Venyttelytuntieni vakkarimummot ovat niin ihania! Tykkäävät venytellä ja tulevat tunnin jälkeen kertoilemaan kaikkia juttujaan. Se on hassu juttu, kun välillä vain lipsahtaa suusta jotakin, minkä itsekin vasta tajuaa sanottuaan sen ääneen. Siis varsinkin, kun on kyse hyvästä jutusta, eikä muuten vain lipsahduksesta :) Tämänkertaisen venyttelytunnin jälkeen mummo tuli kertomaan, kuinka alkaa pikku hiljaa oppia olemaan lempeä itseään kohtaan, kun ei enää voi paahtaa samaan tapaan kuin nuorempana. Kuulin suustani tipahtavan sanat: "Kun ikää tulee tietyn vertaa, sellainen viisaus monesti kasvaa, että tajuaa, että jos aikoo nauttia elämästä, niin se on paras tehdä NYT!" Kuultuani sanani tajusin: Ei tuon oivaltamiseksi tarvitse ensin hukata 60 vuotta ylimääräiseen "paahtamiseen". Viisautta on tajuta mahdollisimman varhaisessa elämänvaiheessa: Jos aikoo nauttia elämästä, se on parasta tehdä NYT!
.
Vietämme edelleen ihanaa hiihtolomaa :) Luonto todellakin hemmottelee etelän hiihtolomailijoita!!! :)
 |
| Isoveli ja pikkusisko korikeinussa <3 |
 |
| Aurelia kärrää ruokaa lumiukoille. |
Taas vähän mietin tuota valittamisaisaa ja siihen kuuluvaa valittamattomuushaastetta, jota mielummin sanon valopilkkuhaasteeksi (ennemmin kuin valittamaton haluan olla valopilkku). Nimittäin alkoi pännimään nämä jenkkakahvat ja huomasin mielessäni valittavani niistä itselleni. Hups... Miten tässä nyt pitikään toimia? Päätin, että ennemmin ohjaan sen ärtymyksen, joka niin helposti purkautuu hyödyttömäksi valitteluksi, toiminnaksi, joka vie valitustarpeen pois! Siispä, pienin tarvittava elämäntapamuutos: Syön vain kun on nälkä. Nyt siis loppuu tämän naisen kohdalta superterveellisetkin "välipalat", jotka oikeasti ovat vain naposteluja. Ja jos meinaa tulla muita ajatuksia, niin koetan muistaa suunnata siitä syntynyt valitusenergia oikeaan osoitteeseen. Olkoon tämä jatke tuohon Valopilkku-haasteeseen! Tervetuloa mukaan aloittaen vaikka yhdestä päivästä. Eli: Muutan kaiken valitusenergian toiminnaksi valitusaiheen korjaamiseksi!
Ihanaa :D
VastaaPoistaOn karu totuus että valituksia saa liian useasti niskaansa mutta hyvistä asioista ei muisteta (tai viitsitä) kehua tarpeeksi.
Meillä oli myös aivan tajuttoman ihana lähikauppa ennen, vuodatin varmaan monen ihmisen edestä miten hieno ja monipuolinen valikoima ja kuinka ihanaa ja ihmisläheistä asiakaspalvelua sieltä saa :D
Toisinaan (vaiko yleensä? ;) ) ihmiset hämmentyvät kehuista... "No emmä nyt tiiä...." mutta sillä tätä maailmaa parannetaan. Muistutetaan ihmisiä kaikesta hyvästä.
Sain taannoin pari mummoa hiljaiseksi kun taivasteliva ryppyjään ja menin möläyttämään että heinä en taivastelisi vaan olisin onnellinen. Jos elän 80-vuotiaaksi, en todellakaan aio taivastella ryppyjäni tai riippurintojani (aivan kuin ne olisivat kovinkin terhakat tässäkään iässä ;D)vaan aion olla sydämeni kyllyydestä onnellinen siitä että olen saanut elää niin pitkään.
...läpäläpäläpä... niin joo oli mulla tietty toi omakin blogi, just sitä varten että voisin siellä kälättää enkä häiritä muita näillä maraton-kirjoituksilla... Mun sormet ei vaan pysy kurissa kun on niin mieltä aktivoivaa ja ajatuksia herättävää tekstiä. Sori :/
He he, ei haittaa, on vain mukavaa, että saa jotakin vastakaikua ajatuksilleen :)
VastaaPoistaItsekin muuten aikoinani varta vasten opettelin vastaamaan "Kiitos, olipa kiva kuulla" kun sai kehuja ja kiitoksia. Onhan sellaista henkilöä paljon mukavempi toistekin kiittää kuin sellaista, joka vähätellen sanoo "No ei tää nyt oikeen, ihan surkeehan tää..." ;)
Mulla on ehkä vielä opettelemista tossa vastaanotto-puolessa.. En ole siis kovinkaan vaatimaton jos tiedän että joku kehuttu asia on oikeastikin kehun arvoinen, mutta.. No mulla on välillä vähän ongelmia ton aivot-suu-systeemin kanssa... Se Aivot-osio tuppaa jäämään väliin... Kuten monessa muussakin asiassa :D
VastaaPoista