maanantai 31. lokakuuta 2011

Historian havinaa ja muut kliseet

Minua kiinnostaisi aivan huikeasti, jos bassoni osaisi puhua ja kertoisi mitä kaikkea se on nähnyt. Se on nimittäin rakennettu 1788. Tai niin lapussa sanotaan, mutta se voi olla paljon vanhempikin, koska tuohon aikaan korjaajat saattoivat pokalla lätkäistä soittimiin omia lappujansa vuosilukuineen käyntikortiksi. Teoriassa siis on mahdollista, että bassoni on nähnyt Mozartin ja Beethovenin livenä! Ja ajatella, on mahdollista, että itse Bottesinikin olisi joskus soittanut sillä!
Olin kerran soitinmuseossa keikalla. Bassoni (oikealla) oli vanhempi kuin vitriinien soittimet!

.
Tänään laitoin ensimmäistä kertaa oman historiani aikana suolikielet bassooni tavallisten teräskielien sijaan. Bassolleni ne eivät sen sijaan todellakaan olleet mitään uutta! Sitten vain barokkimussiikkia soittamaan! <3

Ennen vanhaan aina hämmästelin miten nuo huippubarokkimuusikot voivat niin automaattisesti tietää miten nuotit artikuloidaan. Siis, että kun juuri tiettyjä ääniä painotetaan, pidennetään, lyhennetään, muutetaan, kuvioidaan tietyllä tavalla jne, niin se kuulostaa ihan tajuttoman hyvältä ja (ba)rokkaa ihan kympillä! Otetaan vaikkapa neljä ihan samanlaista nuottia peräkkäin. Taa-taa-taa-taa. Veeery intereestiing....? NOT... Sitten tulee barokkivelho ja soittaa neneljä ihan tavallista ääntä ja kuulostaakin sikahyvältä. Thaaa-that-ti-tat. Tii-tii-tat-tat. Ti-ti-than-thaa. Tai mitä ikinä. Mistä he oikein repäisevät nuo jutut ja miten he vain voivat tietää?? 

Sais vielä tommoset kledjutkin
Tänään huomasin, että vihdoin minullekin on pikkuhiljaa ruvennut kehittymään barokkivaisto. Että kun näen ne neljä nuottia, niin saatan jo arvata, miten ne kannattaa artikuloida, että se kuulostaisi barokilta ja että se menisi suunnilleen samalla tavalla kuin muutkin soittavat. Kivaa! Tänään oli sitäpaitsi sellainen luksustilanne, että orkesterissa oli myös toinen basisti (yleensä barokkiorkestereissa on vain yksi kontrabasso) ja tämän soittoa kuuntelemalla opin taas paljon kaikkea hienoa!


Tulin muuten tosi iloiseksi, kun blogikilpailun voittajat olivat niin innoissaan voitoistaan! Ihan parasta jakaa hyvää eteenpäin! Tässä vielä blogikilpailun satoa:

Tänään oli parasta kun akupainannan peruskurssille suunnatessani kummityttöni toinen kummi soitti ja kysyi lähdenkö illalla kiekkopeliin. Ilahduin soitosta ja ystäväni yhteydenotosta, mukaan oli tulossa muutama hyvä kaveri ja luvassa oli siis HIFK - Saipa ottelu Helsingin jäähallilla. Akupainannan peruskussi sujuikin kivasti ja opiskelu oli miellytävän rentoa. 

Oli hyvä olla aamusta alkaen ja iltaa kohden sai kokea hieman jännitystä ja sähköistä tunnelmaa jääkiekon (yksi lempiharrastuksistani viime vuosina) parissa. Ystäväni jatkoivat vielä pelin jälkeen vaihtamaan kuulumisia lähikuppilaan, jonne suuntasin mukana.
Tarjolla oli mahtava valikoima erilaisia alkoholijuomia, totisesti oluen ystäville suunnattu ravintola. Tiedustellessani alkoholittomien oluiden vaihtoehtoja sain tietää näitä olevan lukuisat yksi kappaletta! Tästä runsaasta ja monipuolisesta valikoimasta ällistyneenä päätin kokeilla pienen pähkäilyn jälkeen Nikolain alkoholitonta vaaleaa olutta :) Hyväähän se oli. Ystävien seurassa, hyväntuulista keskustelua käyden ja kuulumisia vaihdellen jääkiekon jälkilöylyt maistuivat erinomaisesti.

Kotiin oli kiva lähteä rennoin mielin ja kevein askelin, kävelinkin jonkin matkaa ja hyppäsin spåraan säästääkseni voimiani uuden päivän opiskeluun huomenna. Tässä tämän päivän parhaat asiat, todellisuudessa parasta on henkinen tila, jossa päivääni olen saanut viettää. Huolettomuus ja luottamus elämää kohtaan.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Tunti lisää on ihan kiva juttu

Sunnuntaiaamun kävely heräävässä metsässä. Upeaa! Vaikka kliseeltä haiskahtaa, niin tekee kyllä tosi hyvää välillä olla ihan itsekseen ihan hiljaa luonnon keskellä. Tässä viime aikoina pyörinyt niin paljon uudenlaisia näkökulmia moneenkin asiaan, että hyvä kun on edes järki tallella... Ainakin omasta mielestäni on ;)

Metsä oli niin hieno! Ja sieltä löytyi kaikkea ilahduttavaa ja kaunista :)

Kesän viimeinen kukka uskalsi vielä kurkistaa lehtien alta.




.
Oikea kelopuu! Niitä ei niin kovin usein tänä päivänä näe. Ja ihanaa!! Käpytikka löysi sieltä kaikenlaisia herkkuja!
.
Partiolaiset (?) olivat jättäneet maamerkkejä jälkeensä. Mahtavaa! Ihan kuin minun lapsuudessani! ;) Onhan tuollaisia nyt paljon jännittävämpää seurata kuin jotain hifipelle gps-laitteita!


 

.
Metsän jälkeen avautui huikea merinäköala.



 .
Raikas tihkusade sai syksyn värit hehkumaan entistä kirkkaampana, teki ilmasta oih ihanan hyvätuoksuista ja kevyesti hengitettävää. Maailma näytti yhtäkkiä niin kauniilta. Kamerani ei ihan saanut sitä fiilistä vangittua. Siis kuvaajastahan se ei ollut kiinni :P Tässä kuitenkin vähän väriloistetta:



lauantai 29. lokakuuta 2011

Elämän tarkoitus. Valitse itse.

Jussi
Jussi Javas, edesmennyt ihanoikeasti legendaarinen kontrabassopedagogi muistutti meitä nuoria soittajia aina silloin tällöin tuskaillessamme bassonsoiton parissa: Voit elää elämääsi kahdella tavalla. On mahdollista kärsiä ja on mahdollista nauttia. Joku kyyninen saattaisi huomauttaa, että joojoo, helppohan se on valita jos kaikki menee helposti ja hyvin, mutta mitä jos esimerkiksi syntyy vakavan sairauden kanssa ja joutuu sen takia kärsimään, niin mitä valinnanvaraa siinä muka on?
 
Jussi Javas oli itse tästä mitä esimerkillisin esimerkki. Hän sairasti vakavaa perinnöllistä lihasrappeutumatautia ja kaikkien oppien mukaan hänen olisi pitänyt kuolla jo reilusti alle kolmenkymmenen. Viimeiset kymmenen vuotta hänen puheestaan ei meinannut edes saada selvää kun kasvojensa lihakset olivat niin rappeutuneet. Vaan silti suupielet vääntyivät jatkuvasti ylöspäin leveään hymyyn ja hän oli myös hämmästyttävän terävä ajatukseltaan ja ulosanniltaan (kun oppi ymmärtämään hänen puhettaan). Iloinen ja hyväntuulinen. Suhtautui musiikkiin ja elämään innokkaasti ja huumorilla. Hän oli selkeästi valinnut nauttia elämästä täysin rinnoin. Veikkaan, että se oli hänen pitkäikäisyytensä salaisuus. Hän eli 60-vuotiaaksi saakka ja olin itsekin mukana soittamassa kun hän johti orkesteria rullatuolistaan käsin vielä ihan loppumetreillä.

Voi siis halutessaan ajatella, että tämä elämä on yhtä iso juttu kuin pieru Saharassa. Ongelmia ja tuskailua varmasti täynnä, vaan ei kiinnosta ketään eikä vaikuta maailmankaikkeuteen yhtään mitenkään. Välillä joku syntyy välillä joku kuolee. Ja lopulta kaikki kuolevat ja elämä lakkaa olemasta. So what's the point?? Ei elämässä ole mitään järkeä. Elämän tarkoitusta ei ole olemassakaan ja oikeastaan kaikkein syvin totuus on, ettei yhtään mitään ole olemassa paitsi ääretön äärettömyys, joka sekin on yhtä kuin ei-mitään. Ja sen lisäksi kaikki on perseestä.
 
Voi olla, että tuo on totta. Varmasti ainakin sillä tavalla ajattelevan henkilön kohdalla. Mutta olisiko sellainen elämä oikeasti kivaa? Tosi nautittavaa elämää?? Tosi mahtavaa jeejee????!

Miksei mielummin ajatella, että on aivan äärettömän (äärellisen?) hienoa saada olla tässä rajallisessa ja ajallisessa maailmassa hetken aikaa! Että jos elämän tarkoitus onkin nauttiminen tästä ajasta? Kaikkinensa eri sävyineen? Elää se täysillä ja kokea hienoja tunteita! Kokea se parhaalla mahdollisella tavalla. Riemua, iloa, rakkautta, tyytyväisyyttä, ja mitä näitä hyvänä pidettyjä tunteita nyt ihmisen elämässä voikaan olla! Nauttia elämän kauneudesta, ihmeellisyydestä ja salaperäisyydestä. Heittäytyä seikkailuun. Elämä on kivaa! Ja kivuus on itsetarkoitus! :)
 
Ainakin minun mielestäni se kuulostaa aika tosi paljon kivemmalta vaihtoehdolta! Vaikka olisikin jonkun (kyynikon) mielestä itsepetosta ja huijausta. Jos saisin valita, niin ehdottomasti valitsisin tällaisen elämän! Ja minähän nimenomaan saan valita! :) Kuten sinäkin! Joka päivä <3

Kuva by wallpaperpimper

perjantai 28. lokakuuta 2011

Mikä akustiikka!!!

Vau mikä musiikkitalo! Siis ei se nyt niin kovin kaunis ole, mutta aivan huikea akustiikka! Todellakin olen sitä mieltä, että Suomessa on hyvä olla tällainen supermesta! Pääsin tänään testaamaan harjoitussalia barokkiorkesterin kanssa. Varmaan suolikieletkin vaikuttivat asiaan, ne ovat sen verran löysemmät ja paksummat, että ne värähtelevät vielä voimakkaammin kuin tavalliset metallikielet. Mutta jumantsuikka mikä lattiavärinä!! Hyvä kun pysyi itse pystyssä kun tiettyjä säveliä soitti! :) Veikkaisin, että jonkinsortin kelluva lattia siellä oli. Tänne kun saisi tulla pitämään Deep Relaxing Sounds -konsertteja, niin vau!

Barokkitunnelmia.

Barokkimuusikoiden kanssa on aina superhauskaa soittaa. Musiikki muuttuu niin eläväiseksi, ettei malta itsekään pysyä nahoissaan. Se todellakin rokkaa! Haluaisi vain huudella riemun kiljahduksia ja päästellä ihastuneita huokauksia. Barokkimusiikki on tavallaan aika lähellä kansanmusiikkia, se tulee ihan lähelle ja elitistisen ja jäykän sijaan se on elävää, valoisaa ja riemastuttavaa :) Ihan just niin kuin ajattelen, että musiikin kuuluisikin olla. Tuottaa kuulijalleen vahvaa energiaa, riemua, voittajan fiilistä.

Jos kuulut niihin, jotka ajattelevat, että "klassinen musiikki" on jotain tosi tylsää eliittipelle viulunvingutusta, niin mene ihmeessä aidon barokkibändin konserttiin! Sellaisia kuten Suomalainen Barokkiorkesteri (ent. Kuudennen kerroksen orkesteri) tai Helsingin Barokkiorkesteri. Saatat todellakin innostua! En itsekään ole kovin suuri klassisen viulunvingutuksen fani, mutta barokkiviuluissa on upea, sielukas ja tosi monella eri tavalla puhutteleva soundi. Aaah, suolikielet. Kyllä, lampaan tai naudan suolista, tai oikeammin suonista tehdyt. Ei siis sovellu herkkänahkaisille vegaaneille ;P

Suolikielibasso.

Urbaanilegendan mukaan yhden barokkibasson suolikieleen tarvitaan neljäkymmentä lammasta. Nam.... ;)

Tulee hieno marraskuu, olen useammassakin barokkiproduktiossa mukana soittamassa. Ihan parasta! <3

Joku elitistiporho oli parkkeerannut mersunsa musiikkitalon lämpiöön.

torstai 27. lokakuuta 2011

Sattumaa ei ole :)


 .
Myöhäisillan arvonta! Blogikilpailu on siis ratkennut :) Arvonta suoritettiin vanhaan perinteiseen paperilapputapaan. Koska kilpailu oli minun, olin ajatellut viime tipassa muuttaa hieman sääntöjä niin, että vain toinen lipuista arvottaisiin ja toisen voittajan päättäisin itse, koska halusin erään vastaajan saavan vapaalipun. Vaan kuinkas kävikään? Sattumaa kyllä, onni suosi arvonnassa juuri tätä haluamaani voittajaa, joten arvoin sitten molemmat voittajat :) Ja he ovat siis

Kata ja Helmi! Paljon onnea! :) Laittakaa minulle sähköpostissa osoite, mihin haluatte lipun lähetettävän. Osoitehan oli henrica.fagerlund@gmail.com

ja voittaja ooonnn....


Katan hyvä päivä oli ihastuttavan kutkuttava ja se, miksi halusin hänen voittavan oli hänen kilpailumotiivinsa, joka käy ilmi hänen tarinastaan:

Jokaisessa päivässä on hyvää. Tässä päivässä oli monta erityisen hyvää, ihanaa ja kiitollisuutta herättävää asiaa.

Vajaa vuorokausi sitten rakas ystäväni kertoi että synnytys on käynnistynyt. Olimme juuri viettäneet päivän yhdessä ja arvuuttelimme milloin pieni tyttö syntyy. Yöllisen viestin tultua en tietenkään saanut enää unta koska olin niin innoissani. Niinpä kirjoitin ystävälleni kirjeen, kaikista niistä tuntemuksista, ajatuksista ja asioista joilla haluaisin häntä synnytyksessä ja tulevassa ajassa kannustaa. Kirjoitin myös niistä asioista mitä hän minulle merkitsee. Siitäkin miten juuri yhdessä ollessa olin katsellut häntä hississä, kuunnellut kun hän jutteli ja mietin miten rikas olen kun minulla on hänet ystävänä.

Syntymäuutisia odotellessa hyvä ystäväni kouluajoilta tuli luoksemme, tuoden kotimaansa Itävallan herkkuja kasapäin! Istuimme koko päivän pöydän ääressä, syöden, jutellen. Puhelimesta vilkuilimme onko synnytyksestä uutisia, meillä oli kuin kisastudio! Vuorotellen kävimme laittamassa mutteripannuun uudet kahvit tulemaan. Poikani nukkui kantorepussa sylissäni, välillä touhui ja naureskeli <3

Alkuillasta se viesti tuli. ”Tyttö syntyi klo 18:03.Kaikki voivat erinomaisesti.” ei voi parempaa uutista olla!!!! 

Kouluaikojen ystäväni kanssa jutellessa hän mainitsi miten oli ihastunut Flamingon kylpylään kun oli siellä kerran käynnyt, sovimme että joskus rohkaistun menemään kylpylään ja nyt illalla muistin tämän lukijakilpailun. Tahtoisin antaa lahjakortin eteenpäin hänelle kiitoksena tästä ja niin monesta muusta päivästä :)
  Ihan huippupäivä tänään, kuten kuvista näkyy :)


Nämä lehdet ihastuttivat, ihan kuin pensselillä tauluun maalatut!

Syksy! <3
 .
Aroniamarja, unohdettu supermarja.
 .
Aurelia tosin kyllä ymmärtää tämän supermarjan päälle :)

Pimeä ja märkä lehtikasa. Voiko olla parempaa!!? :) Joku palloufokin tarttui kuvaan :)

Tässä harjoitellaan tossujen pukemista. Isot aplodit itselle! :)


















Kurkota kuuseen!

Haluan vain kertoa, miten iloinen olen eilisen konsertista!!! Menin paikan päälle käymättä koskaan aikaisemmin salissa ja yllätyin erittäin positiivisesti. Steinerkoulun eurytmiasali oli aivan todella hyvä! Sopivan kokoinen, herkästi resonoiva puulattia ja mielettömän upea akustiikka! Alexander, teinipoikamme käy samaista koulua ja kertoi, että eurytmiasalien akustiikkaan ollaankin satsattu kovasti, että ne olisivat parhaimmat mahdolliset.

Miten oikein selittäisin? Siis sen, että kaikki kääntyy loppupeleissä aina parhaimpaan kun luottaa elämään. Tämä saliasia ei ollut ollenkaan helppo. Aikaisemmin en kirjoittanut aiheesta, koska se ei vielä silloin ollut "hyvää tänään", mutta nyt se muuttuikin aivan superloistavaksi! 



Muutama viikko ennen konserttia menin käymään silloin varatussa konserttisalissa ja totesin ikäväkseni, että ns. puulattia olikin kumilattia... Alkoi tajuton soittaminen ympäri ämpäri ja sain lopulta mielestäni erinomaisen diilin keskustassa sijaitsevaan puulattiaiseen saliin. Vaan jokin sisälläni laittoi jarrua päälle, enkä lähtenyt vielä mainostamaan uutta paikkaa. Eikä kulunut aikaakaan, kun salin vahtimestari laittoi viestiä, että ei se päivä käykään.

Olin ihan tyhjän päällä ja vain vähän aikaa jäljellä. Jatkoin soittamista. Isolla rahalla olisi saanut hienoja saleja. Vaan isot rahat puuttuivat... Viimeisenä oljenkortena otin yhteyttä tuohon Alexanderin kouluun ja siellä onnisti! Harmittelin hieman, koska paikka ei ole niin keskustassa kuin olisin toivonut. Enkä siis myöskään päässyt paikan päälle varmistamaan tiloja. Ostin sian säkissä. Mutta minulla oli luottavainen olo. Sen verran olen tuota steinerkoulutouhua sivusta seurannut, että tiesin sisälläni, että se ei voi olla muuta kuin hyvä ja huolella mietitty sali. Ja sitä se juuri olikin! Jumppamatotkin, joilla ihmiset makoilivat olivat tosi pehmeitä ja ihanan tuntuisia ja päästivät silti värähtelyt läpi.

Liekö ollut hyvä akustiikka vai muuten vain innostus päällä, mutta olin omaan soittooni tosi tyytyväinen! Jo siinä soittaessa suorastaan ihmettelin, että jatkuvasti onnistuin haastavissakin jutuissa niin hyvin. Ihan huippua! Tällaisesta tykkään! :) Eikö vain, että saa olla tyytyväinen itseensä ja saa iloita omasta onnistumisestaan! Se, joka on eri mieltä saa olla, mutta mielestäni onnistumisesta pitää otta kaikki ilo irti! Haluaisinkin uudistaa vanhan suomalaisen sanonnan:


Joka kuuseen kurkottaa, se yltää tähtiin saakka!



keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Lehmät lentää

Ensin vähän eilistä. Nukahdin nimittäin Aureliaa nukuttaessani, enkä siis ehtinyt eilen kirjoittaa. Pitkät yöunet ovat kyllä superia! Nyt olen siirtymässä tässä terveyshihhuliudessa vielä lunnollisempaan suuntaan. Eli kaikki ruoka niin alkuperäisessä muodossa kuin vain onnistuu. Siksi suuntasin Hakaniemen halliin. Ihan parasta sapuskaa mitä voi kuvitella! Päätin laittaa 100 euroa parhaisiin ruokiin ja sillä rahamäärällä sai kyllä ihan hämmästyttävän paljon. Piti mennä vielä Ekolon kautta, että sai koko potin käytettyä. Ekolo oli muutenkin ilahduttava yllätys, tämä oli ensimmäinen kertaa kun sinne eksyin. Hinnatkin kohtuulliset. Vai mitä sanot, esim luomusitruunat 2e/kilo!

Nam!!! Luomu <3

Hakaniemen hallissa kävin luomupuodissa. Siellä oli niin ihastuttava myyjä. Sellainen niin herttainen ja lämmin emäntä kuin olla ja voi. Kohteli hedelmiään ja kasviksiaan niin hellävaraisesti ja kyseli kaikkien ostamieni vihannesten ja hedelmien kohdilla, että millon aion syödä ne ja valitsi minulle juuri oikean kypsät. Varsinkin avocadojen kohdalla hän oli varsinainen meedio arvioimaan kypsyyttä. Itse en aina edes uskalla ostaa avocadoja kun niistä ei ikinä voi tietää.

Ihastuttava myyjä valikoi huolella parhaimmat hedelmät asiakkaalle.

Toinen must hakiksessa on Lentävä Lehmä. Tähän terveyshihhulointiin kuuluu myös syödä kaikki maitotuotteet käsittelemättöminä, ja niitä saa juurikin tästä puodista. Muutama litra vuohen raakamaitoa, pari pakettia pastöroimatonta voita ja sköntsä pastöroimatonta luomujuustoa. Nam!! <3



Ja vielä lihatiskiltä hirveä ja kalatiskiltä särkiä. Särki oli hämmästyttävät 5e/kg ja ystävällinen täti suomusti ja perkasi ne valmiiksi. Ihan paras ruokapaikka tämä!

Nyt menen valmistautumaan illan konserttiin :) Olen sellainen kummajainen esiintyjäksi, että en ole oppinut jännittämään. Tietysti välillä vähän perhostelee, mutta juuri sopivasti. Joskus harmittelin tätä taipumusta, sillä jos jännittäis kovasti, saisi adrenaliinista vähän lisäpotkua ja terävyyttä soittoon ja esiintymiseen. Mutta toisaalta tämäntyyppiseen konserttiin ei ehkä tarvitse mitään ylimääräistä potkua ja terävyyttä. Jee, tulee olemaan niin hienoa! :)

Huomenna on blogiarvonta! Arvotaan siis 2kpl vapaalippuja Flamingon kylpylään. Eli äkkiä osallistumaan. Täältä tarkemmat tiedot :)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Meininkipäivä

Tykkään tällaisista päivistä kun menee lujaa! Joka kerta kun kävin katsomassa sähköpostit oli tullut uusia rentoutuskonsertteihin liittyviä posteja. Ja keikkapuhelinkin heräsi ja hälytteli useampaankin otteeseen. Nyt mennään! Tää on kivaa! Väliin treenasin soittojuttuja keskiviikon konserttia varten. Muuta en paljon ehtinytkään tehdä. Aamukahvitkin ehdin tänään juoda vasta 16.30. Hyvä draivi päällä! :)

Tulin todella iloiseksi kun tuntematon ihminen tarjosi minulle apua. Aurelia kiipesi portaita ylös ja minä työnsin vaunuja ramppia pitkin. Ramppi oli tosi jyrkkä ja vaunun tavaratilasta tipahti kaikki tavarat. Vaunut meinasivat kipata kun yritin onkia tavaroita ja tämä ystävällinen nainen tarjoutui pitämään vaunuista kiinni kun keräsin tavarat. Kenties hän pelästyi, että vaunuissa on joku kyydissä. Mutta minulle tuli todella hyvä mieli! Ihanaa, että tänäkin päivänä on tällaisia ihmisiä, jotka pysähtyvät auttamaan.

Aurelia oli söpö kun tulimme kotiovelle. En itse käytä kenkienputsaustelinettä juuri koskaan, mutta näköjään Aurelia on nähnyt ihmisten käyttävän sitä ja alkoi putsaamaan kenkiään todella huolellisesti <3 Oli ihanan punainen auringonlaskukin. Maailma on kaunis paikka! :)



Illan pimeydessä menin metsäkalliolle treenaamaan päivän Bodyrockia. Siellä pompin telemarkhyppyjä liukkaalla kalliolla ja tein reverse push up -nimistä vähän leuanvedon tapaista liikettä pienen männyn oksasta roikkuen. Ja kaikkea muuta hauskaa. Eikä mitään katuvaloja. Yksi tähti taivaalla. Mahtava meininki!

Tulitikkurasian kokoinen kuntosalini. Gymboss <3

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

zzZZzzzZZZZzzz

Meinasin jättää tänään kirjoittamatta koska otti niin paljon päähän. Meni liian myöhäiseksi ja ihan kitinähulinaksi tämä ilta. Sitten tulin koneelle ja sähköpostissa oli hienoja ja ilahduttavia viestejä. Kiitos teille!!! <3 Haluaisin jakaa palkintoja ihan kaikille!

Sitäpaitsi meillä oli oikeasti tosi mukava päivä tänään. Leikkipuistossa oli upea aamu-usva ja tulta liekehtiviä puita. Iltapäivällä olimme ihastuttavan Pinja-kummityttöni yksivuotisjuhlilla. Jotenkin en vain onnistunut nappaamaan päivänsankarista kuvaa. Taisi ehtiä pikkäreille siinä vaiheessa, kun älysin kaivaa kameran esiin. Mutta sainpahan kerrankin itsestäni kuvia.

Pienet pallerot olivat liian vauhdikkaita mahtuakseen kuvaan. Tai sitten kuvaaja oli liian jäässä.







 .

Ei nyt ihan superfoodia, mutta herkullista ja kauniin näköistä! :)

Pinjan lahjat piti tietysti testata.

Ihan käsittämättömän hauskaa pitää kissaa sylissä...?

Loppuun yksi ihan käyttökelpoinen lainaus, jota silloin tällöin ihan hyvä miettiä... Siis etenkin silloin, jos on näitä iltoja, että ottaa pattiin. ZzzZZzzzZZZZzzz ;)

a = x + y + z

"If A = Success,
then the formula is A = X + Y + Z,
with X = work, Y = play and Z = keeping your mouth shut."
-- Albert Einstein

Eiks me olla vähä samiksii?

lauantai 22. lokakuuta 2011

Kaikkea ilahduttavaa

Paras terveyden ja hyvinvoinnin ohje:

Ole iloinen :)





Tänään tulin iloiseksi jälleen monesta ihan pienestä asiasta. Vaikkapa kun olimme ulkoilemassa Aurelia pääsi isoveljen harteille ratsastamaan ja oli aivan innoissaan. Tai miten iloiseksi voikaan tulla kun kaupassa on maistiaisina laadukasta kahvia ja lisäaineetonta makkaraa :) Ja suorastaan huvittavaa oli jugurttimaistiaisten luomu mustikkajugurtti. Sisälsi sokeria puolet enemmän kuin mustikkaa... LOL :) Miksihän sen nimi ei ollut sokerijugurtti... Ja iltapäivästä kun alkoi olla tylsää, Aurelia ehdotti, että mentäisiin katsomaan hevosia. Täällä lähistöllä on talli, joten eikun juoksuvaatteet ylle, Aurelia juoksuvaunuun ja matkaan! Oli ihanan piristävää.

Juttelin vastikään erään ystäväni kanssa. Hänelle oli aivan uusi käsite tämä "positiivinen ajattelu" ja hän innostui kun näkökulma oli hänelle aivan uusi. Tarkoitus siis ei ole kuvitella tai uskotella olevansa onnellinen. Kyse on ajattelun muodosta. Yksinkertaisesti jätetään pois kaikki kieltosanat ja kieltolauseet ja ilmaistaan sama asia myönteisesti vastakohtana. Vaikkapa "ei sada" muodossa "aurinko paistaa". Eli se mitä on on tärkeämpää kuin se mitä ei ole. On ihan hauska haaste yrittää saada itsensä kiinni kielteisestä ajattelumuodosta ja yrittää ilmaista sama asia myönteisen vastakohdan kautta. Kielteisen kautta ajatteleminen on yllättävän tavallista, melkeinpä automaattista. Mutta siitä on mahdollista oppia pois. Jos haluaa. "En osaa" -> "minulla on edessä jotakin uutta", "en jaksa" -> "minua väsyttää, tarvitsen lepoa" jne. Kun huomaat ajattelevasi tai sanovasi mitä et osaa, jaksa, viitsi, mistä et tykkää jne, vaihdakin moodia kertomaan mitä kaikkea osaat, jaksat, viitsit ja mistä tykkäät. Usein kiinnostavampaa myös sille, joka kuuntelee ;)


perjantai 21. lokakuuta 2011

Smurffi!

He hee.... Tsiisus, että nousi pulssi lievästi kun hissiin nousi lipuntarkastaja! Ainahan siinä käy niin, vaikka olisin kulkuvälineessä matka maksettuna tai vaunujen kanssa. Mutta hississä! Kehtaavatkin tuolla tavalla säikyttää viattomia kansalaisia! ;) Huh. Hyvää sykkeen- ja adrenaliininnostotreeniä! Taisi smurffilla olla hauskaa reaktiolleni...

Kuntosalimatkalla tuli lipuntarkistaja.

Olin tänään opettamassa musiikkiopistolla. Olen kyllä todella onnekas oppilaitteni suhteen, koska niitä on juuri sopivasti (kaksi) ja molemmat ovat tosi hyviä. Hyvillä tarkoitan, että ovat kiinnostuneita ja vastaanottavaisia. Tuntuu, että opetuksestani on oikeastikin jotain hyötä. Mikä ei todellakaan ole mikään itsestäänselvä asia! On mahtavaa opettaa oppilaita, jotka haluavat oppia! :)

Olipas hauska ilta vilkkaiden lasten kanssa. Isommat pojat lähtivät potkulautailemaan ja Aurelia tietysti halusi myös. Ihania nuo isommat pojat kun niin hyvin ottavat Aurelian mukaan tuohuihinsa! <3



Ha haa :) Aurelia on niiiin hauska ja ihastuttava! Se on niin tarkka kaikesta, että kaiken pitää mennä oikein ja sääntöjen mukaan. Isä ja painipoika matsailivat leikillään keittiön matolla. Aurelia katsoi hämmästyneenä ja alkoi pitämään kuria: "EI SAA!!! EI SAA!!!" :) Ei niin, ei saa riehua. Ei edes isi ja isoveli leikillään...

Muokkasin muuten tuolla tekstin alareunassa olevaa palauteriviä. Siinä oli bloggerin oletusadjektiivit, mutta nyt kun keksin miten niitä voi muokata, niin vaihdoin uudet. Blogini voisi mielummin olla "ilahduttava", "hauska" ja "kiinnostava". Niistä voi klikata parhaimman tai vaikka kaikki ;)

Ai niin hei blogikilpailu! Tai siis arvonta. Osanotto on ollut... ei niin kovin vilkasta... ;) Palkintona siis vapaalippu kylpylään, noin 30 euron arvoinen. Kilpailu, eli arvonta on kaikille avoin. Kurkkaa osallistumissäännöt tästä. Vapaalippu odottaa kylpijää :)

torstai 20. lokakuuta 2011

Jee jee jejejejeejee :)

Tiedätkö sen ilmiön, että yhtäkkiä mitä tahansa teetkin, niin kaikki onnistuu? Toivottavasti olet saanut kokea sen :)

Tänään on ollut ihan huippupäivä ja kaikki on sujunut niin justiinsa, että oikein hämmästyin itsekin moneen kertaan. Ihan konkreettisena esimerkkinä bussit. Tänään kaikki käyttämäni bussit tulivat justiinsa prikulleen ja ne jotkut, jotka tulivat liian aikaisin, niin ehdin niihinkin aivan hämmästyttävästi. Yksi bussi jopa hajosi, mutta pian alkoi toimimaan jälleen ja pysyin aikataulussa ihastuttavan täsmällisesti :) Huippujuttuja on tapahtunut kyllä vähän isompia kuin bussimatkat, mutta niistä olen vielä toistaiseksi salaperäinen. Mutta tiedotan kyllä isoin otsikoin sitten, kun niiden aika on! 


Nyt menee lujaa, ja se on kivaa :) Pitää vaan muistaa olla jalat maassa. Pitäkää kiinni hatuistanne. Mun elämä on aika usein sellaista, että you wait for a bus and then they all turn up at the same time. Joskus toivoisikin, että hyvät jutut tulisivat vähän väljemmin ripoteltuna... Mutta en valita, tämä on tosi jees näin! <3

Hauska kokemus. Roudasin tänään viulua. Tai no, tavallaan sekin on kontrabasso, Aurelia soittaa siis kontrabassoa viululla. Oli hauska fiilis kun kävelin kaduillla ja istuskelin bussissa viulukotelo kädessä. Hassua oli se, että tunsin itseni ihan oikeaksi muusikoksi ja taiteilijaksi :) Ha haa :) Bassoa kun roudaa, niin sitä on vain niin kuormajuhta :D

Vain baskeri puuttuu.

Kaveribassoilemassa.

Jousiharjoituksia.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Lisää valoa!

Tämä päivä on muistuttanut minua valon tarpeellisuudesta ja voimasta. Keli on ollut outo, välillä kirkasta auringonpaistetta ja sitten yhtäkkiä todella pimeää ja rajuja kuuroja. Valo vaikuttaa. Sen huomaa varsinkin nyt kun ulkovaloa alkaa olla vähemmän. 


.
Toisaalta pimeys. Tänään isuimme iltapalalla kun ukkonen vei sähköt. Yhtäkkiä maailma oli pelkkää mustaa. Yksi aisti oli poissa. Jännää! Kaikki muut aistit valpastuivat, etenkin tuntoaisti kun piti löytää tulitikut jostakin ja mahdollisimman äkkiä. Ja sytyttää varovasti koska pieni tyttö oli tarrautunut tiukasti syliin. Maailma tuntui kovin erilaiselta. Haavoittuvalta. Kuinka paljon meidän elämästä on riippuvaista sähköstä! Ja mitä meillä on ilman sitä? 

Aistit valppaana pimeässä.

Aloin miettimään muita perheenjäseniä, kuinka he löytäisivät kotiin pimeässä, olisiko kotimatka vaarallista jos pimeässä liikkuu omituisia tyyppejä. Toisaalta sähköjen ollessa pois oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Koneet eivät surisseet eikä kadulla möykännyt kukaan. Oli varsin helppoa elää nyt-hetkessä kun oli tunne, ettei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, ja ettei tarvitsekaan. Sai uusia näkökulmia moniin asioihin. Ja nyt ymmärrän, miksi sähkökatkokset ylittävät uutiskynnyksen. Se mullistaa ihmisten maailmaa aika paljon :)

Romanttinen kylpyhetki.

Valo. Se tosiaan on jännä juttu. Sitä voi ajatella vertauskuvana elinvoimalle. Tai jos mennään fotonitasolle, niin ei tarvitse olla vertauskuvallinenkaan, mutta se on jo niin hifiä, että se ehkä on helpompi jättää fyysikoille... Tai voi sen valon ajatella sähkömagneettisena varauksena, mikä kaikessa elollisessa on, ja joka syntyy juuri siitä, että se elää. Sama mitä huuhaakielellä sanotaan auraksi. Seuraava pätkä onkin sellaista huuhaatekstiä, että oksat pois... ;)

Mitä enemmän valoa jossakin elollisessa on, sen elinvoimaisempi se on. Koskee myös meitä ihmisiä. Saamme valoa - valosta! Auringosta. Kun se paistaa, mekin paistamme. Kun ulkoisesti on kirkasta, on usein sisäisestikin kirkasta. Se on ihan helppo ymmärtää ja huomata. Ei ihme, että muinaiset kultit ovat pitäneet aurinkoa jumalana, kaiken valon lähteenä.


Tämä kuhisee elämää. Nam ;P
Mutta me voimme vahvistaa meidän "valoa" myös esim. syömällä paljon valoa sisältävää ruokaa. Mahdollisimman "elollista" ruokaa, eli sellaista, mikä vielä elää. Lähinnä siis idut ja maitohappobakteerit. Näitä kannattaakin syödä etenkin nyt kun ulkoinen valo on vähässä. Luomuruoka ja monet superfoodit sisältävät myös valoa. Ne ovat terveellisiä ja auttaa meitä jaksamaan paremmin. Juurikin tuon valon takia. Ruoka, jossa on vahva aura vahvistaa myös meidän omaa auraa.

Omaa valoaan voi vahvistaa myös mielen tasolla. Ajattelemalla valoisia ajatuksia. Eikä pelkästään ajatella, vaan myös toteuttaa valoisia ajatuksia omassa asennoitumisessa ja etenkin suhteessa toisiin ihmisiin. "Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi". Vahvistamalla muiden valoa, tukemalla kaikkea, mikä vahvistaa heidän elinvoimaansa vahvistat myös omaa valoasi!

Tällaista huuhaata tällä kertaa. Jätän mainitsematta "Universaalin Valon Lähteen", ettei menisi liiaksi jeesusteluksi. Mutta sen verran sanon kuitenkin, että sekin on erittäin varteenotettava valon lähde. Ja sitä on hienoa vaalia omassa elämässä.


Lopuksi valopirtelön resepti :) Tätä jos vedät, saatat tuntea itsesi aika elinvoimaiseksi:

 
1rkl chlorellaa
1 rkl spirulinaa
1 rkl siitepölyrakeita
½ avocado
1 rkl MSM:ää
1 rkl chian siemeniä
ripaus steviaa
vettä



Sopii tosi hyvin inkamarjojen kanssa. Niitäkin olisi voinut laittaa joukkoon, mutta päätin pureskella ne ihan itse omilla hampaillani, koska blenderimme ei saa niitä sileäksi. Sitäpaitsi pureskeleminen on ihan terveellistä. Ei kaikkea kannata laittaa blenderissä mössöksi vaikka smoothiet niin muodikkaita ovatkin.