Kulta-aarre

Pitkästä aikaa treenasin kunnolla bassonsoittoa. Sain ihan rauhassa keskittyä, sillä Aurelia oli päivähoidossa. Aika ihmeellistä, tuli melkein syyllinen olo, että teen jotakin, josta tykkään. Vähän, että minun kuuluisi oikeasti olla jossakin kökköduunissa kärsimässä. Piti muistuttaa itseäni useammankin kerran, että ihminen oikeasti saa nauttia elämästä! Sehän on suorastaan olemisen tarkoitus! Vissiin joku länsimaalaisen hapatuksen jäänne jossain ajatuksen kiekurassa...

Kona, vanha uskollinen kumppani <3

Toinen superjuttu soittamisen lisäksi oli fillarointi. Päätin lähteä Aureliaa hakemaan fillaroiden. Ennen vanhaan pyöräilin aina ja kaikkialle. Ihan sama mikä keli tai millainen matka. Tykkäsin siitä älyttömästi. Satoi kaatamalla. Lähdin kuitenkin, sillä muistin, että ennenkin olen viihtynyt sateessa fillarin selässä. Ja kun pääsin matkaan sade olikin lakannut! Reissu oli juuri niin upea kun olin muistanut pyöräilyn olevankin. Eikä kuntoni oikeasti ole rapistunut, se oli vain se pyörävaunu, joka minua puuskutti... ;) 


Paljon hienoja asioita on tapahtunut ja tapahtuu. Pieni ihme oli eilen illalla, Aurelia nukahti ensimmäistä kertaa itse. Oven takaa kuului pientä supinaa ja hihitystä. Pari kertaa hän tarkisti, "äitii?" ja kävin silittämässä, että täällä olen. Sitten hän nukahti, muutamassa minuutissa!

Seuraava ihme tänään Kati-tätin luona. Aurelia nukahti päikkäreille pieneen matkasänkyyn samantien! Mahtavaa! Valtava helpotus :) Ja tänään jälleen hän nukahti itsekseen hihitellen :) 

 
Illalla kävin metsässä juoksulenkillä. Metsä oli upea! Hento syyssade ja voimakas maan tuoksu. Yhtäkkiä huomasin hienon kohdan metsässä, vehmas ja vehreä ja jotenkin valo osui siihen taianomaisesti. Ajattelin, että jos jotain keijukaisia, maahisia tai tonttuja on olemassa, niin tuolla he asuisivat. Hiivin kunnioittavasti ja uteliaana katsomaan paikkaa. Ja mitä siellä olikaan! Kulta-aarre! :)
.
.
.

 .

Sienet ovat niin sympaattisia olentoja. Tyytyväisinä vain jäpittävät metsän touhujen keskellä. Mitä enemmän sataa, sen paremmin ne viihtyvät. Ja oikeassa ne ovat, syysmetsä on upeimmillaan sateella!