Bassopuhelin vai puhelin bassossa?

Leirin viimeinen päivä. Minulla ei vieläkään ollut lapsenvahtia, mutta päivä sujui yllättävän hyvin silti. Taas se kotiäiti kehuskelee supermusiikkinerolapsensa touhuilla.... ööh... No mutta ei ei, se on sitä, kun kaikkea hauskaa vain tapahtuu! :)

Tänään oli matinea, jossa basso-orkesteri esiintyi. Vielä kenraalissa Aurelia istui mukana soittamassa omaa bassoaan, mutta konsertissa hän olisikin vain halunnut soittaa pianoa. Lopulta hän kuitenkin suostui menemään istumaan kapellimestarin viereen tuolille. Ei siinä mitään. Tyttö tsiikasi hetken ryhtyi johtamaan mukana :)

Basso-orkesteri valmistautumassa esitykseen.

Varsinainen loppukonsertti pidettiin paikallisen VPK:n salissa. Soitin vasta tauon jälkeen, joten menimme pihanurmikolle nautiskelemaan helteestä. Löysimme mukavan pikku suihkulähteen ja sen vieressä Peppi Pitkätossun Huvikummun. 

Kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun!

Tauon jälkeen oli orkesteria ja sattuneesta syystä piti ottaa Aurelia mukaan lavalle. Ensimmäisen biisin hän jaksoi soittaa mukana. Se oli sitäpaitsi Beethovenin 9. sinfonian finaali kuoroineen kaikkineen! Ihan kelpo debyytti, etten sanoisi :) No, mutta sitten Aurelia ei jaksanutkaan soittaa, vaan alkoi roikkumaan jaloissa. Koska seuraava biisi oli juuri alkamassa, annoin hänelle äkkiä puhelimen käteen. Leikkiköön nyt sillä, niin saan ehkä soitettua edes tämän biisin. Kesken soiton kuului valtava kumahdus. Ei, Aurelia ei pudottanut viuluaan eikä hajottanut mitään. Vaan bassoni sisään tipahti puhelin! Ja pokka pitää? No ei tosiaankaan! :DDD Hahaahahah hah ah ahaha! :) LOL Loput biisit soitin suosiolla Aurelia reppuselässä...

Beethovenin ysin finaali alkamassa.

On ihan mahdollinen yhdistelmä olla basisti ja olla omistamatta autoa. Mutta se vaatii kyllä erityistä asennetta.  Tänään onnistuin, vaikka hikistä oli. Kaikki matkatavarat (potta, kylpylelut, tyynyt, peitot, vaatteet, kengät, vaipat, eväät...) sekä lapsi vaunuun. Basso selkään ja reppu mahapuolelle. Sitten junaan ja vielä bussiin. "Voi kamala, miten sä pääset ton hirveän tavaramäärän kanssa?!!!" "Varmaan jäädään tähän pysäkille" (ei ollut enää tarpeeksi huumorintajua siinä pisteessä).

Kuormajuhta.

Hengissä kotona tuumailimme hetken mieheni kanssa ja saimme kuin saimmekin sen puhelimen bassosta ulos! Jes. Mitä tästä opimmekaan...... ;)

Houkuttelevaa, eikö!?