sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Onnellisen ulalla

Istuin hiekkalaatikon reunalla katsomassa Aurelian kakkutouhuja ja tunsin itseni kovin väsyneeksi. Mietin, miten jaksaisin aloittaa vänkäämisen kotiinlähdöstä. Tuijotus oli jähmettynyt ei-mihinkään enkä jaksanut ajatella. Yhtäkkiä pieni tyttö tuli kasvojeni eteen, katsoi koiramaisen sympaattisesti ja sanoi "Mamma tröttis" (äiti väsy). Voi pientä <3 Niin osasi oikeasta narusta nykäistä <3 <3 <3 Jå, mamma e lite tröttis...


Meillähän ei ole telkkaria laisinkaan, joten olemme onnellisen ulalla siitä, mitä purkissa nykyään pyörii. Mutta Youtubessa on kaikki. Ja pienellä tytöllämme on mainio ohjelmamaku! Yhdessä naureskelemme katsoessamme pinguja, muumeja, nallepuheja. Hahaa, ihan huippu esim tämä Pingu lapsenvahtina. Eikä pelkästään musan takia :)





Shean hedelmiä.
Keksin mainion kosmetiikkaratkaisun. Yleensä olen käyttänyt kookosöljyä tai sheavoita ihon rasvaamiseen. Molempien koostumus on kuitenkin hieman ongelmallinen. Kookos on liian löysää ja raakashea liian tiukkaa. Siispä kokkailin hieman ;) Laitoin vesihauteeseen puolet molempia sulamaan ja sitten sekoitin tasaiseksi. Lisäsin vielä pari tippaa ruusuöljyä. Annoin jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja kaadoin sitten vanhaan käsivoidepurkkiin. Purkki vielä hetkeksi jääkaappiin ja koostumuksesta tuli aivan huikean houkutteleva!!! Tämä toimii etenkin käsirasvana, talvella varmasti hyvänä yleisvoiteena. Voin suositella!


Ei näytä kummoselta, mutta tuntuu ja tuoksuu mahtavalta!


 
Tämän kesän musiikkileirillä heräsin yhtenä yönä ja unesta oli jäänyt soimaan kivan kuuloinen biisintynkänen. Raapustin sen vähän sinnepäin johonkin muistivihkoon. Tänään löysin tuon tekeleen ja mallailin sitä hieman ensin pianolla ja sitten bassolla. Aika kivaa! Tulispa tuollaisia unia useamminkin, sitähän vois ryhtyä biisejä tekemään :)

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Serkukset :)

Nyt kun varjot alkaa pidentymään, heinäkuu vaihtuu elokuuhun ja tiimarissä myydään koulutarvikkeita, tuntui mahtavalta viettää kesämaassa, eli Mustasaaressa. Oli jälleen oikea superkesä! <3 Tänne täytyy palata vielä monta kertaa. Siskoni, sekä tyttärensä Aurelian serkku Eléa olivat myös mukana. Mitä mahtavinta seuraa :)


Eléa elämänsä ensimmäisellä hiekkalaatikkoistunnolla.


Keinuhirmut.


Aurelia keksi varjon. Sanoi sitä kaveriksi.

Sitten rantaan. Aurelia pörräsi hetken hiekkalelujen kanssa vesirajassa ja yhtäkkiä menikin veteen uimaan! Aiemmin hyvä kun on edes isovarpaalla uskaltanut kokeilla. Alkoi mieletön vesishow. Hauskinta oli tietysti ryntäillä veteen ja kaatua. Ei jäänyt äitille ylimääräisiä sekunteja... Eléakin tuli rantaveteen istuskelemaan ja läiskytteli sielunsa kyllyydestä. Äitien ei tarvinnut erikseen vaivautua uimaan... ;)

Mutakylpyä.


Pian pieni tyttö uskaltautui veteen, eikä äiti ehtinyt häärätä kameran kanssa enää puoltakaan sekuntia.

Mustasaaren must on lampaat. Jo noustessamme laivasta saareen Aurelia muisti: Bääbää! Tässä pieni kuvakertomus, kuinka Aureliasta ja lampaasta tuli kaverit.

Toi lampaan silittäminen olis kyl niin siistii...

...mut oikeesti?

Hei, rohkea rokan syö!

Ja ööö siis niinku et joo... siis.... öööö...

...et niinku totanoin...

Aijaa joo näin?

Täähän on ihan helppoo!

ja kivaa!

Pussaakohan lampaat? (Aurelia tietää, että koirat pussaa)

Tää on muute tosi pehmee!

Ja tähän on hyvä nojailla.

Äitikin muuten joskus istui hevosen selässä...

Tähän loppui kuvasarja, valokuvaajalle tuli nimittäin kiire estää Aureliaa istahtamasta lampaan päälle...

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Jääkaappikylmää mangoaaaah...

Tänään tuli mieleen hyvä aforismi, jota en kuitenkaan ihan kokonaan saa päähäni. En edes muista kenen se oli. Mutta sisältö oli kutakuinkin, että jos aikoo sijoittaa rahaa, niin paras sijoitus on sijoittaa itseensä. Vähän lennokkaammin ja runollisemmin se kyllä oikeasti oli sanottu... Anyway, palkkaa oli tipahtanut tilille, joten sijoitin: Raakasuklaa-aineksia :P

Ei siihen onneksi nyt ihan koko palkkaa mennyt, mutta täytyy vähän säästää Ruohonjuuren ystävämyyntiäkin varten :) Tuossa linkissä on muuten tällä hetkellä 315 ilmoittautunutta osallistujaa. Mahtaa olla tiivis tunnelma...

Pienen tytön kanssa piikikkäässä ja nokkosentäyteisessä pusikossa ei kovin paljoa ehdi vadelmia tsiikailla. Vihdoin keksin hyvän keinon rauhassa poimia vadelmia. Tietysti silloin kun Aurelian nukkuu päikkäreitään kärryissä! Ja voi että niitä taas riitti, ihan tässä kotitalon nurkilla! Pari metriä kun menee polulta metsään, niin ei sinne koirat vaivaudu reviirejään merkkaamaan. Toivottavasti...


Vattupensaiden äärellä.


Vattuilun jälkeen koitti lähtö Ruohonjuureen. Ajattelin, että Aurelian vedellessä sikeitä kärryissä pihalla, nakkaan vadelmat jääkaappiin, otan sieltä jotain syötävää mukaan. Ja voih, mitä jääkaapissa olikaan!!! Aamulla unenpöpperössä olin nakannut tehosekoittimeen kokonaisen pussin mangokuutioita, niitä kun tuntui olevan niin vähän. Sitten vasta huomasin, että pussissa lukee 300g... Kannussa oli jo avokado ja kaikenmoisia superjauhoja, joten eikun sileäksi vain. Tuli niin reilu satsi, että oli pakko laittaa puolet jääkaappiin. Siellähän se minua odotti! Jääkaappikylmää mangosmoothieta!!! Nopeasti isoon kertakäyttömukiin ja eikun menoksi. Ja kylläpäs tunsin itseni niin tärkeäksi ja muodikkaaksi kun hörppäilin superpirtelöä bussiin juostessa... ;)


Aurelia on ihana pikkuprinsessa. Olin aamulla pukenut hänet tavallisiin shortseihin ja T-paitaan. Ei kulunut montaa hetkeä, kun hän tuli luokseni kukkamekon kanssa, että tämä päälle! Ja rannerenkaita pitää olla myös. Korut eivät näköjään haittaa soittamistakaan. Itse en käytä muita koruja kuin kihla- ja vihkisormuksia ja nekin otan pois soittaessa, joten jostain muualta tulee tuo blingblingmeininki :)


Aurelia keksi vasemmalle kädelle tekemistä.


Nyt on muuten kunnon superherkkusuklaat jääkaapissa tekeytymässä :) 



Tässä vielä raakasuklaan perusohje:

Raakakaakaomassaa
Kookosöljyä
Makeutusta (steviaa, hunajaa, intiaanisokeria tms)
Ruususuolaa

Määrät fiiliksen mukaan. Tai no, suolaa ehkä aika homeopaattisesti (siis tositosi vähän). Kaikki ainekset vesihauteeseen sulamaan tasaiseksi massaksi.

Joukkoon voi heittää mitä milloinkin keksii ja tekee mieli. Esim superjauheita kuten maca, lucuma, aswagandha ja hamppujauhe. Kaikenlaiset pähkinät, kuivahedelmät ja mausteet sopii myös. Ja tietysti myös tuoreet marjat! :)

Sitten seos muotteihin tai laakeille lautasille ja jääkaappiin tunniksi. Saa syödä hyvällä omatunnolla niin paljon kuin kehtaa ja tavaraa riittää :)


Ai niin. Eilispäivästä en ehtinyt kirjoittaa. Hyvää siinäkin oli. Esim katto pään päällä. Kameraan oli tallentunut näkymä bussin ikkunasta:



keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Soittelemisia


.
Lippukomppi
Päivä kului studiossa. Hauskaa ja ihan riittävän haastavaa muusikkomeininkiä. Biisit sain paikan päällä ja nuoteissa ei lukenut juuri mitään, piti vain "tarjota jotain" :P Melkein meinasi muusikon eettiset rajat tulla vastaan, koska monet biiseistä oli tunnettuja klassikkoja, joista oli tehty lauluja lisäämällä sanat. Kuten Pachelbelin Kaanon ja Bachin Air. Huh, vähän puistattaa vieläkin... ;) Esim tuo Bach. Miksaaja olisi halunnut siihen lippukomppia (=kliseinen poppikomppi). Siis huh huh...  Luojan kiitos olen kunnollinen koulutettu klassinen muusikko, joten muistin ulkoa, miten Bach oli airinsa sävellyt ja vedin sen ja ainoastaan sen :)


Sit meil on tämmönen ihan uus biisi. Soita jotain.


Mieheni lukee Iiro Rantalan kirjaa "Nyt sen voi jo kertoa", naureskelee isoon ääneen ja kyselee voiko yli neljäkymppinen oppia soittamaan, jos ei ole koskaan soittanut mitään. Muusikkovaimo on innoissaan miehensä heränneestä kiinnostuksesta musisointia kohtaan ja vastaa rehellisesti: Juu tottakai! Tarvitaan vain kahta asiaa: treeniä ja motivaatiota! Ehkäpä naapurimme saa vielä yhden valittamisen aiheen... Se vasta koomista olisi ;)

Hieno kirja tuo, itsekin vähän lääräsin, oikeasti hyväntuulinen lukukokemus :)

Illalla reipasta meininkiä kahvakuulien kanssa. Edelleen kiitokset Maanantaisoturikirjalle hyvistä ja innostavista ohjeista! Päivän teema oli työntö ja koko 40-minuuttinen treeni olikin pelkkää työntöä. Ma-soturien kirjassa treenin nimeksi oli lupaavasti annettu "Selluliitin työntö (ja voima)". Ehkäpä tämä tästä sitten :P

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Basso kotiin

Tänään jälleen vattupensaissa :) Ihanaa kun Suomen luonto hellii meitä. Sattuneesta syystä nämä vadelmat tuli kerättyä useampaankin kertaan... Mutta herkkua olivat!




Hyvä vadelmajälkkäri syntyy tuoreista vadelmista, joihin lisätään "suklaakastike", joka valmistuu seuraavasti:


Kulhoon 1rkl raakakaakaojauhetta, lucumaa ja raakakaakaonibsejä. Lisätään loraus sulaa kookosöljyä. Sekoitetaan. Sitten loraus kermaa ja sekoitetaan jälleen. Öljy jähmettyy sekoittuessaan jääkaappikylmään kermaan ja kastikkeesta tulee todella herkullisen tuntuinen :)

Leikkipuistoilu oli mullistavaa. Yhtäkkiä Aurelia halusi mennä paljasvarpasillaan (barefoottailla, kuten coolit henkilöt asian ilmaisisivat) vaikka aikaisemmin on inhonnut sitä yli kaiken. Aluksi käveli hiekkalaatikolla, sitten vain meni sorakiville, asfaltille ja jopa havuiseen ja käpyiseen metsään! Ja Aurelian Emma-kaveri seurasi saman tien esimerkkiä :) 


Paljasjalkaiset Aurelia ja ystävänsä Emma piirtävät (kirjoittavat?) leikkipuiston liitutaululle.



Jee, onnistuin roudaamaan basson kotiin korjauspajalta niin, että Aurelia nukkui koko matkan! Mieletön helpotus. Oli vaikka mitä päriseviä motskareita, liian lujaa nuotin vierestä rämpyttäviä katusoittajia, hulinaa ja hälinää mihin Aurelia yleensä aina herää. Mutta ei tällä kertaa. Se oli superloistavaa.


Hienointa roudausmatkalla oli erään kanssamatkustajan poikkeuksellinen kommentti. Normimeininki "huh huh, hirveen iso", "voi ei, paljon toi painaa?" ja "et oo huilua harkinnu?" alkaa jo hieman kyllästyttää. Siksi perusasenteeni ketä tahansa kommentoijaa kohtaan on muuttunut negatiiviseksi. Tämä hyväntuulinen jotain 20-v nainen nousi bussiin samaan aikaan kanssani ja sanoi "Vau, siis tossa on kyllä mahtavaa asennetta, tollanen (osoittaa bassoa) ja vielä tollanen (osoittaa vaunuja) ja tämä helle!" Häkeltyneenä mumisin "nojooo... no onhan se vähän niin..." Johon hän vielä ohi mentyään huikkasi "Hyvinhän sä pärjäät!" Kiitos, you made my day!!! <3


Aah, hei meillä on jääkaapissa raakasuklaata, siinä loistava iltapala :)

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Amaranttia!

Uunista kantautuu ihana tuoksu. Siellä paistuu amarantti-epäleipä! Pieni tyttö on vihdoin nukahtanut (klo 22...) ja minä vietän sitä kuuluisaa "omaa aikaa" :)

Tänään vein bassoni korjaajalle. Lämpimät kelit tekivät kepposen ja äänipinna kaatui. Huh. On aina raskasta roudata lasta ja bassoa yhtäaikaa, piti odottaa, että Aurelia nukahtaa. Ja siinä kestikin. Mutta perille pääsin kaikkine kantamuksineni ja Aurelia heräsi vasta korjauspajalla. Hän oli aivan innoissaan, kun siellä oli niin paljon soittimia. Olisi halunnut testata niitä kaikkia... Korjaajallakin oli hauskaa pienelle innokkaalle tytölle.

Pieni tyttö heräsi bassoparatiisissa.

Pesupähkinät ovat ihmeellisiä. Aurelian farkkuihin sotkeentui tomaattia ja mustikkaa. Tuumailin, että se niistä farkuista sitten... Laitoin pesukoneeseen peruspesuaineen kanssa, eikä ne sotkut tietenkään lähteneet mihinkään. Vähän myöhemmin pesin koneellisen pyykkiä pähkinöillä ja heitin ne farkut sinne joukkoon. Ihme ja kumma! Farkut olivat aivan superpuhtaat kun tulivat koneesta ulos! Pesupähkinöinti on muutenkin ihanan ympäristöhippiä :)




Nyt amaranttiepäleipä kutsuu uunista, aah :) Räpsis pari valokuvaa ja reseptiä kehiin :)


Oih, olipas hyvää! Näin se suunnilleen tuli:

1. Keitä n2dl amaranttia reilussa vesimäärässä. Keitä niin kauan, että amarantista tulee tahmeaa. Anna jäähtyä kokonaan.

2. Sekoita joukkoon 6 luomukananmunaa, ruususuolaa, 1tl leivinjauhetta, n puoli desiä kookosjauhoa, loraus oliiviöljyä ja ½tl psylliumia. Sekoita huolellisesti. Lisää vettä tarvittaessa, jotta taikinasta tulee sopivan letkeä.

3. Levitä pellin leivinpaperille nuolijalla n sentin paksuinen kerros ja ripottele seesaminsiemeniä pinnalle. Paista uunissa 200 asteessa n puoli tuntia. Taikinasta tulee kaksi pellillistä. Leikkaa neliöiksi heti uunista tultua.



Epäleipä, rokki-ilme ja vatut!

Tänään, vihdoinkin, sain aikaiseksi leipoa terveyshihhulin leipää. Leivän nimi on "Epäleipä". Loistava nimi, Aureliakin oppi sen heti :) Epäleivän resepti löytyi Luolanaisen blogista, kiitos! Sitä sovelsin meidän oloihin ja näin se meni:


1. Vatkaa kulhossa 5 luomukananmunaa kevyeksi vaahdoksi.
2. Lisää näppituntuman verran hamppuproteiinijauhetta ja kookosjauhoa, loraus oliiviöljyä, 1tl leivinjauhetta, ½ tl psylliumjauhetta sekä ripaus ruususuolaa. Sekoita.
3. Lisää vettä sen verran, että taikina on sopivan löysää. Sekoita.
4. Levitä leivinpaperille nuolijan avulla ja ripottele luomuseesaminsiemeniä päälle.
5. Paista uunissa 200 asteessa n 25min.
6. Leikkaa neliöiksi epäleivän ollessa vielä kuuma. Jos siltä tuntuu, laita leipä hetkeksi takaisin uuniin.

Vihertävä epäleipä menossa uuniin.


Eli tarvikkeet olivat:

5 kananmunaa
n 1dl hamppuproteiinia
n 1 dl kookosjauhoa
n 3 tl oliiviöljyä
1 tl leivinjauhetta
ripaus ruususuolaa
ripaus psylliumia
pinnalle seesaminsiemeniä

  
Pinaattisen ja pähkinäisen makuista herkkua!


Aurelian isoveli innostui soittamaan kitaraa. Onneksi Aurelialla on oma pikkuinen dyykattu romukitara, ja näin hän katsoi mallia ja soitti mukana. Valokuvia varten pyysin Aureliaa ottamaan "rokki-ilmeen" ja hän tiesi heti mistä on kyse ;) Mistä lie oppinut??


Ootas, siis mites toi oikein menee?

Rokki-ilmeen ainakin osaan!

Ja pitää huutaa "JEE!"

Niin no tällei tätä vissiin soitetaan.



Leikkipuiston vieressä on korkea pusikkoinen kallio. Katselin, että ovatkohan nuo pusikot vadelmaa ja kiipesin tarkistamaan. Ja kyllä tosiaan olivat! Valtavan punaisia ja painavia, ei tarvinnut kuin vähän koskettaa, niin tipahtelivat itsestään. Ja niitä riitti! Pian koko perhe kyykkäili piikkipensaissa ja piti hakea lisä-ämpäreitä kotoa. Ja silti sinne jäi vaikka kuinka paljon.




Iltasmoothie oli taivaallinen sisältäen reilusti tuoreita vadelmia sekä aitoa luomu-raw-food-proteiinia (=murskattuja matojen ruumiinosia). Slurps! :P


Tapasin jälleen tänään erästä ystävääni. Hänestä saisi mahtavan onnistumistarinan johonkin naistenlehteen. Tosin uskon, että tarina on vasta hyvässä alussa ja tulee jatkumaan vielä pitkälle. Hänen elämänmuutoksensa on kuin suoraan oppikirjasta. Erinomaisen maltillinen, leppoisa, helposti ja uteliaalla mielenkiinnolla tehty. Kuurien ja kieltäytymisien sijaan hän on lisännyt hyviä asioita. Ruokaan ja elämään. Nyt hän on laihtunut 10kg, omien sanojensa mukaan "itsestään". Hänen ryhtinsä on ojennut ylvääksi ja niin henkinen kuin fyysinenkin hyvinvointi lisääntynyt rutkasti. Ihaninta on, että hän on innoissaan ja tekee asiat siksi, että se tuntuu niin hienolta ja kivalta.

Ehkä kaikki alkoi siitä, kun ystäväni ryhtyi tiedostamaan pienen tyttärensä ruoan laatua. Pian vaihtoi feikkiruoat oikeisiin ja lisäaineettomiin. Kohta luomutkin alkoivat vilahdella ostoskärryssä. Samalla parani hänen omakin ruokavalionsa. Ei kulunut aikaakaan, kun hän innostui superfoodeista. Osteli kaakaot, macat ja lucumat. Keräsi kotimetsästään ihania tuoreita marjoja ja ryhtyi tekemään niistä mitä ihanimpia superpirtelöitä. Koiranulkoilutuksiin alkoi yhtäkkiä sisältyä metsäjuoksulenkkejä. "Piti vain kokeilla ja se olikin kivaa!". Karkkiakaan ei kuulemma enää tee mieli samalla tavalla kuin ennen. Pikkuhiljaa herkkupussissa rapisee kuivatut hedelmät ja raakasuklaa. Tässä naisessa on mieletöntä potentiaalia!!



sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Sateen kastelemat kengät



Suutarin lapsi sai hetkeksi kengät. On näet niin, että mieheni on erittäin taitava kaikenlaisten hoitojen tekijä ja opettaja. Kuten usein käy, jää lähimmät henkilöt syystä tai toisesta hoitamatta. Oli aivan erityisen hienoa, että sain vihdoin minäkin meridiaanihierontahoitoa. Jumittuneet lihakseni suorastaan huusivat sitä. Aaah... :)


Päivä oli muutenkin jännä. Luonto tarjosi seikkailua ja yllätystä ja pääsi se kesä kastelemaankin. Yllätyin, kuinka samettisen pehmeältä ja lempeältä voimakaskin ukkoskuuro voi tuntua lämpimänä kesäpäivänä.


Lasitettu parveke on ihan kiva myös :)

Kuurojen välissä oli upeaa kesäpäivää ja pyöräilimme lähilammelle pulikoimaan. Aureliakin uskaltautui rantamutaan läiskimään, mutta niitä nakupellekuvia ei nettiin.


 Melkein kuin kukkaruukussa.


Illalla alkoi jälleen luontoshow. Auringonlasku ja sähköinen ilma tekivät maailmasta maailmanloppumaisen keltaisen.