Kuinka sujui ensimmäinen valittamaton tai pitäisikö sanoa valopilkkuna olemisen päivä? Eilistä ei voi laskea, koska aloitin haasteen vasta puolilta päivin ja olin aamusta jo ehtinyt valittaa... Ainakin vastaanottajan mielestä ;) Tilannehan on aika usein kuten ystäväni ihailtavan rehellisesti FB:ssä ilmaisi "naamioin sen [valittamisen] taitavasti ikävien tosiasioiden esiintuomisen viittaan".
Päivä sujui helposti, koska olin enimmäkseen kahden Aurelian kanssa, joten valittamisen aihetta ei juurikaan syntynyt. Kaupassa tuli valitustilanne, jossa kärppänä valitsin puoleni :) Myyjä nousi samaan hissiin kanssani, tarkoituksena mennä ulkoilmaparkkikselle hakemaan ostoskärryjä. Hän valitteli, kuinka kylmä oli ja hänellä ei ollut takkia. Hymyilin hänelle ja sanoin "No, ainakin se piristää tehokkaasti". Nainen katsoi minuun ja nauroi "No sitä se todella tekee". Kumpikin astuimme hissistä ulos iloisena. Näin se ilo tarttuu :) Olisi voinut olla toisenkinlainen fiilis. Minä hämmästelin, kuinka helppoa se oli :)
Oikeastaan olin hyvin iloinen siitä, että yleensäkään pääsin ulos (eli kylmään), koska olin koko päivän kahden Aurelian kanssa, joka oli vähän flunssainen. Päikkäreille hän ei kuitenkaan suostunut muuten kuin vaunukävelylle, joten pääsin hengittämään ihanan kirpakkaa ja raikastavaa ilmaa! Tyttö oli tietysti topattu täyteen ja laitoin vielä sadesuojankin päälle, että pääsi suojaan viimalta. Ulkoilma maistuu niin ihanalle kun on koko päivän ollut sisällä!
Toisemman kerran meinasin ajautua valittamiseen, kun juttelin erään tutun kanssa, jolla oli samantapainen haastava elämäntilanne kuin minulla joskus. Ryhdyin jo sypmatiseeraamaan, miten hankalaa se minullakin silloin oli kun muistin tämän hyvän haasteen! Vaihdoin heti moodia ja sanoin "Tällä hetkellä asia kyllä toimii tosi hyvällä tavalla ja olen siitä erittäin kiitollinen".
Kauppakeskuksen hississä oli helppo peesata iloisuutta kun muutkin hissimatkustajat olivat hyvällä tuulella. Näinkin näennäisesti pienestä asiasta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa, veikkaan, että muillekin kuin vain minulle :)
Sitten vain kävi niin, että Aurelia heräsi kesken kauppakeskusreissun alle tunnin nukuttuaan. Meinasin harmitella, mutta tajusin, että sellainen on ihan turhaa, koska se ei auta mitään. Aurelia halusi mennä kirjastoon, joten sinne! Satuhuoneessa sain lueskella onnellisuusoppaita ja Aurelia onnellisena kiipeili kukkatyynyillä ja leikki kirjaston pehmoleluilla :)
Onnellisuusoppaassa oli paljonkin hyviä juttuja, mutta yksi syöpyi mieleeni vahvasti. Tuntui, että tämä ajatus todellakin pakottaa ryhtymään toimimaan. Että ei ole jotain sieltä välistä, vaan joka hetki on valittavana puoli.
"Meillä on vapaus antaa valta itsetuhoisille ajatusmuodoille tai palauttaa valta sille alkulähteelle, joka on ilo, sopusointu ja ääretön rakkaus." -Annastina Vrethammar
.
Positiivisia juttuja lukee ilokseen <3
VastaaPoista