Tänään jälleen vattupensaissa :) Ihanaa kun Suomen luonto hellii meitä. Sattuneesta syystä nämä vadelmat tuli kerättyä useampaankin kertaan... Mutta herkkua olivat!
Hyvä vadelmajälkkäri syntyy tuoreista vadelmista, joihin lisätään "suklaakastike", joka valmistuu seuraavasti:
Leikkipuistoilu oli mullistavaa. Yhtäkkiä Aurelia halusi mennä paljasvarpasillaan (barefoottailla, kuten coolit henkilöt asian ilmaisisivat) vaikka aikaisemmin on inhonnut sitä yli kaiken. Aluksi käveli hiekkalaatikolla, sitten vain meni sorakiville, asfaltille ja jopa havuiseen ja käpyiseen metsään! Ja Aurelian Emma-kaveri seurasi saman tien esimerkkiä :)
Jee, onnistuin roudaamaan basson kotiin korjauspajalta niin, että Aurelia nukkui koko matkan! Mieletön helpotus. Oli vaikka mitä päriseviä motskareita, liian lujaa nuotin vierestä rämpyttäviä katusoittajia, hulinaa ja hälinää mihin Aurelia yleensä aina herää. Mutta ei tällä kertaa. Se oli superloistavaa.
Hienointa roudausmatkalla oli erään kanssamatkustajan poikkeuksellinen kommentti. Normimeininki "huh huh, hirveen iso", "voi ei, paljon toi painaa?" ja "et oo huilua harkinnu?" alkaa jo hieman kyllästyttää. Siksi perusasenteeni ketä tahansa kommentoijaa kohtaan on muuttunut negatiiviseksi. Tämä hyväntuulinen jotain 20-v nainen nousi bussiin samaan aikaan kanssani ja sanoi "Vau, siis tossa on kyllä mahtavaa asennetta, tollanen (osoittaa bassoa) ja vielä tollanen (osoittaa vaunuja) ja tämä helle!" Häkeltyneenä mumisin "nojooo... no onhan se vähän niin..." Johon hän vielä ohi mentyään huikkasi "Hyvinhän sä pärjäät!" Kiitos, you made my day!!! <3
Aah, hei meillä on jääkaapissa raakasuklaata, siinä loistava iltapala :)
Hyvä vadelmajälkkäri syntyy tuoreista vadelmista, joihin lisätään "suklaakastike", joka valmistuu seuraavasti:
Kulhoon 1rkl raakakaakaojauhetta, lucumaa ja raakakaakaonibsejä. Lisätään loraus sulaa kookosöljyä. Sekoitetaan. Sitten loraus kermaa ja sekoitetaan jälleen. Öljy jähmettyy sekoittuessaan jääkaappikylmään kermaan ja kastikkeesta tulee todella herkullisen tuntuinen :)
Leikkipuistoilu oli mullistavaa. Yhtäkkiä Aurelia halusi mennä paljasvarpasillaan (barefoottailla, kuten coolit henkilöt asian ilmaisisivat) vaikka aikaisemmin on inhonnut sitä yli kaiken. Aluksi käveli hiekkalaatikolla, sitten vain meni sorakiville, asfaltille ja jopa havuiseen ja käpyiseen metsään! Ja Aurelian Emma-kaveri seurasi saman tien esimerkkiä :)
 | |
| Paljasjalkaiset Aurelia ja ystävänsä Emma piirtävät (kirjoittavat?) leikkipuiston liitutaululle. |
Jee, onnistuin roudaamaan basson kotiin korjauspajalta niin, että Aurelia nukkui koko matkan! Mieletön helpotus. Oli vaikka mitä päriseviä motskareita, liian lujaa nuotin vierestä rämpyttäviä katusoittajia, hulinaa ja hälinää mihin Aurelia yleensä aina herää. Mutta ei tällä kertaa. Se oli superloistavaa.
Hienointa roudausmatkalla oli erään kanssamatkustajan poikkeuksellinen kommentti. Normimeininki "huh huh, hirveen iso", "voi ei, paljon toi painaa?" ja "et oo huilua harkinnu?" alkaa jo hieman kyllästyttää. Siksi perusasenteeni ketä tahansa kommentoijaa kohtaan on muuttunut negatiiviseksi. Tämä hyväntuulinen jotain 20-v nainen nousi bussiin samaan aikaan kanssani ja sanoi "Vau, siis tossa on kyllä mahtavaa asennetta, tollanen (osoittaa bassoa) ja vielä tollanen (osoittaa vaunuja) ja tämä helle!" Häkeltyneenä mumisin "nojooo... no onhan se vähän niin..." Johon hän vielä ohi mentyään huikkasi "Hyvinhän sä pärjäät!" Kiitos, you made my day!!! <3Aah, hei meillä on jääkaapissa raakasuklaata, siinä loistava iltapala :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti