Tajusin yhtäkkiä miten valtavan hienosti minulla on asiat tällä hetkellä. Se tosin edelleenkin vaati sen uhan, että tämä auvo loppuu. Yleisin tapa kai edelleenkin on, että hyvät asiat huomataan vasta kun niitä ei enää ole. Haluan oppia huomioimaan hyvät asiat siksi, että ne OVAT. Haluankin vahvistaa tätä kertomalla, kuinka mahtavasti asiat ovat vihdoinkin loksahtaneet kohdilleen :)
Aurelian syntymä oli luonnollisestikin valtava elämänmuutos. Samoihin aikoihin valmistuin opinnoista ja muutimme uuteen paikkaan. Yhtäkkiä tehtäväni maailmassa oli huolehtia toisesta ihmisestä 25/8 ja se vaati jatkuvan valmiustilan ja herkkyyden. Pystyi elämään vain tunti kerrallaan, eikä seuraavasta hetkestä voinut tietää yhtään. Nyt, melkein kaksi vuotta myöhemmin olen hienossa tilanteessa: kaaos on muuttunut toimivaksi ja mieluisaksi arjeksi! Voin katsoa eteenpäin, suunnitella ja toimia sen pohjalta. Tiedän suunnilleen, mitä mahdollisuuksia minulla on huomenna, viikon päästä ja kuukaudenkin päästä. Olen vihdoinkin saanut mahdollisuuden nousta tarvehierarkiassa pykälän ylöspäin itsensä toteuttamisen tasolle!
Aurelia päivän ikäisenä. |
Aurelia on jo kasvanut isommaksi tytöksi ja tykkää hoitoporukastaan tosi paljon. Se on ollut ratkaiseva tekijä. Hoitopaikka on myös sopivan fillarimatkan päässä (n 6km) ja päivittäinen kelissä-kuin-kelissä-fillaroiminen tulee tuomaan huomattavasti potkua elämääni! Rakastan sitä elämisen makua, mikä tulee vauhdin huumasta ja siitä, kun saa vähän vääntää kunnon ulkoilmassa.
Elämäniloa tuo myös se, kun kadulla kävelee niin paljon tuttuja vastaan. Lapsia ja äitejä, joihin olen tutustunut leikkipuistossa. Minua aikoinaan vaivannut yksinäisyys on täysin poissa! Elämä on tosi mielekästä kun jatkuvasti törmää tuttuihin! Ja olen lisäksi onnistunut valikoimaan juuri iloisia ja mieltä piristäviä tuttuja :)
Tänään(kin) oli Aurelian kanssa niin hauskaa :) Tässä muutamia nappaamiani huippuhetkiä.
Ahhh! Mangososetta suoraan purkista hörpäten. |
Löytyi vielä kesän herneitäkin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti