei tälle voinut kuin nauraa! :D

Rentoutuskonsertin kuuntelijoilla vaikutti olevan todella "myysiä". Ankeasta ulkoilmasta kömpivät sinne matoille ihanien lämpimien peittojen alle, pimeässä pikkulyhtyjen ja suolalampun loisteessa makoillen ja basson mörinää kuunnellen. Veilä kun olisi ollut takkatuli... Minäkin haluan rentoutuskonserttiin kuuntelemaan! :) Hienoa oli kyllä soittaakin ja ihmiset tuntuivat tykkäävän. Se on kyllä ihan parasta! Tulee niin hyvä mieli, kun voi jakaa hyviä asioita muille :) 

Tulin tosi iloiseksi kun konserttiin saapui blogikilpailussa kylpylävapaalipun voittanut ystävänsä kanssa suoraan juurikin sieltä kylpylästä. Heistä suorastaan huokui hyvä olo ja elämänilo. Keskellä kaamosta! :) Sain myös kotiinviejäisiksi hienon piparitikkarin ja mansikkamehua konserttia kuuntelemaan tulleelta pikkuserkultani :) Kyllä on Facebook huippujuttu, kun sitä kautta tavoittaa kaikki! Jopa ripariystäväni jota en ole nähnyt oikeasti vuosiin tuli konserttiin, nimenomaan juuri facebookin kautta :) Me like!


keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Mysa, va e de på finska??

Joidenkin mielestä marraskuu on kuukausista ankein. Itse olen aina tykännyt siitä. Pimeydessä on puolensa, nimittäin koskaan ei kynttilät loista yhtä upeasti kuin pimeässä! Ruotsin kielessä on sana, jolle en ole onnistunut keksimään suomennosta, joka kuvaa sitä ihanuutta, mitä pimeässä on. Verbinä se on "mysa" (lausutaan myysa) ja adjektiivina "mysig". Jos haluaa myysata, voi sytyttää kynttilöitä, kääriytyä lämpimään vilttiin, käpertyä takkatulen ääreen tai pehmeään nojatuoliin, juoda hyvää teetä, lukea jotakin kivaa, silittää kissaa tai rakasta ihmistä, syödä (raaka)suklaata, kuunnella ihanaa musiikkia, jutella tai vain olla omissa ajatuksissaan. Ruotsi-suomi-sanakirja antaa suomennokseksi verbin myhäillä  :P Hmm... Synonyymisanakirja taas antaa myhäilyn synonyymeiksi hymyillä tai äännähdellä tyytyväisesti, leppoisasti, muhoilla, myhähdellä. Eihän se ole sama kuin mysa! Kertokaahan minullekin, jos tiedätte mysigille jonkun hyvän suomennoksen. Käpertyminen, lämpö ja pehmeys on ainakin oleellinen osa myysaamista. Ja kissat ovat siinä hommassa mestareita. Kuvat pöllitty jostakin (ruotsalaisesta) blogista, tässä linkki.


Taidan kyllä tietää, mistä marraskuumyönteisyyteni juontaa juurensa... Tietysti siitä, että olen jousimies ja minulla on kohta synttärit :) Se on kiva juttu se. Meni vuosia, etten jaksanut muistaa edes omia synttäreitä, saati kutsua ketään edes kahville, mutta nyt kun olen hurahtanut noihin raakakakkuihin, olen ymmärtänyt, että kaikki kissanristiäismahdollisuudet pitää hyväksikäyttää, nehän ovat oivallinen syy kakkuun! Sitäpaitsi yhtä paljon syitä tarvitsee sille, että voi kutsua mukavia ihmisiä kylään! Täälläpäin ystävät eivät soita ovikelloa, ainoastaan lupatarkastajat ja mormoonit. Siksi ystävät pitää kutsua kylään. Ja kissanristiäiset ovat juuri parhaita tekosyitä sille :) 

Hakusanalla "mysig dukning". Myhäilevä kattaus?? :)

Kyllä muuten tuntuu mahtavalta olla kotona reissun päältä, syödä terveellisiä hihhuliruokia, tehdä liikuntatreenejä, viedä Aurelia hoitoon ja hoitaa itse sillä aikaa tekemättömät asiat. Tuntuu todella minulle sopivalta! Vielä kun saan tiski- ja pyykkivuoret valloitettua, niin kyllä kelpaa :)

Huomenna on muuten jälleen rentoutuskonsertti. Sekin on kivaa :) Sinne on ilmoittautunut aika paljon ihmisiä, mutta jos joku blogilukijoista innostuu osallistumaan, niin mahtuu kyllä! Lisätiedot täältä. Tai no, laitetaan koko mainosjuliste tänne, kun se on aika hieno :)

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kaamoksen sydämessä

Yksi hienoimmista asioista, mistä tulee hyvä mieli on, kun onnistuu auttamaan toisia ihmisiä. Tänään sain auttaa useampiakin. Venyttelytunnillani käy jos jonkinlaisen vaivan omistavaa henkilöä. Hämmästyin itsekin, kuinka paljon tietotaitoa minulle on elämän varrelta kerääntynyt, kun osasin neuvoa useammallekin mummelille terveellisiä ja lääkkeettömiä vaihtoehtoja mitä erilaisimpien vaivojen hoitoon. Minulle ihan yksinkertaisia juttuja. Luontaistuotteita, superfoodeja, ruokailujuttuja, elämäntapajuttuja, itsehoitojuttuja. Ennen kaikkea pystyin antamaan ihmisille toivoa! Jos skeptikon mielestä superfoodit ovat vain placeboa, niin mitä väliä sillä on, jos se kerran auttaa!? :)

Ja voi ihanuutta! Minä sain tänään kukkia! <3 Vieläpä rakkaalta mieheltäni! <3 Ihan oikein ruukussa, eli ei mitään puolen viikon kestävää kimppua, vaan ihan oikean, elävän orkidean! Orkideat ovat ihan lempparikukkiani ja tulin todella iloiseksi niistä! Totta tosiaan, syntymäpäiväni lähestyy. Erinomainen syy päästä taas keksimään uusia jänniä raakakakkuja! :)


Ja selvisimme Kuusamoreissulta kotiin, vaikka kotimatka yöjunalla olikin aika rankka. Lentokotelossa oleva basso on aika paljon roudattavaa. Siihen päälle vielä matkatavarat ja lapsi vaunuineen. Nukuimme kuitenkin hyvin ja olisimme nukkuneet mielellämme vielä enemmänkin jos VR olisi tapansa mukaan ollut riittävästi myöhässä... ;)

On ihan mahtavaa, että mieheni lainaa kirjastosta hyviä kirjoja. Nyt luen lainaamaansa aivokirjaa, Parasta aivoillesi (Kivinen-Keränen-Ruuti) ja on kyllä jällee todella lukemisen arvoinen kirja! Tässäpä viimeksi lukemani kolahtanut pätkä:

Sipsipussi rapisee jo entistä useammalla aikuisellakin, ja mikroaaltouuni kilahtaa tiheään tahtiin. Jäätelöä mussutetaan suoraan purkista telkkaria katsoessa. Netissä surffaillessa suu käy kokoajan. Kosketusvajetta, läheisyydennälkää, lääkitään lohturuualla. Kun on vaje ja huono olo, ruoka helpottaa. Aivokemian kannalta näin juuri on. Syöminen saa onnellisuushormooni oksitosiinin virtaamaan. Syödessä olo rauhoittuu ja rentoutuu. Ahdistus ja stressaantunut olo häviävät.

Kosketusvaje, läheisyysnälkä. Aika rankkoja sanoja, suorastaan tabuja tässä kulttuurissa! Nyt kun on pimeää ja kylmää, on entistäkin tärkeämpää ja hienompaa huolehtia ei vain itsestään yksinään, vaan myös toisistamme! Ei vain omasta, vaan toistemme kosketusvajeesta ja läheisyysnälästä! Mussuttamisen sijaan oksitosiininsa voi saada vaikkapa halaamisesta. Se on samalla sosiaalista vuorovaikutusta ja aivoillemme kaiken kaikkiaan äärettömän terveellistä! Ja miksi siitä on tehty niin vaikea asia? Voiko asialle mitään? Halaa sinulle tärkeitä ihmisiä! Se on ilmaista ja antaa kaikille osapuolille niin paljon kaikkea hyvää! :)

Nyt tosiaan vihdoin kotona! Pääsin purkamaan kameran, ja tässä vielä hyviä hetkiä Suomalaisen Barokkiorkesterin Kuusamoreissun varrelta:







Pikkubussissa oli todella tiivis tunnelma.

Ja upeat maisemat!

Pitkän ajomatkan paras hetki :)

Oli siitä lentokotelosta jotain iloakin!

Poroja! <3


Upea sumu konserttipaikan vieressä.

Kiertueen viimeinen konsertti täpötäydelle, innostuneelle yleisölle.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Se on joulu!

Aamulla avasin verhot ja yön aikana oli tullut joulu! Kultainen aurinko kimmelsi horisontin tuntumassa ja valaisi maailman satumaisen houkuttelevaksi. Siispä ulos lumihankeen! Juuri tänään sattui olemaan vapaa aamupäivä. Me etelän tytöt jouduimme kylläkin suuntaamaan hankeen kenkäkaupan kautta. Kuusamon kenkäateljeesta löytyi tosi hyvät talvikengät äidille ja tyttärelle. Orkesterin kerääntyessä lounaalle huomattiin, että aika moni soittaja oli käynyt saman kaupan kautta :) Täällä on nyt sesonki päällä :)







Joulumeininkiä:


Huomisen konsertin jälkeen alkaa kotimatka... Tällaisen leirin kanssa liikun :) Kuva menomatkalta lentokentälle.

Tiikeri istuu rattaissa.

 Tässä vielä Ti-Ti Nallen iloiset terveiset Hyvää tänään -blogin lukijoille:


perjantai 18. marraskuuta 2011

Lunta ja iloisia ihmisiä


Taivalkosken kirkko


Täällä lapissa hommat toimii ja ihmiset ovat ihania! Meistä pidetään tosi hyvää huolta ja ihmiset ovat avuliaita :) Olemme pitäneet barokkikonsertteja koululaisille ja ne ihan oikeasti tykkäsivät. Koululaiskonsertit ovat tosi hyvin toteutettuja ja kuulijat pääsevät osallistumaan. Yhdessä kohdassa joku yleisöstä pääsee kokeilemaan taitojaan kapellimestarina. Yleensä se aina on se paikallinen teinikingi, joka haluaa tulla. Näiden vierailevien kapujen johdolla on ihan tosi parasta soittaa :) Tänään koko orkesteri repesi (ja yleisö myös) kun teinikukko pisteli parastaan :D Yleensä nämä koululaiskaput johtavat vain dyamiikkaa, eli kädet ylös = kovaa, kädet alas = hiljaa. Mutta tämä sälli alkoi johtaa myös tahtia ja orkesteri seurasi ihan tosi tarkasti ja tuli vahvasti mieleen se yksi Mr Bean -elokuva :)

Eilen illalla paras yllätys oli Ti-ti Nalle! Yhtäkkiä se pelmahti meidän treenisaliin ja arvaatte tietysti kuka mankui Titimanallea koko loppuillan ja seuraavankin päivän :) Sillä oli näköjään juuri ollut keikka samassa talossa :) Koko orkesteri sai halit, mutta Aureliaa ujostutti vähän liikaa...



Ja sitten näimme matkan varrella vielä poroja! Aurelian mielestä ne olivat isi-bambeja... Porojen kaverina seikkaili myös iso punainen kettu Repolainen. Kameran sain kaivettua vasta viiveellä, mutta jotakin ketun tapaista voi tästä kuvasta löytää jos tarkasti katsoo...


Istun nyt hotellin koneella ja onnistuin jotenkin saamaan joitakin kuvia kamerasta ulos, en tiedä miksen kaikkia? Lisäsin siis eilisen tekstiin myös joitakin kuvia.

torstai 17. marraskuuta 2011

Lykkyä matkassa

Se on aina jännittävää matkustaa lentokoneella basson kanssa. Nyt oli basson lisäksi lapsikin mukana. Ja mummo, onneksi! Oli niin monta jännitysmomenttia, että huh huh. Ja mitä mahtavia yhteensattumia! Ensinnäkin muistin basson lentokotelon vasta kaksi päivää ennen lentoa, iltakymmeneltä. Mikä lykky, että kotelonlainaaja ensinnäkin vastasi puhelimeen ja lisäksi oli kotosallakin, joten lähdin seuraavana aamuna hakemaan koteloa. Mikä lykky, että meillä on siskon farkkuauto lainassa!
Basso kahvilan ulkopuolella. Ei tarvinnut pelätä, että joku lähtisi sen kanssa matkaan...

Jännitysmomenttia oli myös pakata basso lentokoteloon. Varasin rutkasti aikaa, koska tajuttoman iso ja painava kotelohässäkkä piti raahata käsivoimin bussipysäkillekin. Se ei todellakaan ole mitään pikkutyttöjen hommaa. Ja kuinka ollakaan, bassonpakkaus meni täydellisesti, lentokotelon ja samanaikaisesti ison matkalaukun raahaaminen sujui myös (sain säälikatseita kylläkin) ja olin bussipysäkillä 45min etuajassa! Kahville siis! Kahvilassa oli ihania, hyväntuulisia ihmisiä ja tietysti matkalaukkuni herättivät keskustelua. Vieruspöydän mumot olivat innoissaan kun kerroin soittavani Suomalaisessa barokkiorkesterissa. "Vau, sitten jos nähdään teidät telkkarissa, niin voidaan sanoa, että kattokaa, meidän ystävä soittaa tuolla bassoa!" Ja toisessä pöydässä oleva rouvakin hymyili: "Suomalainen barokkiorkesteri on tosi hyvä, oon useastikin käynyt kuuntelemassa teitä". Ihan huippumeininki <3

Bussiin 615 mahduttiin. Basso, vaunut, matkalaukut, kaikki. Matka kentälle meni tosi hyvin.

Jännitystä kyllä riitti silti. Eilen illalla huomasin, että mummon lentolipussa on väärä nimi. Siinä lukee Sippoin, vaikka hänen nimensä on Sipponen. Apua... Mutta mikä lykky! Virkailija kirjoitti koneelle vain kirjaimet SIPP eikä siis huomannut koko asiaa! Huh! No ei siinä vielä kaikki... Virkailija halusi tietää paljonko basso painaa.  Olen oppinut, että helpoimmalla pääsee kun sanoo "Suunnilleen 20kg" (mahdollisesti hieman alakanttiin arvioituna... ;) joten sillä mentiin. Olin hyvin tarkka, että itse sain kantaa basson ovelle saakka ja yritin teeskennellä sen olevan höyhenenkevyt. Jes, sinne meni! Roudausukot ottivat basson mukaansa.

Noh, seuraavalla tiskillä piti maksaa basson lisämaksu. Siellä virkailija ilmoittikin, että "Täällä on lentoyhtiön merkintä, että tämä ilmoittamanne iso soitin ei mahdu tähän koneeseen". No outs... Sanottiin, että se meni jo ja maksettiin vaadittu maksu ja sitten vain toivottiin, että jospa ne roudariukot kuitenkin olisivat saaneet sen sinne koneeseen....

Onnistuin salakuljettamaan vettä turvattarkastuksen läpi. Mutta se oli vahinko. Läpivalaisulaite ei näköjään näe metallipullon läpi. Ja mitä ihmettä! Yksi tarkastajista oli lapsuudenystäväni Elkku! Tiesin kyllä, että hän on siellä töissä, mutta en olisi uskaltanut toivoakaan, että oltaisiin satuttu samaan aikaan samaan paikkaan! Ihan loistava yhteensattuma!

Itse lento sujui todella hienosti. Maisemat olivat mitä parhaimmat ja Aureliakin jaksoi vaikka päikkäriaika oli mennyt jo kauan sitten. Perillä sitten jännitettiin bassoa. Ja mikä lykky! Sieltähän se tuli, ihan matkalaukkuhihnaa pitkin muiden matkalaukkujen seassa! Sellaista en ole ennen kokenutkaan, yleensä ne tulee jostain spesiaaliovesta jostain toiselta puolelta lentokenttää :) Ja mikä tärkeintä, basso oli ehjä!

Kuusamossa lähdin ruokametsästykseen. Reissun päällä tuli puputettua ihan mitä sattuu, kun ei ollut valinnan varaa ja halusin saada oikeaa ruokaa. Vehnäpatonki, sehän maistuukin ihan kuivalta, miten ihmiset jaksaa sellaista syödä??! Menin hortoilemaan Kuusamoon ja yhtäkkiä löysin itseni Life-kaupasta. Sinne oli juuri tullut kuorma tuoreita luomuvihanneksia! Huippua! Varsinkin luomupaprikat olivat niin tummia ja terhakoita, etten ole ennen sellaisia nähnytkään! Tästä tulee ihan supermahtava reissu! :)


Olen sillä tavalla vanhanaikainen, että en kuljeta nettiä mukanani. Olen Kuusamon kirjaston koneella, eikä tämä suostu avaamaan kuvia kamerastani. Olisi nimittäin ollut hienoja kuvia, sillä täällä on LUNTA! No, lisään ne jossain vaiheessa jos onnistun :) Palataan...



Kuusamon konserttitalo