lauantai 29. lokakuuta 2011

Elämän tarkoitus. Valitse itse.

Jussi
Jussi Javas, edesmennyt ihanoikeasti legendaarinen kontrabassopedagogi muistutti meitä nuoria soittajia aina silloin tällöin tuskaillessamme bassonsoiton parissa: Voit elää elämääsi kahdella tavalla. On mahdollista kärsiä ja on mahdollista nauttia. Joku kyyninen saattaisi huomauttaa, että joojoo, helppohan se on valita jos kaikki menee helposti ja hyvin, mutta mitä jos esimerkiksi syntyy vakavan sairauden kanssa ja joutuu sen takia kärsimään, niin mitä valinnanvaraa siinä muka on?
 
Jussi Javas oli itse tästä mitä esimerkillisin esimerkki. Hän sairasti vakavaa perinnöllistä lihasrappeutumatautia ja kaikkien oppien mukaan hänen olisi pitänyt kuolla jo reilusti alle kolmenkymmenen. Viimeiset kymmenen vuotta hänen puheestaan ei meinannut edes saada selvää kun kasvojensa lihakset olivat niin rappeutuneet. Vaan silti suupielet vääntyivät jatkuvasti ylöspäin leveään hymyyn ja hän oli myös hämmästyttävän terävä ajatukseltaan ja ulosanniltaan (kun oppi ymmärtämään hänen puhettaan). Iloinen ja hyväntuulinen. Suhtautui musiikkiin ja elämään innokkaasti ja huumorilla. Hän oli selkeästi valinnut nauttia elämästä täysin rinnoin. Veikkaan, että se oli hänen pitkäikäisyytensä salaisuus. Hän eli 60-vuotiaaksi saakka ja olin itsekin mukana soittamassa kun hän johti orkesteria rullatuolistaan käsin vielä ihan loppumetreillä.

Voi siis halutessaan ajatella, että tämä elämä on yhtä iso juttu kuin pieru Saharassa. Ongelmia ja tuskailua varmasti täynnä, vaan ei kiinnosta ketään eikä vaikuta maailmankaikkeuteen yhtään mitenkään. Välillä joku syntyy välillä joku kuolee. Ja lopulta kaikki kuolevat ja elämä lakkaa olemasta. So what's the point?? Ei elämässä ole mitään järkeä. Elämän tarkoitusta ei ole olemassakaan ja oikeastaan kaikkein syvin totuus on, ettei yhtään mitään ole olemassa paitsi ääretön äärettömyys, joka sekin on yhtä kuin ei-mitään. Ja sen lisäksi kaikki on perseestä.
 
Voi olla, että tuo on totta. Varmasti ainakin sillä tavalla ajattelevan henkilön kohdalla. Mutta olisiko sellainen elämä oikeasti kivaa? Tosi nautittavaa elämää?? Tosi mahtavaa jeejee????!

Miksei mielummin ajatella, että on aivan äärettömän (äärellisen?) hienoa saada olla tässä rajallisessa ja ajallisessa maailmassa hetken aikaa! Että jos elämän tarkoitus onkin nauttiminen tästä ajasta? Kaikkinensa eri sävyineen? Elää se täysillä ja kokea hienoja tunteita! Kokea se parhaalla mahdollisella tavalla. Riemua, iloa, rakkautta, tyytyväisyyttä, ja mitä näitä hyvänä pidettyjä tunteita nyt ihmisen elämässä voikaan olla! Nauttia elämän kauneudesta, ihmeellisyydestä ja salaperäisyydestä. Heittäytyä seikkailuun. Elämä on kivaa! Ja kivuus on itsetarkoitus! :)
 
Ainakin minun mielestäni se kuulostaa aika tosi paljon kivemmalta vaihtoehdolta! Vaikka olisikin jonkun (kyynikon) mielestä itsepetosta ja huijausta. Jos saisin valita, niin ehdottomasti valitsisin tällaisen elämän! Ja minähän nimenomaan saan valita! :) Kuten sinäkin! Joka päivä <3

Kuva by wallpaperpimper

4 kommenttia:

  1. Nimetön14.11.11

    Kiitos hyvästä ja inspiroivasta tekstistä!
    Reetta

    VastaaPoista
  2. Olipas hauska löytää kirjoituksesi vaikka aikaa onkin kulunut, kun olet sen tehnyt. Muistui taas mieleen isän maailmankatsomus ja se ja kirjoituksesi saivat kyllä omat "olemattomat huolet" katoamaan. Kiitos ja "nautitaan elämästä." :)

    T:Hanna Javas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olet siis yksi hänen tyttäristään! Jussi puhuikin aina välillä teistä ja aina hyvin ihailevaan sävyyn :) Tosi kiva, että laitoit viestin!!! Todellakin, nautitaan elämästä! :)

      Poista
  3. Jaoin kirjoituksesi siskojenikin kanssa.. meitä Jussin tyttöjähän on kolme ja teitä "isompaa perhettä" vähän enemmän..Te oppilaat olitte isälle täysin omia lapsia.. :)

    THanna

    VastaaPoista