Joka vanhoja muistelee...

Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että vanhaa paskaa ei kannata kaivella. Että parempi katsoa hyvää odottaen eteenpäin ja nähdä vain kaikki hyvä. Mutta sitten jos paska onkin niinsanotusti jo housussa, niin on vähän tyhmää olla olevinaan, että onpas niin mukavaa kun minulla on puhtaat sukat ja kiva paita ja jatkossa sitten vähän tarkemmin... 

Tänään hermostuin ja menetin malttini. On ihan hyvä, että pitää puoliaan eikä niele kaikkea, mitä syötetään. Mutta se on huono asia, jos menetettyään malttinsa käyttäytyy typerästi. Minulle kävi tänään niin. En olisi halunnut, mutta lopulta en vain pystynyt hillitsemään itseäni. 

Sitten käteeni annettiin Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirja. Olin luullut, että se on vain sitä samaa sössötystä, että kaikki paha johtuu lapsuuden traumoista, ja että niistä paranee kaivelemalla niitä juurta jaksaen. Mutta se kirja avasi silmäni ja sai minut hämmästelemään, kuinka olen voinut olla niin sokea itselleni. Käyttäytymismalli, jossa suutuspäissääni vahingoitan itseäni ja omaisuuttani on niin päivänselvästi lapsuuden kodistani opittua! Kasvoin ymmärtämään, että sellainen on aivan normaalia. Ihme juttu, että kolmikymppiseksi asti pitää elää huomatakseen, että kannan mukanani tuollaista vanhaa paskaa! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Päivän opetus siis oli, että jos jonnekin on jumittunut vanhaa p*skaa, niin se tosiaankin kannattaa kaivaa pois. Jos olisin lukenut samaisen kirjan ilman tuota riehumiskohtausta tuoreena mielessä, olisin varmaan sivuttanut kirjan ajattelemalla kuten ennenkin, etten jaksa kaivella vanhoja. Nyt kuitenkin näin ja myönsin. Onkin eri asia syyttää lapsuuttaan huonoista asioita, kuin kantaa vastuunsa omasta elämästään itse. Emme voi muuttaa lapsuuttamme, mutta voimme muuttaa sen vaikutusta meihin tässä hetkessä.

Toisinaan kuulee väitettävän, ettei epäonnistumisia ole olemassakaan, vaan ne ovat tilaisuuksia ottaa opiksi. Kyllä, aion ottaa tästä opikseni. En enää tarvitse vanhaa paskaa. Nyt sitten tilalle pitäisi opetella uusia käyttäytymismalleja. Kirjassa luvattiin, että se on vaikeaa ja toisinaan hyvin ärsyttävää. Hmm... No, ihan hyvä, että sanoivat sen rehellisesti suoraan. Sellainen newage-lässytys olikin jo hieman ruvennut kyllästyttämään. En kaivelua kovin mukavaksi kuvitellutkaan. Mahdollista se kuitenkin on. Ja sitäpaitsi! Ajan kuluessa liian löysäksi menneet silmälasini sangat vääntyivät hyvään, tiukkaan asentoon viskattuani ne suutuksissani lattialle. Edes jotain hyvää siis :)

No niin. Se siitä :) Sitten hieman mukavempaa aihetta :) Nyt on taas tulossa tosi hieno barokkikonsertti! What Magick has Victorious Love. Barokin aikaista näyttämömusiikkia dramatisoituna. Solistina Tuuli Lindberg, orkesteri Ensemble Nylandia Matias Häkkisen johdolla ja ohjaus Ville Saukkonen. Näytöksiä on vain yksi, ja se on keskiviikkona 11.4. Ruoholahden konservatorion konserttisalissa klo 19. Vapaa pääsy, joten ei tarvitse edes lippuja arpoa, vaan kaikki halukkaat pääsee :)

Peukut pystyyn!

Kipu, sairaudet, vaivat, krempat... Ajattelemme ehkä äkkiä niiden kuuluvan elämän välttämättömiin varjopuoliin. Uskon kuitenkin, että ne eivät ole olemassa kiusaakseen meitä, vaan ne ovat meille merkkejä. Esimerkiksi siitä, että nykyisessä elämäntilanteessa on parantamisen (parantumisen) varaa.

Olen yleisesti ottaen aina terve, joten nyt kun se peukalo alkoi oireilla, olin aika lailla hämilläni. Miten näin on voinut päästä käymään? Ulkoisesti peukulle ei ollut käynyt mitään, mutta yhtäkkiä se alkoi särkeä kuin olisi jäänyt vähintäänkin oven väliin tai painavan kahvakuulan alle. Muutaman päivän sisällä se turposi tosi paksuksi, muuttui mustelman väriseksi ja viikon päästä neste nousi niin pintaan, että pystyin puhkaisemaan sen ulos. Sen jälkeen se onkin ollut jo lähes täysin terve. Luullakseni peukalon sisällä puhkesi verisuoni. Miksi, sitä en tiedä.

Tahallani en ottanut lääkkeitä poistamaan kipua, koska halusin ymmärtää sen tarkoituksen. Yksi tarkoitus ainakin oli opettaa elämästä lisää. Konkreettisella tasolla peukalo opetti minulle mm. entistä rennompaa ja ergonomisempaa soittotapaa, laajan repertuaarin erilaisia luontaiskikkoja ja rohtoja, joilla kipua voi lievittää, paljon tietämystä kiinalaisesta lääketieteestä (esim. kuinka sisäelinten erilaiset tilat  heijastuvat eri puolille kehoa ja kuinka tietyt psyykkiset tilanteet vaikuttavat tiettyihin elimiin), riittävän nukkumisen hyödyn hyvinvoinnin kannalta. Henkisemmällä tasolla kipuilu opetti asioita kuten riittävää ajan ottamista omien ajatusten tarkasteluun, omien resurssien tunnistamista ja hyväksyntää, luopumisesta syntyneiden tunteiden purkua (peruuntunut soittokeikka) sekä muutenkin piirun verran rennompaa suhtautumista kaikkeen tekemiseen. Kipeä peukalo tosiaankin vei minut niin kiinnostavalle ajatusmatkalle, että kesken prosessia tunsin niin suurta kiitollisuutta sitä kohtaan, että pussasin sitä :D

Ensinnäkin oireilu laittoi minut miettimään mihin kaikkiin asioihin tämä voisi liittyä. Vääränlainen ravinto, liikarasitus, psyykkiset tekijät... Voisiko jossakin näissä olla parantamisen varaa? Näistä varsinkin psyykkisten tekijöiden pohtiminen oli avartavaa. Mietin mihin kaikkeen peukalo liittyy symbolisella tasolla (peukut pystyyn, peukalo keskellä kämmentä, peukaloida, peukuttaa...) ja oliko näiden osalta mitään yhteneviä tekijöitä elämäntilanteeseeni? Vasen puoli, mitä se tarkoittaa, onko siinäkin symboliikkaa? Onko minulla jotain tukahdutettuja asioita, jotka pyrkivät pintaan?

Toisaalta kipu myös auttoi minua ymmärtämään, millaista on olla kipeä. Muistaa miltä se tuntuu ja mitä kaikkia muita asioita - kuten elämäninnon laantumista - se voi tuoda mukanaan. Kuinka paljon haastavampaa hyvän mielen säilyttäminen on fyysisen kivun keskellä. Tuntui jopa elämän jekulta: tuo tyyppi pärjää aika hyvin jo noissa positiivisuusjutuissa, testataanpa miten se selviää vähän tiukemmasta tilanteesta. Vähän kuin punttitreeni. Kun kehittyy, pitää laittaa lisää vastusta, jotta kehitys pysyy yllä.

Ja kolmanneksi olen voinut seurata toipumistani: millä keinoin olen voinut auttaa itseäni. Pääsin ihan aitiopaikalle testaamaan erilaisten kääreiden toimivuutta. Kipua helpotti ulkoisesti hauteet. Paras oli suolahaude ja se on niin helppo, että jaan ohjeet tähän - kaiken varalta. Suolahaude voi auttaa kaikkiin kipuihin ja särkyihin, missä ei ole haavoja. Yksinkertaisesti sekoita 3dl vettä ja 1rkl merisuolaa. Upota rätti veteen, purista kevyesti ja kääri kipeän paikan ympärille. Laita suojaksi muovipussi tai kelmu. Anna olla puolisen tuntia. Myös hunaja ja kaalinlehti toimii. Hunajaa sivellään iholle suolarätin alle. Kaalinlehteä taas tökitään haarukalla, että siihen tulee reikiä (joista tulee kaalimehua) ja lehti kääritään kipeän paikan päälle.

Sairastuminen on mahdollisuus kuunnella itseään. Siitä kannattaa ottaa hyöty ja oppi irti, sen sijaan, että heti tukahduttaisi kaiken kemikaaleilla. Kaiken, mikä tapahtuu voi nähdä seikkailuna, mahdollisuutena!

Paljasta pintaa

Metsä on jo vihreä! Ainakin sammal :) Ja enin osa lumesta on kadonnut ihan yhtäkkiä vaan! Päästiinpä helpolla :) Kevään sarastus on niin ihanaa ja ihmeellistä aikaa!

Moikka maa! Pitkästä aikaa, kiva nähä sua taas!

 .

Vähäks siistii ku tääl on kaikkii tikkuja ja keppejä ja käpyjä ja kiviä ja sammalta ja... ja...!

.
Peukaloni turposi jokunen viikko sitten ilman mitään ulkoista syytä. Särkyä ja turvotusta kesti sen reilun viikon. Nyt se on jo kunnossa (jihuuu!). Yleisesti ottaen olen aina terve, joten kun jokin kipu tulee, suhtaudun siihen vakavasti haluten löytää sen syyt ja sopivat toimenpiteet. En halunnut lääkkitä tätä asiaa pois päiväjärjestyksestä, vaan halusin antaa luonnolle mahdollisuuden työstää asiaa ja samalla itselleni mahdollisuuden oppia. Ja tämä pikkuruinen peukalo tosiaan opetti minulle paljon! Laitan tästä ihan oman postauksen myöhemmin.

Tuntuipa muuten erikoiselta, kun netti ei toiminut. Ihan uudenlaisia elämyksiä. Vaikkapa sellainen, että istuskelee perheen seurassa pöydän ympärillä ja menee sitten ajoissa nukkumaan :) Asioita jäi hoitamatta. Mutta elämää on muutakin. Kokeile joskus. Se ehkä kirpaisee ja haastaa hieman myös itsehillintää, mutta on kyllä vaivan arvoista :)

Blogiarvonta :)

Kävin Helsinki Day Span Body Holiday -tapahtumassa. Kaunis paikka ja mukavan oloisia ihmisiä. Aluksi hieman mainostyyppistä toimintaa, mutta sitten ohjelmassa oli luentoja, NLP-työskentelyä, joogaa ja mindfulnessia. Rahalla olisi saanut jotain hoitojakin. Ilahduttava ja miellyttävä irrottautuminen perusarjesta. Parin tunnin miniloma :)

Seuraava BodyHoliday on sunnuntaina 22.4. ja siihen on nyt lippu arvottavana! :) Arvontaan osallistuvat kaikki jotka ovat ilmoittautuneet lukijaksi arvontapäivään pe 13.4. mennessä. Lukijaksi voi liittyä klikkaamalla sinistä palkkia "Liity tähän sivustoon" blogisivun oikeassa reunassa. Jos et halua liittyä sitä kautta, voit osallistua myös laittamalla sähköpostia suoraan minulle henrica.fagerlund@gmail.com. Eli jos olet jo blogin lukija olet automaattisesti mukana arvonnassa, eikä sinun tarvitse tehdä mitään :)  Ja oli siellä muutamia miehiäkin, joten rohkeasti vaan mukaan ;)

Tein NLP-klinikalla kompastuskivitestin ja sain myös pikaohjeet erilaisten kompastuskivien välttämiseen. Kas tässä:

Aamuinen matka tuonne tapahtumaan oli ihanan valoisa. Onnekseni myöhästyin bussista ja seuraavaan oli puoli tuntia aikaa, niin ehdin kävellä jo aika monen pysäkin päähän nauttien linnunlaulusta, auringonpaisteesta ja heräävästä luonnosta :)

Tämä oli aivan huippulöytö!

Mutta tämäkin piristi :)

Ja vielä pieni avautuminen lopuksi... Melkein koomista kuinka elämä tuntuu laittavan oppimani asiat saman tien testaukseen. Tuo eilinen viisauden/kärsimyksen tie -oivallus sai tänään ihan konkreettisen ulottuvuuden. Käytönnässä elämä loi tilanteita ikään kuin testiksi tai harjoitteluksi, että miten niitä valintoja tehdäänkään...

Eli tänään kamppaillut pettymyksien, epäreiluuden ja "miksi juuri minä" -tunteiden kanssa. Mutta pystyin tietoisesti tarkastelemaan tilannetta "ulkopuolisesti", mikä auttoi kovasti. Katselin kuin pientä tyttöä, joka on saanut ihanan herkullisen jäätelön ja ensimmäisen nuolaisun jälkeen pudottanut sen hiekkaan. Tunsin kaikki hänen pettymyksen ja epätoivon tunteensa, jopa kuulin hänen toivottoman itkunsa. Mietin, mikä olisi viisain tapa lohduttaa tyttöä? Ainakin heti lopettaisin ajatukset tytön syyttämisestä tai muusta rankaisemista! Ostaisinko uuden jäätelön? Entä jos se ei olisi mahdollista? Yrittäisinkö auttaa ymmärtämään, että elämä toisinaan vain on mitä on? Että asiat joskus vain tapahtuvat ilman, että kukaan olisi syyllinen? Millä tavalla selittäisin? Kovin selkeitä vastauksia en löytänyt (vielä), mutta pohtiminen itsessään tuntui hyvin tarkoituksenmukaiselta. Siinä jo yksi hyvä puoli tapahtuneeseen!

Tämä sama tapahtui myös pienemmässä mittakaavassa eilen, kuin helpompana valmistautumistehtävänä tämänpäiväiseen :) Raaka kananmuna tippui lattialle ja hajosi. Reaktioni oli aika lähellä tuota jäätelöpallofiilistä. En kuitenkaan ärtymykseltäni saanut aikaiseksi siivota kananmunaa heti pois vaan se jäi lattialle lojumaan kuin luovuttaneena. Mutta hetken päästä se oivallus jo tulikin! Tässähän mainio tilaisuus testata vahnav kansan keinoa: olisiko raa'asta kananmunasta hyötyä Aurelian takkuisiin hiuksiin! Siispä kaavimella nostin kananmunan purkkiin ja suihkussa pestiin sillä hiukset. Riitti meille molemmille. Ja se tosiaankin toimi, hiuksista tuli paksun ja pehmeän oloiset! Ja ovat pysyneet sileinä jo kokonaisen päivän, mikä todellakin on ennätys! :) Näennäisesti ikävät asiat voivat olla kultakaivoksia!

Kaava siis meni: vahinko -> pettymys -> oivallus -> hyvä seuraus. Nyt vain luotan elämään, että sama kaava toistuu myös isommissa asioissa :)

Muistitko haasteen?

Jotkin ystäväni lähtivät mukaan valittamattomuushaasteeseen, joko sinä testasit? Haastehan oli TÄMÄ. Miten teillä sujuu, millaisia ajatuksia on herännyt? Itse olen huomannut, että varsinainen valittamisen välttäminen on aika helppoa. Pitää vain suunsa kiinni tarpeen tullen. 

Perusvalitusaiheet, sää, ympäristö ja terveys ovat myös olleet helpot ohittaa, jopa kääntää hyväksi. Ihan tarkoituksella olen aloittanut bussipysäkkikeskusteluja aiheesta "ihana sää" tai muuta kivaa, mitä nyt mieleen on tullut. Ja jos joku muu valittaa näistä perusjutuista, niin on aika helppoa vastata kertomalla hyvät puolet. "Mutta aika ihanaa, että on jo näin valoisaa" jne... :) Mummot tykkää :)

Sen sijaan valittaminen itsekseen ajatuksissa on asia, josta helposti saan itseni kiinni. Mikä on ihan hyvä juttu, koska sitten voin tehdä asialle jotain. Ja haasteen takia on myös olemassa motivaatio tehdä jotain. Mikä on erittäin hyvä juttu :) Vaikeinta on ollut yrittää ilmaista epätyytyväisyyttään asioista, joiden haluaisi muuttuvan sellaisella tavalla, jota vastaanottaja ei tulkitsisi valittamiseksi. Sehän varmaan tämän koko jutun pointti onkin: oppia uusia - hyviä - tapoja ilmaista myös ei-niin-mukavia juttuja. Valittamisen sijaan vaikkapa kertoa toiveensa asioiden järjestymiseksi. Tällä keinolla varmasti asiat muuttuvatkin paljon tehokkaammin ja mukavammalla tavalla kuin valittamalla!

Tulsijauhe

Ja hei, olen parantumaan päin flunssasta! Onneksi oli huippurohdot käytössä :) Viime yönä nousi kuume, ja pyysin Tapiolta akupainantahoitoa. No, tapansa mukaan hän tietysti mielummin neuvoi minua itse painelemaan ja parantamaan itseni... Joten painelin ja hoin akupisteiden nimiä. Ja niitä pisteitä oli ainakin yli kymmenen, joten en tosiaankaan muista niitä. Mutta se hoito oikeasti auttoi! Kuume laski lähes välittömästi, eikä ole noussut. 

Tässä hyväksi havaitut perusflunssan parannuskeinot:

Kurkkukipuun: kurlausta suolavedellä, laimentamatonta auringonhattu-uutetta suoraan lusikalla suuhun, fishermans friend -pastillit, runsas veden ja lämpimien juomien juominen

.

Väsymykseen/voimattomuuteen: Tulsi, pakuritee, D-vitamiini, C-vitamiini (camucamu, acerola, amla), raakahunaja ja raakakaakao

Kuumeeseen: lepo ja akupainanta.

Ja supertervehtymissmoothien resepti oli jotain tähän suuntaan:

1pss jäisiä mustaherukoita + 2dl lämmintä pakuri-inkiväätiteetä (=marjat sulavat äkkiä!)
1 rkl raakahunajaa
2 tl tulsijauhetta
1tl Madre-C:tä (sis. camucamu, amla, acerola)
1 rkl CamuCamu-MSM:ää
½ avocado
lähdevettä

Paranemisen poppaskonstit käyttöön!

Auringonhattuja

Keho on jännä kapistus. Jo viikonloppuna alkoi tuntumaan aavistus, että Aurelian tauti saattaa tarttua. Tein kuitenkin kehoni kanssa sopimuksen, että jos tarvitsee sairastaa, niin Ystävänpäiväkonsertin jälkeen siihen on mahdollisuus. Ja kuinkas ollakaan!? Olin täysissä voimissa kaikki päivät konserttipäivän loppuun asti ja tosiaan seuraavana yönä sitten tuli se kaktus kurkkuun... Ja tässä nyt ollaan. Tosin kaktus on nopeaa vauhtia muuttumassa silkiksi :) Toivottavasti.

Konsertti kyllä onnistui yli odotuksieni! Kuuntelijoita oli salin täynnä ja uusi konserttisali toimi akustisesti tosi hyvin. Ja kaksi bassoa yhdessä on aivan loistava yhdistelmä! Ainakin basistin mielestä :) Jäi tosi hyvä mieli ja bassokaverini kanssa saimme valtavasti hyviä uusia ideoita tulevia rentoutuskonsertteja varten. Uudet ideat, varsinkin niiden yhtäkkinen putkahtelu se on yksi parhaimmista asioista, mitä elämä tarjoaa! :) "Liekeissä" tuntuu olevan vähän jo inflaatiota kärsinyt muotisana, mutta olin totisesti liekeissä - sanan tulisimmassa merkityksessä - kun ajelin kotiin konserttipaikalta! Tällaisissa liekeissä jopa sairastelukin on kivaa :)

Bassokaverista tuli mieleen yksi valokuva, kaivanpas sen tänne :) Olimme kauan sitten erään orkesterin kanssa Espanjassa reissulla. Kuten huomaatte, toinen polveni on siteessä. Bassokaverilla oli nimittän skeittilauta mukana reissussa, niin sillä piti viipottaa Barcelonan turut ja torit läpi... Ihana reissu oli se! <3

Bassokaverin kanssa Espanjassa jotain 10v sitten :)

No niin. Sitten, mitä hyvää on sairastelemisessa? No ainakin saan vihdoinkin testata ihan itselläni kaikkia superrohtoja, miltä ne tuntuu ja miten ne vaikuttaa :) Näillä meinaan nitistää tämän: Pakuritee, tulsi, inkivääri, valkosipuli, auringonhattu-uute, eucalyptusöljy (ulkoisesti), vahva D-vitamiini, paljon C-vitamiinia (CamuCamu, amla ja acerola), suolavedellä kurlaus, silkkihuivi kaulan ympäri ja tietysti lepo ja rento meininki. Ja kun Tapio tulee kotiin, saa hän painella vähän akupisteitä tai laittaa vaikka neulojakin :) Onko teillä lukijoilla vielä jotain muita hyviä ideoita tai ehdotuksia? Nyt olis hyvä sauma testata kaikki vanhan kansan poppaskonstit! :)

Niin ja tietysti itsensä terveeksi visualisoiminen! :)

Hassu olo

Totoro ja kissabussi <3

Nauroin ääneen kun bussi lipui pysäkille. Tietysti juuri näin! :) Bussi tuli juuri samalla hetkellä kun itse saavuin pysäkille. Lisäksi se oli se kaikkein nopein bussivuoro, joka kulkee vain muutaman kerran päivässä. Minulla ei ollut mitään aavistusta kellonajasta tai aikatauluista. Olin istunut kahvilassa Aurelian nukkuessa vaunuissa (Aurelialla oli kuumetta, mutta ei suostunut nukkumaan kotona vaan halusi ehdottomasti vaunupäikkäreille, joten menin kauppakeskukseen lämpimään). Meinasin jo aikaisemmin nousta lähtemään, vaan sitten sisäinen aavistus käski jatkaa lukemista vielä hetki. Kohta se hassu olo ilmoitti, että nyt sopii lähteä. Lähdin siis rauhallisesti matelemaan. Ihmettelin jo matkan varrella, miten liikennevalot kokoajan vaihtuivat vihreiksi juuri kun olin lähestymässä. Kävelin ihan rauhallisesti ja tosiaan, bussi tuli ihan HETI. Nauroin ääneen, koska vasta silloin tajusin, miksi minun piti lähteä kahvilasta ja miksi valot vaihtuivat. Meidän ei tarvinnut odottaa pakkasessa yhtään!

Tuo hassu olo on ihan mahtava :) Se on sellainen, että on ihan rauhallinen ja kaikki virtaa ja sujuu aivan nappiin. En tiedä, millä tavalla sellaiseen pääsee, ne vain yhtäkkiä tulevat. Mutta ehdottomasti tilaan elämääni tätä lisää! :)

Oikeastaan olen hyvin iloinen siitä, että Aurelia aina haluaa nukkua päikkärinsä vaunussa. Joskus harmittelin, etten ehdi tekemään mitään kotitöitä tai itse mennä päikkäreille, kun pitää aina työnnellä kärryjä. Mutta oikeastihan se on mahtava juttu, varsinkin nyt kun Aurelia on ollut kipeänä, eikä olla päästy lähtemään minnekään, niin olen sentään päässyt ovesta ulos päiväunien ajaksi!

Tällaisissa tilanteissa nousee myös kiitollisuus siitä, että voin vieläkin imettää, vaikka Aurelia on jo 2 vuotta. Pieni tyttö oli oikeastaan vain yhden päivän (eilen) kovassa kuumeessa. Tissimaito ja erilaiset luontaistropit olivat ihanan tehokkaita.

Pakuritee maistuu aikuisellekin :P

Troppiniksi on tämä: Tulsia, pakurikääpäteetä, raakahunajaa, camucamu-MSM sekä 125µg D-vitamiinia. Tulsijauhe ja camucamu-MSM menivät alas kun sekoitin ne mangososeeseen. D-vitamiinikapselinkin avasin ja sotkin joukkoon. Pakuriteestä Aurelia tykkää muutenkin ja siihen oli helppo sekoittaa raakahunaja. Raakahunaja on siis kuumentamatonta hunajaa, jossa on kaikki hyvät entsyymit ja muut jutut tallella. Sitä käytetään vain jäähtyneeseen teehen.

Taloyhtiössämme on kellarissa mahtava pikkuruinen askarteluhuone. Asukkaat ovat roudanneet sinne tilaa vievät ja käyttämättä jääneet TV-shop-kuntoiluvälineensä. Ne kun kasaa nurkkaan niin siellä on oikein mukavaa ja näillä keleillä sopivan vilpoisaa treenata Zwow-treenejä. Jos haluat takalistosi tuleen, niin tee perässä:

Ilahduttavaa on myös se, että blogiin on tullut muutama uusi lukija, tervetuloa! Ihanaa, että hyvät asiat ja positiivisuus kiinnostaa, se lisää elämänlaatua niin paljon! <3 Sitten kun enemmistö ihmisistä on positiivisia, niin tämä maapallo on aivan todellinen superpaikka elää!!! :D

Tein Tapiolle hoitohuone-esitteen, josta tuli aika hieno. Siispä sen voi laittaa tännekin, eihän sitä tiedä, vaikka joku teistä innostuisi tulemaan hoitoon :)