Nyt on nyt eikä ylihuomenna

Venyttelytuntieni vakkarimummot ovat niin ihania! Tykkäävät venytellä ja tulevat tunnin jälkeen kertoilemaan kaikkia juttujaan. Se on hassu juttu, kun välillä vain lipsahtaa suusta jotakin, minkä itsekin vasta tajuaa sanottuaan sen ääneen. Siis varsinkin, kun on kyse hyvästä jutusta, eikä muuten vain lipsahduksesta :) Tämänkertaisen venyttelytunnin jälkeen mummo tuli kertomaan, kuinka alkaa pikku hiljaa oppia olemaan lempeä itseään kohtaan, kun ei enää voi paahtaa samaan tapaan kuin nuorempana. Kuulin suustani tipahtavan sanat: "Kun ikää tulee tietyn vertaa, sellainen viisaus monesti kasvaa, että tajuaa, että jos aikoo nauttia elämästä, niin se on paras tehdä NYT!" Kuultuani sanani tajusin: Ei tuon oivaltamiseksi tarvitse ensin hukata 60 vuotta ylimääräiseen "paahtamiseen". Viisautta on tajuta mahdollisimman varhaisessa elämänvaiheessa: Jos aikoo nauttia elämästä, se on parasta tehdä NYT!  

 .

Vietämme edelleen ihanaa hiihtolomaa :) Luonto todellakin hemmottelee etelän hiihtolomailijoita!!! :)

Isoveli ja pikkusisko korikeinussa <3

Aurelia kärrää ruokaa lumiukoille.

Taas vähän mietin tuota valittamisaisaa ja siihen kuuluvaa valittamattomuushaastetta, jota mielummin sanon valopilkkuhaasteeksi (ennemmin kuin valittamaton haluan olla valopilkku).  Nimittäin alkoi pännimään nämä jenkkakahvat ja huomasin mielessäni valittavani niistä itselleni. Hups... Miten tässä  nyt pitikään toimia? Päätin, että ennemmin ohjaan sen ärtymyksen, joka niin helposti purkautuu hyödyttömäksi valitteluksi, toiminnaksi, joka vie valitustarpeen pois! Siispä, pienin tarvittava elämäntapamuutos: Syön vain kun on nälkä. Nyt siis loppuu tämän naisen kohdalta superterveellisetkin "välipalat", jotka oikeasti ovat vain naposteluja. Ja jos meinaa tulla muita ajatuksia, niin koetan muistaa suunnata siitä syntynyt valitusenergia oikeaan osoitteeseen. Olkoon tämä jatke tuohon Valopilkku-haasteeseen! Tervetuloa mukaan aloittaen vaikka yhdestä päivästä. Eli: Muutan kaiken valitusenergian toiminnaksi valitusaiheen korjaamiseksi!

Tästä tuli mieleen yksi hyvä juttu vielä. Koska niin helposti tulee valitettua surkeaa lähikauppaa, haluan ilmaista tyytyväisyyteni pikkuiseen lähiöalepaamme. Se on aivan tavallinen perusalepa, josta saa eineksiä ja kaljaa. Mutta kun avaa silmänsä, niin sieltä löytää aarteita: luomuappelsiineja, luomuomppuja, kaikkia luomumaitotuotteita (voi, punainen maito, viilit, jugurtit, juustot), luomu oliiviöljyä, luomukananmunia, luomujauhelihaa, luomuporkkanoita... Tykkään todella paljon tästä nykyisestä ekotrendistä, kun jopa lähiöaleposta löytyy näin laaja luomuvalikoima!!!

Eespäin sano tyypit lumessa!

"Tosi hieno keli!", huudahti Tapio heti aamusta. Ulkona oli metrikaupalla lunta maassa ja lisää tuli vaakatasossa niin, että ilma oli aivan valkoinen. Niin no joo, onhan tämä ihan hieno keli olla sisällä, mietin itsekseni. Vaan Tapion into ei laantunut, se suorastaan vain yltyi samaa tahtia kinosten kanssa. Joten lopulta löysimme kaikki itsemme lumihangesta :) Kyllä olin iloinen mieheni hyvästä asenteesta!

Aika paljon oli tullut lunta... :)

Ilmakin oli ihan valkoinen.

Ja lumi peitti melkein jo aidan ja ikkunat!

Muksis maksis, sanoivat ukot pulkkamäessä.

Jiiihaaaa!!!

Peace man! Lumisotaa :)

Ja yksi pieni tyttönen yritteli pysytellä vauhdissa mukana .

Sitten tapahtui ihmeellinen asia: Aurelia halusikin mennä päiväunille äidin sänkyyn. Ja nukkuikin peräti kolme tuntia! Se sopi mainiosti, sillä mitään katuja ei oltu aurattu ja vaunukävely olisi ollut vähän jo liian urheilullista terveydentilaani nähden..

Mutta terveydentilasta pakko oikeasti sanoa, että jee! Kurkkukipu on hellittänyt, siitä olen erittäin iloinen! Toki vieläkin kuljen kurkkupastilli suussa, mutta nyt voi jo hengittää tuntematta kipua. Hieno juttu se! Olisi kova hinku päästä jo kuntoilemaan ja toteuttamaan kaikkia uusia soittoideoita... Ai niin! Kirjoitin aiemmin, että sain akupainannasta paljon apua tämän flunssan selättämiseen, mutta harmittelin, etten muista niistä mitään. No, Tapio järjestää nyt ihan kokonaisen virkistysillan teeman ympärillä, että jos tuntuu ajankohtaiselta, niin mainos tulee tässä:

Keskiviikkona 22.2. klo 17-21 on seuraava Sippoin Wellness ilta. Ohjelmassa terveydenhoitoa sekä akupainantatekniikoin, Sippoin meridiaanihieronnalla että Sippoin Wellness harjoittelun keinoin : )

Keskiviikon erityisaiheena flunssan hoito ja ennaltaehkäisy, sekä jalkojen/varpaiden hoito.

Tapahtumapaikka Helsingin keskustassa.

Tilaisuus keskiviikkona on KAIKILLE AVOIN! Hinta 40 euroa, ohjaajat 10 euroa. Ennakkoilmoittautuminen edellytetään, 050 5328 528 Tapio.

Tapahtumat järjestää Suomen Kansanterveyden ja Terveysliikunnan Edistämisen Seura ry.
Tervetuloa!

Kahvilassa ilahduin, kun maksusekoilun päätteeksi tarjoilija antoi minulle lapun, jossa ilmoitti minun olevan tärkeä :) Ja siitä syystä saisin seuraavan kahvini ilmaiseksi :)

Luin Uskalla Innostua -Ilkan mietteitä valittamisesta. Kun kerran olen tässä valittamattomuushaasteessa mukana, niin tuntuu ihan sopivalta kopioida terävät ajatuksensa tänne:

Yksi valittamisen syitä on se, että valittamisen aikana ei kykene näkemään sitä MITEN asiat voisivat olla tai MITEN asiat saisi muutettua paremmaksi.

Kun siis kyllästyt valittamiseen, niin mieti mikä olisi paras vaihtoehto tilalle, innostu siitä ja jollakin tavalla näe se, että tottakai juuri sinä pystyt saamaan kyseisen muutoksen aikaan. Se minkä haluat elämässäsi, tarvitsee olla ensiksi mahdollista mielessäsi. Tämän jälkeen et enää valita asiasta, vaan mietitkin asiaa uudella tavalla ja keksit keinoja muutokseen.

Valittaminen on hyvää silloin kun se:
- saa miettimään omaa elämää uusin silmin
- auttaa suuntaamaan ajatukset siihen mitä haluaa tilalle
- siitä saa tiedon tai tiedostamisen siihen mitä on vialla tai mitä tarvitsee muokata omassa elämässä
- se aloittaa muutoksen parempaan
- se hymyilyttää, naurattaa tai luo huumoria ympäristössään 


Käytä siis valittamista muutoksen voimana tai jos osaat, niin voit myös hauskuuttaa sillä muita.

Iloisia ylläreitä

Tänään iloitsin siitä, että itselleni tärkeisiin sähköposteihin vastattiin! Se tarkoittaa, että hommat menevät eteenpäin. Ainakin jossain määrin. Suunnittelen nimittäin jälleen opiskelijaksi ryhtymistä :) Olisi ihanaa, jos voisi aina vain opiskella, eikä tarvitsisi käydä töissä lainkaan. Haluan pysyä uteliaana ja oppimishaluisena. Oppia ikä kaikki! Henkinen pääoma on hieno juttu.

Hieno kirja, kahvi ja raakasuklaata <3

Aivan vilpittömästi iloitsin, suorastaan riemuitsin siitä, kun löysin reppuni pohjalta sinne unohtuneen puolikkaan raakasuklaapatukan!!! Sen lisäksi, että siitä oli ihana nauttia, oli myös hauskaa ja rohkaisevaa huomata tällainen pitkän aikavälin muutos omassa elämässä. Oli nimittäin aikoja, jolloin suklaalevyt eivät todellakaan unohtuneet kassin pohjalle vaan saatoin vetäistä 86% 100g-leyvn tuosta vain! Missään vaiheessa en mennyt mihinkään lakkoon tai muuhun askeettisuuteen. Yhtäkkiä vain en enää ostellut niitä. Ja jos vanhasta tottumuksesta ostin, niin ei tehnyt mieli syödä. En osaa itsekään oikein sanoa, mistä se johtuu? Mutta siihen selkeästi liittyi superfoodit ja lisääntynyt terveyspiiperrys. Nykyään kun joskus harvoin ostan raakasuklaata (muuta suklaata ei tee mieli), niin käy juuri kuten tänään. Järjestän itselleni iloisia yllätyksiä :) Ihana asia se!

Täysikuu!

On mielettömän hieno tunne tutustua ihmisiin, joiden seurassa on vahva tunne, että nyt on oikeat ihmiset koolla oikeaan aikaan! Aaltopituudet täsmää. Tänään sain tällaista rohkaisua tähän omalle musisointipolulle. Rentoutuskonsertti-idea paisuu ihanalla tavalla ja ovia aukeaa :) Vaikka muuten olin ollut hieman väsynyt koko päivän, niin tämän tapaamisen jälkeen suorastaan lentelin eteenpäin :)

Maailma oli idyllisen kaunis lumipeitteen alla. Yövalokuvauksessa on tosin kyllä vielä oppimisen varaa...

Sydän ja maalaisjärki

Arvostan suuresti henkilöitä, joilla sydämen viisaus on etusijalla kaikenlaisten sääntöjen suhteen! Tänään oli melko vilpoisaa ja Aurelia nukkui vaunuissa asioidessani kaupoilla. Sitten menin bussipysäkille todetakseni, että seuraava bussi menee vasta vartin päästä, olihan sunnuntai. Varmistin ja toivoin, että Aurelialla olisi riittävän lämmin ja itse hytisin siinä sen vartin verran. Sitten tuli bussi ja - voi ei! - siellä oli jo lastenvaunukiintiö täynnä. Seuraavaan bussiin oli melkein puoli tuntia. Kysyin kuskilta voisiko hän tehdä poikkeuksen kun joutuisimme odottamaan kylmässä niin kauan. Kuski kieltäytyi sanoen, että valitettavasti säännöt eivät salli. Minua harmitti ja aloin jo miettimään toimintastrategioita kun bussikuski yhtäkkiä muutti mielensä ja päästikin meidät kyytiin! Olin todella otettu ja iloinen! On hienoa kun ihminen ajattelee sydämellään (ja maalaisjärjellään) vaikka tiedostaakin säännöt!

Maailma oli kauniin sinivalkoinen kun astelin äänestyssalista ulos :) En tätä kirjoittaessa vielä tiedä kuinka käy, mutta kävi kummin vain, uskon, että saamme hyvän presidentin :)

Hyvä juttu tänään oli myös uusi kirjaston sunnuntaiaukioloaika! Samoin päivää piristi suunnattomasti siskoni ja siskontyttäreni vierailu. Aurelia ja Eléa ovat mitä mainioin leikkipari! <3

Talvi on uskomattoman kaunis juuri nyt kun maailma on niin valkoinen (hiekoittajat ja koirat eivät ehtineet asioilleen vielä...)

Vaalimista

Huh! Kaikki ne ehdokkaat, keitä harkitsin äänestää pääsivät toiselle kierrokselle! :D Sitten onkin miettimistä kumpaa seuraavaksi äänestää... ;) Mutta äänestäminen oli kivaa, kuten pressavaaleissa yleensäkin. Riittävän vähän valinnanvaraa esimerkiksi. Mutta ennen kaikkea hyvä fiilis, paljon iloisia ja rentoja ihmisiä liikkeellä niin monenlaisista yhteiskuntaluokista. Jotenkin vain kivaa, että ihmiset vielä jaksavat äänestää, vaikka kaikki tietävät, että ei yksi ääni ratkaise ja ettei kenelläkään ole enempää kuin se yksi...

Takana hieno viikonloppu, talo jälleen täynnä touhua ja piha täynnä lumilinnoja :) Onneksi kasaan oli pystytetty asianmukainen varoituskyltti näiden vekaroiden varalta.

Aurelia taas ei halunnut yhtään matkustaa pulkassa eikä edes laskea mäkeä, vaan ainoastaan vetää isoveljiään!

Pehmeän valkoinen satumetsä levittyi yllemme.

.

Ja koivuparka oli jo ehtinyt luulla kevään saapuneen ja kasvattanut komean vihreät siitepölypötkylät...

Tähän kuvaan tallentui yliluonnollinen kummituslumimies :P

Nyt on paljon lumikissoja. Kaikki lumikokkareet siis ovat Aurelian lumikissoja.Vaunuihi pääsi matkustamaan ainakin kolme isi-lumikissaa, muutama vauva-lumikissa, äiti-lumikissa, moffa-lumikissa, mummo-lumikissa sekä tietysti vielä Raimo-lumikissa :)

Valoa kohti!

Nyt sen huomaa: päivät pitenevät! Onnitteluni, olemme jälleen voiton puolella yhdestä pimeyden jaksosta!! :) Nyt kelpaa olla, tintitkin visersivät niin innokkaasti, että se väkisinkin tarttui :)  Ja kyllä se valkoinen maailma vaan on niin upea! Valittajat pitäkööt mielipiteensä - omana tietonaan! ;)

Majava <3

Luppaakorvaa seikkailee taas... :D

"Sataa Nunta!"

Jihuu! :)

Ja taas "Sataa Nunta!!" :)

"Ooooi pieni vauva-lumikissa!"

Taas löytyi hyvää ajattelun aihetta: Paljonko rahaa tarvitsisit, että tuntisit itsesi menestyneeksi etkä kantaisi enää huolta mistään? Miettiessäni tätä huomasin, kuinka tärkeä aihe tämä minulle on. Nimittäin ensimmäinen ajatus oli, että en tarvitse siihen yhtään rahaa, ainoastaan hyvän asenteen. Sitten tajusin: sitä saa mitä tilaa. Ei ihme, ettei minulla ole rahaa, jos ajattelen, etten tarvitse sitä! Sitten yritin vastata kysymykseen uudemman kerran. Ja huomasin, että hyvänen aika kuinka vaatimaton olen. Vähän kuin kysyisi, paljonko rahaa ottaisit, jos saisit niin paljon kuin haluaisit ja vastaisin jotain "no vaikka muutama satku". En tietenkään mittaa menestystä elämässä rahassa, mutta toisaalta kyllä itseään kuuluu arvostaa riittävästi, ja raha on yksi selkeimmistä arvostuksen muodoista... Ja kyllä todellakin asenne ratkaisee myös. Ei auta miljoonat pankkitilillä jos kuitenkin kokoajan ituttaa. Hmm... En osannut lopulta vastata kysymykseen, mutta itse pohtiminen oli hyvästä. Voin suositella :)

Kotisunnuntai

 

Pehmeyttä ja virtaavuutta

Onkohan se kohta jo kevät? Linnut lauleli ja maa vihersi :) Lähimetsässä oli paljon keppihevosia ja jänniä käpyjä. On se ihmeellistä! Metsässä on kyllä niin miellyttävä kävellä, aivan toisenlaista ja reilusti mielenkiintoisempaa kuin asfaltilla. Joskus ajattelen, että voisipa aina kaikkialle kävellä metsäpolkuja pitkin, sammal on niin ihanan pehmeää jalkojen alla :)

Lunta löytyi kyllä myös, riittävän paljon vauva-lumiukkoon :)

Joulua edeltävä konserttiputki tuntuu vieläkin vaativan verojaan. Olen jo pitkään ollut väsynyt ja vaikka aikaisemmin ajattelin järjestää lisää rentoutuskonsertteja tammikuulle, niin nyt olen kovin kiitollinen siitä, että ei ole juuri tällä hetkellä konsertteja valmisteltavana. Takki yksinkertaisesti tyhjä. Onneksi olen elänyt riittävän pitkään ymmärtääkseni, että tämä on luonnollista aaltoliikettä. Oikeastaan ihan kaikki menee aalloissa. Vuoroin ylös, vuoroin alas, ja sen hyväksyminen tekee monista asioista tosi paljon miellyttävämpiä. Nimittäin vasta kun aalto laskee, se voi uudestaan nousta! Tämäkin on eräänlaista elämän pehmeyttä, virtaavuutta ja jatkumoa!

Pehmeydestä ja virtaavuudesta tuli mieleen! Parhaaksi akkujen lataamiskeinoksi on osoittautunut Elävöittävä Liikesarja. Nukkuminen ei yksistään riitä, eikä myöskään terveellinen syöminen, vaikka molemmat tärkeitä osatekijöitä ovatkin. Mutta joka kerta kun teen Elävöittävän Liikesarjan tunnen, että akku on täyttynyt pienen piirun enemmän. Elävöittävä Liikesarja on osa Sippoin Wellnessiä, joka taas on kokonaisvaltainen terveyttä edistävä itsehoitomuoto. Kokonaisvaltaisuus tarkoittaa juuri tuota, että mukana on se akunlataus, eli Chi:n voimistaminen. Chi on kiinaa ja tarkoittaa vitaalia elinvoimaa. Vahvistetaan siis elinvoimaa. Mikä on hyvä juttu, koska vahva elinvoima tuntuu kivalta ja ylläpitää terveyttä. Ainakaan minun mielestä ei ole kivaa, jos ei jaksa tehdä mitään. Tai siis tarkoitan, mielestäni on kivaa kun jaksaa ja olo on energinen :) En voi kuin suositella! Treenejä on ainakin Helsingissä Uudenmaankadulla keskiviikkoisin klo 17. Lisätietoja treeneistä ei näköjään netissä olekaan, mutta kuulemma kaikille avoimet silti. Täältä ainakin lisää Sippoin Wellnessistä sekä yhteystietoja.

Valkeutta

Siitä nautittiin täysillä niin kauan kuin sitä kesti! Lumesta siis <3 

Vihdoinkin käyttöä Kuusamon Kenkäateljeen löydölle!

Aurelia tekee lumipalloja.

.

.

Olipas muuten puhdistava kokemus siivota vaatekaappi! Yksi jätesäkillinen (rikkinäisiä) meni roskikseen ja toinen säkillinen kirpparille. Tai siis tuossahan ne säkit vielä nököttää odottamassa noutajaa... Mutta kaappiin ei jäänyt juuri mitään. Mikä on hyvä juttu, koska nyt on tilaa uudelle! Uteliaisuudella odotankin, mitä se tulee olemaan :) Ja sitäpaitsi aika mahtavaa, että kaapin ovikin menee ihan helposti kiinni!

.

.

.

Päähäni on jäänyt pyörimään kiintoisa lause jostakin lukemastani kirjasta:

Elämän tarkoitus on kielteisyyden voittaminen.

Itse kääntäisin vielä muotoon "Elämän tarkoitus on myönteisyyden saavuttaminen", koska jonkin voittaminenhan tarkoittaa samalla sitä, että on jokin asia joka on vihollinen ja jota pitää vastustaa. Hyvän puolesta toimiminen on kuitenkin paljon toimivampaa - ja kivempaa! - kuin huonon vastustaminen. Mutta itse asia on mielestäni ihan hyvin oivallettu. Elämän tarkoitus on kielteisyyden voittaminen. Ei ole väliä onko tuo absoluuttisen totta, mutta jos ajattelee sen olevan totta, voi elämä tuntua mukavan merkittävältä ja kiinnostavalta. Ja ikävät asiat on helppo nähdä uudesta näkökulmasta. Ne ovat hyvää harjoitteluvastusta myönteisyyden saavuttamisen oppimisessa. Tai kääntäen: kuinka voisi oppia voittamaan kielteisyyden, jos sitä ei koskaan tulisi vastaan?

Hopeaa ja kultaa :)

Kultainen valoilmiö taivaalla.

Hopeinen kuura ja kultaiset säteet täyttivät maan. Voiko ihanammin uusi vuosi alkaa!? <3

Idealamppu syttyi.

Liukas jää oli kiinnostava uusi tuttavuus.

Luonto oli tehnyt upeat jääpuikot kallion seinämään. Kohta jääkiipeilemään?

Tavattiin irokeesikoira, jolla oli hieno kaulahuivi.

Nalle Puhille tuli pissahätä kesken kauppareissun, joten se meni pissalle (onneksi ei ihan kokonaan roskiksen sisään!). Ihmeellinen tukka tuolla pienellä tytöllä. Juhlakampaus: yksi hiuslenksu ponnarille ja 2h päikkäriä lämmin villahuppu päässä. Ei tököttejä, ei pinnejä, ei föönejä eikä edes harjausta. Tätähän voisi itsekin kokeilla seuraavissa juhlissa! ;) ...jotka muuten ovat Aurelian 2v synttärit!