Elämän kevät!

Siis. WOW!! Juuri nyt elän aivan käsittämätöntä riemunhuippua! Hyviä asioita on niin paljon joka puolella ja niitä tuntuu tupsahtelevan lisää tuon tuostakin. Kyllä on hienoa! Mistä oikein edes aloittaisin? Taitaa tulla melkoinen hehkutussetti :)

Barefoottauskausi avattu!

.

Kesä. Tänään taitaa olla kesä! Aurinko paistaa, linnut laulaa, ulkona tarkenee kesävaatteissa, metsä viheriöi... Kevään ensimmäinen fillarilenkki takana. Upea vapauden ja vauhdin tunne! Löysin aivan uusia metsäpolkuja ja lähdin seikkailemaan. Kuten muutenkin elämässä seurasin aina kutakin polkua, kunnes tulin risteyskohtaan, ja risteyksessä valitsin sen tien, joka oli lähinnä sitä suuntaa, mihin olin menossa. Löysin matkan varrelta paljon kaikkea mahtavaa ja myös lopulta päädyin oikeaan paikkaan.

 .

Parveke. Siellä kuhisee myös! Ihan kuin olisi muurahaisia pöksyissä, perhosia vatsassa ja elämää pursuava pää :)

Sisimmässäni tiesin kokoajan, että nyt on oikea hetki. Ja niin tosiaan olikin! Sain juuri sähköpostiviestin, että minut on hyväksytty Jyväskylän Yliopistoon musiikkiterapian maisteriohjelmaan! Siis tutkimaan äänenvärähtelyjen mahdollisuuksia! Olen niin onnellinen, että puhkean kyyneliin tuon tuostakin kun ajattelen asiaa. Kun katson taaksepäin elämää ja näen millaista reittiä olen kulkenut tietämättäni aivan oikeaan suuntaan. Ja nyt tämä kirkas hetki, että ymmärrän mitä varten olen täällä! Vähän kuin olisi pitkään harhaillut pimeässä ja kun lopulta aamun ensimmäiset säteet pilkottavat niin huomaa, että onkin juuri siellä missä pitääkin!

.

Uskomatonta on se, etten missään vaiheessa päässyt tekemään pakollista englannin kielen testiä (koulutus on kansainvälinen ja opetuskieli englanti). Epätoivossani affirmoin kovasti, että kaikki menee juuri kuten pitääkin paperin puuttumisesta huolimatta. Ja sehän meni kuin menikin läpi! Huomaan, miten sisäinen pessimisti ja optimisti kilpailee syystä, miksi näin kävi. Pessimisti mutisee, että sattumaa ja tuuria. Optimisti taas riemuitsee, että affirmaatiot toimii ja mahtavaa johdatusta ja varmasti jokin tosi upea tähtien asento ja... ja... :) Kun saan itse valita kumpi olen, niin kyllä se valinta on aika helppo! :)

Mahtavaa ja tarkoituksenmukaista oli myös pitää rentoutuskonserttia eilen. Ihan joku random nainen oli keksinyt kutsua ystävättärensä ja ystävättärien ystävättäret suureen kotiinsa ja tilata minut sinne soittamaan. Tällaista konsertoinnin juuri pitäisikin olla! Siellä ystävätärjoukkio makoili viihtyisän olohuoneen lattialla kuuntelemassa soittoani. Ihanan kodikasta ja lämminhenkistä. Ja taas olin niin häkeltynyt saamastani palautteen määrästä ja innostuksesta! Ihmiset oikeasti tykkäävät tästä. Se hämmästyttää minut joka kerta. Kyllä olen elämälle kiitollinen!

"Humlan blir ledsen om man rör på den" Fiksu tyttö! :)

.

Sinne, tänne, tonne ja kotiin

Toisinaan on kyllä niin hienoja ja tapahtumarikkaita päiviä, että itsekin alkaa miettimään ehtikö tämä kaikki todellakin tapahtua saman päivän aikana.

Lähdin Kotkaan soittotreeneihin. Sain auton lainaan eräältä bassokolleegalta. Se oli varsin erinomainen juttu, sillä muuten matkanteko olisi ollut kovin hankalaa ja hidasta. Autoa oli sitäpaitsi tosi mukava ajaa. Se oli niin hiljainen, että valoissa luulin moottorin sammuneen.

Kymi Sinfoniettan konserttisalin puinen esiintymislava on huikea. Bassoni alkoi yhtäkkiä resonoimaan siellä aivan erityisen muhkeasti. Tuntui, että koko puulava lähti tutisemaan :) Pulttikaverikin ihmetteli ääneen bassoni hyvää "napsuntaa". Sellainen tietynlainen tosi bassobasso soundi on kyllä jotain niin mielettömän siistiä!!! Tähän saliin kun saisi järjestettyä renoutuskonsertin! Kuulijat makasisvat siellä samalla superlavalla tutisemassa. Ai että! :)

.

Kotka on hassu paikka. Se on melkein kuin ulkomailla kävisi. Siellä toinen kotimainen on venäjä ja se näkyy katukuvassa ihan samalla tavalla kuin täälläpäin ruotsi. Liikennemerkeissä, kaupoissa, kahviloissa, kadulla... En ihmettelisi, jos siellä voisi maksaa ruplillakin.

Lähdin ajamaan Helsinkiin päin. Minulla oli illalla esiintyminen eräässä juhlatilaisuudessa. Vein basson paikan päälle etuajassa ja lähdin ostamaan ruokaa. Yhtäkkiä näin kahvilan ikkunassa tutun indonesialaisen äitikaverini, jota en ollut nähnyt tosi pitkään aikaan. Siinäpä erinomaisen hyvä syy koukkasta kahvilan kautta! Caneli-kahvilassa oli letkeä, kansainvälinen salsa/reggae-meininki. Jos liikut Iso-Roban ympäristössä ja kaipaat eksoottisia viboja, niin käy ihmeessä! :) Sieltä saa myös smootheja, aamupalaa, lounasta, välipalaa...

 .

Juhlassa oli yllättävän mukava soittaa. Jotenkin se Kotkan salin moodi jäi päälle ja soittaminen oli helppoa. Kun lakkaa yrittämästä liikaa, niin kaikki on tosi paljon helpompaa ja kivempaa! Soitin vain ihan rauhallisesti. Luotin soittimen resonanssiin. Ihmeellistä ja hienoa, että minulle on kehittynyt tämäntapainen itseluottamus! Varmaankin on ollut aika terveellistä olla muutama vuosi ilman soitonopettajaa. Kun ei enää ole opettajaa sanomassa, miten asiat pitää tehdä ja on "joutunut" kantamaan kaiken vastuun aivan itse, niin oma tyyli, maku ja toimintamalli on päässyt kehittymään. Ja kun huomaa, että pärjää omin voimin, niin se juuri antaa itseluottamusta. Hyvä puoli siinä siis se! Jännää olisikin tällaisen jakson jälkeen mennä taas jonkun oppilaaksi. Olisi varmasti toisenlaista oppimista. Kun oppilas on valmis, opettaja ilmestyy, sanotaan. Ehkäpä näin? Elämäkin on opettaja.

Illalla ajoin kotiin. Ilta-aurinko paistoi ilahduttavasti. Päivä oli ollut hyvällä tavalla erilainen, olin pitkästä aikaa liikenteessä ilman lasta josta huolehtia. Tuntui tervetulleelta vaihtelulta. Vähän, että olen olemassa ihan omana itsenänikin, enkä ainoastaan pienen lapsen äitinä. Ja ehdin juuri sopivasti kotiin nukuttamaan pientä suloista tyttöä, joka oli aivan riemuissaan kun äiti tuli kotiin pitkän päivän päätteeksi. On se toisinaan kyllä myös todella hienoa ja kiitollista olla äiti!

Taas tapahtuu vaikka ja mitä

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ollaan jo pitkään heitelty ilmoille ajatuksia, mutta nyt kun saatiin ensimmäinen konkreettinen asia tehtyä, vapautti se tosi paljon energiaa ja ihan toisenlaisetkin asiat aktivoituivat :) Projektin sai alulleen tarve järjestää Aurelialle oma huone. Asumisjärjestyksiä siis mietittiin moneen suuntaan niin ja näin. 

No sitten yhtäkkiä tänään aika ex tempore päädyttiin kierrätyskeskukseen ja suunnitelmat saivat konkreettisen muodon. Tässähän olisi mahtava lipasto ja tässä sopiva sänky ja tässä isoveljelle uusi kirjoituspöytä ja tässä kylppäriin kaappi ja... Pian oltiin ostettu niin paljon uusia huonekaluja, että kotiin päästyämme piti ryhtyä töihin, raivaamaan tilaa. Se on hauskaa touhua se! Vihdoinkin sain esim järjestettyä ne kaikki sikinsokiset vuosientakaiset tärkeyspaperit oikeisiin mappeihin ja tyhjennettyä melkeinpä suorastaan pelottavan kaappini, jota kutsun osuvasti romukaapiksi. Siellä olikin kyllä taas vaikka ja mitä. Ihan terveellistä tyhjentää sellaista kaappia aina silloin tällöin... Löysin mm. vanhoja soittotreenivihkoja vuodelta 2003. Hämmästyin, kuinka viisaasti oivaltanut joitakin asioita jo silloin. Sieltä kaikenlaisen avautumisen seasta löytyi mm. tällainen miete 17.7.03:

SOITON ILOA

saa tuottaa ääntä itse

saa tuottaa erilaisia ääniä ja itse päättää millaisia

saa löytää riffejä ja melodioita, monenlaisia tunteita

saa upota musiikin tilaan

saa nauttia äänistä

saa löytää äänien välisiä yhteyksiä ja jatkumoita

saa oppia, saa oppia oppimaan, saa oppia ajattelemaan, saa oppia tuntemaan itseään ja mieltymyksiään

saa aihetta ihmetellä ja ihastella

 .

Tällaisessa hyvässä nosteessa yhtäkkiä myös hyvin pitkään vaipuneena ollut keikkapuhelimeni heräsi! Miten ne asiat tapahtuvatkin aina sitten yhdellä rytinällä. You wait for a bus and then they all turn up at the same time. Keikoilla tarkoitan sellaisia "ihan oikeita" keikkoja, joista maksetaan "ihan oikeaa" palkkaa. Eli tällä viikolla menen Kymi Sinfoniettaan töihin. Treenit huomenna ja konsertit ke ja to. Ihan reipas aikataulu etten sanoisi... Mutta ihan mahtavaa pitkästä aikaa soittaa "ihan oikean" orkesterin kanssa :) Melkein jo vähän alkoi jännittää... :)

Löysimme muuten hauskan kahvilan, jossa oli löhöilypaikka rappusten alla. Ja paljon paljon leluja pienen tytön makuun. Aivan huippua! (puuha-petestä)

 .

.

Reissuterveisiä

Keskisuomalainen 17.4.

Terveisiä Jyväskylästä! Tämä on mukava kaupunki, välillä räntää tulee vaakatasossa ja taas pian aurinko paistaa. Ja kun ei osaa päättää kumpaa, niin sitten lunta ja aurinkoa yhtä aikaa. Ihmiset ovat rauhallisia ja mukavia. Minulla oli täällä kaksi asiaa toimitettavana ja molemmat menivät todella hyvin :) Haastattelu yliopistoon ja rentoutuskonsertti. Olin suorastaan häkeltynyt saamastani palautevyörystä konsertin jälkeen. Ihmiset siis todellakin tykkäsivät. Näin kun tekee juttuaan artisti maksaa-periaatteella, niin palaute on kyllä äärimmäisen tärkeä jaksamisen kannalta. Nyt tuntuu, että todellakin kannatti tulla!

 

Haluan kertoa hauskan jutun :) Konsertti- & haastattelupäivänä lähdin työntelemään Aureliaa päiväunikävelylle. Oli harmaata ja tuulista ja hupun raosta näkyi vain ilmassa kiitäviä valkoisia räntäviivoja. Pääni kävi ylikierroksilla yrittäen samalla valmistautua englanninkieliseen haastatteluun sekä illan konserttiin. Tajusin, että päänsisäinen meteli olisi parasta hiljentää mahdollisimman pian, sillä huomasin, että ajatteluhälinäni häiritsi päänsisäistä alitajuisempaa valmistautumisprosessia. Hämäsin pinta-ajatteluani laskemalla mielessäni takaperin sadasta yhteen. Se on juuri sopivan haasteellista, ettei voi päästää mieltää metelöimään samalla. Toimi. Ykkösen jälkeen pää hiljeni ja prosessi jatkoi pyörimistään jossakin pinta-ajattelun ulottumattomissa. Tajusin, suorastaan kuulin päänsisäisen äänen, että minun tehtäväni tässä tilanteessa on vain pysyä rauhallisena. Kaikki muu on jo hoidossa. Tuntui hienolta ja pysähdyin keskelle räntäisää katua sulkien silmäni. Samassa tuntui kuin olisin seissyt kirkkaassa valopatsaassa imemässä itseeni virtaa. Se oli niin hienoa, että en malttanut lopettaa. Siinä tilassa herkistyin kuulemaan (tai kuvittelemaan) muiden ihmisten ajatuksia. Nauroin ääneen, kun kadun toisella puolella joku ajatteli: "Voi kotiäitiparkaa. Meinaa nukahtaa pystyyn." He he heee :DDD

Toisia pieni lumisade huhtikuun puolessavälissä ei haitannut yhtään.

 

Olemme huseeranneet bassokolleegani sekä tämän tyttären Pinjan - kummityttöni! - luona. Ja Jyväskylässä asuva mummo on auttanut lapsenhoidossa. Kaiken kaikkiaan käytännön järjestelyt ovat toimineet loistavasti! Basson ja lapsen kanssa matkustaessa voisi olla toisinkin... :) Aurelia on ollut aivan innoissaan Pinja-kaverista sekä kolmesta kissasta, jotka hän heti nimesi isi-, äiti- ja beibikissaksi :D

Joka vanhoja muistelee...

Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että vanhaa paskaa ei kannata kaivella. Että parempi katsoa hyvää odottaen eteenpäin ja nähdä vain kaikki hyvä. Mutta sitten jos paska onkin niinsanotusti jo housussa, niin on vähän tyhmää olla olevinaan, että onpas niin mukavaa kun minulla on puhtaat sukat ja kiva paita ja jatkossa sitten vähän tarkemmin... 

Tänään hermostuin ja menetin malttini. On ihan hyvä, että pitää puoliaan eikä niele kaikkea, mitä syötetään. Mutta se on huono asia, jos menetettyään malttinsa käyttäytyy typerästi. Minulle kävi tänään niin. En olisi halunnut, mutta lopulta en vain pystynyt hillitsemään itseäni. 

Sitten käteeni annettiin Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirja. Olin luullut, että se on vain sitä samaa sössötystä, että kaikki paha johtuu lapsuuden traumoista, ja että niistä paranee kaivelemalla niitä juurta jaksaen. Mutta se kirja avasi silmäni ja sai minut hämmästelemään, kuinka olen voinut olla niin sokea itselleni. Käyttäytymismalli, jossa suutuspäissääni vahingoitan itseäni ja omaisuuttani on niin päivänselvästi lapsuuden kodistani opittua! Kasvoin ymmärtämään, että sellainen on aivan normaalia. Ihme juttu, että kolmikymppiseksi asti pitää elää huomatakseen, että kannan mukanani tuollaista vanhaa paskaa! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Päivän opetus siis oli, että jos jonnekin on jumittunut vanhaa p*skaa, niin se tosiaankin kannattaa kaivaa pois. Jos olisin lukenut samaisen kirjan ilman tuota riehumiskohtausta tuoreena mielessä, olisin varmaan sivuttanut kirjan ajattelemalla kuten ennenkin, etten jaksa kaivella vanhoja. Nyt kuitenkin näin ja myönsin. Onkin eri asia syyttää lapsuuttaan huonoista asioita, kuin kantaa vastuunsa omasta elämästään itse. Emme voi muuttaa lapsuuttamme, mutta voimme muuttaa sen vaikutusta meihin tässä hetkessä.

Toisinaan kuulee väitettävän, ettei epäonnistumisia ole olemassakaan, vaan ne ovat tilaisuuksia ottaa opiksi. Kyllä, aion ottaa tästä opikseni. En enää tarvitse vanhaa paskaa. Nyt sitten tilalle pitäisi opetella uusia käyttäytymismalleja. Kirjassa luvattiin, että se on vaikeaa ja toisinaan hyvin ärsyttävää. Hmm... No, ihan hyvä, että sanoivat sen rehellisesti suoraan. Sellainen newage-lässytys olikin jo hieman ruvennut kyllästyttämään. En kaivelua kovin mukavaksi kuvitellutkaan. Mahdollista se kuitenkin on. Ja sitäpaitsi! Ajan kuluessa liian löysäksi menneet silmälasini sangat vääntyivät hyvään, tiukkaan asentoon viskattuani ne suutuksissani lattialle. Edes jotain hyvää siis :)

No niin. Se siitä :) Sitten hieman mukavempaa aihetta :) Nyt on taas tulossa tosi hieno barokkikonsertti! What Magick has Victorious Love. Barokin aikaista näyttämömusiikkia dramatisoituna. Solistina Tuuli Lindberg, orkesteri Ensemble Nylandia Matias Häkkisen johdolla ja ohjaus Ville Saukkonen. Näytöksiä on vain yksi, ja se on keskiviikkona 11.4. Ruoholahden konservatorion konserttisalissa klo 19. Vapaa pääsy, joten ei tarvitse edes lippuja arpoa, vaan kaikki halukkaat pääsee :)

Jytäpaukkua ja kökkökeli

Vitsi, että oli mahtava keikka!!! Olen vieläkin ihan innoissani! Soitettiin tosi hyvin ja meillä oli hauskaa ja yleisöä oli niin paljon, että istumapaikat loppuivat :) Ensemble Nylandia <3 Barokkiorkesteri, josta takuulla kuullaan vielä!! 

Minulla oli oma pikku juoni... Huomaavaiset ja kiltit basistit (ja modernit sellistit) käyttävät soittimen pohjalla olevan tukipiikin ja lattian välissä aina jotain kumiläpyskää tai muuta pahvialustaa, jotta lattia pysyisi ehjänä. Pyhpyh! Läpysköjen käyttö on niiiin vanhanaikaista! Kun piikki isketään suoraan lattiapintaan, siirtyy soittimen värähtely piikin kautta lattiaan ja koko lattiapinnasta tulee valtava kaikukoppa (riippuu tietysti vähän lattiastakin). Taas kumiläpyskä tai muu väliin menevä sälä dumppaa lattiaan kohdistuvan värähtelyn ja silloin tosiaankin menetetään paljon!

Joten. En ollut hienovarainen enkä kiltti kiinteistöä kohtaan. En tosiaankaan. Tökkäsin piikin suoraan puulattiaan ja kyllä, lakkapintaan tuli pieni reikä. Mutta hei, ei kerrota kenellekään, koska ei kukaan huomaa sitä kuitenkaan! Tästä hyvästä sain koko salin pörisemään ja puntit tutisemaan :) Ja lisäksi vau, kiittelyjä! :) Yleensähän kukaan (muu kuin toinen basisti, ystävä tai sukulainen) ei edes huomaa kiittää basistia, vaan kiitokset kohdistuvat solisteihin, kapelli- ja konserttimestariin. Mutta siis jee ja mitä ihmettä! Osa kuulijoista tuli oikein kättelemään ja kommentoimaan. "Vitsi mikä meininki, mä ajattelin, että kohta tää räjähtää", "Kyllä tosiaankin pärisi lattia", "Ihan ku olis jotku subbarit ollu". No, en kyllä ottanut kaikkea kiitosta omiin nimiini, koska bassopuolen soittajia oli mainioita muitakin ja yhteisresonanssi oli kyllä tekijä sekin. Teorbi (kitaran tapainen tosi makeen näköinen ja kuuloinen barokkisoitin), urut, sello ja kontrabasso yhdessä sen tekivät. Ja osuutensa oli kyllä Vivaldillakin, mitäs kirjoitti niin tykkiä settiä! Ja tietysti muistetaan myös suolikielet, ne värähtelee paljon voimakkaammin kuin modernit.

 

Teorbi on ihan oikean soittimen kokoinen kapistus.

Sade on kivaa, varsinkin lätäköt. Tuulikin on kivaa. Juokseminen on kivaa. Maailman tutkiminen on kivaa. Aikuinen ehkä huomaa, että onpas sateinen ja harmaa kökkökeli. Lapset eivät tunnu kiinnittävän siihen asiaan minkäänlaista huomiota. Lasten maailmassa on niin paljon kaikkea kivaa, uutta ja jännittävää, että nimityksellä "huono sää" on aivan tyhjänpäiväinen merkitys. Tästä voisi ottaa oppia...

 

Ai niin ja tietysti tämän päivän luukku :)

Luukku 2

Joulukuu??!

Mieti miten helpolla ja nopeasti selvittiin marraskuusta! En oikein usko itsekään, että nyt on jo joulukuu. Joulufiiliksen nostamiseksi ja herättämiseksi aloitankin nyt hyväfiilis -joulukalenterin. Ole hyvä!

Luukku 1

Oli kyllä mahtava meininki tänään Ensemble Nylandian treeneissä :) Barokkimusiikkia soittaessa kuuluukin improvisoida, mutta näillä tyypeillä on ihan tajuton pokka, huumorintaju ja soittotaito ja niiden improjutut lähtee niin omaperäisille urilleen, että repeilin itsekin :) Ha hah hah haaaa :D Ja tässä porukassa meno on sitä luokkaa, että ei tarvii pelätä, että entä jos repeilis konsertissa - koska se ei tosiaankaan haittais yhtään :P

Niin muuten, jos joku on tulossa mainostamaani huomisen konserttiin, niin se alkaakin jo klo 18 eikä klo 19. Ensemble Nylandia siis esiintyy nokkahuilusolistin (kyllä, nokkiksella voi soittaa ihan oikeita ja tosi hienoja biisejä, tule kuuntelemaan ja hämmästymään!) ja viulusolistin kanssa. Quattro Stagionea luvassa, ei kylläkään sitä pizzaa vaan ihan Vivaldia. (Tai pitäiskin muuten ehdottaa kapellimestarille pizzaa! ...nomut vaikka konsertin jälkeen edes?! Nylandia tarjoais?!) Ne vuodenajat nyt vaan on aivan sikahyviä ja varsinkin barokkiorkesterin soittamana <3

Seuraava mainospläjäys menee CocoviBarille. Tästä baarista löytyy joka käynnillä kiinnostavaa seuraa ja uusia tuttavuuksia eikä ikärajaa ole laisinkaan :) Testaa Ruohonjuuressa tai erottajalla. Tänään otin lounaaksi Suklaasydämen. Se on niin tuhti ja paksu ja ties millä kaikella superfoodeilla täyteen pakattu, että sillä todellakin lähti nälkä! Vielä kun se on lämmintä ja maistuu raakasuklaalle <3

Mitä muuta hyvää tänään? Ihanaa koti-iltaa ja onnellisuus-aivokirjojen lukemista. Ja taidan mennä ajoissa nukkumaan. Kerrankin!

Ei voi olla totta! KESÄ!!!

Tänään riehui todella mahtava, mahtipontinen ja aito marraskuun myrsky! <3 Meren rannassa olisi varmasti näyttänyt upealta, vaan ehkäpä pääsen joskus elämässäni vielä asumaan paikkaan, josta pääsee helposti kävelylle meren rantaan. Vaahtopäiden sijaan saimme aivan yllättäen kokea hienon pyroshown keskellä kaupunkia narinkkatorilla! Tuuli ulvoi ja sade piiskasi naamaan. Pimeys oli vallannut ympäristön. Yhtäkkiä ilmoille kajahti vahva musiikki ja kampin katolta räjähti ilmoille hieno, musiikin tahtiin räiskyvä ilotulitusshow! Hahaaa! Eikä mikään mikä tahansa perushoppipoppi musiikki... heh heh... Taivaalla räiskyi nimittäin Vivaldin vuodenajoista ei tosiaankaan talvi eikä edes syksy, vaan juuri tämän synkän marrasmyrskyn keskellä soi KESÄ!! Hahaa haa! :D Mutta aika hyvin se kyllä sopi, kuuntele nyt vaikka tästä loppusoinnut:

Lievää ironiaa :D he he heee... :) Mutta hei, kiinnostaisiko kuulla Vivaldin vuodenajat ihan oikean räiskyvän barokkiorkesterin soittamana? Siihen olisi kyllä nyt mahdollisuus! Ei ehkä ihan yhtä hienon pyrotekniikan ja luonnonvoimien kera, mutta sitäkin vahvemmalla (ba)rokkitulkinnalla :) Barokkiyhtye Ensemble Nylandia, jossa siis itsekin soitan, pitää ilmaisen konsertin perjantaina 2.12.2011 klo 19 Sibelius-Akatemian R-talon pikkusalissa (ent. urkusali, 2.krs, kamarimusiikkisalin vieressä ja R-talo on siis osoitteessa Pohjoinen Rautetiekatu 9). Pulpahtavia, riemukkaita ja räiskyviä Vivaldin vuodenaikoja luvassa! Ja jos olet koulussa pakkosoittanut nokkahuilulla biisiä "ostakaa makkaraa", niin tule ja ylläty kuinka supertaidokkaasti niinkin yksinkertaiselta vaikuttavalla soittimella kuin nokkahuilulla voi soittaa! Vuodenaikojen lisäksi nimittäin soitamme myös virtuoottisen nokkahuilusolistin kanssa :) Tervetuloa sinne siis!

Kampissa oli tulitteiden lisäksi myös joulupukki ja Jukka Perko. Aureliaa kiinnosti jälkimmäinen enemmän.

Keskittynyttä saksofoninkuuntelua.

Groovemeininki :)

Epäilyttävä partaukko, paras pysyä kaukana...

Aamupäivällä olimme Steinerkoulun myyjäisissä. Sieltä ostimme mm oikeaa kennohunajaa! Onpas se hyvää!! Ja sen voi myös luokitella superfoodiksi hyvällä omatunnolla :)

Aivan sai-RAAN hyvää!!!

Ihania neulottuja eläimiä. Aurelia osasi laittaa jokaisen myös takaisin! <3

Illalla innostuin tosissani, kun kävin minulle uudessa liikuntakeskuksessa tutustumiskäynnillä. Siellä oli nimittäin pitkä rivi kahvakuulia odottamassa! Eikä mitä tahansa markettikuulia, vaan ihan oikeita kisakuulia! Kahvakuulailu on viime aikoina päässyt jäämään vähemmälle, mutta nyt innostuin todella lujaa! Tämä oli siis ensimmäinen kosketukseni oikeisiin kuuliin. Kylläpäs kulkivat hyvin eikä meinannut ollenkaan lipsahtaa otteesta! Tätä täytyy päästä tekemään lisää! :D

<3

Herkullinen isänpäivä

Liikutuin konsertissa. Soittaessani. Sitä ei ole koskaan aiemmin tapahtunut minulle. Suomalaisen barokkiorkesterin isänpäiväkonsertti. Soitimme Bachin a-molli viulukonserton hidasta osaa. Se on niin mielettömän kaunis, etenkin barokkiorkesterin vahvalla ja sielukkaalla soundilla. Mutta ei se oikeastaan ollut se musiikki pelkästään, vaan se yleisössä tapahtunut kollektiivinen käsinkosketeltava herkistyminen. Samanaikaisesti eri puolella yleisöä ihmiset nostivat kätensä pyyhkiäkseen kyyneleitä tai peittääkseen suunsa haltioituneena. Liike jatkui koko osan ajan, aina eri paikassa salia eri ihmiset tekivät samoja tiedostamattomia kädenliikkeitä. Sain tosissani pyristellä kyyneliä vastaan. Varsinkin kun eturivin pieni tyttö nojautui isänsäänsä vasten painaen päänsä tämän syliin ja isä vastasi laittamalla kätensä pienen tytön ympärille. Isänpäivä <3

Backstagetunnelmaa keikan jälkeen.

Oli siellä muitakin mahtavia biisejä. Viimeisessä numerossa svengasi hurjasti tamburiinin ja jänisräikän tahtiin :) Konsertin jälkeen minulla oli ilosta, onnesta ja liikutuksesta niin klöntti kurkussa, että en pystynyt edes puhumaan vastaakseni muiden soittajien kiitoksiin ja hehkutuksiin.

.

Isänpäivämme alkoi kakkuaamiaisella. Mallia raakakakku, tietysti :) Mustaherukka-suklaamoussekakku. Olipas hyvää! Ja kaikki tykkäsivät, myös vaativammat suut :) Resepti oli ihan täysin hatusta ja inspiraation vallassa kyhätty ja huomasin lopputuloksesta, että joitakin juttuja tekisin ensi kerralla toisin. Laitan siis tähän sen reseptin, miten toisella kerralla tekisin.

Pohja: 

2dl liotettuja manteleita ja pähkinöitä (kaada liotusvesi pois)

1 dl liotettuja kuivahedelmiä, esim mulpereita ja rusinoita sekä hieman liotusvettä. HUOM! Säästä puolet näistä suklaatäytettä varten!

Ajetaan blenderissä sileäksi ja kaadetaan kippoon.

Joukkoon sekoitetaan:

50g sulatettua voita

(pastöroimatonta jos haluat hifistellä raakakakulla)

2 rkl lucumaa

2 rkl carobjauhetta

lopuksi manteli/kookos/tms-jauhetta niin paljon, että tulee kiinteä massa

Laitetaan jääkaappiin koventumaan siksi aikaa, kun tehdään täyte.

Pohja.

.

Mustaherukkatäyte:

Näyttää punajuurimajoneesilta.

Tämä kannattaa laittaa keskimmäiseksi eikä ylimmäiseksi, kuten tein, koska tämä on jäykempää kuin suklaamoussetäyte. Niin kakkua on helpompi leikata.

Kaikki ainekset blenderissä sekaisin:

3 pussia sulaneita mustaherukoita

1 dl sulaa kookosöljyä, jossa myös sulaa hunajaa maun mukaan
1 avocado
Ripaus steviaa tms.

Levitetään kakkupohjan päälle. Laitetaan takaisin jääkaappiin suklaamoussenteon ajaksi.


Suklaamoussetäyte:

Muista nuolla kaikki välineet ja kipot!

n 1dl raakakaakaomassaa, 1dl kookosöljyä ja 1 rkl hunajaa. Sulatetaan vesihauteessa, mutta annetaan pysyä kädenlämpöisenä. Jos vaikuttaa liian kuumalta, laita jääkaappiin hetkeksi. Jos on liian kuumaa, niin kananmunat hyytyy!

6 kananmunaa + ripaus steviaa (tms). Vatkataan kovaksi vaahdoksi.

Loput liotetuista kuivahedelmistä sekä liotusnesteestä blenderiin, sekaan fiiliksen mukaan reilusti jauhoja, esim lucuma, maca, carob, raakakaakaojauhe. Ajetaan tuhdiksi massaksi mahdollisimman vähän nesteen kera.

Yhdistetään kaikki ainekset suklaamoussemassaksi ja kaadetaan mustaherukkatäytteen päälle. Laitetaan jääkaappiin vähintään tunnin ajaksi. Tarjoillaan hyvän seuran kera. Kakku on supertuhtia, ei tarvitse kyytipojaksi sen hyvän seuran lisäksi juurikaan mitään. Juomana meillä oli itsepuristettua luomusitruunan mehua veteen laimennettuna. Joukkoon muutama tippa steviaa sekä inkivääriteestä tehtyjä jääpaloja. Superslurps!!