Sinne, tänne, tonne ja kotiin

Toisinaan on kyllä niin hienoja ja tapahtumarikkaita päiviä, että itsekin alkaa miettimään ehtikö tämä kaikki todellakin tapahtua saman päivän aikana.

Lähdin Kotkaan soittotreeneihin. Sain auton lainaan eräältä bassokolleegalta. Se oli varsin erinomainen juttu, sillä muuten matkanteko olisi ollut kovin hankalaa ja hidasta. Autoa oli sitäpaitsi tosi mukava ajaa. Se oli niin hiljainen, että valoissa luulin moottorin sammuneen.

Kymi Sinfoniettan konserttisalin puinen esiintymislava on huikea. Bassoni alkoi yhtäkkiä resonoimaan siellä aivan erityisen muhkeasti. Tuntui, että koko puulava lähti tutisemaan :) Pulttikaverikin ihmetteli ääneen bassoni hyvää "napsuntaa". Sellainen tietynlainen tosi bassobasso soundi on kyllä jotain niin mielettömän siistiä!!! Tähän saliin kun saisi järjestettyä renoutuskonsertin! Kuulijat makasisvat siellä samalla superlavalla tutisemassa. Ai että! :)

.

Kotka on hassu paikka. Se on melkein kuin ulkomailla kävisi. Siellä toinen kotimainen on venäjä ja se näkyy katukuvassa ihan samalla tavalla kuin täälläpäin ruotsi. Liikennemerkeissä, kaupoissa, kahviloissa, kadulla... En ihmettelisi, jos siellä voisi maksaa ruplillakin.

Lähdin ajamaan Helsinkiin päin. Minulla oli illalla esiintyminen eräässä juhlatilaisuudessa. Vein basson paikan päälle etuajassa ja lähdin ostamaan ruokaa. Yhtäkkiä näin kahvilan ikkunassa tutun indonesialaisen äitikaverini, jota en ollut nähnyt tosi pitkään aikaan. Siinäpä erinomaisen hyvä syy koukkasta kahvilan kautta! Caneli-kahvilassa oli letkeä, kansainvälinen salsa/reggae-meininki. Jos liikut Iso-Roban ympäristössä ja kaipaat eksoottisia viboja, niin käy ihmeessä! :) Sieltä saa myös smootheja, aamupalaa, lounasta, välipalaa...

 .

Juhlassa oli yllättävän mukava soittaa. Jotenkin se Kotkan salin moodi jäi päälle ja soittaminen oli helppoa. Kun lakkaa yrittämästä liikaa, niin kaikki on tosi paljon helpompaa ja kivempaa! Soitin vain ihan rauhallisesti. Luotin soittimen resonanssiin. Ihmeellistä ja hienoa, että minulle on kehittynyt tämäntapainen itseluottamus! Varmaankin on ollut aika terveellistä olla muutama vuosi ilman soitonopettajaa. Kun ei enää ole opettajaa sanomassa, miten asiat pitää tehdä ja on "joutunut" kantamaan kaiken vastuun aivan itse, niin oma tyyli, maku ja toimintamalli on päässyt kehittymään. Ja kun huomaa, että pärjää omin voimin, niin se juuri antaa itseluottamusta. Hyvä puoli siinä siis se! Jännää olisikin tällaisen jakson jälkeen mennä taas jonkun oppilaaksi. Olisi varmasti toisenlaista oppimista. Kun oppilas on valmis, opettaja ilmestyy, sanotaan. Ehkäpä näin? Elämäkin on opettaja.

Illalla ajoin kotiin. Ilta-aurinko paistoi ilahduttavasti. Päivä oli ollut hyvällä tavalla erilainen, olin pitkästä aikaa liikenteessä ilman lasta josta huolehtia. Tuntui tervetulleelta vaihtelulta. Vähän, että olen olemassa ihan omana itsenänikin, enkä ainoastaan pienen lapsen äitinä. Ja ehdin juuri sopivasti kotiin nukuttamaan pientä suloista tyttöä, joka oli aivan riemuissaan kun äiti tuli kotiin pitkän päivän päätteeksi. On se toisinaan kyllä myös todella hienoa ja kiitollista olla äiti!

Taas tapahtuu vaikka ja mitä

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ollaan jo pitkään heitelty ilmoille ajatuksia, mutta nyt kun saatiin ensimmäinen konkreettinen asia tehtyä, vapautti se tosi paljon energiaa ja ihan toisenlaisetkin asiat aktivoituivat :) Projektin sai alulleen tarve järjestää Aurelialle oma huone. Asumisjärjestyksiä siis mietittiin moneen suuntaan niin ja näin. 

No sitten yhtäkkiä tänään aika ex tempore päädyttiin kierrätyskeskukseen ja suunnitelmat saivat konkreettisen muodon. Tässähän olisi mahtava lipasto ja tässä sopiva sänky ja tässä isoveljelle uusi kirjoituspöytä ja tässä kylppäriin kaappi ja... Pian oltiin ostettu niin paljon uusia huonekaluja, että kotiin päästyämme piti ryhtyä töihin, raivaamaan tilaa. Se on hauskaa touhua se! Vihdoinkin sain esim järjestettyä ne kaikki sikinsokiset vuosientakaiset tärkeyspaperit oikeisiin mappeihin ja tyhjennettyä melkeinpä suorastaan pelottavan kaappini, jota kutsun osuvasti romukaapiksi. Siellä olikin kyllä taas vaikka ja mitä. Ihan terveellistä tyhjentää sellaista kaappia aina silloin tällöin... Löysin mm. vanhoja soittotreenivihkoja vuodelta 2003. Hämmästyin, kuinka viisaasti oivaltanut joitakin asioita jo silloin. Sieltä kaikenlaisen avautumisen seasta löytyi mm. tällainen miete 17.7.03:

SOITON ILOA

saa tuottaa ääntä itse

saa tuottaa erilaisia ääniä ja itse päättää millaisia

saa löytää riffejä ja melodioita, monenlaisia tunteita

saa upota musiikin tilaan

saa nauttia äänistä

saa löytää äänien välisiä yhteyksiä ja jatkumoita

saa oppia, saa oppia oppimaan, saa oppia ajattelemaan, saa oppia tuntemaan itseään ja mieltymyksiään

saa aihetta ihmetellä ja ihastella

 .

Tällaisessa hyvässä nosteessa yhtäkkiä myös hyvin pitkään vaipuneena ollut keikkapuhelimeni heräsi! Miten ne asiat tapahtuvatkin aina sitten yhdellä rytinällä. You wait for a bus and then they all turn up at the same time. Keikoilla tarkoitan sellaisia "ihan oikeita" keikkoja, joista maksetaan "ihan oikeaa" palkkaa. Eli tällä viikolla menen Kymi Sinfoniettaan töihin. Treenit huomenna ja konsertit ke ja to. Ihan reipas aikataulu etten sanoisi... Mutta ihan mahtavaa pitkästä aikaa soittaa "ihan oikean" orkesterin kanssa :) Melkein jo vähän alkoi jännittää... :)

Löysimme muuten hauskan kahvilan, jossa oli löhöilypaikka rappusten alla. Ja paljon paljon leluja pienen tytön makuun. Aivan huippua! (puuha-petestä)

 .

.

Mikä ruusu? Punaruusu!

Tykkään todella paljon siitä, kun ihmiset tekevät mitä tahansa juttuja sydämen palosta ja omasta inspiraatiosta. Vastakohtana sille, että vain raha ja rahan tavoittelu toimii motivaattorina. Ensemble Nylandia -barokkiorkesteri on tällainen nykypäivän harvinaisuus: ammattimuusikot järjestävät, harjoittelevat ja esiintyvät soiton riemusta. Ilmaiseksi! Usein itsekin ajattelen, että ne keikat, josta saa paljon rahaa, on niitä parhaimpia. Mutta nyttemmin olen kyllä vakuuttunut, että ne keikat, jossa todellakin tehdään musiikkia sydämen innoittamana - ja ilman taloudellisia paineita! - ovat niitä kaikkein upeimpia keikkoja! Tunnen itseni niin etuoikeutetuksi, että saan olla osallinen tätä hämmästyttävän upeiden muusikoiden porukkaa!

Kunnon sembalot :)

 .

Tämänkertaisen konsertin solisti, sopraano Tuuli Lindberg, on aivan ilmiömäinen! En itsekään oikein tykkää sellaisista kirkuvista oopperanaisista, mikä mielikuva sopraanosta ehkä ensimmäisenä tulee. Tuuli on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Niin heleää ja kirkasta barokkityylistä laulua ja ihanan ilmaisurikasta äänenkäyttöä. Ei ihme, että häntä pidetään Suomen parhaimpana barokkisopraanona. Kokonaisuus kuulostaa niin hyvältä, ja vain imen vaikutteita kuin pesusieni. Se on tehokkain tuntemani tapa oppia :) Ja konserttihan on huomenna, 11.4. klo 19 Ruoholahden konservatorion konserttisalissa ja se todellakin siis on ilmainen! Joten tervetuloa hämmästelemään barokin mahtavuutta :)

Ennen soittotreenejä käveli kauppakeskuksen läpi. Siellä oli niin kauniita kukkia, että en voinut vastustaa :) Vielä kun kirkkaanpunaiset ruusut olivat alennuksessa (olivat mukamas nuupahtaneita) niin pitihän sitä tarttua tilaisuuteen! Yhdessä pikkupuutarhurin kanssa puuhasteltiin sitten jälleen parvekkeella. Satuin (mukamas) vahingossa visualisoimaan parvekkeemme ylitsepursuavan täynnä upean värisiä kukkia, joten ei kai sille mitään voi ;D

 

Muistutan vielä lukija-arvonnasta! Eli kaikkien lukijoiden kesken arvon pääsylipun BodyHoliday-festivaalille 22.4. Arvonta suoritetaan onnenpäivänä, eli pe 13.4. :)

Joka vanhoja muistelee...

Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että vanhaa paskaa ei kannata kaivella. Että parempi katsoa hyvää odottaen eteenpäin ja nähdä vain kaikki hyvä. Mutta sitten jos paska onkin niinsanotusti jo housussa, niin on vähän tyhmää olla olevinaan, että onpas niin mukavaa kun minulla on puhtaat sukat ja kiva paita ja jatkossa sitten vähän tarkemmin... 

Tänään hermostuin ja menetin malttini. On ihan hyvä, että pitää puoliaan eikä niele kaikkea, mitä syötetään. Mutta se on huono asia, jos menetettyään malttinsa käyttäytyy typerästi. Minulle kävi tänään niin. En olisi halunnut, mutta lopulta en vain pystynyt hillitsemään itseäni. 

Sitten käteeni annettiin Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirja. Olin luullut, että se on vain sitä samaa sössötystä, että kaikki paha johtuu lapsuuden traumoista, ja että niistä paranee kaivelemalla niitä juurta jaksaen. Mutta se kirja avasi silmäni ja sai minut hämmästelemään, kuinka olen voinut olla niin sokea itselleni. Käyttäytymismalli, jossa suutuspäissääni vahingoitan itseäni ja omaisuuttani on niin päivänselvästi lapsuuden kodistani opittua! Kasvoin ymmärtämään, että sellainen on aivan normaalia. Ihme juttu, että kolmikymppiseksi asti pitää elää huomatakseen, että kannan mukanani tuollaista vanhaa paskaa! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Päivän opetus siis oli, että jos jonnekin on jumittunut vanhaa p*skaa, niin se tosiaankin kannattaa kaivaa pois. Jos olisin lukenut samaisen kirjan ilman tuota riehumiskohtausta tuoreena mielessä, olisin varmaan sivuttanut kirjan ajattelemalla kuten ennenkin, etten jaksa kaivella vanhoja. Nyt kuitenkin näin ja myönsin. Onkin eri asia syyttää lapsuuttaan huonoista asioita, kuin kantaa vastuunsa omasta elämästään itse. Emme voi muuttaa lapsuuttamme, mutta voimme muuttaa sen vaikutusta meihin tässä hetkessä.

Toisinaan kuulee väitettävän, ettei epäonnistumisia ole olemassakaan, vaan ne ovat tilaisuuksia ottaa opiksi. Kyllä, aion ottaa tästä opikseni. En enää tarvitse vanhaa paskaa. Nyt sitten tilalle pitäisi opetella uusia käyttäytymismalleja. Kirjassa luvattiin, että se on vaikeaa ja toisinaan hyvin ärsyttävää. Hmm... No, ihan hyvä, että sanoivat sen rehellisesti suoraan. Sellainen newage-lässytys olikin jo hieman ruvennut kyllästyttämään. En kaivelua kovin mukavaksi kuvitellutkaan. Mahdollista se kuitenkin on. Ja sitäpaitsi! Ajan kuluessa liian löysäksi menneet silmälasini sangat vääntyivät hyvään, tiukkaan asentoon viskattuani ne suutuksissani lattialle. Edes jotain hyvää siis :)

No niin. Se siitä :) Sitten hieman mukavempaa aihetta :) Nyt on taas tulossa tosi hieno barokkikonsertti! What Magick has Victorious Love. Barokin aikaista näyttämömusiikkia dramatisoituna. Solistina Tuuli Lindberg, orkesteri Ensemble Nylandia Matias Häkkisen johdolla ja ohjaus Ville Saukkonen. Näytöksiä on vain yksi, ja se on keskiviikkona 11.4. Ruoholahden konservatorion konserttisalissa klo 19. Vapaa pääsy, joten ei tarvitse edes lippuja arpoa, vaan kaikki halukkaat pääsee :)

Paranemisen poppaskonstit käyttöön!

Auringonhattuja

Keho on jännä kapistus. Jo viikonloppuna alkoi tuntumaan aavistus, että Aurelian tauti saattaa tarttua. Tein kuitenkin kehoni kanssa sopimuksen, että jos tarvitsee sairastaa, niin Ystävänpäiväkonsertin jälkeen siihen on mahdollisuus. Ja kuinkas ollakaan!? Olin täysissä voimissa kaikki päivät konserttipäivän loppuun asti ja tosiaan seuraavana yönä sitten tuli se kaktus kurkkuun... Ja tässä nyt ollaan. Tosin kaktus on nopeaa vauhtia muuttumassa silkiksi :) Toivottavasti.

Konsertti kyllä onnistui yli odotuksieni! Kuuntelijoita oli salin täynnä ja uusi konserttisali toimi akustisesti tosi hyvin. Ja kaksi bassoa yhdessä on aivan loistava yhdistelmä! Ainakin basistin mielestä :) Jäi tosi hyvä mieli ja bassokaverini kanssa saimme valtavasti hyviä uusia ideoita tulevia rentoutuskonsertteja varten. Uudet ideat, varsinkin niiden yhtäkkinen putkahtelu se on yksi parhaimmista asioista, mitä elämä tarjoaa! :) "Liekeissä" tuntuu olevan vähän jo inflaatiota kärsinyt muotisana, mutta olin totisesti liekeissä - sanan tulisimmassa merkityksessä - kun ajelin kotiin konserttipaikalta! Tällaisissa liekeissä jopa sairastelukin on kivaa :)

Bassokaverista tuli mieleen yksi valokuva, kaivanpas sen tänne :) Olimme kauan sitten erään orkesterin kanssa Espanjassa reissulla. Kuten huomaatte, toinen polveni on siteessä. Bassokaverilla oli nimittän skeittilauta mukana reissussa, niin sillä piti viipottaa Barcelonan turut ja torit läpi... Ihana reissu oli se! <3

Bassokaverin kanssa Espanjassa jotain 10v sitten :)

No niin. Sitten, mitä hyvää on sairastelemisessa? No ainakin saan vihdoinkin testata ihan itselläni kaikkia superrohtoja, miltä ne tuntuu ja miten ne vaikuttaa :) Näillä meinaan nitistää tämän: Pakuritee, tulsi, inkivääri, valkosipuli, auringonhattu-uute, eucalyptusöljy (ulkoisesti), vahva D-vitamiini, paljon C-vitamiinia (CamuCamu, amla ja acerola), suolavedellä kurlaus, silkkihuivi kaulan ympäri ja tietysti lepo ja rento meininki. Ja kun Tapio tulee kotiin, saa hän painella vähän akupisteitä tai laittaa vaikka neulojakin :) Onko teillä lukijoilla vielä jotain muita hyviä ideoita tai ehdotuksia? Nyt olis hyvä sauma testata kaikki vanhan kansan poppaskonstit! :)

Niin ja tietysti itsensä terveeksi visualisoiminen! :)

Joulukuu??!

Mieti miten helpolla ja nopeasti selvittiin marraskuusta! En oikein usko itsekään, että nyt on jo joulukuu. Joulufiiliksen nostamiseksi ja herättämiseksi aloitankin nyt hyväfiilis -joulukalenterin. Ole hyvä!

Luukku 1

Oli kyllä mahtava meininki tänään Ensemble Nylandian treeneissä :) Barokkimusiikkia soittaessa kuuluukin improvisoida, mutta näillä tyypeillä on ihan tajuton pokka, huumorintaju ja soittotaito ja niiden improjutut lähtee niin omaperäisille urilleen, että repeilin itsekin :) Ha hah hah haaaa :D Ja tässä porukassa meno on sitä luokkaa, että ei tarvii pelätä, että entä jos repeilis konsertissa - koska se ei tosiaankaan haittais yhtään :P

Niin muuten, jos joku on tulossa mainostamaani huomisen konserttiin, niin se alkaakin jo klo 18 eikä klo 19. Ensemble Nylandia siis esiintyy nokkahuilusolistin (kyllä, nokkiksella voi soittaa ihan oikeita ja tosi hienoja biisejä, tule kuuntelemaan ja hämmästymään!) ja viulusolistin kanssa. Quattro Stagionea luvassa, ei kylläkään sitä pizzaa vaan ihan Vivaldia. (Tai pitäiskin muuten ehdottaa kapellimestarille pizzaa! ...nomut vaikka konsertin jälkeen edes?! Nylandia tarjoais?!) Ne vuodenajat nyt vaan on aivan sikahyviä ja varsinkin barokkiorkesterin soittamana <3

Seuraava mainospläjäys menee CocoviBarille. Tästä baarista löytyy joka käynnillä kiinnostavaa seuraa ja uusia tuttavuuksia eikä ikärajaa ole laisinkaan :) Testaa Ruohonjuuressa tai erottajalla. Tänään otin lounaaksi Suklaasydämen. Se on niin tuhti ja paksu ja ties millä kaikella superfoodeilla täyteen pakattu, että sillä todellakin lähti nälkä! Vielä kun se on lämmintä ja maistuu raakasuklaalle <3

Mitä muuta hyvää tänään? Ihanaa koti-iltaa ja onnellisuus-aivokirjojen lukemista. Ja taidan mennä ajoissa nukkumaan. Kerrankin!