lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kevätviboja






.
Koko maailmankaikkeus ja kaikki  olemassaoleva, jonka voimme kuvitella on perimmältään pelkkää värähtelyä. Alkaen elektronitasolta (kvantit, kvarkit, mitä näitä nyt on) aina galaktisiin ja vieläkin suurempiin rytmeihin saakka, sydämen sykkeestä aivoaaltoihin ja sielun synkroniaan. Voisiko joku kertoa minulle jonkun asian, joka ei värähtele? Värähtely toimii kaikilla tasoilla samoin periaattein. Tässä meidän havannointimaailmassa yksi helppotajuinen värähtelyn muoto on ääni. Luen yhtä aivan todella mahtavaa ja inspiroivaa kirjaa sound healingista.

The rhytms of our physiology attest to the fact that human beings are not so different from the ohter "stuff" of the universe, by virtue of the fact that we are systems of vibratory matter.
    - Mitchell L. Gaynor, The Healing Power of Sound

Luonnon rytmi on tällä hetkellä vahvassa uuden kasvun vaiheessa. Mekin laitoimme rairuohoa ja ohraa nousemaan :)




.
Mahtava tunne on se, kun tuntee tekevänsä jotakin oikeaa. Sellaista, mistä tuntuu, että juuri tätä minun kuuluukin tehdä. Olin tänään pitämässä rentoutuskonserttia kun tuo fiilis nousi. Olen onnentyttö, kun saan tehdä tällaista! Se on muuten ihme asia, että konserttien välissä aina alan miettimään, että juu, kyllä se värähtely teoriassa toimii ja vaikuttaa, mutta entä jos kuulijat ei pääsekään jujusta kiinni ja minua pidetään huijarina. En ole itse koskaan päässyt kokeilemaan, miltä tuntuu kuunnella basson matalia ääniä lattialla makoillen, joten en edes tiedä, miltä se tuntuu! Konsertin jälkeinen palaute onkin minulle hyvin tärkeää. Kun ihmiset kertovat, millä kaikilla tavoin ääni, värähtely ja musiikki on koskettanut heitä, suorastaan hämmästelen, miten koskaan olen voinut epäillä tämän toimivuutta.


Aika usein konsertin jälkeen jonkinlainen jännitys hellittää, vapauttaen samalla paljon energiaa. Tänään energia pulppusi luovuutena laittaa parveke kuntoon kesää varten, aamuisen rairuohosession innoittamana. Nyt on kukkaruukut ja systeemit paikoillaan, seuraavaksi pitää keksiä multaa ja siemeniä. Tiesän yhden pikkupuutarhurin, joka enemmän kuin mielellään auttaa minua :)
.
Ps: Muistakaa blogiarvonta! Eli kaikkien 13.4. mennessä lukijoiksi ilmoittautuneiden kesken arvon lipun Helsinki Day Span Voimistavaan Body Holiday -tapahtumaan 22.4. Lukijaksi voi rekisterityä nimimerkillä sivun oikealla laidalla olevasta sinisestä Liity tähän sivustoon -palkista. Voit osallistua arvontaan myös kommentoimalla tätä postausta ja ilmoittamalla nimesi tai nimimerkin. 

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Peukut pystyyn!

Kipu, sairaudet, vaivat, krempat... Ajattelemme ehkä äkkiä niiden kuuluvan elämän välttämättömiin varjopuoliin. Uskon kuitenkin, että ne eivät ole olemassa kiusaakseen meitä, vaan ne ovat meille merkkejä. Esimerkiksi siitä, että nykyisessä elämäntilanteessa on parantamisen (parantumisen) varaa.

Olen yleisesti ottaen aina terve, joten nyt kun se peukalo alkoi oireilla, olin aika lailla hämilläni. Miten näin on voinut päästä käymään? Ulkoisesti peukulle ei ollut käynyt mitään, mutta yhtäkkiä se alkoi särkeä kuin olisi jäänyt vähintäänkin oven väliin tai painavan kahvakuulan alle. Muutaman päivän sisällä se turposi tosi paksuksi, muuttui mustelman väriseksi ja viikon päästä neste nousi niin pintaan, että pystyin puhkaisemaan sen ulos. Sen jälkeen se onkin ollut jo lähes täysin terve. Luullakseni peukalon sisällä puhkesi verisuoni. Miksi, sitä en tiedä.

Tahallani en ottanut lääkkeitä poistamaan kipua, koska halusin ymmärtää sen tarkoituksen. Yksi tarkoitus ainakin oli opettaa elämästä lisää. Konkreettisella tasolla peukalo opetti minulle mm. entistä rennompaa ja ergonomisempaa soittotapaa, laajan repertuaarin erilaisia luontaiskikkoja ja rohtoja, joilla kipua voi lievittää, paljon tietämystä kiinalaisesta lääketieteestä (esim. kuinka sisäelinten erilaiset tilat  heijastuvat eri puolille kehoa ja kuinka tietyt psyykkiset tilanteet vaikuttavat tiettyihin elimiin), riittävän nukkumisen hyödyn hyvinvoinnin kannalta. Henkisemmällä tasolla kipuilu opetti asioita kuten riittävää ajan ottamista omien ajatusten tarkasteluun, omien resurssien tunnistamista ja hyväksyntää, luopumisesta syntyneiden tunteiden purkua (peruuntunut soittokeikka) sekä muutenkin piirun verran rennompaa suhtautumista kaikkeen tekemiseen. Kipeä peukalo tosiaankin vei minut niin kiinnostavalle ajatusmatkalle, että kesken prosessia tunsin niin suurta kiitollisuutta sitä kohtaan, että pussasin sitä :D


Ensinnäkin oireilu laittoi minut miettimään mihin kaikkiin asioihin tämä voisi liittyä. Vääränlainen ravinto, liikarasitus, psyykkiset tekijät... Voisiko jossakin näissä olla parantamisen varaa? Näistä varsinkin psyykkisten tekijöiden pohtiminen oli avartavaa. Mietin mihin kaikkeen peukalo liittyy symbolisella tasolla (peukut pystyyn, peukalo keskellä kämmentä, peukaloida, peukuttaa...) ja oliko näiden osalta mitään yhteneviä tekijöitä elämäntilanteeseeni? Vasen puoli, mitä se tarkoittaa, onko siinäkin symboliikkaa? Onko minulla jotain tukahdutettuja asioita, jotka pyrkivät pintaan?

Toisaalta kipu myös auttoi minua ymmärtämään, millaista on olla kipeä. Muistaa miltä se tuntuu ja mitä kaikkia muita asioita - kuten elämäninnon laantumista - se voi tuoda mukanaan. Kuinka paljon haastavampaa hyvän mielen säilyttäminen on fyysisen kivun keskellä. Tuntui jopa elämän jekulta: tuo tyyppi pärjää aika hyvin jo noissa positiivisuusjutuissa, testataanpa miten se selviää vähän tiukemmasta tilanteesta. Vähän kuin punttitreeni. Kun kehittyy, pitää laittaa lisää vastusta, jotta kehitys pysyy yllä.

Ja kolmanneksi olen voinut seurata toipumistani: millä keinoin olen voinut auttaa itseäni. Pääsin ihan aitiopaikalle testaamaan erilaisten kääreiden toimivuutta. Kipua helpotti ulkoisesti hauteet. Paras oli suolahaude ja se on niin helppo, että jaan ohjeet tähän - kaiken varalta. Suolahaude voi auttaa kaikkiin kipuihin ja särkyihin, missä ei ole haavoja. Yksinkertaisesti sekoita 3dl vettä ja 1rkl merisuolaa. Upota rätti veteen, purista kevyesti ja kääri kipeän paikan ympärille. Laita suojaksi muovipussi tai kelmu. Anna olla puolisen tuntia. Myös hunaja ja kaalinlehti toimii. Hunajaa sivellään iholle suolarätin alle. Kaalinlehteä taas tökitään haarukalla, että siihen tulee reikiä (joista tulee kaalimehua) ja lehti kääritään kipeän paikan päälle.

Sairastuminen on mahdollisuus kuunnella itseään. Siitä kannattaa ottaa hyöty ja oppi irti, sen sijaan, että heti tukahduttaisi kaiken kemikaaleilla. Kaiken, mikä tapahtuu voi nähdä seikkailuna, mahdollisuutena!

torstai 29. maaliskuuta 2012

Paljasta pintaa

Metsä on jo vihreä! Ainakin sammal :) Ja enin osa lumesta on kadonnut ihan yhtäkkiä vaan! Päästiinpä helpolla :) Kevään sarastus on niin ihanaa ja ihmeellistä aikaa!

Moikka maa! Pitkästä aikaa, kiva nähä sua taas!


 .
Vähäks siistii ku tääl on kaikkii tikkuja ja keppejä ja käpyjä ja kiviä ja sammalta ja... ja...!
.
Peukaloni turposi jokunen viikko sitten ilman mitään ulkoista syytä. Särkyä ja turvotusta kesti sen reilun viikon. Nyt se on jo kunnossa (jihuuu!). Yleisesti ottaen olen aina terve, joten kun jokin kipu tulee, suhtaudun siihen vakavasti haluten löytää sen syyt ja sopivat toimenpiteet. En halunnut lääkkitä tätä asiaa pois päiväjärjestyksestä, vaan halusin antaa luonnolle mahdollisuuden työstää asiaa ja samalla itselleni mahdollisuuden oppia. Ja tämä pikkuruinen peukalo tosiaan opetti minulle paljon! Laitan tästä ihan oman postauksen myöhemmin.

Tuntuipa muuten erikoiselta, kun netti ei toiminut. Ihan uudenlaisia elämyksiä. Vaikkapa sellainen, että istuskelee perheen seurassa pöydän ympärillä ja menee sitten ajoissa nukkumaan :) Asioita jäi hoitamatta. Mutta elämää on muutakin. Kokeile joskus. Se ehkä kirpaisee ja haastaa hieman myös itsehillintää, mutta on kyllä vaivan arvoista :)

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Tiikeri sen tietää

Yhtäkkiä vain huomasin sen. Makasin lattialla, tai oikeastaan jumppasalin lavalla ohjaamassa venyttelyä. Olin aivan rento ja lattia allani tuntui ihanalta, jotenkin hyvin mukavalta. Siinä aivan yhtäkkiä tiedostin, kuinka minä olen minä ja kuinka olen tässä paikassa juuri tällä hetkellä. Tässä paikassa aivan kokonaan, kaikki ajatuksenikin ovat tässä hetkessä ja tässä paikassa. Tiedostin itseni ja olemiseni niin vahvasti, että täytin olemuksellani koko oman maailmani. Jokaisen sekunnin eläminen ja hengittäminen tuotti mielihyvää. Kuinkahan pitkään me mahdoimmekaan venyttää sitä lihasta...

Enimmäkseen ajatukseni ovat muissa ajoissa ja paikoissa kuten menneessä (muistelu) tai tulevaisuudessa (suunnittelu tai haaveilu) tai muuten vain kirjassa, musiikissa, ympäristössä... On toki hyvä toisinaan muistella menneitä ja tulevaakin suunnitella, lueskella kirjoja ja ihmetellä muuta maailmaa, mutta kyllä oleminen omassa itsessään nyt-hetkessä on puolensa :)

Tässä fiiliksiä soittotreeneistä :)




Tiikeri pääsi hyvään Deep Relaxing Sounds moodiin :)

.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kauneutta ja voimaa

Aamulla kun heräsin oli satanut lunta. Maailma oli uskomattoman kaunis pehmeän valkoisessa peitteessään. Lähdin lenkille ja kauneus täytti aistini. Hieno paikka tämä pallo!


Aikoinani uho oli minulle hyvin tärkeä liikkeellepaneva voima. Minä kyllä näytän niille, varmana pystyn, en luovuta. Olen kyllä ollut melkoinen kovistelija siinä mielessä. Tänään lähdin ehkä jos ihan rehellinen uskallan olla, niin ensimmäistä kertaa juoksulenkille puhtaasti ilon voimalla. Huomasin sen, kun Tapio lähtöä tehdessäni leikillisesti yritti herättää uhovoimani.
 
Lähtiessäni katsoin ikkunasta ulos ja tuumin "ehkä menen sitten kuitenkin vain kävelylle, kun on noin loskaistakin". Sohvan pohjalta kuului "Ei, ei, älä nyt! Mee paljain jaloin juoksemaan, barefoottaamaan, niinku noi terveysgurut suosittelee!". Ensin meinasin uhota, että pyh, no, menen sitten juoksemaan (kengät jalassa), mutta jotenkin päästin uhomielestä irti ja aloin pukemaan kävelyvaatteita päälle. Yhtäkkiä sain inspiraation "no ehkä mä sittenki laitan lenkkikamat päälle, voinhan mä kävellä niissäkin jos siltä tuntuu".


Pyrähtelin ja pysähtelin ottamaan valokuvia. Ei ollut mitään päämäärää, eikä se edes ollut treeni. Se oli vain, että säntäilin säntäilemisen ilosta nautiskellen upeasta päivästä ja pysähdyin jokaiseen kauniiseen kohtaan. Iloin voimalla oli lennokasta ja valoisaa liidellä maan pinnalla.


Tuli mieleen lapsena kuulemani satu:

Aurinko ja tuuli kiistelivät siitä, kumpi on voimakkaampi. Kun asiasta ei keskustelemalla päästy yksimielisyyteen, päätettiin mitata voimien riittävyys sattumalta ohikulkeneen matkamiehen avulla. Voittaja olisi se, joka saisi takin irti mieheltä.

Tuuli aloitti puhaltamalla niin kovaa kuin pystyi, mutta mies vain kietoi otsa kurtussa takkinsa entistä tiukemmin ympärilleen. Tuuli riepotteli ja käytti kaiken voimansa, mutta mies vain käpertyi tiukemmin ja tiukemmin takkinsa suojaan. Lopulta tuulen voimat loppuivat ja hän joutui luovuttamaan vuoron auringolle.

Aurinko ryhtyi paistamaan hymyillen parhaalla lämmöllään. Mies ilahtui muuttuneesta säästä ja koska hänelle tuli niin kuuma, riisui hän samantien takkinsa ja jatkoi matkaansa. Sen pituinen se :)


Uhon voima vai ilon voima? Äkkisesti ajatellen ehkä vaikuttaa, että uhossa on enemmän voimaa. Se ehkä tuntuu voimakkaammalta ja houkuttelevammalta kuin joku pehmoilu. Sen varjopuoli kuitenkin on, että se kuluu loppuun hyvin äkkiä. Taas ilo vain yltyy mitä enemmän sitä käyttää :)



Esimerkiksi punttisalilla on helppo jäädä uhovoiman ansaan, sitä kun on siellä ilmassa enemmän kuin riittävästi. Uhotreenaaminen on jäykkää ja loukkaantumisaltista ja sellaisen treenin jälkeen olen hyvin väsynyt. Taas kun teen "iloisen" treenin, joka on tehty ajatuksella ja valon fiiliksellä, että "ihanaa käyttää omaa kehoaan ihan koko räjähtävän potentiaalin täydeltä", olen treenin jälkeen uupunut, mutta samalla niin täynnä energiaa, että hehkun intoa vielä pitkään pukkarissa, suihkussa, respassa ja kotonakin... :) (tästä minut tunnetaan jumppalassamme... ;) kaikki tuntee apinan... )


Sama juttu soitossa. Uhosoittoa kuulee yllättävän paljon. Onhan siinä hienoa alkuvoimaa ja intensiteettiä, vaan aggressiivisuus ikävällä tavalla paistaa läpi. Jotkut musiikkilajit jopa perustuvat vain tähän. Mutta ainakin klassisen musiikin puolella uhoaminen on turhaa ja haitallistakin: jossakin kohti tulee stoppi ja paikat hajoaa ennen pitkää (been there, done that). Ilosoitto on tavallaan haasteellisempaa, tai ainakin se vaatii enemmän itseluottamusta. Mutta kun muusikko onnistuu aidosti soittamaan ilon kautta, on se aivan mielettömän upeaa kuunneltavaa! Pätee ennen kaikkea klassisessa musiikissa. Aggressiivisuusmusiikkia ei tietenkään kuulu muulla tavalla soittaakaan. Vaan onko se muutenkaan oikeasti valoisaa? Itse ainakin pidän huomattavasti enemmän iloisesta hevistä (White Snake, Rainbow, Iron Maiden...) kuin nykypäivän aggressiivisesta synkkyysörinästä.




Metsämansikat ovat heränneet! Se on kesä ihan kohta :)
 

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Sisukasta porukkaa

"Onks pakko jos sattuu?" kuulin puhuttavan jumppalan pukkarissa.
"Ei oo", vastasin nauren. "En tiedä mistä puhuitte, mutta ei tosiaankaan oo!"

Tästä alkoi pitkä ja innokas keskustelu, johon yhtyi muutkin paikalla olevat jumpparit. Ihan mahtavaa voida jakaa oppimiani hyvinvointijuttuja! Varsinkin kun nämä henkilöt olivat niin kiinnostuneita jakamistani näkökulmista, jotka olivat heille täysin uusia. Näistä puhuttiin:

Kun treenaa positiivisella mielellä, tulokset ovat paljon paremmat! On helpompi keskittyä ja treenin ilo antaa mahtavaa lisäpotkua. Plus, että se on paljon kivempaa, motivoivempaa ja tekee mieli tulla uudestaan! :) Jos treeniä aloitellessa ottaa päähän kovasti, kannattaa kiinnittää koko huomio treenin hyviin puoliin, vaikkapa sen tuomana hyvään oloon, ilahduttavaan sosiaaliseen tapahtumaan, itsensä likoon laittamiseen yms. niin vahvasti, ettei ärsytykselle enää jää tilaa (jolloin sen unohtaa). Ja tätä kannattaa soveltaa muuallekin kuin treenaamiseen! :)

Säilytä uteliaisuus ja leikkisyys. Kaikessa elämässä :)

Kipu ja muut epämukavat tuntemukset ovat tärkeitä asioita huomioida. Keho kertoo, että tämä ei sovi ja täytyy heti lopettaa. Mitä pienemmällä uskomme, sen helpommalla pääsemme. Jos tainnutamme kivun tuntemuksen mielen tai lääkkeen voimalla, kroppa joutuu vääntämään viestinsä rautalangasta. Ja sittenkään uskoo, niin pian itkee ja uskoo.

Konkreettisena toimenpiteenä kivun lieventämiseksi ja palautumisen nopeuttamiseksi on laittaa palautusjuomaan MSM:ää (kg. google) sekä ottaa magnesiumia purkista illalla ennen nukkumaanmenoa. Halpis magnesiumoksidi imeytyy huonosti, joten kannattaa ottaa hieman kalliimpi magnesiumsitraatti (on niitä muitakin magnesiumyhdisteitä, oksidi on huonoin, kaikki muut parempia).

Jos haluaa minimoida rasitusvammat, kivut ja epämääräiset fiilikset ja samalla maksimoida treenitehot, kannattaa tehdä hyvin lyhyt ja superintensiivinen treeni. Vaikkapa tällainen kymmenenminuuttinen:




Tulin metsän kautta kotiin. Miten ihana paikka se onkaan!

Sileäksi kuluneet MBT-kenkien pohjat antoivat sopivasti lisähaastetta jäisille poluille :)
 .
Polku oli varsin monipuolinen seurattavaksi.
 .
Sitten tein päivän parhaimmat löydöt. Ei tosi enää metsässä, vaan erään aidan reunukselta :)

Kevään ensimmäinen kukkabongaukseni ei ollutkaan leskenlehti. Mikähän tämä oikein on?

 .
Sisukasta porukkaa nämä krookukset!
 .
Oraissa on uskomattoman vahvaa elinvoimaa!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Niin paljon uutta!

Naapuritalon seinustalta löysin ihania kevään ensinuppuja. En tiedä mitä lajiketta, mutta Elämää näissä ainakin on! :)

 .
 .


.
Tänään tiedostin yhden hyvän jutun lisää, mistä kiitos henkilölle, joka valitteli ja sai täten minut ajattelemaan asiaa :) Nimittäin aiemmin minua otti päähän, että asumme niin "kaukana kaikesta" ja bussimatka kestää 30min ja toisinaan bussiakin joutuu odottelemaan melkein puoli tuntia jos on justiin mennyt. Sitten kun innostuin elämäntapaoppaista ja kirjat kulkivat mukana kassissa niin aloin lukemaan niitä bussissakin. Kunhan menee eteen istumaan ei tule huonovointiseksi! Nykyään suorastaan nautin näistä lukuhetkistä pysäkillä ja bussissa ja monesti huomaan toivani, että bussimatka kestäisi vielä pitkään, kun on niin mielenkiintoista luettavaa :) Jos en lukisi bussimatkoja, niin en tiedä missä vaiheessa ehtisin muuten. Eli on suorastaan siunaus, että matka kestään niin kauan!

Asiat voi nähdä monesta näkökulmasta. Elämään tuo huomattavasti lisää iloa, kun tiedostaa myös ne hyvät näkökulmat! Niiden etsiminen on sitäpaitsi aika hauskaa ja joskus haastavaakin harrastetta. Haastavuus on muuten hyvä merkki siitä, että juuri sen haastavan asian miettiminen tuo mukanaan paljon uuden oppimista!

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Rakkautta on... kaikkialla

Sain blogitunnustuksen ja Rakkautta on... haasteen. On aika ihanaa, että positiivisuudesta tykätään ja että sitä alkaa olla liikkeellä vähän siellä sun täällä ja kaikkialla :) Ensin Rakkautta on...-haaste:


Rakkautta on... -sarjassa on ajatuksena koota kaikkia pieniä rakkaudesta kertovia tekoja arkielämässä. Melkoisen imelää, mutta minusta on ajoittain ihanaa pysähtyä ajattelemaan, millä hyvinkin pienillä eleillä osoitamme rakkauttamme lähimmäisiämme kohtaan. Rakkaudenosoitukset voivat olla puolisoa, äitiä, isää, sisaruksia, lemmikkiä tai vaikka itseään kohtaan. Tärkeintä on vain tuntea saavansa ja antavansa rakkautta. Teot eivät kaipaa selittelyä, vain se on tärkeää, että sinä itse tunnet sydämessäsi jotain niiden pienten tai vähän suurempien eleiden, hetkien, tekojen, ajatusten kautta. Tarkoitus on myös nimetä joitakin blogeja haasteen jatkajiksi. Idea on lähtöisin täältä.

Valitsin Rakkautta itseään kohtaan, sillä se tuntuu kaikkein ajankohtaisimmalta. Rakkautta on:


Tässä laulussa on oivallettu jotakin todella hienoa. The greatest love of all / Is easy to achieve / Learning to love yourself / It is the greatest love of all. Suurin rakkaus on rakastaa itseään, sillä minä itse on kaikki ja ainut mitä minulla todella on. Jokainen voi omistaa vain itsensä, ei mitään tai ketään muuta. Siispä on viisautta kohdella ainoata omaisuuttaan kunnioittavasti ja rakastaen. Ja kun toimii näin, pystyy rakkautta jakamaan myös muille. Rakasta lähimmäistä samalla tavalla kuin itseäsi.


Rakastan pientä tytärtäni Aureliaa todella paljon. Siksi haluan pitää hänestä erittäin hyvää huolta. Huomioin hänen tarpeitaan, syötän hänelle laadukkainta mahdollista ruokaa, puen hänet ihaniin vaatteisiin, kohtelen häntä lempeästi ja haluan opettaa hänelle elämän kauneutta ja siitä nauttimista. Voisinko osoittaa rakkautta itseäni kohtaan samalla tavalla? Silloin vastaus menisi näin:

Rakkautta on huomioida omat tarpeeni
Rakkautta on syödä laadukkainta mahdollista ravintoa
Rakkautta on pukeutua ihaniin vaatteisiin
Rakkautta on kohdella itseäni lempeästi
Rakkautta on oppia nauttimaan elämän kauneudesta



Ja sitten se blogitunnustus:


Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.
Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle. Kiitos Muori!
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
Ankeudesta valon etsijä: http://www.jennyhenriksson.com/blog/
Kokonaisvaltaisen terveyden etsijä: http://kehoeetikko.blogspot.com/
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!

Nämä viisi Liebster Blog-tunnuksen saajaa saavat samalla Rakkautta on... -haasteen!

Ps. Tänään oli ihanan märkä ja sumuinen päivä. Vesilätäkössä oli niin kivaa. Pienen tytön maailma on mahtava!

Blogiarvonta :)

Kävin Helsinki Day Span Body Holiday -tapahtumassa. Kaunis paikka ja mukavan oloisia ihmisiä. Aluksi hieman mainostyyppistä toimintaa, mutta sitten ohjelmassa oli luentoja, NLP-työskentelyä, joogaa ja mindfulnessia. Rahalla olisi saanut jotain hoitojakin. Ilahduttava ja miellyttävä irrottautuminen perusarjesta. Parin tunnin miniloma :)

Seuraava BodyHoliday on sunnuntaina 22.4. ja siihen on nyt lippu arvottavana! :) Arvontaan osallistuvat kaikki jotka ovat ilmoittautuneet lukijaksi arvontapäivään pe 13.4. mennessä. Lukijaksi voi liittyä klikkaamalla sinistä palkkia "Liity tähän sivustoon" blogisivun oikeassa reunassa. Jos et halua liittyä sitä kautta, voit osallistua myös laittamalla sähköpostia suoraan minulle henrica.fagerlund@gmail.com. Eli jos olet jo blogin lukija olet automaattisesti mukana arvonnassa, eikä sinun tarvitse tehdä mitään :)  Ja oli siellä muutamia miehiäkin, joten rohkeasti vaan mukaan ;)


Tein NLP-klinikalla kompastuskivitestin ja sain myös pikaohjeet erilaisten kompastuskivien välttämiseen. Kas tässä:


Aamuinen matka tuonne tapahtumaan oli ihanan valoisa. Onnekseni myöhästyin bussista ja seuraavaan oli puoli tuntia aikaa, niin ehdin kävellä jo aika monen pysäkin päähän nauttien linnunlaulusta, auringonpaisteesta ja heräävästä luonnosta :)

Tämä oli aivan huippulöytö!

Mutta tämäkin piristi :)

Ja vielä pieni avautuminen lopuksi... Melkein koomista kuinka elämä tuntuu laittavan oppimani asiat saman tien testaukseen. Tuo eilinen viisauden/kärsimyksen tie -oivallus sai tänään ihan konkreettisen ulottuvuuden. Käytönnässä elämä loi tilanteita ikään kuin testiksi tai harjoitteluksi, että miten niitä valintoja tehdäänkään...

Eli tänään kamppaillut pettymyksien, epäreiluuden ja "miksi juuri minä" -tunteiden kanssa. Mutta pystyin tietoisesti tarkastelemaan tilannetta "ulkopuolisesti", mikä auttoi kovasti. Katselin kuin pientä tyttöä, joka on saanut ihanan herkullisen jäätelön ja ensimmäisen nuolaisun jälkeen pudottanut sen hiekkaan. Tunsin kaikki hänen pettymyksen ja epätoivon tunteensa, jopa kuulin hänen toivottoman itkunsa. Mietin, mikä olisi viisain tapa lohduttaa tyttöä? Ainakin heti lopettaisin ajatukset tytön syyttämisestä tai muusta rankaisemista! Ostaisinko uuden jäätelön? Entä jos se ei olisi mahdollista? Yrittäisinkö auttaa ymmärtämään, että elämä toisinaan vain on mitä on? Että asiat joskus vain tapahtuvat ilman, että kukaan olisi syyllinen? Millä tavalla selittäisin? Kovin selkeitä vastauksia en löytänyt (vielä), mutta pohtiminen itsessään tuntui hyvin tarkoituksenmukaiselta. Siinä jo yksi hyvä puoli tapahtuneeseen!

Tämä sama tapahtui myös pienemmässä mittakaavassa eilen, kuin helpompana valmistautumistehtävänä tämänpäiväiseen :) Raaka kananmuna tippui lattialle ja hajosi. Reaktioni oli aika lähellä tuota jäätelöpallofiilistä. En kuitenkaan ärtymykseltäni saanut aikaiseksi siivota kananmunaa heti pois vaan se jäi lattialle lojumaan kuin luovuttaneena. Mutta hetken päästä se oivallus jo tulikin! Tässähän mainio tilaisuus testata vahnav kansan keinoa: olisiko raa'asta kananmunasta hyötyä Aurelian takkuisiin hiuksiin! Siispä kaavimella nostin kananmunan purkkiin ja suihkussa pestiin sillä hiukset. Riitti meille molemmille. Ja se tosiaankin toimi, hiuksista tuli paksun ja pehmeän oloiset! Ja ovat pysyneet sileinä jo kokonaisen päivän, mikä todellakin on ennätys! :) Näennäisesti ikävät asiat voivat olla kultakaivoksia!

Kaava siis meni: vahinko -> pettymys -> oivallus -> hyvä seuraus. Nyt vain luotan elämään, että sama kaava toistuu myös isommissa asioissa :)



lauantai 17. maaliskuuta 2012

Parasta mahdollista elämää

Viisauden tie vai kärsimyksen tie? Kuten tiedämme, tämä on meidän oma valinta. Leikitään, että sinulle tulee reikä hampaaseen ja tunnet hammassärkyä. Viisauden tien valitessasi menet heti lääkäriin, joka korjaa tilanteen nopeasti ja helposti, koska reikä oli niin pieni. Kärsimyksen tiellä et halua mennä hammaslääkäriin koska se on niin inhottavaa, vaan nappaat särkylääkettä aina tarpeen vaatiessa ja yrität jatkat elämää kuten ennenkin. Reikä pahenee ja tarvitset kovempia lääkkeitä. Lopulta jonakin päivänä tilanne on mennyt niin pahaksi, että sinun on aivan pakko mennä hammaslääkäriin. Nyt vaaditaankin paljon isompia ja rankempia toimenpiteitä hampaiden pelastamiseksi ja kärsimyksen määrä on paljon suurempi kuin viisauden tiellä.

Path of Wisdom (by Google kuvahaku)

Tänään tapasin erään ystäväni, joka on oppinut valtavan hienoja asioita elämästä - mutta vaikeimman kautta (tai uskaltaisiko sanoa: ansiosta?). Elämän tärkeitä asioita voi kuitenkin oppia myös viisauden tien kautta, mikä on ehdottomasti kaikin puolin paljon mukavempaa ja kiitollisempaa. Onkin erittäin ilahduttavaa ja rohkaisevaa, että tämä ystäväni on nyttemmin löytänyt oman viisauden tiensä ja on päässyt mahtavaan elämänvirtaan kiinni. Mutta miten soveltaa viisauden tietä omassa elämässään? Miten sen voisi löytää helmpomman kautta?

En osaa selkeästi vastata tähän, vaikka sisimmässäni tiedän, että tiedän. Ehkäpä onkin tarkoituksenmukaista jokaisen itse etsiä ja löytää oma viisauden tiensä? Mutta suuntaviivat tiedän kyllä. Se on pyrkimys valita paras mahdollinen asenne kaikissa tilanteissa. Pyrkiminen on aktiivista ja jatkuvaa. Ja paras mahdollinen on ilmaisu, joka paljastaa elämän äärettömän hyvyyden. Mieti vaikka jotakin mieleen tulevaa asiaa, ihan mitä vain. Sitten mieti millainen se olisi parhana mahdollisena? Vaikkapa esimerkiksi... huone. Eli paras mahdollinen huone!! Kuvittele paras mahdollinen huone minkä ikinä vain keksit. Olisiko sen mahdollista olla vielä parempi? Ja vielä parempi! Huomaat varmaan mitä ajan takaa, mihin sfääreihin ajatus johtaakaan! :) 

Isonnetaan ja laajennetaan vielä entisestään kun nyt vauhtiin päästiin :) Kokeilehan tätä:  

Paras mahdollinen elämä! 

WOHOOOOOO!!!! :))) Se se juuri on, viisauden tie!


perjantai 16. maaliskuuta 2012

Hyvän päivän varalle.

"No news is good news" (definition: Not hearing about a situation suggests that nothing bad has happened.) Tällaisesta juuri saa olla kiitollinen! Kaikki hyvin. Se on hienoa. Onnistunut, eli toimiva arki on kiitoksen arvoinen asia! "Itsestäänselvyydet" ovat arvokkaita. Peruskiitollisuus perusaiheista, ne on hyvä muistaa niin sanotusti pahan päivän varalle. Paitsi, että taidan ennemmin muistaa ne hyvän päivän varalle :) Koska milloin niitä sitten muuten muistelisin, kun kaikki päivät ovat hyviä!? ;)

Odotan innolla kevättä! Kasvillisuus herää ihan kohta! :)

Ai mitä nämä perusaiheet olivat? No ainakin terveys, perhe, elossa oleminen, perustarpeet, vapaus, ympäristö, kauneus, valo... Ja omalla kohdallani lisään kaikki tämän blogin tunnisteet, tässähän onkin aika hyvä lista hienoista ja kiitoksen arvoisista perusaiheista :)

affirmaatiot aika ajattelu anteeksianto aurinko barokki design eettisyys eläimet elämä flow hiljaisuus hoito hyvä mieli hyväntekeväisyys ihme ihmiset ilo inspiraatio intuitio johdatus joulu juhla kahvakuula kauneus kesä kevään merkit kiipeily kirjasto kirjat kirppis kissat konsertit kontrabasso kosmetiikka kukat lapset laulut lepo liikunta loma lumi luomu luonto luovuus mahdollisuus meditaatio metsä mielikuvitus muistelu musiikki naapurit nukkuminen onnellisuus onni parantuminen parveke perhe pohdinta positiivisuus pyöräily raakaravinto rakkaus rauhallisuus reissut rentoilu rentoutuskonsertti reseptit sippoin wellness soittaminen superfood syksy sää taide talvi tapahtumat tarinat terveys terveyshihhulointi toivo työt ulkoilu valo valopilkku venyttely vesi värit ystävällisyys ystävät

torstai 15. maaliskuuta 2012

Siirtymäriitti

"Orava-vauvoilla ei ole tutteja, voisiko Aurelia luopua omistaan?". Tänään koitti h-hetki. Pakattiin tutteja reppuun. Epäröintiä, viimeisiä maisteluja, tuskailuja "Se on Aurelian tutti!!!! :(" Lopulta Aurelia laittoi tutit reppuun ja lähdimme. Aurelia halusi kantaa tutit itse.

Meitä molempia jännitti.

Totuuden hetki käsillä.

Löysimme oravien pesäpuun ja jätimme tutit sen juurelle. Lähdimme hetkeksi muualle, että oravat uskaltaisivat hakea tutit. Aurelia oli iloinen ja vapautuneen oloinen :) Pian palasimme takaisin katsomaan olivatko tutit kelvanneet. Kyllä olivat! Ja kiitolliset oravat olivat jättäneet Aurelialle paketin! :)

Aurelia toi orava-vauvoille vielä käpysenkin.

Oooh! Paketti!!

Äiti oli niin ylpeä ja Aurelia oli tosi energinen ja vapautuneen oloinen. Vanhasta on hyvä luopua ja mennä eteenpäin. Tämä oli konkreettinen ja myös symbolinen siirtymäriitti. Pieni vauva on nyt pieni lapsi. Äidille vähintään yhtä iso juttu kuin tytölle.

Oravien paketissa oli värityskirja!