Onnen ajatus ja antamista

Meillä on ilahduttavan värikäs pihanurmikko!

Pidän oikeana oivalluksena, että raha ei tuo onnea. Raha on neutraali asia, joka voi mahdollistaa hyvien asioiden tapahtumisen. Mutta pahimmassa tapauksessa se voi tuoda mukanaan pelkoa ja unettomia öitä. Mielummin olen onneton jaguaarissa kuin ladassa, joku kuitenkin muistuttaa. Öhöm... vaiko sittenkin iloinen vaikka ilman edes mitään ladaakaan? Vaikka äkkiä ajateltuna raha vaikuttaisi olevan juuri se, jonka mahdollistaa onnellisuuden, on onnellisena tai onnettomana oleminen syvimmiltään ihan muusta kiinni. Asiasta, jonka suhteen raha on täysin neutraali.

Juttelin eilen erään pörssien ja kurssien päälle ymmärtävän henkilön kanssa. Maailman taloudellinen tilanne herättää näköjään aika paljon pelkoa ja stressiä. Pelätään asuntolainojen takia, työn menettämistä, henkilökohtaista konkurssia... Tämä sai minut arvostamaan omaa tilannettani: minulla ei ole lainaa josta murehtia, eikä minulla ole työpaikkaa, jonka menettämistä tarvitsisi pelätä, ja elän rahassa ajateltuna niin pienesti, ettei pelkoa konkurssista ole.

Kotiraittimme loistaa :)

 .

Elämän hienoimmat ja tärkeimmät asiat ovat niitä, joita ei voi rahalla ostaa: rakkaus, ystävyys, yhdessäolo, läheisyys, itsensä rakastaminen, luovuus, intohimo, riemu, nauru, jne sekä kaikkien tällaisten asioiden tuoma mielihyvä, lämpö ja onnellisuus. Miten näitä sitten saa? Ilmaiseksiko? Ei. Vaan antamalla näitä! Vanhan sanonnan mukaan saa niittää, mitä kylvää. Lisäisin siihen vielä, että sato on aina moninkertainen kylvettyihin siemeniin nähden :)

Vaikea sanoa, kumpi nauttii enemmän? :)

Toinen mielenkiintoinen näkökulma tuli eteeni Dan Colemanin kirjasta sosiaalinen äly. Kirjassa hän kertoo monista neurologisista tutkimuksista joista käy ilmi, että ihminen oikeastaan luo itse itsensä ja omat potentiaalinsa. Ihminen ei siis ole pelkkä geenien, kasvatuksen tai ympäristön orja. Kun aivoihin syntyy uusi neuroni, tekee se kymmeniä tuhansia kytköksiä muihin neuroneihin. Ne kytkökset, joita ihminen käyttää usein vahvistuvat, kun taas ne, jotka jäävät käyttämättä katoavat. Täten aivot muokkautuvat sen mukaan, mitä kytköksiä valitsemme aivojemme käyttävän. Kytköksien valintaan tietysti osaltaan vaikuttavat myös kasvatus ja ympäristö, mutta tarkoitan, että jokainen voi itse valita millaisiin asioihin keskittyy ja millaisille asioille antaa aivoissaan pelitilaa. On siis ihan konkreettisesti mahdollista muuttaa olemisemme pohjavirettä ajatuksen avulla. Vähän kuten vanhetessa. Ryppyjen muoto tulee sen mukaan hymyileekö vai mököttääkö enemmän :)

LISÄYS: Unohdin kertoa jutun, joka sattui eilen tuon keskustelun jälkeen, ja joka hauskasti paljastaa asenteeni rahaan. Piti ostaa Aurelialle lisää sormikkaita, joten menin cittariin, koska olin nähnyt niillä mammuttimainoksen, jossa oli edullisesti sormikkaita myynnissä. Ennen kauppaan menoa ajattelin, että paras kuitenkin tsekata tilin saldo ensin. Otto-automaatilla minua odotti mieluisa yllätys: jumppalasta olikin tupsahtanut (varmaan useimpien skaalassa vaatimaton) palkka! Ajattelin, että no nyt voin ostaa niin paljon kaikkea kuin vain tarvitsen! Ja tosiaankin tein niin! Haahuilin kauppaa ympäri ja lappasin koriini kaikkea mitä tarvitsen. Olin tyytyväinen kävellessäni kaupasta ulos ostoskassissa sormikkaat, sukat, T-paita ja juusto. Se oli kaikki, mitä tarvitsin! :)