Elämän kevät!

Siis. WOW!! Juuri nyt elän aivan käsittämätöntä riemunhuippua! Hyviä asioita on niin paljon joka puolella ja niitä tuntuu tupsahtelevan lisää tuon tuostakin. Kyllä on hienoa! Mistä oikein edes aloittaisin? Taitaa tulla melkoinen hehkutussetti :)

Barefoottauskausi avattu!

.

Kesä. Tänään taitaa olla kesä! Aurinko paistaa, linnut laulaa, ulkona tarkenee kesävaatteissa, metsä viheriöi... Kevään ensimmäinen fillarilenkki takana. Upea vapauden ja vauhdin tunne! Löysin aivan uusia metsäpolkuja ja lähdin seikkailemaan. Kuten muutenkin elämässä seurasin aina kutakin polkua, kunnes tulin risteyskohtaan, ja risteyksessä valitsin sen tien, joka oli lähinnä sitä suuntaa, mihin olin menossa. Löysin matkan varrelta paljon kaikkea mahtavaa ja myös lopulta päädyin oikeaan paikkaan.

 .

Parveke. Siellä kuhisee myös! Ihan kuin olisi muurahaisia pöksyissä, perhosia vatsassa ja elämää pursuava pää :)

Sisimmässäni tiesin kokoajan, että nyt on oikea hetki. Ja niin tosiaan olikin! Sain juuri sähköpostiviestin, että minut on hyväksytty Jyväskylän Yliopistoon musiikkiterapian maisteriohjelmaan! Siis tutkimaan äänenvärähtelyjen mahdollisuuksia! Olen niin onnellinen, että puhkean kyyneliin tuon tuostakin kun ajattelen asiaa. Kun katson taaksepäin elämää ja näen millaista reittiä olen kulkenut tietämättäni aivan oikeaan suuntaan. Ja nyt tämä kirkas hetki, että ymmärrän mitä varten olen täällä! Vähän kuin olisi pitkään harhaillut pimeässä ja kun lopulta aamun ensimmäiset säteet pilkottavat niin huomaa, että onkin juuri siellä missä pitääkin!

.

Uskomatonta on se, etten missään vaiheessa päässyt tekemään pakollista englannin kielen testiä (koulutus on kansainvälinen ja opetuskieli englanti). Epätoivossani affirmoin kovasti, että kaikki menee juuri kuten pitääkin paperin puuttumisesta huolimatta. Ja sehän meni kuin menikin läpi! Huomaan, miten sisäinen pessimisti ja optimisti kilpailee syystä, miksi näin kävi. Pessimisti mutisee, että sattumaa ja tuuria. Optimisti taas riemuitsee, että affirmaatiot toimii ja mahtavaa johdatusta ja varmasti jokin tosi upea tähtien asento ja... ja... :) Kun saan itse valita kumpi olen, niin kyllä se valinta on aika helppo! :)

Mahtavaa ja tarkoituksenmukaista oli myös pitää rentoutuskonserttia eilen. Ihan joku random nainen oli keksinyt kutsua ystävättärensä ja ystävättärien ystävättäret suureen kotiinsa ja tilata minut sinne soittamaan. Tällaista konsertoinnin juuri pitäisikin olla! Siellä ystävätärjoukkio makoili viihtyisän olohuoneen lattialla kuuntelemassa soittoani. Ihanan kodikasta ja lämminhenkistä. Ja taas olin niin häkeltynyt saamastani palautteen määrästä ja innostuksesta! Ihmiset oikeasti tykkäävät tästä. Se hämmästyttää minut joka kerta. Kyllä olen elämälle kiitollinen!

"Humlan blir ledsen om man rör på den" Fiksu tyttö! :)

.

Sinne, tänne, tonne ja kotiin

Toisinaan on kyllä niin hienoja ja tapahtumarikkaita päiviä, että itsekin alkaa miettimään ehtikö tämä kaikki todellakin tapahtua saman päivän aikana.

Lähdin Kotkaan soittotreeneihin. Sain auton lainaan eräältä bassokolleegalta. Se oli varsin erinomainen juttu, sillä muuten matkanteko olisi ollut kovin hankalaa ja hidasta. Autoa oli sitäpaitsi tosi mukava ajaa. Se oli niin hiljainen, että valoissa luulin moottorin sammuneen.

Kymi Sinfoniettan konserttisalin puinen esiintymislava on huikea. Bassoni alkoi yhtäkkiä resonoimaan siellä aivan erityisen muhkeasti. Tuntui, että koko puulava lähti tutisemaan :) Pulttikaverikin ihmetteli ääneen bassoni hyvää "napsuntaa". Sellainen tietynlainen tosi bassobasso soundi on kyllä jotain niin mielettömän siistiä!!! Tähän saliin kun saisi järjestettyä renoutuskonsertin! Kuulijat makasisvat siellä samalla superlavalla tutisemassa. Ai että! :)

.

Kotka on hassu paikka. Se on melkein kuin ulkomailla kävisi. Siellä toinen kotimainen on venäjä ja se näkyy katukuvassa ihan samalla tavalla kuin täälläpäin ruotsi. Liikennemerkeissä, kaupoissa, kahviloissa, kadulla... En ihmettelisi, jos siellä voisi maksaa ruplillakin.

Lähdin ajamaan Helsinkiin päin. Minulla oli illalla esiintyminen eräässä juhlatilaisuudessa. Vein basson paikan päälle etuajassa ja lähdin ostamaan ruokaa. Yhtäkkiä näin kahvilan ikkunassa tutun indonesialaisen äitikaverini, jota en ollut nähnyt tosi pitkään aikaan. Siinäpä erinomaisen hyvä syy koukkasta kahvilan kautta! Caneli-kahvilassa oli letkeä, kansainvälinen salsa/reggae-meininki. Jos liikut Iso-Roban ympäristössä ja kaipaat eksoottisia viboja, niin käy ihmeessä! :) Sieltä saa myös smootheja, aamupalaa, lounasta, välipalaa...

 .

Juhlassa oli yllättävän mukava soittaa. Jotenkin se Kotkan salin moodi jäi päälle ja soittaminen oli helppoa. Kun lakkaa yrittämästä liikaa, niin kaikki on tosi paljon helpompaa ja kivempaa! Soitin vain ihan rauhallisesti. Luotin soittimen resonanssiin. Ihmeellistä ja hienoa, että minulle on kehittynyt tämäntapainen itseluottamus! Varmaankin on ollut aika terveellistä olla muutama vuosi ilman soitonopettajaa. Kun ei enää ole opettajaa sanomassa, miten asiat pitää tehdä ja on "joutunut" kantamaan kaiken vastuun aivan itse, niin oma tyyli, maku ja toimintamalli on päässyt kehittymään. Ja kun huomaa, että pärjää omin voimin, niin se juuri antaa itseluottamusta. Hyvä puoli siinä siis se! Jännää olisikin tällaisen jakson jälkeen mennä taas jonkun oppilaaksi. Olisi varmasti toisenlaista oppimista. Kun oppilas on valmis, opettaja ilmestyy, sanotaan. Ehkäpä näin? Elämäkin on opettaja.

Illalla ajoin kotiin. Ilta-aurinko paistoi ilahduttavasti. Päivä oli ollut hyvällä tavalla erilainen, olin pitkästä aikaa liikenteessä ilman lasta josta huolehtia. Tuntui tervetulleelta vaihtelulta. Vähän, että olen olemassa ihan omana itsenänikin, enkä ainoastaan pienen lapsen äitinä. Ja ehdin juuri sopivasti kotiin nukuttamaan pientä suloista tyttöä, joka oli aivan riemuissaan kun äiti tuli kotiin pitkän päivän päätteeksi. On se toisinaan kyllä myös todella hienoa ja kiitollista olla äiti!

Kevätviboja

.

Koko maailmankaikkeus ja kaikki  olemassaoleva, jonka voimme kuvitella on perimmältään pelkkää värähtelyä. Alkaen elektronitasolta (kvantit, kvarkit, mitä näitä nyt on) aina galaktisiin ja vieläkin suurempiin rytmeihin saakka, sydämen sykkeestä aivoaaltoihin ja sielun synkroniaan. Voisiko joku kertoa minulle jonkun asian, joka ei värähtele? Värähtely toimii kaikilla tasoilla samoin periaattein. Tässä meidän havannointimaailmassa yksi helppotajuinen värähtelyn muoto on ääni. Luen yhtä aivan todella mahtavaa ja inspiroivaa kirjaa sound healingista.

The rhytms of our physiology attest to the fact that human beings are not so different from the ohter "stuff" of the universe, by virtue of the fact that we are systems of vibratory matter.
    - Mitchell L. Gaynor, The Healing Power of Sound

Luonnon rytmi on tällä hetkellä vahvassa uuden kasvun vaiheessa. Mekin laitoimme rairuohoa ja ohraa nousemaan :)

.

Mahtava tunne on se, kun tuntee tekevänsä jotakin oikeaa. Sellaista, mistä tuntuu, että juuri tätä minun kuuluukin tehdä. Olin tänään pitämässä rentoutuskonserttia kun tuo fiilis nousi. Olen onnentyttö, kun saan tehdä tällaista! Se on muuten ihme asia, että konserttien välissä aina alan miettimään, että juu, kyllä se värähtely teoriassa toimii ja vaikuttaa, mutta entä jos kuulijat ei pääsekään jujusta kiinni ja minua pidetään huijarina. En ole itse koskaan päässyt kokeilemaan, miltä tuntuu kuunnella basson matalia ääniä lattialla makoillen, joten en edes tiedä, miltä se tuntuu! Konsertin jälkeinen palaute onkin minulle hyvin tärkeää. Kun ihmiset kertovat, millä kaikilla tavoin ääni, värähtely ja musiikki on koskettanut heitä, suorastaan hämmästelen, miten koskaan olen voinut epäillä tämän toimivuutta.

Aika usein konsertin jälkeen jonkinlainen jännitys hellittää, vapauttaen samalla paljon energiaa. Tänään energia pulppusi luovuutena laittaa parveke kuntoon kesää varten, aamuisen rairuohosession innoittamana. Nyt on kukkaruukut ja systeemit paikoillaan, seuraavaksi pitää keksiä multaa ja siemeniä. Tiesän yhden pikkupuutarhurin, joka enemmän kuin mielellään auttaa minua :)

.

Ps: Muistakaa blogiarvonta! Eli kaikkien 13.4. mennessä lukijoiksi ilmoittautuneiden kesken arvon lipun Helsinki Day Span Voimistavaan Body Holiday -tapahtumaan 22.4. Lukijaksi voi rekisterityä nimimerkillä sivun oikealla laidalla olevasta sinisestä Liity tähän sivustoon -palkista. Voit osallistua arvontaan myös kommentoimalla tätä postausta ja ilmoittamalla nimesi tai nimimerkin. 

Paranemisen poppaskonstit käyttöön!

Auringonhattuja

Keho on jännä kapistus. Jo viikonloppuna alkoi tuntumaan aavistus, että Aurelian tauti saattaa tarttua. Tein kuitenkin kehoni kanssa sopimuksen, että jos tarvitsee sairastaa, niin Ystävänpäiväkonsertin jälkeen siihen on mahdollisuus. Ja kuinkas ollakaan!? Olin täysissä voimissa kaikki päivät konserttipäivän loppuun asti ja tosiaan seuraavana yönä sitten tuli se kaktus kurkkuun... Ja tässä nyt ollaan. Tosin kaktus on nopeaa vauhtia muuttumassa silkiksi :) Toivottavasti.

Konsertti kyllä onnistui yli odotuksieni! Kuuntelijoita oli salin täynnä ja uusi konserttisali toimi akustisesti tosi hyvin. Ja kaksi bassoa yhdessä on aivan loistava yhdistelmä! Ainakin basistin mielestä :) Jäi tosi hyvä mieli ja bassokaverini kanssa saimme valtavasti hyviä uusia ideoita tulevia rentoutuskonsertteja varten. Uudet ideat, varsinkin niiden yhtäkkinen putkahtelu se on yksi parhaimmista asioista, mitä elämä tarjoaa! :) "Liekeissä" tuntuu olevan vähän jo inflaatiota kärsinyt muotisana, mutta olin totisesti liekeissä - sanan tulisimmassa merkityksessä - kun ajelin kotiin konserttipaikalta! Tällaisissa liekeissä jopa sairastelukin on kivaa :)

Bassokaverista tuli mieleen yksi valokuva, kaivanpas sen tänne :) Olimme kauan sitten erään orkesterin kanssa Espanjassa reissulla. Kuten huomaatte, toinen polveni on siteessä. Bassokaverilla oli nimittän skeittilauta mukana reissussa, niin sillä piti viipottaa Barcelonan turut ja torit läpi... Ihana reissu oli se! <3

Bassokaverin kanssa Espanjassa jotain 10v sitten :)

No niin. Sitten, mitä hyvää on sairastelemisessa? No ainakin saan vihdoinkin testata ihan itselläni kaikkia superrohtoja, miltä ne tuntuu ja miten ne vaikuttaa :) Näillä meinaan nitistää tämän: Pakuritee, tulsi, inkivääri, valkosipuli, auringonhattu-uute, eucalyptusöljy (ulkoisesti), vahva D-vitamiini, paljon C-vitamiinia (CamuCamu, amla ja acerola), suolavedellä kurlaus, silkkihuivi kaulan ympäri ja tietysti lepo ja rento meininki. Ja kun Tapio tulee kotiin, saa hän painella vähän akupisteitä tai laittaa vaikka neulojakin :) Onko teillä lukijoilla vielä jotain muita hyviä ideoita tai ehdotuksia? Nyt olis hyvä sauma testata kaikki vanhan kansan poppaskonstit! :)

Niin ja tietysti itsensä terveeksi visualisoiminen! :)

Mörinää

Aaah, rakastan näitä hetkiä kun pitkän hiljaiselon jälkeen asiat alkavat taas pyörimään! :D Puhun siis rentoutuskonserteista. Nyt on jälleen pää suoltanut uusia ideoita ja alkaa näyttämään siltä, että palaset loksahtavat kohdilleen ja pystyn toteuttamaan ne! Tämä on fiiliksistä mitä parhain! :) Konsertista tulee hieno, sellainen kutina on. Konsertin herkkuihin kuuluu mm. bysanttilaisia kirkkolauluja kahdella bassolla soitettuna. Klikkaa tästä makupala, mutta varaudu omituiseen hypnoottiseen oloon.

Nyt kun päästiin hyvään syvään tunnelmaan, niin uskallan ehkä puhua hieman syvemmistä asioista. Positiivista elämänasennetta harrastaessa nimittäin ei voi välttää kohtaamasta innostavia elämänkysymyksiä aiheista johdatus, sallimus, korkeampi äly, universaali rakkaus jne. Tarkoitan, kyllä kai ateistikin voi harrastaa positiivista asennoitumista, mutta jotenkin tuntuu, että jos tosissaan uskoo hyvään, niin voi olla haastavaa kieltää minkään "korkeimman hyvän" olemassaolon. Sen sijaan johdatukseen, sallimukseen ja korkeimpaan rakkauteen uskominen tukee positiivista asennoitumista ja on muutenkin aika kivaa. Ja jännittävää! Huomaan kokoajan enemmän ja enemmän pieniä "sattumia", ja tulee aika kupliva olo kun laittaa ne Jumalan (no niin, uskalsin mainita nimeltä!) piikkiin. Se on hauskaa! :) Ikinä ei voi etukäteen tietää mitä ihmettä ja yllätystä seuraavaksi tapahtuu :)

.

Huomaan olevani yhtäkkiä innostunut myös presidentinvaaleista. Aiemmin en seurannut kampanjointia mitenkään enkä oikeasti edes kunnolla tiennyt ketä siellä valittavana edes on. Vielä äänestyspäivänä olin hieman epävarma ketä äänestäisin. Nyt vallitsevassa huumassa tajusin, kuinka hienoa hetkeä elämme! Meillä on yhtäkkiä ihan oikesti mahdollisuus saada uusia hyvinkin raikkaita tuulia tähän maahan. Kutkuttava ajatus eikö!? En aio tässä politikoida tämän enempää kuin, että kiva uusi käänne tässä muuten niin harmaassa ja ei-kiinnostavassa poliittiikkapelissä. Meitsikin ihan innostui (vaaleista), ja se on harvinaista! :)

Tein myös konserttimainoksen. Tervetuloa kuuntelemaan lisää mörinää!

 

Jytäpaukkua ja kökkökeli

Vitsi, että oli mahtava keikka!!! Olen vieläkin ihan innoissani! Soitettiin tosi hyvin ja meillä oli hauskaa ja yleisöä oli niin paljon, että istumapaikat loppuivat :) Ensemble Nylandia <3 Barokkiorkesteri, josta takuulla kuullaan vielä!! 

Minulla oli oma pikku juoni... Huomaavaiset ja kiltit basistit (ja modernit sellistit) käyttävät soittimen pohjalla olevan tukipiikin ja lattian välissä aina jotain kumiläpyskää tai muuta pahvialustaa, jotta lattia pysyisi ehjänä. Pyhpyh! Läpysköjen käyttö on niiiin vanhanaikaista! Kun piikki isketään suoraan lattiapintaan, siirtyy soittimen värähtely piikin kautta lattiaan ja koko lattiapinnasta tulee valtava kaikukoppa (riippuu tietysti vähän lattiastakin). Taas kumiläpyskä tai muu väliin menevä sälä dumppaa lattiaan kohdistuvan värähtelyn ja silloin tosiaankin menetetään paljon!

Joten. En ollut hienovarainen enkä kiltti kiinteistöä kohtaan. En tosiaankaan. Tökkäsin piikin suoraan puulattiaan ja kyllä, lakkapintaan tuli pieni reikä. Mutta hei, ei kerrota kenellekään, koska ei kukaan huomaa sitä kuitenkaan! Tästä hyvästä sain koko salin pörisemään ja puntit tutisemaan :) Ja lisäksi vau, kiittelyjä! :) Yleensähän kukaan (muu kuin toinen basisti, ystävä tai sukulainen) ei edes huomaa kiittää basistia, vaan kiitokset kohdistuvat solisteihin, kapelli- ja konserttimestariin. Mutta siis jee ja mitä ihmettä! Osa kuulijoista tuli oikein kättelemään ja kommentoimaan. "Vitsi mikä meininki, mä ajattelin, että kohta tää räjähtää", "Kyllä tosiaankin pärisi lattia", "Ihan ku olis jotku subbarit ollu". No, en kyllä ottanut kaikkea kiitosta omiin nimiini, koska bassopuolen soittajia oli mainioita muitakin ja yhteisresonanssi oli kyllä tekijä sekin. Teorbi (kitaran tapainen tosi makeen näköinen ja kuuloinen barokkisoitin), urut, sello ja kontrabasso yhdessä sen tekivät. Ja osuutensa oli kyllä Vivaldillakin, mitäs kirjoitti niin tykkiä settiä! Ja tietysti muistetaan myös suolikielet, ne värähtelee paljon voimakkaammin kuin modernit.

 

Teorbi on ihan oikean soittimen kokoinen kapistus.

Sade on kivaa, varsinkin lätäköt. Tuulikin on kivaa. Juokseminen on kivaa. Maailman tutkiminen on kivaa. Aikuinen ehkä huomaa, että onpas sateinen ja harmaa kökkökeli. Lapset eivät tunnu kiinnittävän siihen asiaan minkäänlaista huomiota. Lasten maailmassa on niin paljon kaikkea kivaa, uutta ja jännittävää, että nimityksellä "huono sää" on aivan tyhjänpäiväinen merkitys. Tästä voisi ottaa oppia...

 

Ai niin ja tietysti tämän päivän luukku :)

Luukku 2

Lisää bassoa! :)

Väsynyt ja onnellinen :) Viime päivät ovat olleet hienoja, vaikkakin ovat olleet niin täynnä ohjelmaa, etten ole kirjoittamaankaan ehtinyt. Saavuin juuri kotiin Tuomiokirkosta hienon barokkikonsertin jälkeen ja sisälläni soi vieläkin upeat biisit. Konsertti oli täpötäynnä ihmisiä. Ilahduttavaa oli, että myös muutama blogikilpailusta innostunut henkilö tuli kuuntelemaan. On aina mukavampaa soittaa, jos tietää, että yleisössä on tuttuja :)

Jotenkin tuntee itsensä aika pieneksi näitten pilareiden vieressä.

On se vaan ihan mielettömän upeaa soittaa bassoa orkesterissa! Se on just niin kuin se vanha kulinaristinen vertaus. Jos ajatellaan, että orkesteri olisi hieno viini, niin muut soittajat olisivat itse viini ja ykkösviulut ja solistit viinin upea ja näyttävä etiketti. Ja sitten basso... Basso on se pullo. Ehkä ostat viinin ihan vain etiketin perusteella, tai sitten viinin laadun perusteella. Tuskin kukaan ostaisi viiniä siksi, että saisi hienon lasipullon. Mutta mitä tekisit, jos yhtäkkiä pulloa ei olisikaan? Mitä iloa olisi viinistä, tai edes tosi hienosta etiketistä, ellei viinillä olisi pulloa (lasia, maljaa, astiaa...). Tästä syystä on  niin tosi mahtavaa olla basisti! :)

Selitän vielä toista kautta. Kuvittele itsesi upeaan, majesteetilliseen ja ylevään konserttiin, kuten vaikkapa tänään Tuomiokirkossa. Kuuntelet sadan muusikon esittämää jylhää ja voimallista musiikkia. Kappaleessa on mahtipontinen loppu ja viimeinen sointu kajahtaa niin vahvasti, että kaikki tajuavat, että nyt biisi oikeasti loppuu. 

Majesteetillisesta loppusoinnusta päällimmäisenä tulee mieleen voimakkaimmat ja korkeimmat soittimet, kuten trumpetit ja viulut. Mutta se oikea syy, miksi se loppusointu kuulostaa niin muhkealta ja kaiken täyttävältä on, mikäpä muukaan kuin basso. Basso on se pohja, jonka päälle kaikki sata muuta soittajaa (laulajaa) voivat soittaa (laulaa) kajahtavan loppusävelensä. Double bass -> double base ;) En pysty edes sanoin selittämään miten mahtavaa on saada vastata juuri tuosta äänestä. Äänestä, jota kukaan ei oikeastaan kuuntele, mutta joka on se, joka täyttää koko paikan ja saa suunnilleen maan kamarankin vavahtamaan. Jota ilman kaikki muu kuulostaisi ihan nössöltä (paitsi tietysti, jos mukana olisi isot urut tai tuuba tai muu bassosoitin). On niin hienoa olla basisti!!! Ja sitten kun tungen basson kanssa bussiin, niin mummelit haluavat tietää, että eikö tullut mieleen valita huilu. Siis hä? No ei tosiaankaan! Mutta Octobasso kävi kyllä mielessä ;P

Octobassolla olis varmaan tosi siistii pitää rentoutuskonsertteja. Pitäis vaan olla riittävän korkeet katot...

Historian havinaa ja muut kliseet

Minua kiinnostaisi aivan huikeasti, jos bassoni osaisi puhua ja kertoisi mitä kaikkea se on nähnyt. Se on nimittäin rakennettu 1788. Tai niin lapussa sanotaan, mutta se voi olla paljon vanhempikin, koska tuohon aikaan korjaajat saattoivat pokalla lätkäistä soittimiin omia lappujansa vuosilukuineen käyntikortiksi. Teoriassa siis on mahdollista, että bassoni on nähnyt Mozartin ja Beethovenin livenä! Ja ajatella, on mahdollista, että itse Bottesinikin olisi joskus soittanut sillä!

Olin kerran soitinmuseossa keikalla. Bassoni (oikealla) oli vanhempi kuin vitriinien soittimet!

.

Tänään laitoin ensimmäistä kertaa oman historiani aikana suolikielet bassooni tavallisten teräskielien sijaan. Bassolleni ne eivät sen sijaan todellakaan olleet mitään uutta! Sitten vain barokkimussiikkia soittamaan! <3

Ennen vanhaan aina hämmästelin miten nuo huippubarokkimuusikot voivat niin automaattisesti tietää miten nuotit artikuloidaan. Siis, että kun juuri tiettyjä ääniä painotetaan, pidennetään, lyhennetään, muutetaan, kuvioidaan tietyllä tavalla jne, niin se kuulostaa ihan tajuttoman hyvältä ja (ba)rokkaa ihan kympillä! Otetaan vaikkapa neljä ihan samanlaista nuottia peräkkäin. Taa-taa-taa-taa. Veeery intereestiing....? NOT... Sitten tulee barokkivelho ja soittaa neneljä ihan tavallista ääntä ja kuulostaakin sikahyvältä. Thaaa-that-ti-tat. Tii-tii-tat-tat. Ti-ti-than-thaa. Tai mitä ikinä. Mistä he oikein repäisevät nuo jutut ja miten he vain voivat tietää?? 

Sais vielä tommoset kledjutkin

Tänään huomasin, että vihdoin minullekin on pikkuhiljaa ruvennut kehittymään barokkivaisto. Että kun näen ne neljä nuottia, niin saatan jo arvata, miten ne kannattaa artikuloida, että se kuulostaisi barokilta ja että se menisi suunnilleen samalla tavalla kuin muutkin soittavat. Kivaa! Tänään oli sitäpaitsi sellainen luksustilanne, että orkesterissa oli myös toinen basisti (yleensä barokkiorkestereissa on vain yksi kontrabasso) ja tämän soittoa kuuntelemalla opin taas paljon kaikkea hienoa!

Tulin muuten tosi iloiseksi, kun blogikilpailun voittajat olivat niin innoissaan voitoistaan! Ihan parasta jakaa hyvää eteenpäin! Tässä vielä blogikilpailun satoa:

Tänään oli parasta kun akupainannan peruskurssille suunnatessani kummityttöni toinen kummi soitti ja kysyi lähdenkö illalla kiekkopeliin. Ilahduin soitosta ja ystäväni yhteydenotosta, mukaan oli tulossa muutama hyvä kaveri ja luvassa oli siis HIFK - Saipa ottelu Helsingin jäähallilla. Akupainannan peruskussi sujuikin kivasti ja opiskelu oli miellytävän rentoa. 

Oli hyvä olla aamusta alkaen ja iltaa kohden sai kokea hieman jännitystä ja sähköistä tunnelmaa jääkiekon (yksi lempiharrastuksistani viime vuosina) parissa. Ystäväni jatkoivat vielä pelin jälkeen vaihtamaan kuulumisia lähikuppilaan, jonne suuntasin mukana.

Tarjolla oli mahtava valikoima erilaisia alkoholijuomia, totisesti oluen ystäville suunnattu ravintola. Tiedustellessani alkoholittomien oluiden vaihtoehtoja sain tietää näitä olevan lukuisat yksi kappaletta! Tästä runsaasta ja monipuolisesta valikoimasta ällistyneenä päätin kokeilla pienen pähkäilyn jälkeen Nikolain alkoholitonta vaaleaa olutta :) Hyväähän se oli. Ystävien seurassa, hyväntuulista keskustelua käyden ja kuulumisia vaihdellen jääkiekon jälkilöylyt maistuivat erinomaisesti.

Kotiin oli kiva lähteä rennoin mielin ja kevein askelin, kävelinkin jonkin matkaa ja hyppäsin spåraan säästääkseni voimiani uuden päivän opiskeluun huomenna. Tässä tämän päivän parhaat asiat, todellisuudessa parasta on henkinen tila, jossa päivääni olen saanut viettää. Huolettomuus ja luottamus elämää kohtaan.

Meininkipäivä

Tykkään tällaisista päivistä kun menee lujaa! Joka kerta kun kävin katsomassa sähköpostit oli tullut uusia rentoutuskonsertteihin liittyviä posteja. Ja keikkapuhelinkin heräsi ja hälytteli useampaankin otteeseen. Nyt mennään! Tää on kivaa! Väliin treenasin soittojuttuja keskiviikon konserttia varten. Muuta en paljon ehtinytkään tehdä. Aamukahvitkin ehdin tänään juoda vasta 16.30. Hyvä draivi päällä! :)

Tulin todella iloiseksi kun tuntematon ihminen tarjosi minulle apua. Aurelia kiipesi portaita ylös ja minä työnsin vaunuja ramppia pitkin. Ramppi oli tosi jyrkkä ja vaunun tavaratilasta tipahti kaikki tavarat. Vaunut meinasivat kipata kun yritin onkia tavaroita ja tämä ystävällinen nainen tarjoutui pitämään vaunuista kiinni kun keräsin tavarat. Kenties hän pelästyi, että vaunuissa on joku kyydissä. Mutta minulle tuli todella hyvä mieli! Ihanaa, että tänäkin päivänä on tällaisia ihmisiä, jotka pysähtyvät auttamaan.

Aurelia oli söpö kun tulimme kotiovelle. En itse käytä kenkienputsaustelinettä juuri koskaan, mutta näköjään Aurelia on nähnyt ihmisten käyttävän sitä ja alkoi putsaamaan kenkiään todella huolellisesti <3 Oli ihanan punainen auringonlaskukin. Maailma on kaunis paikka! :)

Illan pimeydessä menin metsäkalliolle treenaamaan päivän Bodyrockia. Siellä pompin telemarkhyppyjä liukkaalla kalliolla ja tein reverse push up -nimistä vähän leuanvedon tapaista liikettä pienen männyn oksasta roikkuen. Ja kaikkea muuta hauskaa. Eikä mitään katuvaloja. Yksi tähti taivaalla. Mahtava meininki!

Tulitikkurasian kokoinen kuntosalini. Gymboss <3

Ihmettelyä, ihastelua, innostumista

Suorastaan koomista, että on pikkuisen huono omatunto siitä, etten kärvistele missään "oikeissa" töissä vaan teen jotakin, mikä antaa paljon elämäniloa ja tarkoituksen tunnetta. Tässä kulttuurissa on rahantekoa arvostetaan ihan liikaa. Luulisi, että elämänilo ja tarkoituksen tunne olisivat kovempia juttuja! No, kyllä minä vielä pääsen tästä rahantekemättömyysmorkkiksesta yli... ;)

Tänäänkin oli niin superhienoa soittaa! Tykkään siitä tunteesta, kun jokin loksahtaa kohdilleen ja soitto sujuu tosi helposti ja rennosti ja sen ansiosta myös kuulostaa hyvältä. Tänään kävi juuri niin! Sain lisäksi muutaman huippuideankin, ihan yhtäkkiä vain pälkähti päähän :) Jee! :) Hauskinta oli, että samantien rustasin idean nuottipaperille, skannasin sen ja lähetin sen fb-viestillä siskolleni (joka tulee biisiin mukaan soittamaan) ja hän kuittasi sen vastaanotetuksi viidessä minuutissa. Kylläpäs tuli tehokas olo! :)

Kun pidin soittotaukoa alkoi aurinko yllättäen paistaa ja houkutteli minut parvekkeelle istuskelemaan. Saako elämästä oikeasti nauttia näin paljon?! Saahan?!! Niin täydellistä! Lämmin aurinko, ihanat syyslehdet parvekelasien takana, hyvää kahvia ja hyvä kirja! Suosittelen tutustumaan, voi avata ihan uudenlaisia näkökulmia elämään ja olevaisuuteen: Daniel Goleman, Sosiaalinen äly.


Keikkapuhelinkin alkaa nyt kivasti aktivoitumaan. Miten se meneekin aina juuri näin?! Kun itse aktivoituu, niin elämäkin alkaa vahvasti viemään samaan suuntaan. Alkaa olemaan jännittävää tämä, että mihin kaikkialle se elämä onkaan viemässä :) Ihan innolla odottelen :)




Syksy on upeaa aikaa! Riittää ruma sadetakki ja epäkatu-uskottavat kurahousut päälle niin mitä enemmän sataa ja tuulee, sen siistimpää! Tai mikäs siinä, ihanaa on myös sytytellä kynttilöitä ja kääriytyä vilttiin kuuntelemaan hyvää musiikkia tai lukemaan hauskaa kirjaa. Silti ilahduttavinta syksyssä on ehkä kuitenkin vahvat värit ja tuoksut. Metsään kannattaa tosiaankin mennä nyt! :)

Hahaa! Kävimme jälleen ilmiömäisessä paikassa nimeltä Kasvihuoneilmiö. Legendaarinen Pupu Jussi Valkonen oli siirtynyt vihreämmille niityille ja Kanikonttorissa hääräsi uudet vielä nimeämättömät tulokkaat. Konttoriin kelpaa kyltin mukaan pantiksi kaikki syötävä :) Ja aika upea konttori, punainen nojatuoli, kristallikruunu, hieno antiikkipöytä ja kirjahylly täynnä pupuaiheista kirjallisuutta.

Vetonaula numero kaksi kanikonttorin jälkeen oli tietysti nallemeri!

Koko paikka huokuu innostavaa ja positiivista ilmapiiriä. Flyygelissä on kyltti "saa soittaa" ja hierontatuoleissakin on laput, joissa houkutellaan rentouttavaan hetkeen. Muutenkin kaikkea saa testata ja kaikella saa leikkiä. En tiedä mitä Kasvihuoneilmiö on eniten: lifestyletavaratalo, lahjatavarapuoti, kahvila, pilailukauppa, seikkailurata, yllätyspaikka vai elämyspuisto. Mutta käymisen arvoinen se on joka kerta!

Kulta-aarre

Pitkästä aikaa treenasin kunnolla bassonsoittoa. Sain ihan rauhassa keskittyä, sillä Aurelia oli päivähoidossa. Aika ihmeellistä, tuli melkein syyllinen olo, että teen jotakin, josta tykkään. Vähän, että minun kuuluisi oikeasti olla jossakin kökköduunissa kärsimässä. Piti muistuttaa itseäni useammankin kerran, että ihminen oikeasti saa nauttia elämästä! Sehän on suorastaan olemisen tarkoitus! Vissiin joku länsimaalaisen hapatuksen jäänne jossain ajatuksen kiekurassa...

Kona, vanha uskollinen kumppani <3

Toinen superjuttu soittamisen lisäksi oli fillarointi. Päätin lähteä Aureliaa hakemaan fillaroiden. Ennen vanhaan pyöräilin aina ja kaikkialle. Ihan sama mikä keli tai millainen matka. Tykkäsin siitä älyttömästi. Satoi kaatamalla. Lähdin kuitenkin, sillä muistin, että ennenkin olen viihtynyt sateessa fillarin selässä. Ja kun pääsin matkaan sade olikin lakannut! Reissu oli juuri niin upea kun olin muistanut pyöräilyn olevankin. Eikä kuntoni oikeasti ole rapistunut, se oli vain se pyörävaunu, joka minua puuskutti... ;) 


Paljon hienoja asioita on tapahtunut ja tapahtuu. Pieni ihme oli eilen illalla, Aurelia nukahti ensimmäistä kertaa itse. Oven takaa kuului pientä supinaa ja hihitystä. Pari kertaa hän tarkisti, "äitii?" ja kävin silittämässä, että täällä olen. Sitten hän nukahti, muutamassa minuutissa!

Seuraava ihme tänään Kati-tätin luona. Aurelia nukahti päikkäreille pieneen matkasänkyyn samantien! Mahtavaa! Valtava helpotus :) Ja tänään jälleen hän nukahti itsekseen hihitellen :) 

 
Illalla kävin metsässä juoksulenkillä. Metsä oli upea! Hento syyssade ja voimakas maan tuoksu. Yhtäkkiä huomasin hienon kohdan metsässä, vehmas ja vehreä ja jotenkin valo osui siihen taianomaisesti. Ajattelin, että jos jotain keijukaisia, maahisia tai tonttuja on olemassa, niin tuolla he asuisivat. Hiivin kunnioittavasti ja uteliaana katsomaan paikkaa. Ja mitä siellä olikaan! Kulta-aarre! :)
.
.
.

 .

Sienet ovat niin sympaattisia olentoja. Tyytyväisinä vain jäpittävät metsän touhujen keskellä. Mitä enemmän sataa, sen paremmin ne viihtyvät. Ja oikeassa ne ovat, syysmetsä on upeimmillaan sateella!

 

Tätä varten täällä :)

Olen vieläkin ihan innoissani! Jälleen kerran tajuan, että tosiaan kannattaa tehdä juuri sitä, mistä innostuu kaikkein eniten! Ihan kuin olisin tätä varten täällä! Kävin siis pitämässä lyhkäisen rentoutuskonsertin pienimuotoisessa tilaisuudessa. Ihan mahtavaa olla siinä tilanteessa seuraamassa kun ihmiset rentoutuvat lattialla ja oikein näkee, kuinka he päästävät irti, sulautuvat alustaan ja katoavat jonnekin unimaailman autuuteen! Itselleni soittaminen on jotenkin niin arkinen itsestäänselvyys, tätä mä nyt muutenkin teen vaikkei kukaan kuunteliskaan, etten aina tule ajatelleeksi miten paljon se antaa jollekin toiselle!

Toisinaan mieleeni hiipii epäilys siitä, että koko resonanssin vaikutus on ihan vain omaa mielikuvitustani ja ettei siitä kuitenkaan saa irti sitä mitä kuvittelen. Oli kyllä innostavaa, miten ihmiset ottivat matalat taajuudet ja koko konsertti-idean vastaan. Sain jälkeenpäin aidosti kiitollista palautetta, että juttu toimii ja oikeasti tuntee, kuinka ääni vaikuttaa kehoon ja mieleen. Kuulijat kertoivat erilaisista tuntemuksistaan ja vaikutteistaan ja se oli ihan sopusoinnussa sen kanssa, mitä itse olen äänen vaikutuksesta ajatellut. On kyllä kiitollinen olo, että saan tehdä tällaista! Ja lisäksi tämä on superpaljon kivempaa kuin soittaminen sibelius-akatemian matineoissa, joita kuuntelevat vain muut muusikot bongaten kaikki virheet ja rosot, koska ovat niin harjaantuneet sellaiseen kuunteluun (omassa harjoittelussaan).


Aikaisemmin päivällä kävin suomenruotsalaisten kulttuuritalossa jutskaamassa juurikin tästä rentoutuskonsertti-ideasta. Näyttää siltä, että ensi ystävänpäivää vietetään siellä Deep Relaxing Soundsin merkeissä :) Lisätietoja lähempänä. Paikka on muuten aika upea. Vanha tyylikäs talo, joka on rempattu sopivalla ripauksella nykyaikaa alkuperäistä tyyliä kunnioittaen.

Ihana, rakas linssilude! <3

Sisustusta ihailemassa.

Kun tarkastelin tuota Caisan konsertin mainostani, huomasin siellä pikkuprintillä valokuvaajan nimen, nettisivun ja copyright-merkin. Tuli pieni omatunnon nipistys, joten menin sivuillensa ja kaivoin sieltä yhteystietonsa. Lähetin hänelle saman tien rohkeasti sähköpostia ja kysyin lupaa kuvan käyttöön. Tänään kuvaaja vastasi: 

I´d be honored if you used. 

Kylläpäs tuli hyvä mieli! Varmaan meille molemmille :D

Kiitos Dasha Denger, olet mieletön valokuvaaja!