Ei edes kultaseppä syntynyt kultalusikka suussa. Hän opiskeli, harjoitteli, takoi ja lopulta teki kultalusikkansa. Ei se lusikka syntymälahjana tullut. Eikä sitä olisi tullut ollenkaan, ellei kultaseppä olisi sitä itse valmistanut. Meistä jokainen todella on oman onnensa seppä! Ja jokainen saa tehdä juuri sellaiset designlusikat kuin vain haluaa, keksii ja uskaltaa. Ja mikä parasta, jos lusikka ei ollutkaan sellainen kuin halusimme, sen voi aina sulattaa ja tehdä uudestaan! Vaikka joka päivä!
Oletko ajatellut, että
jokaisessa ihmisessä on valtavasti potentiaalia? Siis kapasiteettia,
mahdollisuuksia ja elämänvoimaa? Tämä perustuu siihen, että elämässä mikään ei ole
varmaa paitsi muutos. Ja muutos on juuri mahdollisuuksia.
Ihminen jatkuvasti – tiedostaen tai
tiedostamattaan – ohjaa muutostaan. Mahdollisuuksia on teoriassa rajattomasti, kaikkein huonoimpia ja kaikkein parhaimpia sekä
kaikkea siltä väliltä. Objektiivisesti katsottuna kaikki mahdollisuudet ovat yhtä todennäköisiä. Subjektiivisesti kuitenkin ohjaamme muutosta tehokkaasti
ajattelemalla (uskomalla), että tapahtuu todennäköisesti näin tai näin. Muutoksen ohjaaminen ajatuksessa ja mielessä on kuin tilaisi maailmankaikkeudelta. Ja sitähän tunnetusti saa mitä
tilaa...
Betonimöhkäleessäkin on potentiaalia vaikka mihin! :) Töölöntorilla bongattu. |
.
Ihmisessä on rajattomasti mahdollisuuksia, potentiaalia. Olisi ihanaa, jos kaikki ihmiset tiedostaisivat sen! On kuitenkin niitä, jotka haluavat lukkiutua ajatukseen siitä, että hänellä ei ole muita mahdollisuuksia kuin kärsimys ja vaipuvat itsesääliin. Koska on lapsuudentraumat ja koska tapahtui pahaa ja koska maailma teki minusta tällaisen niin en voi tälle mitään ja olen aina tällainen.... Voi kuinka paljon laadukkaampaa ja iloisempaa elämänsä olisi, kun tunnistaisi omat mahdollisuutensa! Olen toki itsekin joskus rypenyt itsesäälissä. Silloin haluaisi ennemmin kuulla, että joo eipä ole ihme että sulla on vaikeaa kaiken ton takia ja voi voi että... Silloin ei mitenkään kestäisi kuulla, että voit elää toisellakin tavalla jos vain haluat... Tässä on tärkeä tajuta, että ihmisen elämänasenne ei ole lapsuuden sanelema, ei trauman aiheuttama eikä ympäristön muokkaamaa. Ihmisen elämänasenne on jatkuvasti täysin jokaisen itse valittavana, ja jokainen myöskin kantaa valintojen seuraukset itse.
Ihmisessä on rajattomasti mahdollisuuksia, potentiaalia. Olisi ihanaa, jos kaikki ihmiset tiedostaisivat sen! On kuitenkin niitä, jotka haluavat lukkiutua ajatukseen siitä, että hänellä ei ole muita mahdollisuuksia kuin kärsimys ja vaipuvat itsesääliin. Koska on lapsuudentraumat ja koska tapahtui pahaa ja koska maailma teki minusta tällaisen niin en voi tälle mitään ja olen aina tällainen.... Voi kuinka paljon laadukkaampaa ja iloisempaa elämänsä olisi, kun tunnistaisi omat mahdollisuutensa! Olen toki itsekin joskus rypenyt itsesäälissä. Silloin haluaisi ennemmin kuulla, että joo eipä ole ihme että sulla on vaikeaa kaiken ton takia ja voi voi että... Silloin ei mitenkään kestäisi kuulla, että voit elää toisellakin tavalla jos vain haluat... Tässä on tärkeä tajuta, että ihmisen elämänasenne ei ole lapsuuden sanelema, ei trauman aiheuttama eikä ympäristön muokkaamaa. Ihmisen elämänasenne on jatkuvasti täysin jokaisen itse valittavana, ja jokainen myöskin kantaa valintojen seuraukset itse.
Voi että kun osaisin siirtää tämän
ymmärryksen niiden itsesäälin loukkoon jääneiden, mutta
äärimmäisen arvokkaiden ihmisten mieliin! Voi kun heidät saisi
ymmärtämään koko sen valtavan potentiaalin ja kaikki ne
rajattomat mahdollisuudet, mitä he sisällään kantavat! Ja voi kun
heidät saisi näkemään, että lusikan puuttumista on tarpeetonta rypeä kun sen voi jokainen itse takoa! Eikä siinäkään tarvitse
pelätä epäonnistumista, koska sen voi aina tehdä uudestaan ja
uudestaan, vaikka joka hetki!
Mutta uskon kuitenkin, että ihmisellä
on valinnan vapaus. Jos ihminen on valinnut uskoa siihen, ettei
hänellä ole muita vaihtoehtoja kuin kärsimys, on hänellä
tietenkin oikeus valita sellainen elämänasenne. On oikeastaan
vain turhaa työtä yrittää kertoa sellaiselle ihmiselle, että
muitakin vaihtoehtoja on, se saattaa jopa vain ärsyttää ja ajaa heitä
vielä tiukemmin puolustamaan kantaansa ja oikeuttaan kärsiä? Ehkä hyvin hyvin
hienovaraisesti voi johdattaa ystävän näkemään mahdollisuuksien olemassaolon?
Tai ehkä ei? Ehkä on viisaampaa antaa jokaisen taistella
oman taistelunsa siihen enempää puuttumatta? Että ehkä se vielä
joskus antaa periksi umpikujalleen ja alkaa etsiä muita
vaihtoehtoja? Entä jos ei olekaan niin, että jokainen
ihminen haluaisi löytää sen oman polkunsa? Ehkäpä toinen tarvitsee
sitä umpikujaansa ja kärsimystään? Jospa se tuttavuudellaan tuo
turvallisuuden tunnetta? Tai antaa hyvän ja helpottavan syyn olla
ottamatta vastuuta (liian rankalta tuntuvasta) elämästään?
Oli niin tai näin, toivon sydämestäni,
että jokainen ihminen saisi tilaisuuden huomata, että hänellä on
mahdollisuus joka hetki elää parasta mahdollista elämäänsä!!! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti