Myötätuulessa

Fillaroinneistani tulee usein suoraan vertauskuva omaan elämääni. Tänään oli aivan mahtava myötätuuli. Aurinko paistoi ja menin ihan tosi helpolla aivan tosi lujaa. Sellaiselta tuntui elämäkin juuri sillä hetkellä. Että nyt viedään ja täysillä. Omassa elämässäni rentoutuskonsertit ovat nyt ottaneet tosi hyvin tuulta alleen. Niitä siis järjestymässä lisää tosi innostavalla tavalla! 

Yksi aivan oleellinen asia on muuttunut. Ehkä hieman henkilökohtainen näin julkisesti blogiin kirjoitettavaksi. Mutta kuitenkin niin positiivinen, että haluan kirjoittaa. Jos ei muuten, niin vaikkapa toivoa antavaksi jollekin, joka kenties kaikessa hiljaisuudessa painii samojen asioiden kanssa. Yksi oleellinen kohta siis on elämässäni muuttunut, ja sen tajusin juuri tänään. Se on itseluottamus. Huomaan aivan kummallisesti, että oikeasti uskoin itseeni ja juttuuni (renotutuskonsertit). Olen ymmärtänyt, että tämä valo on jaettavaksi ja että se todellakin on sen arvoista. Olen kehdannut hakea todella isolla kädellä apurahoja. Olen uskaltanut ottaa yhteyttä eri tahoihin ja kertoa itsestäni. Jopa ajattelen, että soittoni kuulostaa hyvältä! Tämä on minulle ihan uutta. Yhtäkkiä on niin vahva tunne tästä asiasta! 

Ihmettelin, mistä tämä kaikki johtuu, miten tällaiseen hyvään myötätuuleen on päässyt kyytiin? Tajusin, että tämäkin, kyllä, tämäkin on positiivisen ajattelun aikaansaannosta! Hiljalleen ja huomaamatta, kuin siivellä myös ylikriittinen asenteeni soittamista ja musisoimista kohtaan on muuttunut positiiviseksi! Tämä on hämmentävää, mutta erittäin hienoa! En aikaisemmin edes tullut ajatelleeksi, että tietoinen positiivisuus voisi oikeasti vaikuttaa näin paljon.

Vielä pieni vertauskuvallinen yksityiskohta päivän fillarireissulta :)  Huristelin hurjaa vauhtia myötätuulessa metsäteitä ja olin niin fiiliksissä, että halusin ottaa vauhdikkaan valokuvan, mutta en malttanut pysähtyä. Juu... Kovasti yritin siinä vauhdissa saada kameran sopivasti ja tarkentamaan jne. Ja no... Vaikeakos arvata... Olin lentää kumoon kun ajoin täysillä isoon kuoppaan kun en katsonut eteeni. Opetus siis oli, että kun menee täysillä on hyväksi keskittyä oleelliseen! :D

Vissiin juuri ohjaustangon takana piilossa yllätyskuoppa...

Muuta suupieliä nostattavaa päivän varrelta:

Jollakin on vielä upea kesäparveke!

Aurelia ei suostui pitämään sormikkaita käsissä, mutta kissatossuja kyllä??