sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Bassohehkutusta

Kylläpä tuntui bassonroudaus tänään pelkältä juhlalta! Katselin peiliin ja totesin, että siinä menee onnellinen nainen. Matkalla kenraaliharjoituksen kautta konserttiin :)

.
Tuskin löydän mitään hyviä sanoja kuvaamaan tunnetta, kun onnistuu soittamaan konsertissa just niin mahtavasti, elegantisti (kirjoitin ensin elefantisti...!! Löysin sittenkin osuvan ilmauksen!) ja soundaavan pörräävän bassokkaasti. Se on vaan niin jotenkin ihan parasta kun onnistuu tuottamaan sen bassosoundin, että suunnilleen koko paikka tärisee mörinän voimasta. Se soundi on... kuin iso lämmin syli ja pauhaava vesiputous samanaikaisesti. Tai sitten vain basistien omalaatuinen vinksahdus ;) Mutta on kyllä niin mun juttu tämä!

Millonkohan klassiset muusikot vaihtais mustasta neonpinkkiin?
Konsertin jälkeen roudauduin pikkuhiljaa kotia päin. Onpa siitä pitkä aika, kun viimeksi olen lauantai-iltana liikkunut kaupungilla! Kävelin ja nautin, Helsinki on näköjään lauantai-illasta oikein miellyttävä paikka. Liikennettä ei julkisten, taksien ja poliisiautojen lisäksi ollut juuri yhtään eikä sen takia meluakaan. Kaduilla oli jonkin verran hyväntuulista väkeä, mutta silti tosi rauhallista ja sujuisaa. En edes törmännyt yhteenkään ördääjäjuoppoon joka olisi huudellut nokkeluuksia bassoselkäiselle tallustajalle. Päin vastoin, ne kommentit mitä sain olivat ennemmin tyyliä "dumdi dum dum dum, toi on kyllä yks maailman hienoimpia soittimia!" (-Todellakin!)

Tulipa kadulla vastaan joku (country-?) bändipoppookin roudaushommissa. Niistä yksi oli minulle ennestään tuntematon kontrabasisti. Roudasi soitintaan pitkin kaupunkia ilman mitään koteloa... Kyllähän siinä iloiset terveiset vaihdettiin vaikka eri puolella katua kuljettiin :)

Sitten alkaa valmistautuminen ensi viikon keikkaan Helsingin kaupunginorkesterissa! Ehkä olen jo ilmaissut aika monta kertaa, mutta täytyy kuitenkin vielä sanoa: Olen aivan älyttömän ilonen tästä vallitsevasta tilanteesta!!!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Minulla on huippufiilis! (hei ota minut kiinni tai huipahdan pilviin asti...)

Jolla onni on, se onnen jakakoon! Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen elämääni ja sen uuteen suuntaan! Hassulla tavalla taas jotenkin aavistin, että tämä tulee onnistumaan ja no, ehkäpä siitä aavistuksesta tuli itseään toteuttava enne. Otin pelottaviakin riskejä, mutta luotin aavistukseen. Aavistin, että kohta ovi aukeaa. Samalla tiesin myös, etten silti voi jäädä laakereille lojumaan vaan mun täytyy tehdä parhaani ja vielä ylittääkin itseni. Aavistin senkin, että tulen onnistumaan menestymiseen tarvittavassa itseni ylittämisessä. Jälleen itseään toteuttavaa ennustusta? Mistä oikein on kysymys? Jännää, eikö!

Pasilassa on aarre? Vai oliko tää vain taivaiden kannanotto tasa-arvon puolesta?


.
Ehkä muistat, että olen jo jonkin aikaa tuskaillut, että mitä elämälläni oikein tekisin ja mainitsin myös ne kolme tärkeinä unelmaani (karppikahvilayrittäjä, värähtelytutkija, muusikko). No nyt ovi siihen kaikkein mieluisampaan unelmaan on avautunut! Olen nyt freelancemuusikko, jolla ON KEIKKAA! :) Se oli  pitkälti juuri käydyn keikkalaiskoesoiton ansiota. Nuo itseään toteuttavat ennustukset liittyivät juuri koesoittoon ja siihen valmistautumiseen. Suorastaan hämmentävää. Ja kutkuttavaa. Meinasin jo ennen koesoittoa postata tuosta hyvän lopputuloksen aavistuksesta. Ja voi elämä, että koesoitto jännitti, yleensä kun en jännitä esiintymisiä yhtään niin tuntui pikkusen vieraalta! Mutta hyvinhän se (näköjään) menikin, vaikka tiedän, että pystyn sitäkin parempaan soittoon (seuraavakin koesoitto on tulossa, sinne sitä vielä parempaa soittoa!).

Tää on ainoa kuva, jonka pystyin ottamaan jännittävän koesoittopäivän aikana. Aurelia oli näköjään laittanut käsilaukkuuni mukaan maskotin! Hyvä Ruu, hyvin me vedettiin!


.
Se pelottava riskinotto liittyi siihen, että olin jo tämän kuun alusta ilmoittanut työkkäriin, etten ole enään työnhakija, eli en siis tulisi saamaan työmarkkinatukea (=ilmaista rahaa valtiolta). Päätin yksinkertaisesti, että kyllä jotakin työtä saan. Henkisesti olin varautunut jopa siihen mahdollisuuteen, että työskentelisin siivoojana. Ihan aidon rehellisesti ajattelenkin, että sellainen työ olisi voinut olla hyvinkin mielekästä ja antoisaa. Ajattelen olevani tosi hyvä siivoamaan ja saamaan paikat reippaalla aikataululla edustuskuntoon (ne, jotka on nähnyt meiän kodin ei välttämättä usko... mutku kotona on niin vähän aikaa siivoamiseen!) ja nautin siitä, että paikoista tulee puhtaat. Opiskeluaikoina siivosin bassoluokkamme lähes joka päivä. No, se oli melkein pakkokin, koska muuten ei olisi mahtunut basson kanssa ovesta sisäänkään... Opiskelutoverit tuskin tajusivat kuinka iso juttu oli, että pidin luokkaa siistinä ja valmistumisen jälkeenkään tuskin osasivat yhdistää käsille räjähtänyttä sotkua siihen, että olin lähtenyt talosta. Sissisiivous on just hauskinta! Siivosinhan meidän talon rappukäytävänkin ikkunoineen salaa... :) Ja tänään muuten siivosin jumppalan ohjaajapukkarin keittiönkin! Jumppaohjaajat ovat melkein yhtä boheemeja kuin basistit, mutta sentään harvemmin jättävät käytetyt työvaatteet oveen roikkumaan... Sitäkään siivousta tuskin kukaan on huomannut, hyvä jos ovat huomanneet edes sotkut... Mutta mulle tuli tosi hyvä ja iloinen mieli ja tein sen puhtaasti omasta innostuksesta!

Kuitenkin olen valtavan helpottunut, iloinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut tämän mahdollisuuden elättää perhettäni soittamisella, eli tehdä juuri sitä mitä haluan! Enhän muuten edes saanut mitään niistä siivoojan paikoista joita hain, taisi olla se suomalaisten keskivertopalkka liikaa palkkatoiveeksi... Ja onhan mulla soittamiseen sentään ihan akateeminen koulutuskin (se tosin muusikkopiireissä merkkaa tosi vähän, mutta muualla tuntuu olevan ihan arvostettu juttu olla maisteri). 

Kyllä on mitä mahtavin olo! Ja tällaisen haasteellisen elämänjakson loppupuolella osaan todellakin arvostaa tätä uutta suuntaa! Kituuttelun ansiosta olen oppinut monia arvokkaita asioita elämästä. Vaikkapa juuri tuota asioiden arvostamista, omatoimisuutta, kunnolla tekemistä ja vastuunotta tekemisistään, mutta myös esimerkiksi asioiden tärkeysjärjestyksiä ja erityisesti sen, että ne elämän kaikkein hienoimmat asiat ovat ilmaisia!

Vaikkei keikkakalenteri ookaan seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi vielä buukattu (ja hyvä niin), on mulla edelleen rinnassa se hyvä aavistus, että tää tulee kantamaan! Miten helpottavaa pystyä oikeasti luottamaan elämään! Tämän huippufiiliksen halusin jakaa sinun, lukijani, kanssa. Olkoon se iloksi ja innostukseksi ja vahvistamaan sinunkin elämänjanoa! Menestymisiin! <3




sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Maailma on kaunis!

Nyt on se sesonki, että saadaan vettä...
 .
Mutta sade on oikeastaan aika tunnelmallista :)

 .
Se saa syksyn väritkin hehkumaan entistä enemmän.
.
Mitä olisikaan syksy ilman näitä värejä!

,
Hmm, on se maantienharmaa aika kiva oikeastaan sekin <3
 .
Hyvät värit tietty löytyy ihan vaikka kengännauhoistakin.
 .
Ei ollu sadevaatteita. Mutta sade vain virkisti, ihanan lämmintäkin!
 .
Peililasin takana mahdollisesti istuskelleilla tyypeillä oli varmaan kans hauskaa :)
 ..

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Mitä jos sinulla olisi rajattomasti valinnanvaraa?

Ei edes kultaseppä syntynyt kultalusikka suussa. Hän opiskeli, harjoitteli, takoi ja lopulta teki kultalusikkansa. Ei se lusikka syntymälahjana tullut. Eikä sitä olisi tullut ollenkaan, ellei kultaseppä olisi sitä itse valmistanut. Meistä jokainen todella on oman onnensa seppä! Ja jokainen saa tehdä juuri sellaiset designlusikat kuin vain haluaa, keksii ja uskaltaa. Ja mikä parasta, jos lusikka ei ollutkaan sellainen kuin halusimme, sen voi aina sulattaa ja tehdä uudestaan! Vaikka joka päivä!



Oletko ajatellut, että jokaisessa ihmisessä on valtavasti potentiaalia? Siis kapasiteettia, mahdollisuuksia ja elämänvoimaa? Tämä perustuu siihen, että elämässä mikään ei ole varmaa paitsi muutos. Ja muutos on juuri mahdollisuuksia. Ihminen jatkuvasti – tiedostaen tai tiedostamattaan – ohjaa muutostaan. Mahdollisuuksia on teoriassa rajattomasti, kaikkein huonoimpia ja kaikkein parhaimpia sekä kaikkea siltä väliltä. Objektiivisesti katsottuna kaikki mahdollisuudet ovat yhtä todennäköisiä. Subjektiivisesti kuitenkin ohjaamme muutosta tehokkaasti ajattelemalla (uskomalla), että tapahtuu todennäköisesti näin tai näin. Muutoksen ohjaaminen ajatuksessa ja mielessä on kuin tilaisi maailmankaikkeudelta. Ja sitähän tunnetusti saa mitä tilaa...

Betonimöhkäleessäkin on potentiaalia vaikka mihin! :) Töölöntorilla bongattu.


.
Ihmisessä on rajattomasti mahdollisuuksia, potentiaalia. Olisi ihanaa, jos kaikki ihmiset tiedostaisivat sen! On kuitenkin niitä, jotka haluavat lukkiutua ajatukseen siitä, että hänellä ei ole muita mahdollisuuksia kuin kärsimys ja vaipuvat itsesääliin. Koska on lapsuudentraumat ja koska tapahtui pahaa ja koska maailma teki minusta tällaisen niin en voi tälle mitään ja olen aina tällainen.... Voi kuinka paljon laadukkaampaa ja iloisempaa elämänsä olisi, kun tunnistaisi omat mahdollisuutensa! Olen toki itsekin joskus rypenyt itsesäälissä. Silloin haluaisi ennemmin kuulla, että joo eipä ole ihme että sulla on vaikeaa kaiken ton takia ja voi voi että... Silloin ei mitenkään kestäisi kuulla, että voit elää toisellakin tavalla jos vain haluat... Tässä on tärkeä tajuta, että ihmisen elämänasenne ei ole lapsuuden sanelema, ei trauman aiheuttama eikä ympäristön muokkaamaa. Ihmisen elämänasenne on jatkuvasti täysin jokaisen itse valittavana, ja jokainen myöskin kantaa valintojen seuraukset itse.

Voi että kun osaisin siirtää tämän ymmärryksen niiden itsesäälin loukkoon jääneiden, mutta äärimmäisen arvokkaiden ihmisten mieliin! Voi kun heidät saisi ymmärtämään koko sen valtavan potentiaalin ja kaikki ne rajattomat mahdollisuudet, mitä he sisällään kantavat! Ja voi kun heidät saisi näkemään, että lusikan puuttumista on tarpeetonta rypeä kun sen voi jokainen itse takoa! Eikä siinäkään tarvitse pelätä epäonnistumista, koska sen voi aina tehdä uudestaan ja uudestaan, vaikka joka hetki!



Mutta uskon kuitenkin, että ihmisellä on valinnan vapaus. Jos ihminen on valinnut uskoa siihen, ettei hänellä ole muita vaihtoehtoja kuin kärsimys, on hänellä tietenkin oikeus valita sellainen elämänasenne. On oikeastaan vain turhaa työtä yrittää kertoa sellaiselle ihmiselle, että muitakin vaihtoehtoja on, se saattaa jopa vain ärsyttää ja ajaa heitä vielä tiukemmin puolustamaan kantaansa ja oikeuttaan kärsiä? Ehkä hyvin hyvin hienovaraisesti voi johdattaa ystävän näkemään mahdollisuuksien olemassaolon? Tai ehkä ei? Ehkä on viisaampaa antaa jokaisen taistella oman taistelunsa siihen enempää puuttumatta? Että ehkä se vielä joskus antaa periksi umpikujalleen ja alkaa etsiä muita vaihtoehtoja? Entä jos ei olekaan niin, että jokainen ihminen haluaisi löytää sen oman polkunsa? Ehkäpä toinen tarvitsee sitä umpikujaansa ja kärsimystään? Jospa se tuttavuudellaan tuo turvallisuuden tunnetta? Tai antaa hyvän ja helpottavan syyn olla ottamatta vastuuta (liian rankalta tuntuvasta) elämästään?

Oli niin tai näin, toivon sydämestäni, että jokainen ihminen saisi tilaisuuden huomata, että hänellä on mahdollisuus joka hetki elää parasta mahdollista elämäänsä!!! <3


perjantai 13. syyskuuta 2013

Onnistuneesti kehossa

Se, mikä olen, asuu tässä kehossani. En ole kehoni, vaan kehossani. Kehoni on mieletön instrumentti jolla voin osallistua elämäksi kutsumaamme tapahtumasarjaan. Samaan tapaan kuin soittimella voi osallistua musisointiin. 

Onnenpäivä (pe 13.) huipentui erinomaisen antoisan bassotunnin (olin siis itse opissa) ja jumppatreenin jälkeen meridiaanihierontaan. Makoilin lattialla ohuen patjan päällä ja rentouduin. Meridiaanihieronta on siitä erilainen kuin perinteinen hieronta, että se ei satu yhtään. Siinä lempeästi hytkytellään ja painetaan ja pyöritellään. Näin sitä kuvataan hoitolan sivuilla: "Meridiaanihieronta rentouttaa ja poistaa stressiä. Hieronta tehdään vaatteiden läpi hoitomatolla kevyin painalluksin ja keinutuksin - ei satu! Meridiaanit ovat kehon energiaratoja, joilla akupisteet sijaitsevat. Hoito auttaa energian kulkuun tasapainottavasti ja vaikuttaa myös unen laatuun. Meridiaanihieronta on hyvin hellävaraista mutta syvärentouttavaa samanaikaisesti. Kannattaa kokeilla - monet ovat ihastuneet!" On itse asiassa hyvinkin miellyttävää, että hieronta tehdään kankaan läpi, siis joko vaatteiden läpi tai paljaille ihoalueille hoitoliinan läpi. Ei tule ollenkaan sellainen nahkea tai hiertävä olo, vaan tuntuu just sopivalta!

Siinä pötkötellessäni hytkytyksessä aloin muistamaan, kuinka hieno asia keho oikein on. Ilman sitähän me emme pysty oikeastaan tekemään yhtään mitään tässä maailmassa! Terveytemme on optimaalinen, kun toimimme yhteistyössä kehomme kanssa. Harmi, että huomaamatta tulee äkkiä oltua liian ankara tai ajattelematon ja laitettua keho turhan koville. Vaikkapa stressaamalla ja valvomalla liikaa, näin lievimmästä päästä esimerkkiä ottaen. Silloin keho viisaasti muistuttaa meitä, vaikkapa pikkuvinkkihedarilla, kuten itselleni kävi. Pikkuvinkistä kannattaa ottaa vaarin, napilla tukahduttaminen pakottaa vain kehon käyttämään kovempia vinkkejä. Keho ei muuten vain oireile, vaan niille on aina joku syy.

Kauneushoitola Balanza Kruunuhaassa.
.
Tiedämme kyllä varsin hyvin mitä keho tarvitsee. Vaikkapa juuri lempeää kosketusta, tasapainoisessa suhteessa liikuntaa ja lepoa ja parasta mahdollista ravintoa. Kas kun mielemme siltikään ei aina kunnioita kehon tarpeita. Ja sehän on juuri oma päätös kuinka ankara tai lempeä kehoaan kohtaan kukin on. Keho tykkää kun minä tykkään siitä ja toimin sitä kohtaan sen mukaisesti! Silloin oleminen kehossa tuntuu sopivalta ja onnistuneelta. Olemme sekä keho että mieli, vanha totuus, jota yhä vain saa muistutella itselleen. 

Harmi, ettei tullut otettua mitään hoitokuvia, sillä paikka oli viihtyisä ja oloa ylentävä. Kauneushoitola Balanza Kruunuhaassa. Siellä on muuten tarjolla myös monenlaisia luomukosmeettisia kauneushoitoja, vinkkinä sellaista harrastaville luomuilijoille. Hieroja Kristiina Hampaala, kiitos!

En tullut ottaneeksi kuvia, mutta google kuvahaku tiesi minkänäköistä
meridiaanihieronta on :)

Jos haluaisit tarjota parhaalle kaverillesi tai rakkaallesi parhaan mahdollisen hemmotteluhetken, olisiko se armoton karkkipläjäys, kasa sikspäkkejä tai hulppea hetki sohvan pohjalle höpöohjelmaa katsomaan? Toivottavasti ei. Toivottavasti se olisi mielummin superfoodkakkua ja raakasuklaata, virkistävää viherjuomaa tai laadukas hierontahoito. Tarjoa parasta mahdollista kohtelua myös itsellesi!

torstai 12. syyskuuta 2013

Maailma tarvitsee enemmän rakkautta

Ajatukseni ja sydämeni on ollut maailman naisten ja tyttöjen luona. Useampi otsikko viime päivinä on paljastanut miten käsittämättömän raju niin monenn naisen ja tytön elämä vielä tänäkin päivänä on. Kuten varmasti monia muitakin, on asia kalvanut minua paljon: mitä oikein voi tehdä??!!

Yksi asia on varma: väkivaltaa ei nujerreta väkivallalla. On hienoa, että on paljonkin järjestöjä, jotka jatkuvasti tekevät ja toimivat oikeudenmukaisen maailman puolesta. Mutta kun omassa sydämessä sattuu maailman pahuudet, on katsottava oman kokoista mittakaavaa. Voi murehtia ja raivota somessa tai muuta sellaista, mutta se ei tietenkään auta mitään. Päinvastoin ainakin itse jään herkästi vielä enemmän jumiin pahuusajatteluun ja pian ajatukset pyörivät vain niiden ympärillä.  Siitä seuraa paha olo itsellenikin ja pahuus on vain lisääntynyt.

Mitä me ja koko maailma tarvitsee on (vaikka niin hipiltä kuulostaakin) rakkautta. Sitä saadaan lisää  yhdellä hyvin yksinkertaisella tavalla: Antamalla sitä. Vaikken voi pelastaa kaikkia miljoonia ja miljoonia tyttöjä, voin kuitenkin lisätä rakkauden määrää maailmassa. Onhan se toki pisara meressä, mutta ilman pisaroita ei ole mitään merta! Voin säteillä rakkautta omalla kohdallani, kaikille ja kaikelle mikä ympärilläni on ja mitä päiväni (elämäni) aikana kohtaan. Tämä on ehkä hyvä teoriassa, mutta uskon, että ainakin edes silloin tällöin niinä pieninä hetkinä kun sen rakkauden antamisen muistamme, helpottaa se suuresti omaa oloamme ja ympäristöä. Jos tuntuu pahalta, lisää hyvyyttä, älä pahuutta!

Ei pahuutta ei voi saada maailmasta pois, mutta hyvyyttä voi jokainen meistä tuoda maailmaan lisää! Olkoon tämä päivän teema :)

Seinäkalenterimme haluaa syyskuussa muistuttaa asian laidasta!
.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Täti moonika liikenteessä

Kotona jälleen, aurinko paistaa ja on lämmin, perjantai-iltapäivä. Mieheni nukkua röhnöttää sohvalla Aurelian leikkiessä äitiä joka hoitaa isi-vauvaa. Vie peittoja ja tutteja ja kyselee paleltaako. Ja kuorsaus vain käy. "Isi tarviitko jalkapeiton? Laitan sulle vauvapeiton", vastaus "Kroooh...." Elämä on aikamoisen hauskaa!

Olen vieläkin aivan fiiliksissä näistä mun uusista housuista! Ensimmäistä kertaa elämässäni (tai ainaakin tosi pitkään aikaan) mulla on housut, jotka tuntuu just omilta! Kotoa lähtiessäni lätsää päähän laittaessa nauroin ääneen, että oon kyllä taas aikamoinen täti moonika näissä kledjuissa :) Joskus ennen saatoin jopa vähän häpeillä, että menen niin räikeissä vaatteissa ihmisten ilmoille, mutta sitten olen saanut aina niin paljon iloista palautetta, että nykyään vain hymähdän huvittuneena hassuille vaatteilleni kotoa lähtiessäni. Hilpeyttähän voi samalla herättää kun muutenkin asioi kaupungilla! Tänään erityisesti housut keräsivät ilahtuneita kommentteja. Joku pultsari taisi kylläkin näyttää keskaria, mutta se johtui varmaan enemmän siitä, että satuin fillaroimaan jalkakäytävällä. Hups... Niin, hämmentävää muuten, näillä byysillä voi tosiaan pyöräillä, miesten mallisella pyörälläkin (sattuneesta syystä miehen pyörä lainassa...) ei jää lahkeet kiinni mihinkään! Hämmentävää. 

-KUKKOKIEKUUUU ISI!!!!!! HERÄÄ!
-hmmmm..... krooooh....

No, kävin sitten valokuvaamassa tätimoonikan. Folkhälsanin senioritalon narikasta löytyi tällä kertaa peili.

Kas näin heiluu hattu ja hattu heiluu näin...
 .
Näihin nousuihin mahtuu tukimmatkin reidet! :)
.
...ja kassi heiluu näin....

Hulppeaa ja kukkeaa viikonloppua kaikille! <3

torstai 5. syyskuuta 2013

Housuihin mahtuu...

Olipas muuten kannattava reissu: ostin housut! Uskomaton suoritus, sillä en ole ostanut housuja varmastikaan moneen moneen vuoteen. Syynä yksinkertaisesti, että sopivia housuja ei vain ole löytynyt ja myöskään en samasta syystä ole jaksanut etsiä. Kaikki housut kiristää reisistä (paitsi leggingsit joissa näyttää makkaralta), ja enimmäkseen housut ei edes mene polvien yli. Ja koska olen muuten niin pieni, niin reisistä riittävän väljät housut on puoli metriä liian pitkät lahkeista ja vyörätökin nousee kainaloihin asti (se tosin taitaa olla muotia nykyään?). No nyt löytyi! Todella edullinen hinta, laadukasta, uniikkia ja reilua käsityötä ja ei kiristä reisistä yhtään! :) 

Aamutunnelmaa.
.
Orkesterin alttoviulisti oli katsonut vaatteitani ja käski minun mennä paikalliseen pikku putiikkiin, koska siellä olisi minulle vaatteita. Ja kuten yleisesti tiedetään, alttoviulisti ei voi olla väärässä eikä ollut tälläkään kertaa :) Hienointa putiikissa oli kivojen ja värikkäiden vaatteiden lisäksi se, että kaupan yrittäjä, nepalilainen nainen maahantuo kaikki tuotteet suoraan Nepalista, missä hänen perheensä valmistaa kaiken itse käsityönä! Koska välikäsiä ei ole, on tuotteet ilahduttavan edulliset. Vai mitä sanot: 19,95e puuvillaisista, käsintehdyistä housuista ja siitä vielä -20%! Samalla investoin syystakkiinkin, sen ovh oli 54,90e, siitäkin sama alennus. Todella jees hinta fleecevuorellisesta uniikkikappaleesta! Ja ilahduttavaa tukea tällaista yritystoimintaa!

Pikku linssilude änkin kuvaan, haaremihousut ei ihan näy... No takki näkyy kuitenkin :)
.
Tätä paikkaa voi ihan mainostaakin, eli Jyväskylän Torikeskukssa, nettikauppakin avaa muutaman viikon päästä. Sillä välin voi käydä tykkäämässä vaikka ihan kannustuksen vuoksi FB:ssä.

Dinojen kanssa aamupalalla.

.
Nyt  basso selkään, Aurelia ja matkalaukut rattaisiin, sitten haaremihousuissa ja kissahupparissa lisähilpeyspisteitä keräämään! Julkisilla kulkeminen on huippua :)

Elämä antoi asennehaasteen... Selvisin, huh!

Voi hämmennys millaista tunteiden vuoristorataa on menty! Soittoreissulla onnen ja innostuksen kukkuloilla sain kuulla, että kotona fillarini on viety! Kyllä voit uskoa, että otti päähän ja kirosanoja riitti!!! Ja lähelleni sattuneet ihmiset saivat kuulla ihan liikaa katkeraa selostusta tapahtuneesta...

Sitten lopulta kaverini sanoi sen, minkä oikeastaan itsekin ajattelin: Täähän on nyt sille sun blogijutulle tosi hyvä haaste. Totta. Olin tismalleen samaa mieltä. Aika äkkiä sain kuitenkin huomata, että tunteiden säätely ei ole aivan läpihuutojuttu, vaikka teoriassa juuri sitä onkin. Sillä vaikka pystyin järjellä tajuamaan, että hirveä v*tutus ja kiukku ei tuo pyörääni takaisin, niin ei se itutus silti mihinkään kadonnut. Edes vaikka halusin! On myönnettävä, että oli aikamoinen työ päästä takaisin normaaliksi itsekseen. Aika paljon sain ylipuhua ja ehkä manipuloidakin itseäni. Tällä superkeinolla se sitten lopulta väisti: Punttisalille rautaa nostamaan! Kiukkuenergiassa on voimaa kuin pienessä kylässä. Kannattaa todellakin hyödyntää! 


Syksyn värit bongattu!
.
Aurelia halusi tehdä ilmeitä kameralle :)

Onneksi sen punttitreenin jälkeen on ollut taas hyvä mieli! Lisäksi naapurini soitti ja kertoi, että hänelle oli käynyt samoin oli saanut vakuutuksesta korvauksen. Korvaushakemus siis vetämään. Sekin oli hyvä lohtu. Ja oikein huippureissu on kaikesta huolimatta ollut! 

Keksin, että tästä lähin aina kun saan palautetta pukeutumisestani, otan siitä kuvan ja laitan tänne. Kiinnostavan lisähaasteen antaa se, että mulla ei ole kokovartalopeiliä. Eli sellainenkin täytyy joka kerta jostain keksiä. Voi siis tulla hauskoja kuvia! :) 

Näissä vaatteissa siis näytän balleriinalta ja saan paljon söpöyspisteitä. Kuva punnitse&säästä-kaupan peilistä. Oli niin ahdasta, etten meinannu edes mahtua kuvaan... 




Ennen tämäniltaista konserttia tulimme hotellille. Ihanan persoonallinen ja tyylikäs hotsku, kuulemma paikkakunnan paras :) Ihan reilua, että työnantaja maksaa! :) Tällainen pikku luksus tuntuu kyllä tosi mukavalta, etenkin tuon v*tutuskohtauksen päätteeksi! Että ei se elämä pelkkää skeidaa eteen anna kuitenkaan! (Tosin se skeidakinhan on vain katsojan silmässä, eikös se niin mennyt?)

Aurelia testaa sänkyä. Ainakin tyynyissä on vara valita...
 .
Harvoin on tyttö ollut näin vapaaehtoisesti lepäilemässä!
 -
Tässä hotellissahan on ihan hieno peilikin. Ja sattuipa mulla olemaan ylläni ne roudauspäivän vaatteet, joissa herätin hilpeyttä, mutta jotka ei siinä kuvassa ihan päässyt oikeuksiinsa... Tässäpä sitten.

 .
Vielä muutama kuva tästä paikasta, on niin kiva :) En kyllä tajua, miksi bloggeri tekee näistä kuvista näin rakeisia, omalla koneellani ne näyttää ihan teräviltä. Niin joo, onkohan tää nyt se apinasuodatin? ;)

 .
 .
Illan konsertti oli huippu. Sali loppuunmyyty viimeistä paikkaa myöten, yleisässä loistava tunnelma ja lavan täydeltä loistavaa mussiikkia. Kuvia en kyllä tullut siellä lavalla napanneeksi... ;) Backstagelta kylläkin, sillä nämä basistien kannettavat pukukopit olivat aika käteviä!



maanantai 2. syyskuuta 2013

Bassomamman hilpeyden hetket :)

Minusta on ihana herättää hilpeyttä ja ilon pilkettä ihmisten arkeen ihan vain olemalla olemassa. Tykkään pukeutua värikkäästi ja hauskasti ja saankin ilahduttavan paljon positiivisia (lue: hilpeitä) kommentteja niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Tällä kertaa minulla oli erityisen hauskaa, sillä vaikka en ollut sonnustautunut erityisen värikkäästi (oman mittapuuni mukaan), oli minulla kuitenkin aika hyvät asusteet... ;) Eräässä ikkunassa oli peililasit ja oli pakko pysähtyä ottamaan kuvaa kun näytti niin hilpeältä se mun meno :) Ohikulkevat ihmisetkin hymyilivät hyväntahtoisen iloisesti, joku oli ihan hilkulla moikatakin. Sydämen pohjassa kikatutti. Hih hi hiihhii :) Elämästä saa hauskan niin pienellä!

Tästä ei ihan näy, että mulla on musta ballerinahame päällä. Kissakorvainen hupparikin on just otettu pois...

.
Bassomammahan se siinä! Soittomatkalle lähdössä. Olen tämän viikon töissä! On ollut todella innostavaa ja inspiroivaa olla taas toteuttamassa tätä soittounelmaa. Juuri nyt tuntuu, että jos saisin valita vapaasti niistä kolmesta tällä hetkellä tärkeimmistä unelmista (basisti, kahvilayrittäjä, värähtelytutkija), olisi se takuulla bassonsoitto! Nyt onkin ihanasti jännitystä ilmassa, sillä vaikuttaa siltä, että ovia tänne bassomaailmaan olisi auki vähän enemmänkin! Olen aika innoissani, ja jännityksessä... 

Jotenkin vain rakastan herättää hilpeyttä, myös itsessäni :D


.
Oli oikeastaan oikein hyvä juttu käydä siellä aallonpohjalla luopumassa kaikista unelmista. Olin jo hakenut vaikka kuinka monta siivoojan ja aulaemännän paikkaa ja asennoitunut tekemään sellaisiakin hommia parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta eipä ole irronnut töitä. Ja nyt, luopumisen tuskasta luovuttuani unelmat alkavatakin kutkuttavasti pulpahtamaan esiin elämääni! Sisimmässäni koko ajan "tiesin", että näin tulee käymään, jotenkin vain pintamieli halusi ajatella kaikkea muuta. Kyllä meistä jokainen on täällä jotakin tiettyä tarkoitusta varten, niin se vain on. Ei väliä, vaikkemme sitä tarkoitusta aina näekään. Usein on jopa tehokkaampaa olla tietämättä elämämme tarkoitusta. Ei laskemaankaan opi vastaukset kädessä!