perjantai 28. kesäkuuta 2013

Metsästä rauhaa ja kahvilasta tattaripullaa

Olipa reissu... Koettiin melkoisen hienoja hyviä hetkiä sekä myöskin lopulta-hyviksi-kääntyviä hetkiä. Mummolareissu siis takana. Pienet serkkustytöt saivat leikkiä mummon kanssa kun porukan isommat (siskot ja minä) toteutimme todella mittavan mainion suurenmoisen päähänpiston. Valitettavasti en voi kertoa siitä vielä, sillä kyseessä on todellinen jymypaukkuyllätys, mutta aivan takuulla laitan tänne kuvia sitten muutaman viikon päästä kun yllätettävä on yllätetty :) Mutta olipa kyllä hauskaa, luovaa, työlästä ja innostavaa!

Pikkupalleroisilla näytti olevan sama meininki, hauskaa, luovaa, työlästä ja innostavaa. Tässä he leikkivät sulassa sovussa, yhteisymmärryksessä samaa leikkiä. Tosin mitättömän pienellä yhden kirjaimen erolla: Aurelia luulee, että leikin nimi on diska (tiskata) kun Eléa taas on aivan innoissaan leikistä nimeltä fiska (kalastaa).

 .
Tuolla lapsuuteni metsässä on kyllä aina yhtä rauhoittavaa. Siskon kaupunkikissakin tajusi jutun juonen saman tien.


.
Kun sitten tultiin takaisin stadiin istuuduimme pitkän junareissun päätteeksi Huvilan Kahvilaan, siis se paikka musiikkitalon vieressä, missä kahvi maksaa 6 markkaa (voi siellä euroillakin maksaa). Sain tietää, että kaikki kahvilan tuotteet on gluteenittomia! Eikä mitään pakastimesta mikron kautta sulatettuja riisi-soija-perunajauhomössöjä, vaan jonkun suomalaisen pientilan kasvattamasta tattarista ihan paikan päällä leivottua! Hinnatkin olivat ihan normiluokkaa, jos hieman edullisempaakin. No, myyjä katsoi, että taidettiin olla niin nuutuneita matkanteon jälkeen, että antoi meille mehevän tattaripullan kaupan päälle. Se upposi!! :)


.

.
Voin suositella erityisesti kaikille, jotka välttelee kotimaisia viljoja! :) Me jatkettiin tästä sitten vielä siskon luo yöksi, sillä olin näppärästi unohtanut kotiavaimet mummolaan.... Mutta tien päällä kun oltiin, niin oli onneksi kaikki yövarusteetkin rinkassa. Tosin täytyy myöntää, että kun tänään vihdoin päästiin kotiin, olin kyllä hyvin hyvin väsynyt...

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Elämän pikku viestejä meille kaikille

Mukavaa kun töhrääjät on ottanut käyttöön katuliidut ja ilahduttavat viestit! :)

.  
 .
.
Myös tällainen kuva puhutteli tänään, vaikkei tämä ihan just tällä hetkellä ajankohtainen olekaan. 

Saattaisin jopa laittaa muotoon "When you fall down, it's because
there is something down there that you are supposed to find"
.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Keskikesän taikaa...

Juhannuspäivä alkoi taianomaisella löydöllä:


...ja jatkui Mustasaaren juhannustunnelmissa:

 .

..

.


Nyt on jee!

torstai 20. kesäkuuta 2013

Elämän tarkoituksen jutun juoni

Varoitus: sisältää uskomuksellisesti värittynyttä tekstiä!

Olen pienestä asti uskonut, että olemme tässä elämässä jotakin tarkoitusta varten, ehkä harjoittelemassa jotakin ominaisuutta, vaikkapa sisukkuutta haastavissa tilanteissa, varmastikin oppimassa jotakin, myöskin auttamassa toisiamme ja kaiken kaikkiaan kehittymässä ihmisinä. Ajatus siitä, että olemme saaneet tämän elämän mahdollisuutena harjoitella, oppia, auttaa jne on mielestäni lohdullinen. Samalla se selittää sen, miksi elämä on välillä niin vaikeaa. Jos kaikki menisi strömsöläisittäin, kuin itsestään, ei olisi tarvetta harjoitella, ei oppisi mitään eikä tarvitsisi auttaa ketään tai edes itseään. Mieti kuinka pientä henkilökohtaista ja yleisempääkin kehitystä sellainen tuottaisi! Ja olisikohan se muuta aika **** tylsää!

Jo kauan sitten päähäni pälkähti hyvin vahvasti ajatus – tai pikemminkin kaukainen mutta vahva muisto – että yksi elämän tarkoituksista on nauttia elämästä. Aluksi se tuntui kovin kummalliselta ja hyvin ristiriitaiselta ajatukselta. Ensinnäkin, mitä järkeä olisi elää elämää strömsöläisittäin nauttien? Ilman syytä harjoitella ja oppia, ilman että tarttis koskaan auttaa tai saada apua, ilman mitään kehitystä? Ja toisekseen, jos se kerta on elämän tarkoitus, niin miksi elämä sitten on välillä niin kamalan ärsyttävää ja ikävää, jopa kärsimystä!?!!?

Yhtäkkiä tämä ajatus putkahti taas, mutta tällä kertaa tajusin mistä on kyse!

On paljon kivempaa kun valitsee olla iloisella mielellä!
.

Se, että elämä on välillä hankalaa onkin koko jutun juoni! Elämän tarkoitus on kyllä nautiskella, mutta tarkemmin ottaen se tarkoittaa elämän aktiivista muovaamista nautittavaksi. Ja nimenomaan muokkaamista itse, oman päänsä sisällä, ajatuksissa ja erityisesti asennoitumisissa. Eli kaikissa tilanteissa, ja aivan erityisen tehokkaasti niissä ärsyttävissä tilanteissa todellakin etsiä se hyvä puoli ja – nauttia! Ne ärsyttävät tilanteet on niitä kaikkein parhaimpia harjoittelu- ja oppimismahdollisuuksia kääntämään v*tutus iloksi! Pidän tottakai ikäviä asioita äärimmäisen epätoivottuina ja onkin aika jees, että elämä tarjoaa ärsyttäviä hetkiä myöskin pienemmässä mittakaavassa. Paras onkin harjoitella niillä, ettei tarvii kantapään kautta oppia! Ehkä voisikin tiivistää, että elämän tarkoitus on oppia itse kääntämään v*tutus iloksi! (Sen sijaan, että vaikkapa syyttää yhteiskuntaa, lapsuutta, sitä sun tätä kaikesta v*tuttavasta asiasta!)

Metrolehdessä oli mitä parhain kolumni tänään. Kirjoittaja luetteli perinteisimmät valituksenaiheet ja kertoi, miksi ei tänään ärsyyntynyt niistä. Hyvin oivallettuja juttuja mielestäni! Kuinka pienen pieni asennemuutos oikeasti on helppo ja kuinka se tekee elämästä todella paljon miellyttävämmän!

Löydettiin kummallinen, iso sieni, joka tuoksui hyvälle. Ei syöty.

.
Iloista juhannusta!

torstai 13. kesäkuuta 2013

Sissinikkarointia

Routa porsaan kotiin ajaa. Taivaanrannan maalaamisella on haastava elättää perhettä... Hienoinen inspiraatio "ihanoikeisiin" töihin (josta saa rahaa) on alkanut heräillä. Tänään kuitenkin sain taas kerran todeta kuinka luksusta on olla vain ilman aikatauluja, koska silloin voi toteuttaa päähänpistoja! :)

Eli tänään siis sissinikkaroitiin. Naapurin rouva sen idean alunperin putkautti ja tottahan tämä vasaranheiluttaja innostui mukaan. Pihallamme on sellainen ihmeellinen pikkukatos joka ei oikein ole leikkimökki eikä huvimajakaan. Se on ollut aivan tyhjän panttina kunnes päätyi sissinikkarointimme kohteeksi :) 

Tämmönen ihme pönttö.
.
Vanha pinnasänky ja muutama kirjahylly pääsi uuteen käyttöön.
.
Seinät ja kioskin tiski valmiina.

.
Tänne nikkaroitais vielä pikkunen uuni ja tiskiallas ja ripustettais paljon yrttiruukkuja <3

.
Ja pihalle pystytettiin vähän niinku terassi!

.
Touhuaminen ulkoilmassa käy kyllä ihan työstä sekin. Vielä jos joku siitä maksaiskin... Taitaa käydä niin, että huomenna taas lisää tätä. Mahtavaa, että siihen on mahdollisuus!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Vauhdikasta toimintaa

Pipien paras puoli on, että voi saada laastarin! Vieläpä hienon sellaisen!

.
Lintsillä muuten on 11 ilmaista laitetta, aika mukava juttu se!

Pallokarusellissa oli isommallekin ihan sopivasti kieputusta :)
.

Pallokarusellin toisessa korissa kieputtelivat Valo ja Minka.
.
Tää oli ehkä pelottavin laite: vain lapsille, äidit ja mummot sai jäädä asemalle tärisemään jännityksestä...
 .
Mini-maailmanpyörä. 
 .
Panoraamassa oli kyllä vielä paremmat maisemat.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Eräästä päähänpistosta puutarhaksi

Ha haa! Viime postauksessa intoilin kukkaruukkujen materialisointia ja heitin läpän, että pitäis vielä materialisoida multaakin. No, nyt sitä multaa tuli ja ei niin vähääkään. Ilmaiseksi ja tilaamatta :) Aika hyvin materialisoitu mun mielestä :D

Scaniallinen multaa!!! Siitä jo vähäksi aikaa riittää :)

.
Iso auto tuli ja kakkas ison kakan!
.
Tää liittyy nyt siihen salamyhkäiseen telkkarijuttuun josta mainitsin aiemmin ja nyt voinkin paljastaa sen! Tää onkin aikamoinen stoori, yritän kertoa tiiviisti.

Kun ensimmäisen kerran vilkaisin parvekkeeltamme ulos, muuttopäivänä kai se oli, ihmettelin kun sieltä näkyi sellainen ihmeellinen pikkukenttä, jossa ei ole mitään. Kukaan ei tehnyt siellä mitään eikä kukaan edes oleskellut siellä koskaan eikä siellä kasvanut kuin sammal ja muutama hassu rikkaruoho. Täysin käyttämätön pläntti! Tapahtui yhtäkkinen aivoitus päässäni: Oooooh, mitä täydellisin paikka kaupunkipuutarhalle!!!

Talven jälkeen idea putkahti jälleen päähän ja moni muukin asukas tuntui olevan samaa mieltä omituisen alueen kyseisenlaisesta käyttöönotosta. Aloin kaivaa netistä tietoa kaupunkipuutarhan perusteista. Törmäsin Dodoon, kaupunkiviljely-yhdistykseen. Sitä kautta sain tietää sissipuutarhureista. Menin tietenkin nettisivuilleen katsomaan, että mikäs se semmoinen on ja ymmärsin, että tämä porukka auttaa kaupunkipuutarhojen ja muiden kukkajuttujen perustamisen kanssa, joten ilmoitin meidän pihamme  heille kohteeksi :)

Noh.... Seuraavana päivänä sitten sissipuutarhuri soitti ja juteltiin aika pitkään, kunnes pikku hiljaa alkoi yksi ynnäytyä yhteen. Kyseessä oli siis Sissipuutarhurit -niminen tv-ohjelma ja he nyt tulisivat kuvaamaan meidän kaupunkipuutarhaa! :D Aikamoista! Siinä sitten piti laittaa hihat heilumaan, ja heiluihan ne aika hyvinkin. Asiat alkoivat loksahdella ja järkkääntyä, enin osa YLEn suhteiden kautta. Ihmisiä saatiin mukaan ja itse kuvauksetkin menivät tosi hyvin :) Niin, viikonloppuna sitten tosiaan kuvattiin meidän pihalla. Aika hassua hommaa se... Mutta hauskaa oli!

Kuvausryhmä piti huolen, että hengailuakin tuli riittävästi. Säädön säätöä riitti :)

.
Tässä asetellaan istutuslaatikoita kohdalleen.
.
Tässä kuulemma käydään tiukkaa neuvottelua kastelukannun käyttövuoroista :)
Kiitos Minka Lindfors ihanasta kuvasta!!!


Monikäyttöinen ilmapallomakkara toimi imurina, miekkana ja matona. Kiitos Minkalle vielä! :)


.
Voi että oli kyllä tosi mahtava päivä! Puutarha saatiin pystyyn, istuteltiin ja lopuksi juhlittiin :) Loistavaa meininkiä ja yhtäkkiä naapurit tunsi toisensa ja kaikilla oli kivaa :) Ilmapallotäti teki lapsille eläinilmapalloja, hulavanteita pyöriteltiin, livebändi soitti musaa ja ex tempore hyppäsin bassoni kanssa mukaan jammaamaan... Ja kaikki meni purkkiin tietenkin :) YLE kakkoselta voi bongata olikohan se nyt 14.7. klo 19.45 tms. Infoan kyllä varmasti lähempänä!

Ihanat, värikkäät bileet! <3




.
Viimeiset loppukommentit ja siinä se! :) Vasemmalla Sissipuutarhuri itse, Minna Kivelä.

.
Tuntuu edelleen tosi ihmeelliseltä, että minä laitoin tän koko jutun pyörimään ja jopa puolivahingossa. Kuten postailinkin aikoinaan, alkoi projekti vetämään ja elämään ihan omaa elämäänsä. Se on ihan parasta kun huomaa, että homma pyörii vaikkei tee itse mitään! Että tää ei oo enää mun juttu, vaan tää on jutun itsensä juttu :) 

Myöhään illasta kurkkailin vielä ikkunasta, että mites se puutarha on vielä pystyssä. No, siellähän jotkut kameroita vältelleet naapurit vielä olivat tulleet yömyöhällä istuttelemaan varalaatikot täyteen. Ihan parasta! :)

Ennen...
.
Aika hieno puutarha, eikö!!! Keskellä kukkakumpare ja linnunpelätin.

.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Laadukkaan ajatusvoiman tuottaminen?

Voi millä sais kaikki ihmiset, itseni mukaanlukien, ymmärtämään kuinka mahtava ja voimallinen väline ajatus on?! Tämä superväline on sitäpaitsi ilmainen ja jokaisen käytettävissä! No, ehkei koomapotilaiden, mutta tavallisten ihmisten ainakin... Ajatusvomian laadukas käyttö vaikuttaa elämäämme hyvin paljon ja hyvin laajassa perspektiivissä, joten on syytä olla niistä tietoinen edes välillä.

Kesääää jeeee! Hyviä asioita on helppo nähdä kesällä kun kaikki on ihanaa! <3


.
Teoriassahan se on ihan helppoa. Laadukas ajatusvoiman käyttö on esimerkiksi sitä, että tuottaa hyviä ajatuksia ja tarpeen tullen muuttaa ikävät ajatukset, asenteet ja tunteet hyviksi. Se onnistuu sillä, että hakee näkökulman josta näkee hyvät puolet, niitä on aina. Käytännössä kuitenkin itselleni se saattaa vaatia niin paljon ajatusefforttia, että tilanne ehtii jo räjähtää naamalle ennen kuin on päässyt edes alkuun jonkun asennoitumisen kanssa. Ajattelen esimerkiksi, että vittuiluun saa olla vastaamatta ja paskapuheeseen osallistumatta. Mutta käytännössä sitä jotenkin yhtäkkiä luulee, että takaisin antaminen olisi jotenkin tosi tehokasta itsensä puolustamista. Mutta jokainen meistä tietää kuinka siinä käy... Lisäksi, vittuiluun on helpointa olla vastaamatta jos sitä ei kuule. Hitsi, että korvatulpat onkin kätevät tässä kohti! Mutta jonain päivänä vielä kykenen säilyttämään iloisen mielen myös ilman niitä! :)

Uppoutuminen on yksi erinomainen keino tuottaa laadukasta ajatusvoimaa. Osaispa sen aikuisenakin yhtä hyvin...!


.
Mutta hei, materialisoin sentään kukkaruukkuja! Se alkoi... ajatuksesta! Että pitäisi pian saada lisää kukkaruukkuja tuonne partsille. Sitten alkoi häiritsemään ajatus siitä, kuinka käsittämättömän kalliit kivan näköiset ruukut on. Ja että en kyllä jaksa lähteä minnekään kaukana oleviin puutarhakauppoihin. Ja sitten - simsalabin ja ihme ja kumma - löysin itseni hämmentävästä tilanteesta: Työntelin Aurelian vaunuissa kotiinpäin valtavaa kasaa erilaisia, ilmaiseksi saatuja ruukkuja! Tunsin itseni paremmankin luokan guruksi kun osasin materialisoida ruukkuja näin ;D He hee... Mutta näin siinä kävi, ihan totta! :) Tosin, saatoin hypätä sen kohdan yli kun käytiin siskoni asuintalon kellarissa. Se on aikamoinen aarreaitta se! Asukkaat hylkäävät opintoasunnon kellariin vaikka ja mitä roinaa, ja minähän rakastan dyykata sellaista! Sieltä olisin kyllä kuskannut enemmänkin tavaraa kotiin jos olisin ollut autolla liikkeellä! En tykkää shoppailusta yhtään, mutta dyykkaaminen on aivan parasta! :) 

Aika paljon ruukkuja tuli materialisoitua, huomaa jopa oikea voikirnu! Sit pitäis materialisoida vielä multaakin!


.
Tänään onnistuin pysymään rauhallisena tilanteessa, missä se ei ollut itselleni kovin luontevaa. Pidän sitä hyvänä merkkinä. Jotakin edistystä tapahtuu! Olen vihdoin oppunut ymmärtämään, että negatiivisten tunteiden voittaminen on taito, jonka voi opetella. Sen opettelemiseen tarvitaan tahtoa ja se on ehkä se juttu, mikä sitä oppimista eniten hidastaa. Mutta pieninkin askelin pääsee lopulta perille ja niistäkin kannattaa iloita!

Kun reenaa, niin oppii, vaikka kirjoittamaan :)


.
Missä asioissa onnistuit tänään? Rauhallisen hetken tullen, vaikkapa nukkumaan mennessä, on aika kiitollista pohtia tätä kysymystä. Se näköjään toimii itselläni jopa lampaiden laskemista tehokkaammin :) Nyt nukkumaan!