Isilentokone

Kirjastossa oli esillä rajuja elämänkertoja. Selailin niitä ja ne olivat karmeaa luettavaa. Yksi selvinnyt keskitysleiriltä, toinen paennut Pohjois-Koreasta, kolmas entinen talibanvaimo, neljäs selvinnyt sotavankeudesta Venäjällä. Vaikka kirjat houkuttelivat, tiesin, että niistä seuraa vain surua ja pahoja unia ja sitä alkaa pian ajattelemaan, että maailma on pelkkää pahuutta. Tajusin, että tässähän on kyse samasta asiasta kuin mediassa: Huonot uutiset kiinnostavat ja myyvät. Sellainen, mikä järkyttää, kiinnostaa meitä jotenkin kierosti. Tästä seuraa helposti, että alamme kuvittelemaan maailman olevan pelkkää pahuutta ja että kaikki on perseestä (ja turhaa). 

Siispä päätin jälleen yhden kerran, että nyt käännän huomioni eteenpäin ja kohti valoa! Ajattelen, että on toki hyvä tiedostaa asiat, jotka ovat huonosti (ettei ihmiskunta turhaan toistaisi virheitään), mutta että vieläkin tärkeämpää on, että visioimme itsellemme ja maailmallemme hyvää ja valoisaa tulevaisuutta! Tämä tuntuu huomattavasti helpommalta kun alamme kiinnittämään tietoisesti huomiomme kaikkeen hyvään ja kauniiseen sen kustannuksella, ettemme enää käytä aikaa pahojen asioiden turhaan vatvomiseen.

En ole vaivautunut avaamaan Hesaria pitkiin aikoihin, koska siellä on ihan liikaa huonoja uutisia. Maailmassa on niin paljon hyviä juttuja, että mielummin mietin niitä, koska siitä tulee valoisampi mieli. Ja valoisa olemus luo valoa ympärilleen ja näin maailmasta tulee jälleen piirun verran miellyttävämpi paikka :) Me valitsemme joka hetki - tiedostaen tai tiedostamatta - luommeko ympärillemme valoa vai synkkyyttä. Mitä tietoisemmin teemme sen, sen varmempia voimme olla valon määrästä :)

Hyviä uutisia maailmalta: Pieni ruotsalainen nyytti sai valtavasti hyvää mieltä aikaan ympäri länsimaita pelkällä tänne ilmaantumisellaan. Ruotsalaisilla on muuten sellainen hieno asia, että he arvostavat ja pitävät tärkeänä positiivisuutta. Ja vaikka me suomalaiset sitä vähän paheksummekin, en väittäisi meidän perinteistä murjotusasennetta paremmaksi. Rehellisyyttä voi yhtä hyvin olla se, että kiinnitämme huomiomme asioiden hyviin puoliin ja sanomme ääneen ne!

Pienen tytön maailma on kutkuttavan ihastuttava. Lentokone lensi öisellä taivaalla kun olimme matkalla kotiin. Yleensä Aurelia sanoo lentokoneita vauvalentokoneiksi, jotka ovat lentämässä äitin luokse. Tämä kone kuitenkin lensi niin matalalla, että se näytti isommalta, joten se oli tietysti äitilentokone. Se oli kuulemma menossa kotiin tekemään iltapalaa vauvalentokoneelle. Hetken päästä Aurelia huomasi toisen lentokoneen ja innostui: "Isiflygplanet också hem äta kvällsmat!" <3