Sujuvuutta :)

Tuntuu melkein hassulta kirjoittaa tästä päivästä. Kaikki meni niin kivasti, että eihän siinä ole mitään kirjoitettavaa. On se vaan jännä juttu, miten ikävät ja dramaattiset asiat ovat niitä "kiinnostavia" (ja myyviä) kun taasen hyvät ja onnistuneet asiat "tylsiä ja tavallisia". Tässäpä siis tylsät ja tavalliset kuulumiset. ...Eikun siis hyvät ja onnistuneet! ;)


Meillä sujui Aurelian kanssa päivä ihanasti. Perhekahvilassa nautimme hulinasta ja yhteisistä äiti-lapsi-kavereista. Puistossa työntelimme kärryjä, keinuimme ja teimme hiekkakakkuja.

"Hyvä kak-KU, hyvä kak-KU!"

Nautiskelin myös siitä, kun Aurelia nukahti vaunuihin parvekkeelle melkein kahdeksi tunniksi! (Yleensä Aurelia herää puolen tunnin sisällä, jos vaunut ovat paikoillaan, joten vietän normaalisti päikkäriajan jossain kylillä asioimassa) Olisin toki voinut olla hyvä kotiäiti ja tiskata, siivota, pyykätä... Mutta priorisoinkin itsekkäästi oman hyvinvointini ;) Otin tilanteesta vaarin ja menin piikkimatolle keräämään voimia. Se matto on kyllä huippu, ainakin väsyneelle kotiäidille! Hetken pötköteltyäni sain uutta puhtia ja aloin väsäämään konserttimainosta. Olen aika tyytyväinen :) Kuva on jostakin taustakuvapankista. Osaisinpa itsekin räpsiä tuollaisia! Ja olispa minulla joku superkamera... Testaamatta on tosin vielä, toimiiko tuo printattuna lainkaan. Ja kyllä, tarkoituksena on myös tiskata ja siivota tässä illan mittaan...

.
Kun Aurelia heräsi, hän oli tosi hyvällä tuulella. Pyysi, että työntäisin vaunuja. Lähdimme siis liikenteeseen. Kävimme kahvilassa. Minä nautin kahveista ja Aurelia järjesteli mainoskortteja hyvin huolellisesti. Ihanaa, miten pieni tyttö on tarkka ja järjestelmällinen! Kaikki kortit takaisin paikoilleen ja oikein päin. Tainnut tulla enemmän isäänsä kuin äitiinsä... ;)


Flunssakin sen verran jo hellittänyt, että pystyin tekemään hikisen ja innostavan punttitreenin. Tai puntti ja puntti... Tämä oli päivän treenisetti:

Illalla soitimme Aurelian kanssa yhdessä bassoa. Tai siis kumpikin omaa bassoaan :) Se oli iloinen yllätys siksi, että olin jo varautunut siihen, etten tänään pääse itse soittamaan ollenkaan. No, huikeat viisi minuuttia taisimme soittaa. Toisaalta ehkä ihan hyvä, ainakin naapurimme kannalta ajatellen... ;)