Hämärää ja valoa

Oli juuri se hetki iltapäivästä, jolloin energiatasot ovat kaikkein alhaisimmillaan. Ulkona oli hämäränharmaata ja satoi. Seisoin keskellä kauppakeskusta ja tuijottelin eteeni puolinukahtaneena, koska en jaksanut muutakaan tehdä. Aurelia oli huomannut muuminkuvia mainoksessa ja syventyi niihin pidemmäksikin aikaa. Hämärästi huomasin, että mieleni muistuttaa minulle jotakin. Havahduin sen verran, että ymmärsin: minulla on älyttömän hyvin asiat, sillä minä saan seistä ja tuijottaa. Minun ei tarvitse tehdä mitään! Saan vain olla! Keskellä hektisintä iltapäiväruuhkaa ja huimaavaa hälinää minä vain seisoa nököttelin, enkä tehnyt mitään! Se oli hienoa!


Pienenä syksy, talvi ja piemys olivat kivoja. En muista lainkaan, että olisi väsyttänyt. Sen sijaan muistan kyllä, että kulutimme paljon kuravaatteita ja toppavaatteita. Ja heijastimia ja taskulamppuja! Pimeässä metsässä oli kaikki tarvittavat seikkailun ainekset! Sen asenteen haluaisin löytää jälleen! Tulkoon siitä osa hyvän mielen projektiani. 

Tuo pieni tyttö tuntuu olevan samoilla linjoilla kuin minä pienenä. Pimeää??? Joo kivaa, aurinkolaseillahan se onnistuu tosi helposti!

Ihan parasta pimeydessä on, että voi sytyttää kynttilöitä. Niistä tulee lämmin, levollinen ja miellyttävä olo. Ystäväni sanoi, että jouluvalot saa laittaa jo lokakuussa. Jee! Minua ilahduttaa joka vuosi tuo sanaton ja kollektiivinen valonlisäysperinne! (jaa missähän ne valot muuten on... onneksi tässä on vielä jokunen viikko aikaa...)