Hienot maisemat ovat maastopyöräilyn etu myös! |
Nyt menee tosi hyvin ja lujaa! Tässä lajissa onnistun miltei aina! Pääsen jännittävän mäen alas hyvällä fiiliksellä ja ehjänä. Hurautan vauhdilla juurakoiden ja kivien yli. Väistän märkiä oksia. Rapa roiskuu! Satunnaiset skraidutkin ovat enimmäkseen luokkaa no jee oonpas kova gimma :) Ja ne sairaalan päätyneet reissut ovat aina olleet muiden törttöilijöiden (autoilijoiden) syytä, eivätkä suinkaan minun epäonnistumisiani! ;)
Jep, on se polku! |
Onnistumisen fiilis, sitä se on. Tämän fiiliksen haluaisin copypastata kaikkialle elämääni! Miksi sitten juuri maastopyöräilyssä on niin helppo onnistua? Ei, en tosiaankaan ole syntymälahjakkuus ja mahdolliset taidon rippeet olivat varmasti ihan ruosteessa. Luulen, että tärkeimmät tekijät on voimakas halu onnistua (kuka nyt haluaisi löytää itsensä pyörän alta tikkupensaan sisältä!?) sekä suuri innostus ja rakkaus lajiin (tää on niin maailman siisteintä). Olisikohan se niin helppoa? Harjoitella voimakasta onnistumisen halua ja houkutella esiin innostusta ja rakkautta muitakin elämänalueita kohtaan? [Nyt menee tosi hyvin ja lujaa! Ctrl+C Ctrl+V]
"Wether you think you can or you can´t, you´re right" -Henry Ford
Tuo aforismi tulee vastaani aina tasaisin väliajoin, viimeksi eilen Heidin filosofisesta juoksublogista. Ensimmäistä kertaa törmäsin siihen 10-vuotiaana ja kirjoitin sen lapulle, jonka teippasin huoneeni oveen. Om du tror att du kan eller inte kan, så har du rätt. En ihan tarkalleen ymmärtänyt mitä se tarkoitti (alkuperäiskielellä se onkin helpompi ymmärtää), mutta tajusin, että jotakin tärkeää siinä sanottiin.
Nomut oikeesti se oli aika hurja alamäki, vaikka kuvassa näyttää nössöltä. Joojoo, oikeesti... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti