O

Tänään tuli mieleeni pitkälle elämään kantanut opetus, minkä aikoinani sain viisaalta isältäni. Nimittäin tänään on hieman ns. ottanut päähän. Tuon oppimani viisauden perusteella on tavallaan myös aika helppo ymmärtää, miksi niin kovasti tykkään puntista ja kahvakuulasta... :P

Ollessani viisi-kuusivuotias isäni kertoi minulle, että kun suututtaa, niin auttaa jos ottaa olohuoneen sohvan reunasta kiinni ja raahaa sohvan keskelle olohuoneen lattiaa. Sohva oli vanhanaikainen, puinen vuodesohva, jonka "sänkyosa" oli arkkumainen ja täynnä tavaraa. Pieni tyttö ymmärsi homman jujun heti ja alkoi kiskoa sohvaa koko sielunsa voimin. Suuttumusenergiaa oli valtavasti ja tyttö tunsi voivansa siirtää sohvan vaikka maailman ääriin saakka. Todellisuudessa se liikkunut juuri mihinkään. Mutta tyttö vain jatkoi ja jatkoi ja jatkoi. Väliin ärisi ja polki jalkaansa. Lopulta isä tuli auttamaan ja vihdoin sohva oli keskellä lattiaa. Tyttö (ja isä!) tuli tästä niin tyytyväiseksi ja suuttumus oli kokonaan unohdettu!

Painava puusohva täynnä aarteita.

Seuraavasta en tiedä onko hyvä vai onko paha... Mutta jos laskettaisiin hyväksi, niin voisin siitä kirjoittaa tähän blogiin... :) Osallistuin tänään Outdoor Running -tunnille. Se oli kuin paluu koululiikunnan aiheuttamiin traumoihin. Ilma oli hiostava kun pingoimme urheilukentän rataa pitkin ja happi loppui kokoajan liian nopeasti. Ja olin jälleen se, joka aina oli viimeinen kaikessa. En oikeasti edes ymmärrä, mitä hienoa on vetää itsensä hapoille juoksemalla urheilukenttää ympäriinsä?! Metsässä on tosi paljon mukavempi juosta. No joo, mutta se hyvä puoli? Kunnon kannalta on erittäin kehittävää, kun tekee jotain uutta mihin ei ole tottunut. Nyt tuntuu takareisissä. Ja varmaan huomennakin. Varmasti nyt sitten kehityn tehokkaasti :P

Aurelia on oikea tulevaisuuden toivo. Kuuminta hottia on tällä hetkellä roskien laittaminen roskiin. "Keepe loksi" hän innostuu (=skräpet roskis) kun löytää hylätyn patukkakääreen ja lähtee juoksemaan lähimpää roskista etsimään. Onneksi uskoi kun sanoin, ettei tupakantumpit ole roskia, vaan ne kuuluu jättää maahan!

Aurelia on myös pitkään ollut kiinnostunut kirjaimista ja teksteistä. Hieman kyllä silti säpsähdin, kun kirjaa lukiessamme Aurelia yhtäkkiä osoitti O-kirjainta ja sanoi "O". Sitten hän osoitti vielä muut saman sivun o-kirjaimet! ...apua...?! Nyt hän osaa O:n lisäksi kirjaimet A, P, K ja M. Pelottavaa... mutta aika hienoa :)