Tänään sattui hauska pieni yhteentörmäys joka sai minut todella hyvälle tuulelle. Suojatiellä vaihtui valot vihreäksi ja jokunen värisokea auto vielä viipahti kun astuin suojatielle. Huomasin, että autojonon päätteeksi oli tulossa vielä värisokea pyöräilijäkin. Pysähdyin ja ajattelin, että annan suosiolla pyöräilijän mennä ensin. Katsoin häntä, ja hymyilin. Minun ikäiseni sporttinen ja hyväntuulinen nainen viipotti täysillä autojen seassa. Pyöräili aivan kuten itsekin olisin pyöräillyt. Hän katsahti nopeasti minuun, sitten jalankulkijoiden vihreään valoon ja jarrutti äkisti pysähtyen viereeni. Katsoimme toisiamme ja repesimme yhtäaikaa. Hän katsoi minua virnistäen, että en mukamas huomannutkaan valojen vaihtumista ja minä takaisin vähän, että joo no en mäkään olis mukamas huomannu. Ennen kuin olimme jo kuuloetäisyyden päässä toisistamme, olimme silmäniskunomaisesti nauraen todenneet "Hups" ja "No hups". He hee :) Ihanaa yhteisymmärrystä. Ja jäipäs hyvä mieli pitkäksi aikaa :DD
Jäänyt vähän harvemmalle tämä bloggaaminen viime aikoina. Näköjään rytmiksi on muodostunut mennä joka toinen yö nukkumaan Aurelian kanssa samaan aikaan ja nukkua aamuun asti se 12h, ja sitten se joka toinen yö hoitaa kaikki tietokonehommat ja nukkua... no, minkä nyt sitten ehtii... :) Hyviä asioita kuitenkin riittäisi blogattavaksi jokaiselle päivälle, mutta mennään näköjään nyt jokatoinen-rytmillä toistaiseksi.
Viime päivinä on ollut ihan hämmästyttävän hyvä fiilis. Aika pitkälle kaikki on pyörinyt rentoutuskonserttien ympärillä. Mutta silloin kun tuntuu kirkkaasti siltä, että tässä se on se mun juttu, niin kai se on ihan luonnollista, että sitä vähän innostuu... :)
 |
| Tänne haluan konsertin! |
Asennoitumisesta ja konserteista tuli mieleen tämänpäiväinen tapahtuma. En tässä vaiheessa vielä kerro muuta kuin, että tuli konserttiin liittyvä harmillinen yllätys (takapakki). Huomasin kuitenkin aika äkkiä, että sen parempaa vastoinkäymistä tuskin olisi voinutkaan sattua. Se nimittäin sai minut ottamaan yhteyttä useampaankin sellaiseen tahoon, joihin todellakin kannatti ottaa yhteyttä. Ilman tuota "ikävää" tapahtumaa tuskin olisin tullut edes ajatelleeksi, että näihin tahoihin voisi ottaa yhteyttä. No, tästä lisää sitten kun hommat tarkentuu ja varmentuu :) JEE :)
Hyvälle mielelle tulimme Aurelian kanssa myös, kun kauppakeskuksen parkkipaikalla oli hevosia!
 |
| Suomenhevonen veti vankkureita. |
 |
| Ja pikku shettis olisi ottanut pikkutyttöjä kyytiin. Jos olisivat uskaltaneet... |
.
Tänään aurinko jälleen hemmotteli meitä. Samoin kuin syksyn upeat värit.
Ja jos onkin sadekeli aina välillä, niin mitä se haittaa? Lätäköt on tosi kivoja. Ja kumpparit siistejä :)
Entäs jos onkin pimeää ja ankeaa? Aurelialla oli tähänkin resepti: Nalle Puh -kirja piristää :)
Kirjaston seinällä oli kiva lappu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti