Kurkota kuuseen!

Haluan vain kertoa, miten iloinen olen eilisen konsertista!!! Menin paikan päälle käymättä koskaan aikaisemmin salissa ja yllätyin erittäin positiivisesti. Steinerkoulun eurytmiasali oli aivan todella hyvä! Sopivan kokoinen, herkästi resonoiva puulattia ja mielettömän upea akustiikka! Alexander, teinipoikamme käy samaista koulua ja kertoi, että eurytmiasalien akustiikkaan ollaankin satsattu kovasti, että ne olisivat parhaimmat mahdolliset.

Miten oikein selittäisin? Siis sen, että kaikki kääntyy loppupeleissä aina parhaimpaan kun luottaa elämään. Tämä saliasia ei ollut ollenkaan helppo. Aikaisemmin en kirjoittanut aiheesta, koska se ei vielä silloin ollut "hyvää tänään", mutta nyt se muuttuikin aivan superloistavaksi! 

Muutama viikko ennen konserttia menin käymään silloin varatussa konserttisalissa ja totesin ikäväkseni, että ns. puulattia olikin kumilattia... Alkoi tajuton soittaminen ympäri ämpäri ja sain lopulta mielestäni erinomaisen diilin keskustassa sijaitsevaan puulattiaiseen saliin. Vaan jokin sisälläni laittoi jarrua päälle, enkä lähtenyt vielä mainostamaan uutta paikkaa. Eikä kulunut aikaakaan, kun salin vahtimestari laittoi viestiä, että ei se päivä käykään.

Olin ihan tyhjän päällä ja vain vähän aikaa jäljellä. Jatkoin soittamista. Isolla rahalla olisi saanut hienoja saleja. Vaan isot rahat puuttuivat... Viimeisenä oljenkortena otin yhteyttä tuohon Alexanderin kouluun ja siellä onnisti! Harmittelin hieman, koska paikka ei ole niin keskustassa kuin olisin toivonut. Enkä siis myöskään päässyt paikan päälle varmistamaan tiloja. Ostin sian säkissä. Mutta minulla oli luottavainen olo. Sen verran olen tuota steinerkoulutouhua sivusta seurannut, että tiesin sisälläni, että se ei voi olla muuta kuin hyvä ja huolella mietitty sali. Ja sitä se juuri olikin! Jumppamatotkin, joilla ihmiset makoilivat olivat tosi pehmeitä ja ihanan tuntuisia ja päästivät silti värähtelyt läpi.

Liekö ollut hyvä akustiikka vai muuten vain innostus päällä, mutta olin omaan soittooni tosi tyytyväinen! Jo siinä soittaessa suorastaan ihmettelin, että jatkuvasti onnistuin haastavissakin jutuissa niin hyvin. Ihan huippua! Tällaisesta tykkään! :) Eikö vain, että saa olla tyytyväinen itseensä ja saa iloita omasta onnistumisestaan! Se, joka on eri mieltä saa olla, mutta mielestäni onnistumisesta pitää otta kaikki ilo irti! Haluaisinkin uudistaa vanhan suomalaisen sanonnan:

Joka kuuseen kurkottaa, se yltää tähtiin saakka!