Hyvän mielen asioita

Nyt on aika tarttua blogihaasteeseen, jonka sain Pihiltä Naiselta. Tuossa linkki hänen blogiinsa, jos kiinnostaa tietää, mitä kaikkea kivaa voi tehdä puoli- tai täysin ilmaiseksi! :) Haaste on Hyvän mielen asioita, ja siinä on tarkoituksena listata 10 asiaa, joista pitää. Niitä löytyykin tuolta tunnisteista aika monen monta. Yritän valita tähän kymmenen vähiten kliseistä :)

1. Värähtely. Tuo hassun yksinkertainen fysiikan ilmiö, jota ilman ei olisi olemassa aikaa eikä tilaa. Eli ei siis mitään meidän tuntemaamme elämää tai olemista. Kaikki on värähtelyä. Simppeliä. Loppupeleissä. Hyvät vibat tuo hyvän mielen. Ja hyviä viboja voi kuka tahansa tuottaa :)

Tässä verrataan erilaisia tähtiä (vas) soittimiin. Kuva tähtitiedesivulta.

2. Hiljaisuus. Kun bussihyrinä lakkaa, tuuletin suljetaan, kiljukaulat hiljenevät ja kuuluu ehkä vain hieman luonnon ääniä. Se tuntuu kuin silkkiseltä kosketukselta korvassa! Balsamia. Taivaallista. Ihanaa!

3. Inspiraatio. Kun se iskee, niin tuntee itsensä kätilöksi. Kun tuotan jotakin inspiraation vallassa, niin tuntuu suorastaan kummalliselta laittaa se omiin nimiini. Sehän vain tuli minun kautta! Jostakin muualta! Sellaisen vastaanottaminen tekee nöyräksi. Hyvällä tavalla.

4. Luonto. Luontohan on sitä, millainen maa-planeetta alunperin on ollut. Se on jotenkin... luonnollinen paikka! ;)

Hakusanalla "Natural nature"

.
5. Onnistuminen. Kun elämäpalapelin muutama palanen loksahtaa kohdilleen, siitä tulee aivan mielettömän hyvä mieli! Varsinkin mitä enemmän sen eteen on tehnyt töitä. 

6. Värit. Imen väreistä voimaa. Vaikkapa kun katselen keltaista kukkaa, niin aivan kuin hengitän keltaista väriä nenän kautta sisääni.

7. Valinta. Varsinkin hyvä ja onnistunut valinta. Elämme valintojen jatkumossa, joten meillä on joka sekunti mahdollisuus tehdä se hyvä valinta!


8. Kirjat. Siis hyvät kirjat. Etenkin sellaiset, jotka polttelee laukussa ja kun vihdoin pääsee lukemaan, niin ei malttaisi lopettaa millään. Suosikkejani ovat viime aikoina olleet monenlaiset elämäntapaoppaat, mutta kiinnostavin ja mukaansatempaavin tähän mennessä on ehdottomasti ollut Robert Monroen Mahtava matka. Tarina, jota ei kyllä ihan joka päivä kuule.


9. Liikunta. Yleensä Sippoin Wellnessiä, kahvakuulaa ja Zwow:ia. Setti, mistä tulee hiki ja hyvä mieli.

Arvata saattaa, kuka valloitti uuden minitrampoliinimme :) Hauskaa liikuntaa sekin!

 .

10. Terveyshihhulointi. Kun joku on kiinnostunut jostain hyvinvointiin liittyvästä asiasta ja asia liippaa aluetta, jonka tunnen, niin innostun valtavasti. On ihanaa, kun pystyy auttamaan ihmistä auttamaan itseään! Ja terveenä oleminen on kyllä laadukkaan elämän perusta :)

Terveyshihhulin vappugrillaukset. Folioissa bataatteja :P

 .

Tämä blogihaaste menee eteenpäin. Haastan mukaan seuraavat hyvän mielen blogit:

http://sportslady-h.blogspot.com
http://lennokkaatkuulat.blogspot.com
http://hhjuoksu.blogspot.com 
http://korunaika.blogspot.com/
http://www.jennyhenriksson.com/blog/

Joka vanhoja muistelee...

Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että vanhaa paskaa ei kannata kaivella. Että parempi katsoa hyvää odottaen eteenpäin ja nähdä vain kaikki hyvä. Mutta sitten jos paska onkin niinsanotusti jo housussa, niin on vähän tyhmää olla olevinaan, että onpas niin mukavaa kun minulla on puhtaat sukat ja kiva paita ja jatkossa sitten vähän tarkemmin... 

Tänään hermostuin ja menetin malttini. On ihan hyvä, että pitää puoliaan eikä niele kaikkea, mitä syötetään. Mutta se on huono asia, jos menetettyään malttinsa käyttäytyy typerästi. Minulle kävi tänään niin. En olisi halunnut, mutta lopulta en vain pystynyt hillitsemään itseäni. 

Sitten käteeni annettiin Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirja. Olin luullut, että se on vain sitä samaa sössötystä, että kaikki paha johtuu lapsuuden traumoista, ja että niistä paranee kaivelemalla niitä juurta jaksaen. Mutta se kirja avasi silmäni ja sai minut hämmästelemään, kuinka olen voinut olla niin sokea itselleni. Käyttäytymismalli, jossa suutuspäissääni vahingoitan itseäni ja omaisuuttani on niin päivänselvästi lapsuuden kodistani opittua! Kasvoin ymmärtämään, että sellainen on aivan normaalia. Ihme juttu, että kolmikymppiseksi asti pitää elää huomatakseen, että kannan mukanani tuollaista vanhaa paskaa! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Päivän opetus siis oli, että jos jonnekin on jumittunut vanhaa p*skaa, niin se tosiaankin kannattaa kaivaa pois. Jos olisin lukenut samaisen kirjan ilman tuota riehumiskohtausta tuoreena mielessä, olisin varmaan sivuttanut kirjan ajattelemalla kuten ennenkin, etten jaksa kaivella vanhoja. Nyt kuitenkin näin ja myönsin. Onkin eri asia syyttää lapsuuttaan huonoista asioita, kuin kantaa vastuunsa omasta elämästään itse. Emme voi muuttaa lapsuuttamme, mutta voimme muuttaa sen vaikutusta meihin tässä hetkessä.

Toisinaan kuulee väitettävän, ettei epäonnistumisia ole olemassakaan, vaan ne ovat tilaisuuksia ottaa opiksi. Kyllä, aion ottaa tästä opikseni. En enää tarvitse vanhaa paskaa. Nyt sitten tilalle pitäisi opetella uusia käyttäytymismalleja. Kirjassa luvattiin, että se on vaikeaa ja toisinaan hyvin ärsyttävää. Hmm... No, ihan hyvä, että sanoivat sen rehellisesti suoraan. Sellainen newage-lässytys olikin jo hieman ruvennut kyllästyttämään. En kaivelua kovin mukavaksi kuvitellutkaan. Mahdollista se kuitenkin on. Ja sitäpaitsi! Ajan kuluessa liian löysäksi menneet silmälasini sangat vääntyivät hyvään, tiukkaan asentoon viskattuani ne suutuksissani lattialle. Edes jotain hyvää siis :)

No niin. Se siitä :) Sitten hieman mukavempaa aihetta :) Nyt on taas tulossa tosi hieno barokkikonsertti! What Magick has Victorious Love. Barokin aikaista näyttämömusiikkia dramatisoituna. Solistina Tuuli Lindberg, orkesteri Ensemble Nylandia Matias Häkkisen johdolla ja ohjaus Ville Saukkonen. Näytöksiä on vain yksi, ja se on keskiviikkona 11.4. Ruoholahden konservatorion konserttisalissa klo 19. Vapaa pääsy, joten ei tarvitse edes lippuja arpoa, vaan kaikki halukkaat pääsee :)

Jonossa :)

Tänään sain kokea arvokasta feedbackiä. Huomasin, että olen todellakin edistynyt elämässäni! Vielä jonkin aikaa sitten tunnin jonottaminen johonkin kökkötoimistoon olisi ollut aivan järkyttävää kidutusta. Odottaminen oli suunnilleen kamalinta mitä tiesin. Siinähän menee elämä hukkaan ja pilalle!

Numero 886 oli menossa ja itse sain 950. Huomasin kyllä vaistomaisen kyrpiintymisreaktion tapaillessani jonotuslapun numeroita. Sitten vain päätin ottaa tilanteesta hyvät irti. Ja se olikin ihan lapsellisen helppoa! Jonotustilan kaikki penkit ja sohvat olivat varattuja, mutta menin käytävän lattialle istuskelemaan. Siellä istuskeli muitakin ja aikani kuluksi ihmettelin. Nuoria tyttöjä. Ulkomaalaisia miehiä. Tuore äiti vauvan kanssa. Harmaaviiksinen mies. Lenkkeilijänainen. Tunnelma oli oikeastaan kaikenkaikkiaan hyvä. Kaivoin repusta kirjan esiin ja syvennyin. Kirjassa oli kivoja asioita ja yllättävän selkeästi ilmaistuna sellaisia asioita, joita juuri olen muutenkin pohdiskellut. 

Vai mitä tuumit, eikö olekin ihan miellyttävää ajatella näin (Kirjasta Ihmeellinen Voima, Caroline Myss):

*Olet siellä, missä sinun on tarkoitettu olevan ja sinulla on joka hetki tilaisuus palvella lähimmäistäsi ta saada tukea.

* Onnettomuuksia ja sattumia ei ole olemassa. Koeta nähdä kaikkien kohtaamistesi merkitys.

* Kaikella, mitä teet muiden hyväksi, samoin kuin sillä tuella, jota saat omaan elämääsi, on tervehdyttävä vaikutus koko ihmisyhteisöön.

* Saat aina avun heti kun rukoilet. Tunnistaaksesi avun sinun on nähtävä sen hetken jälkeen kaikki, mitä elämässäsi tapahtuu rukousvastauksena.

Kyllä verotoimiston täti tuntui mukavalta ihmiseltä kun oli tällaista settiä juuri lukenut :) Ja jonotusaikaa oli aivan liian vähän, olisin voinut lukea vielä pari seuraavaakin lukua! :)

Aurelia kinusi vierailulle serkkunsa Eléan luo. Mikä mainio ehdotus! Kaikilla osapuolilla oli ihan huippuilta! Paitsi ehkä Desiree-kissalla, joka joutui pienten tyttöjen yli-innokkaan hellittelyn kohteeksi... ;)

Sunnuntain lepohetki

Röhnötin aamutokkuraisena sohvalla kun Aurelia toi luokseni Tapion lammaskarvatossut. "Mamma tossorna på!". Sitten Aurelia katsoi minua mietteliäästi arvioiden syytä röhnöttämiseeni ja sanoi käskevästi "Mamma sova!". Totesin itsekin, että siinäpä mitä parhain idea. Valuin autuaana olohuoneen lattian matolle selinmakuulle ja hengitin syvään ja suljin silmät. Lisää tällaista!


Kohta Aurelia tuli sohvatyynyn kanssa "Mamma dynan" ja asetti sen huolellisesti pääni alle. Ihan mahtavaa! Ja hetken kuluttua hän tuli harsorätin kanssa "Mamma täcket på!" ja peitteli minut hellästi rätin alle. Aivan parasta! Aurelia käyttää itse lapasten sijaan käsissä kissatossuja vaunupäikkäreillä ja koska ne siis kuuluvat asiaan, tuli hän pian kissatossujen kanssa ja alkoi laittamaan niitä minulle käsiin. Ja minä vain nukuin <3 Ihanaa kerrankin olla itse hellittävänä ja hoidettavana <3 <3 <3 Siinä vuorotellen Aurelia korjasi peittoa paremmin, vaihtoi lapasia kädestä toiseen ja välillä yritti laittaa niitä lammastossujen tilallekin. Lopuksi hän tuli toisen tyynyn ja pyyhkeen kanssa ja kääriytyi viereeni nukkumaan <3 Koin valtavaa onnen tunnetta! Ja osasin myös arvostaa hetkeä, sillä mielessäni kävi, että tämä pieni ihastuttavan rakas tyttö kasvaa kokoajan ja tulee myös joskus muuttamaan luotani kokonaan pois. Voih... Ymmärsin, että silloin on turha haikailla takaisin, vaan tilanteista on nautittava juuri nyt!!!


Mieheni harrastaa hyvien kirjojen lainaamista. Se on mitä mahtavin juttu, koska en itse jotenkin löydä kirjastosta mitään kiinnostavaa. Tällä kertaa löysin lainakirjojen läjästä Kaisa Jaakkolan "Hormonidieetti". Ei varsinaisesti mitään minulle kovin uutta tai mullistavaa, mutta yksi kohta kyllä kolahti ja kovasti:

Unen priorisointi voi tuntua tylsemmältä kuin ruokavalion viilaaminen, mielenkiintoiset lisäravinteet tai uudenlainen treeniohjelma, mutta se voi antaa tuplaten ne tulokset, mitä yrität hakea pilkunviilauksella.

Tuo on kyllä niin totta! Tämän pidemmälle en ole vielä kirjassa päässytkään. Pikkusen pläräsin jo eteenpäin, ja kiinnostavia juttuja tulossa. Ihanaa sitten joskus lueskella kun ehtii!

Löysin itselleni ja teille lukijoille aivan todella ihastuttavan luukun. Klikkaa ja ihmety :)

Luukku 4

 

Aina ei voi vituttaa

Rakas Päiväkirja. Tänään olen taas ollut yliherkkä. Olen aistinut liian voimakkaana minun kohdistuneita ikäviä energioita ja olen itsekin käyttäytynyt huonosti. Koen, että minua ollaan kohdeltu väärin, ymmärretty väärin, ja ...hetkinen!!! Minunhan piti löytää tästä päivästä hyviä asioita! Kuinka helposti negatiivisuus ottaakin vallan, jos keskittyminen herpaantuu!

Luin hienoa kirjaa. Kirjaa, joka auttoi minua edes aavistuksen verran tuossa yliherkkyystilanteessa. Arvostettu aivotutkija Dr Jill Bolte Taylor sai eräänä päivänä itse aivohalvauksen. Ammattilaisena hän osasi tiedostaa tapahtumaa ainutlaatuisella tavalla. Hänen vasen aivopuolisko muuttui verilammikoksi ja hän eli pitkään pelkän oikean aivopuoliskon voimin. Tämä antoi hänelle aivan uusia näkökulmia ja oivalluksia. Kirja on todella avartava, suosittelen: Dr Jill Bolte Taylor: Elämäni oivallus - kuinka toivuin aivohalvauksesta.

Vasen aivopuolisko on se, joka tiedostaa itsen ja omat rajat. Oikea aivopuolisko taas kokee vahvan ykseyden koko maailmankaikkeuteen, tiedostaa olevansa samaa informaatiota (sähköhiukkasia) kuin koko muu olevaisuus. Vasen aivopuolisko huolehtii siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Oikean aivopuoliskon olemus on elämänilo ja olemassa-olemisesta riemuitseminen. Vasen asettaa rajoja. Oikea on rajaton. Molempia tietysti tarvitaan ja molemmat tukevat toisiaan. Kirjan lukeminen sai kuitenkin ajattelemaan, kuinka vahvasti olemme vasemman aivopuoliskon ohjaamia ja että voisi olla aika hyväksi elämänlaadulle arvostaa ja aktivoida oikeaa aivopuoliskoa enemmän. Tässä muutamia lainauksia:

***

Vasemman aivopuoliskon taitojen saattamisella entiselleen on ollut valtavan suuri haaste monestakin syystä. Kun menetin vasemman aivopuoliskoni neuroniverkoston toimintakyvyn, menetin samalla myös erilaisia persoonallisuudenpiirteitä. Niiden solujen toiminnan palautuminen, jotka olivat anatomisesti yhteydessä aiempaan tapaani reagoida tunnetasolla ja kielteiseen ajatteluuni, on ollut avartava kokemus. Vaikka halusin saada takaisin vasemman aivopuoliskon kyvyt, on myönnettävä, että eräät persoonallisuudenpiirteet, jotka pyrkivät taas heräämään eloon, eivät enää sopineet oikean aivopuoliskoni käsitykseen siitä, kuka halusin olla. Jouduin kohtaamaan yhä uudestaan kysymyksen, joudunko ottamaan takaisin kaikki ne tunteet ja persoonallisuudenpiirteet, jotka olivat neurologisesti yhteydessä siihen muistoon tai kykyyn, jonka halusin palautuvan.

Nyt kun vasemman puoleni kielelliset keskukset ja tarinankertoja toimivat jälleen normaalisti, huomaan, että mielessäni pyörii kaikenlaista ja että joudun helposti kielteisten ajatusten valtaan. Uskon vilpittömästi, että 99,999 prosenttia aivosoluistani ja ruumiini soluista haluaa, että olen terve ja tyytyväinen ja että asiani ovat hyvin. Pieni osa tarinankertojaa ei kuitenkaan tunnu varauksetta hyväksyvän iloisuuttani, ja se osaa taitavasti keksiä ajatuksia, jotka voivat järkyttää mielenrauhaani. 

Suurimpia iloja, mitä aivoverenvuodostani koitui oli se, että sain mahdollisuuden piristää ja vahvistaa viattomuuden ja iloitsemisen neuronikytkentöjä. Halvauksen ansiosta voin taas vapaasti tutkia maailmaa lapsekkaan uteliaana. Oikean aivopuoliskon tietoisuudessa sitoudumme kaikki toisiimme inhimillisten mahdollisuuksien valtavaksi kudelmaksi, ja elämä on hyvää ja me kaikki olemme ihania - juuri sellaisina kuin olemme.

***

Kirja muuten näkyy olevan myynnissä aika sopuisaan hintaan, kokonaiset 8e!

Kaamoksen sydämessä

Yksi hienoimmista asioista, mistä tulee hyvä mieli on, kun onnistuu auttamaan toisia ihmisiä. Tänään sain auttaa useampiakin. Venyttelytunnillani käy jos jonkinlaisen vaivan omistavaa henkilöä. Hämmästyin itsekin, kuinka paljon tietotaitoa minulle on elämän varrelta kerääntynyt, kun osasin neuvoa useammallekin mummelille terveellisiä ja lääkkeettömiä vaihtoehtoja mitä erilaisimpien vaivojen hoitoon. Minulle ihan yksinkertaisia juttuja. Luontaistuotteita, superfoodeja, ruokailujuttuja, elämäntapajuttuja, itsehoitojuttuja. Ennen kaikkea pystyin antamaan ihmisille toivoa! Jos skeptikon mielestä superfoodit ovat vain placeboa, niin mitä väliä sillä on, jos se kerran auttaa!? :)

Ja voi ihanuutta! Minä sain tänään kukkia! <3 Vieläpä rakkaalta mieheltäni! <3 Ihan oikein ruukussa, eli ei mitään puolen viikon kestävää kimppua, vaan ihan oikean, elävän orkidean! Orkideat ovat ihan lempparikukkiani ja tulin todella iloiseksi niistä! Totta tosiaan, syntymäpäiväni lähestyy. Erinomainen syy päästä taas keksimään uusia jänniä raakakakkuja! :)

Ja selvisimme Kuusamoreissulta kotiin, vaikka kotimatka yöjunalla olikin aika rankka. Lentokotelossa oleva basso on aika paljon roudattavaa. Siihen päälle vielä matkatavarat ja lapsi vaunuineen. Nukuimme kuitenkin hyvin ja olisimme nukkuneet mielellämme vielä enemmänkin jos VR olisi tapansa mukaan ollut riittävästi myöhässä... ;)

On ihan mahtavaa, että mieheni lainaa kirjastosta hyviä kirjoja. Nyt luen lainaamaansa aivokirjaa, Parasta aivoillesi (Kivinen-Keränen-Ruuti) ja on kyllä jällee todella lukemisen arvoinen kirja! Tässäpä viimeksi lukemani kolahtanut pätkä:

Sipsipussi rapisee jo entistä useammalla aikuisellakin, ja mikroaaltouuni kilahtaa tiheään tahtiin. Jäätelöä mussutetaan suoraan purkista telkkaria katsoessa. Netissä surffaillessa suu käy kokoajan. Kosketusvajetta, läheisyydennälkää, lääkitään lohturuualla. Kun on vaje ja huono olo, ruoka helpottaa. Aivokemian kannalta näin juuri on. Syöminen saa onnellisuushormooni oksitosiinin virtaamaan. Syödessä olo rauhoittuu ja rentoutuu. Ahdistus ja stressaantunut olo häviävät.

Kosketusvaje, läheisyysnälkä. Aika rankkoja sanoja, suorastaan tabuja tässä kulttuurissa! Nyt kun on pimeää ja kylmää, on entistäkin tärkeämpää ja hienompaa huolehtia ei vain itsestään yksinään, vaan myös toisistamme! Ei vain omasta, vaan toistemme kosketusvajeesta ja läheisyysnälästä! Mussuttamisen sijaan oksitosiininsa voi saada vaikkapa halaamisesta. Se on samalla sosiaalista vuorovaikutusta ja aivoillemme kaiken kaikkiaan äärettömän terveellistä! Ja miksi siitä on tehty niin vaikea asia? Voiko asialle mitään? Halaa sinulle tärkeitä ihmisiä! Se on ilmaista ja antaa kaikille osapuolille niin paljon kaikkea hyvää! :)

Nyt tosiaan vihdoin kotona! Pääsin purkamaan kameran, ja tässä vielä hyviä hetkiä Suomalaisen Barokkiorkesterin Kuusamoreissun varrelta:

Pikkubussissa oli todella tiivis tunnelma.

Ja upeat maisemat!

Pitkän ajomatkan paras hetki :)

Oli siitä lentokotelosta jotain iloakin!

Poroja! <3

Upea sumu konserttipaikan vieressä.

Kiertueen viimeinen konsertti täpötäydelle, innostuneelle yleisölle.

Onnen kokemista

Mitä enemmän kiinnitän hyviin asioihin huomiota... sitä enemmän osaan kiinnittää hyviin asioihin huomiota! Tästä taidosta on se hyöty, että pian pikkuisetkin asiat alkavat tuntua hienoilta ja sitä hyvää löytyy vaikka ja mistä. 

On hienoa kun on kesä, kun Aurelia tekee hassuja juttuja, kun soitan, jumppaan, tapaan tuttuja... Samat asiat aina vain. Onko juhlasta tullut arkea ja arjesta juhlaa? Ei sen oikeastaan väliä kun on iloinen ja tyytyväinen. Vain miinuspuolena epävarmuus siitä, säilyykö lukijoiden kiinnostus jos päivästä toiseen hehkuttelen samoja asioita...

Onnen, kauneuden ja hyvyyden tekeminen kiinnostavaksi on todellista taidetta. Usein kuulee sanottavan, että taiteen tehtävä on herättää tunteita.  Ja monet taiteilijat menevätkin siitä, mistä rima on matalin: Helpointa ja nopeinta on herättää negatiivisia tunteita. Tuska, angsti, kaiho, melankolia, suru, ikävä, kuolema, synkkyys, raivo, hulluus, viha... Näitä riittää.

Mutta todellinen taide on mielestäni sellainen, joka herättää aidosti positiivisia tunteita! Ei siis pinnallista komiikkaa tai muuta siirappia, vaan sellaista mikä oikeasti saa ihmisen kokemaan vahvaa elämäniloa. Mielestäni hyvä taide heräättää ihmisessä elämän ja kauneuden janon tunteen. Tätä haluaisin tehdä! Ja hienoa onkin, että saan tehdä juuri tätä ns. elitistä musiikkia. Klassinen musiikki, mutta varsinkin barokinajan musiikki on tällaista valoisaa ja mieltä kohottavaa taidetta.

Elämääni suurta valoisuutta ja iloa tuo luonnollisesti myöskin suloinen tyttäreni. Tänään Aurelia kapusi portaita alas ja naureskeli iloisena. Ja minä koin onnea :) Yhdessä metsästettiin oravaa, katseltiin koiria, leikittiin pallolla, istuskeltiin, laitettiin roskia roskikseen (Aurelian uusi lempparitouhu!), käveltiin, ihasteltiin kukkia... Haasteellista kylläkin saada tällaisesta kovin jännittävää ja kiehtovaa blogia, mutta minä koin onnea :) Ja se on kyllä aika hienoa, sanoisin, että suorastaan mahtavaa!  

Touhutyttö

Ja tapasin leikkipuistossa ystävää ja tämän tytärtä, jutskailtiin ja kahviteltiin. Jälleen: Onnea :) Ja saimme myös tyttärelle liian pieneksi jääneitä vaatteita. Mahtavaa! 

Ja kävin metsässä juoksemassa, kallioilla loikkimassa ja kivien yli hyppimässä. Ja varsinkin syömässä mustikoita!! Suorastaan pakahduttavaa :)  Edes ilmainen kuppauspalvelu (lue: hyttyset) ei häirinnyt iloista mielentilaani.

Nordic Raw Super Food. For free.

Ja mieheni toi minulle kirjastosta uuden kuumottavan kirjan. Jälleen uutta kiehtovaa lukemista. Jee :) Ehdinkin hieman selailla tuota Maanantaisoturia ja sieltä tulvikin kirjan täydeltä näitä samoja onnellisuusteemoja. Saa elää, saa nauttia, saa olla terve, saa olla onnellinen. Sopii mulle! :)