Sunnuntaiaamun kävely heräävässä metsässä. Upeaa! Vaikka kliseeltä haiskahtaa, niin tekee kyllä tosi hyvää välillä olla ihan itsekseen ihan hiljaa luonnon keskellä. Tässä viime aikoina pyörinyt niin paljon uudenlaisia näkökulmia moneenkin asiaan, että hyvä kun on edes järki tallella... Ainakin omasta mielestäni on ;)
Metsä oli niin hieno! Ja sieltä löytyi kaikkea ilahduttavaa ja kaunista :)
 |
| Kesän viimeinen kukka uskalsi vielä kurkistaa lehtien alta. |
.
 |
| Oikea kelopuu! Niitä ei niin kovin usein tänä päivänä näe. Ja ihanaa!! Käpytikka löysi sieltä kaikenlaisia herkkuja! |
.
Partiolaiset (?) olivat jättäneet maamerkkejä jälkeensä. Mahtavaa! Ihan kuin minun lapsuudessani! ;) Onhan tuollaisia nyt paljon jännittävämpää seurata kuin jotain hifipelle gps-laitteita!
.
 |
| Metsän jälkeen avautui huikea merinäköala. |
.
Raikas tihkusade sai syksyn värit hehkumaan entistä kirkkaampana, teki ilmasta oih ihanan hyvätuoksuista ja kevyesti hengitettävää. Maailma näytti yhtäkkiä niin kauniilta. Kamerani ei ihan saanut sitä fiilistä vangittua. Siis kuvaajastahan se ei ollut kiinni :P Tässä kuitenkin vähän väriloistetta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti