maanantai 2. syyskuuta 2013

Bassomamman hilpeyden hetket :)

Minusta on ihana herättää hilpeyttä ja ilon pilkettä ihmisten arkeen ihan vain olemalla olemassa. Tykkään pukeutua värikkäästi ja hauskasti ja saankin ilahduttavan paljon positiivisia (lue: hilpeitä) kommentteja niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Tällä kertaa minulla oli erityisen hauskaa, sillä vaikka en ollut sonnustautunut erityisen värikkäästi (oman mittapuuni mukaan), oli minulla kuitenkin aika hyvät asusteet... ;) Eräässä ikkunassa oli peililasit ja oli pakko pysähtyä ottamaan kuvaa kun näytti niin hilpeältä se mun meno :) Ohikulkevat ihmisetkin hymyilivät hyväntahtoisen iloisesti, joku oli ihan hilkulla moikatakin. Sydämen pohjassa kikatutti. Hih hi hiihhii :) Elämästä saa hauskan niin pienellä!

Tästä ei ihan näy, että mulla on musta ballerinahame päällä. Kissakorvainen hupparikin on just otettu pois...

.
Bassomammahan se siinä! Soittomatkalle lähdössä. Olen tämän viikon töissä! On ollut todella innostavaa ja inspiroivaa olla taas toteuttamassa tätä soittounelmaa. Juuri nyt tuntuu, että jos saisin valita vapaasti niistä kolmesta tällä hetkellä tärkeimmistä unelmista (basisti, kahvilayrittäjä, värähtelytutkija), olisi se takuulla bassonsoitto! Nyt onkin ihanasti jännitystä ilmassa, sillä vaikuttaa siltä, että ovia tänne bassomaailmaan olisi auki vähän enemmänkin! Olen aika innoissani, ja jännityksessä... 

Jotenkin vain rakastan herättää hilpeyttä, myös itsessäni :D


.
Oli oikeastaan oikein hyvä juttu käydä siellä aallonpohjalla luopumassa kaikista unelmista. Olin jo hakenut vaikka kuinka monta siivoojan ja aulaemännän paikkaa ja asennoitunut tekemään sellaisiakin hommia parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta eipä ole irronnut töitä. Ja nyt, luopumisen tuskasta luovuttuani unelmat alkavatakin kutkuttavasti pulpahtamaan esiin elämääni! Sisimmässäni koko ajan "tiesin", että näin tulee käymään, jotenkin vain pintamieli halusi ajatella kaikkea muuta. Kyllä meistä jokainen on täällä jotakin tiettyä tarkoitusta varten, niin se vain on. Ei väliä, vaikkemme sitä tarkoitusta aina näekään. Usein on jopa tehokkaampaa olla tietämättä elämämme tarkoitusta. Ei laskemaankaan opi vastaukset kädessä!

9 kommenttia:

  1. Anonyymi2.9.13

    *kramar*

    VastaaPoista
  2. Anonyymi2.9.13

    Minäkin huomasin kerääväni hymyjä perjantaina - joskin tahattomasti. Pingottiin kiireellä muskariin niin että vedin 4-vuotiasta kädestä, 2-vuotias matkusti mun olkapäillä, ja edessä möllötti mun noin 8-kuinen maha. Itseäkin hymyilytti kun saatoin kuvitella miltä näytin, mutta kuvaa en ehtinyt ottaa... :)
    Reetta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta on kun voin hymyillä itselleen, siinä riittää ilon aihetta :)

      Poista
  3. On ihanaa herättää hilpeyttä (ja myös itse ilostua hauskan näköisistä ihmisistä) :)

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus, ihanat kuvat ja ASUT! <3

    käyn täällä sun luona usein, mut jätän viestiä turhan harvoin...

    Mukavia syyspäiviä toivottelen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Samoin ihania syyspäiviä sinne!

      Poista
  5. Anonyymi12.9.13

    Sinä rakastit herättää hilpeyttä toisissa jo puolitoistavuotiaana....sen minkä nuorena taitaa...

    VastaaPoista