Kiinnostus tammenterhojen keräilyyn yhdistää taaperoa, alakouluikäistä ja teiniä. Legoihin syventyvät yhtä lailla lisäksi myös keski-ikäinen mies ja rouva. Jopa epäpizza kelpasi koko porukalle. Tai melkein, sillä pienin pizzansyöjä oli luullut, että epäpizza olisi sama kuin epäleipä ja nosti haloon kun huomasi asian laidan...
Syksyn värit hehkuvat ihanasti! Erään talon pihalla oli upeat kukkaistutukset vielä täysissä voimissaan muistona taakse jääneestä hienosta kesästä.
Yhteenkuuluvuuden tunne on varmaan yksi onnellisuuden tärkeimmistä aineksista, ja siitä varmaan on kiittää tätä hienoa viikonloppua. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin olla mukavien ihmisten ympäröimänä! Olen onnekas, kun saan olla sellaisten seurassa! Yhdessäolo perheen kanssa oli todella ilahduttavaa, ja lisäksi oli myös hienoa tavata kotiäitikavereita. Aurelian ollessa hoidossa ei -yllätys- ole tullut hengailtua leikkipuistossa enkä siksi ole päässyt höpöttämään kotiäitikavereiden kanssa. Pikkuiset kaveruksetkin olivat innoissaan nähdessään toisensa :) |
| Aurelia ja Emma-ystävänsä tunnelmallisessa leikkimökissä. |
Aurelia on niin söpö syyshaalarissaan, kuin pieni vaaleanpunainen teletappi :) Kävelee hauskasti peppua pyöritellen ja astelee jaloillaan hellyyttävän tassumaisesti <3 Tässä viisi sekuntia tyylinäytettä.
Onko pakko olla onnellinen?, kysyi kahvakuulailija Kukka Laakso tarkkanäköisessä blogikirjoituksessaan. Käy kurkkaamassa osuvia näkökulmia! Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että etsimämme on ihmisellä jo valmiiksi sisällään. Ei tarvitse käydä onnellisuushöpöttäjägurukurssia, mutta joskus sellainen voi auttaa jotakuta löytämään sisimmästään sen ehkä piilossa olevan kipinän ja potentiaalin. Tai sitten ei. Voi se herätä muutenkin. Vastasinkin hänelle, että onnellisuus on mielentila, jonka voi valita jos haluaa. Mutta ei todellakaan ole pakko jos ei halua ;)
"Mikään ei ole onnetonta, ellei sitä pidä sellaisena. Ja toiselta puolelta jokainen osa on onnekas sille, joka kantaa sen rauha mielellään." -Aurelius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti