Kotona jälleen, aurinko paistaa ja on lämmin, perjantai-iltapäivä. Mieheni nukkua röhnöttää sohvalla Aurelian leikkiessä äitiä joka hoitaa isi-vauvaa. Vie peittoja ja tutteja ja kyselee paleltaako. Ja kuorsaus vain käy. "Isi tarviitko jalkapeiton? Laitan sulle vauvapeiton", vastaus "Kroooh...." Elämä on aikamoisen hauskaa!
Olen vieläkin aivan fiiliksissä näistä mun uusista housuista! Ensimmäistä kertaa elämässäni (tai ainaakin tosi pitkään aikaan) mulla on housut, jotka tuntuu just omilta! Kotoa lähtiessäni lätsää päähän laittaessa nauroin ääneen, että oon kyllä taas aikamoinen täti moonika näissä kledjuissa :) Joskus ennen saatoin jopa vähän häpeillä, että menen niin räikeissä vaatteissa ihmisten ilmoille, mutta sitten olen saanut aina niin paljon iloista palautetta, että nykyään vain hymähdän huvittuneena hassuille vaatteilleni kotoa lähtiessäni. Hilpeyttähän voi samalla herättää kun muutenkin asioi kaupungilla! Tänään erityisesti housut keräsivät ilahtuneita kommentteja. Joku pultsari taisi kylläkin näyttää keskaria, mutta se johtui varmaan enemmän siitä, että satuin fillaroimaan jalkakäytävällä. Hups... Niin, hämmentävää muuten, näillä byysillä voi tosiaan pyöräillä, miesten mallisella pyörälläkin (sattuneesta syystä miehen pyörä lainassa...) ei jää lahkeet kiinni mihinkään! Hämmentävää.
-KUKKOKIEKUUUU ISI!!!!!! HERÄÄ!
-hmmmm..... krooooh....
No, kävin sitten valokuvaamassa tätimoonikan. Folkhälsanin senioritalon narikasta löytyi tällä kertaa peili.
 |
| Kas näin heiluu hattu ja hattu heiluu näin... |
.
 |
| Näihin nousuihin mahtuu tukimmatkin reidet! :) |
.
 |
| ...ja kassi heiluu näin.... |
Hulppeaa ja kukkeaa viikonloppua kaikille! <3
Sulla on ihanan persoonallinen tyyli! :) Hauskaa viikonloppua sulle myös!
VastaaPoistaKiitos, ihana kuulla! :)
Poista