torstai 30. elokuuta 2012

Seikkailua Keski-Maassa


 

Aamu alkoi salaperäisen tunnelmallisella usvalla. Downshiftaavilla taiteilijoilla on vapaus toimia tilanteen mukaan, joten mieheni kanssa veimme Aurelian hoitoon ja päätimme pitää "rokulipäivän". Hyppäsimme fillareiden selkään ja lähdimme ihastelemaan heräilevää kaupunkia. Bongattiin muutama Designpääkaupunkijutun taideteosta. Niiden iloiset värit, kekseliäisyys ja kauneus ilahdutti todella! Moderni taide taitaa olla löytänyt hienon uuden suunnan!

Kallion kirkko ortodoksisissa tunnelmissa.
 .
Pyörät parkkiruutuun, oranssiin Ladaan! :)

 .
Yhtäkkiä aurinko lämmitti päivää ja tehtiin hauska keskipäivän yllätyskierros lähiympäristöön. Kukapa olisi arvannut miten jännittävä paikka Keski-Pasila on! Vanhan kääntöraiteen telineisiin oli kiinnitetty muoviseinät ja näin saatu kasvihuone joka oli pullollaan tomaatteja ja ties mitä. Myöskin ulkosalla kasvoi näppärissä kasvipussukoissa kaikenlaisia hyötykasveja. Opin, että asialla on kaupunkiviljely-yhdistys nimeltä Dodo ja paikan nimi on Kääntöpöytä. Idea on, että mihin tahansa kukkaruukkuun voi nakata porkkanoita ja yrttejä.  

b
 .
"Me Dodon kaupunkiviljelijät toivomme, että viljelymahdollisuudet kaikille tekisivät kaupungeista viihtyisämpiä, asukasystävällisempiä, hiilivapaampia ja vähemmän öljyriippuvaisia. Toivoisimme, että jokaisella, kaupunkilaisellakin, voisi olla kokemus siitä, miten ja missä ruoka kasvaa. Etsimme uudenlaisia tapoja tuottaa ruokaa kaupungissa: kattopuutarhoissa, syötävissä puistoissa, joutomailla ja asvalttikentillä. Kaupunkiviljely on meille tapa ottaa suoraan kantaa ympäristön tilaan, konkreettisella toiminnalla." Arvaatte tietysti, että viherpeukalo parvekehullu innostui!!! Ensi kesänä minulla onkin kasvimaa omalla parvekkeella, pussukoissa ja laatikoissa! :)

Tämmöset :)
 .
Ja ehkä laatikotkin :)
 .
Hieno mesta! Kannattaa käydä!
 .
Kääntiksessä on luomukahvila auki pe-la. Menen kyllä heti huomenna kaffille :)
.
Keski-Pasilassa on tilaa seikkailla ja löydettiin ihan uusi reitti kaupungin halki. Vai mitä sanot tästä kulkuyhteydestä Itä- ja Länsi-Pasilan välillä? (huomaa ohikulkeva vaaleansininen flirttijuna vasemmassa yläreunassa)


 .
Myös idea kukkagraffiteista palasi mieleen, näissä puolilaittomissa (vaiko puolilaillisissa, jos kerran positiivisia ollaan?) paikoissa. Nyt olisikin pian hyvä aika lähteä istuttelemaan ensi kevään kukkasipuleita. Kukkagraffitin idea on samantapainen kuin neulegraffitin: tarkoituksena on tuoda iloa, väriä ja lämpöä harmaaseen betoniviidakkoon. Kukat istutetaan "salaa" julkisille paikoille, missä on riittävästi multaa tai sopiva kolo mullalle, mutta missä ne eivät ole tiellä eikä puistotyöntekijät esim leikkaa ruohoa. Hyvässä lykyssä sieltä sun täältä kolosista sitten putkahtelee kauniita kukkia ensi keväänä ja kesänä :) Aloitinkin jo hyvien istutuspaikkojen bongauksen ja tulee olemaan jännää nähdä, toimiiko tämä juttu :) Huom! Tätä ideaa saa vapaasti varastaa ja kopioida! :D

Kotona leivottiin karppikeksejä. Vähän stydiä sorttia, itse leipominen olikin jännempää kuin syöminen. Matka, ei määränpää :)

.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Utelias :)

Kaikesta sitä voikin innostua :D Saatiin uusi lelu ja nyt olenkin sitten viettänyt aikaa kulkemalla lelu kädessä ympäriini ja mittaillut säteilyarvoja. Voin sanoa, että se on todella mielenkiintoista touhua! Mittaan lelulla siis mikroaaltosäteilyn voimakkuutta (kuten kännykät, WLAN, digi-TV, radio, mikroaaltouunin vuodot), eli mW/m2 (milliwattia per neliömetri) sekä sähkölaitteiden magneettikenttiä eli uT (mikrotesla). Erittäin kiinnostava juttu tämä! Paitsi toisaalta myös hieman järkyttävä, nimittäin elämme kyllä melkoisessa säteilymyrskyssä... Mutta se on kokonaan toinen stoori se. Jos uskalat avata silmäsi tälle asialle, lue Erja Tammisen kirjat "Sähköä ilmassa" ja/tai "Langaton teknologia ja terveys"...

Tässä palanen kauneutta keventämään tunnelmaa, ole hyvä! :)
 .
Ei kuitenkaan ole tarkoitus paasata säteilyn vaaroista (asiasta on helppo ottaa itsekin selvää, vaikkapa em. linkkien avulla). Olen vain niin vilpittömän innostunut uudesta laitteesta :) Ja jos vaikkapa oman asuntosi, nukkumapaikkasi, erilaisten laitteesi tms säteilyarvot kiinnostaa, niin ei muuta kuin viestiä ja sovitaan konsultaatio :)

Oikeastihan kyse on uteliaisuudesta. Uteliaisuus pitää yllä elämän mielekkyyttä ja hyvää meininkiä. Tästä oivallisena esimerkkinä oma mummoni. Lähenee jo yhdeksääkymmentä ja on edelleen terävä ja toimintakykyinen. Hän tuntuu ottavan kaiken vastaan suurena seikkailuna ja on edelleen utelias ja ennakkoluuloton. Hän esimerkiksi uskaltaa käyttää tietokonetta, facebookkaa ja lukee blogianikin toisinaan (terveisiä!). Hän keskustelee asioista ja pyrkii näkemään niiden hyvät puolet.
 
Tällainen asenne näköjään vaikuttaa ihan fyysiselläkin tasolla. Mummoni oli nimittäin vastikään elämänsä ensimmäistä kertaa sairaalassa ja tapansa mukaan suhtautui siihen uteliaisuudella, kuin täysin uuteen elämykseen (mitä se tietysti myös olikin). Lääkärit ja hoitajat olivat ihmetelleet hänen pirteyttään ja elinvoimaisuuttaan ja antaneet hänelle arvonsa mukaista ripeää ja tehokasta hoitoa. Nyt hän onkin jo kotona ja toipunut toimenpiteistä hämmästyttävän hyvin! Ajattelen näin, että jos löytyy elämäniloa, löytyy myös elämää! :)

Olen kyllä iloinen tällaisesta mummosta! Kuinka usein tapaakaan mummoja, jotka ovat jo kauan sitten kyllästyneet elämään ja antaneet periksi rapistuvalle terveydelle, nopeuttaen alamäkeä katkeruudella ja valittamisella. Mummoni positiivisuuden salaisuutta en tiedä, mutta tiedän  elämästään ainakin sen, että hän on hyvin pitkälle kantanut itse vastuun omasta elämästään, siis elänyt itse ja tehnyt paljon asioita, joista tykkää ja jotka kiinnostavat häntä. Yksi mielekkään ja kiinnostavan elämän salaisuus on varmasti juurikin seikkailunhalu ja uteliaisuus :)


Seikkailun voi löytää mistä vain, vaikkapa.... neuleesta! :)


maanantai 27. elokuuta 2012

Metsän antimia

Koetahan arvata mitä meidän metsästä löytyy seikkailujen ja marjojen lisäksi? Kerron kohta, otetaan ne seikkailut ja marjat ensin :)



.
 .
Sammakkomiehen mukaan tulee kova talvi jos on paljon pihjalanmarjoja.
 ,
Pihjalanmarjoista saa muuten hämmästyttävän makoisaa pirtelöä, testattu on! Joukkoon kannattaa laittaa maitoa tai kermaa laimentamaan hapokasta makua. Siihen meidän testipirtelöön taisi mennä pihjalanmarjojen lisäksi banaani, mustaherukoita, kermaa, superfoodjauheita (mitä näitä nyt on) ja steviaa. Raikkaan makuista!

Seikkailun päätteeksi Aurelia halusi kahvilaan. Sehän sopii! :) Sinisen Huvilan kuppilassa on mitä parhaimmat maisemat :)
.
Niin tosiaan, metsämme reunalta löytyy myös Ruskeasuon voimailusali! Täytyy myöntää, että ne kaupallisten salien vimputilaitteet kyllä kalpenevat oikean raudan edessä :) Miten sen nyt sanoisi? Noh, kyllä rauta on aina rautaa! Musiikittomuus ja peilien puuttuminen pelkkää plussaa. Ei edes naistenlehtiä eikä lörpöttäjiä vaan jengi oikeasti treenaa. Hintakin juuri sopiva, 1,5e/krt. Tässä jo mietin painonnostoseuraan liittymistä... :) Kuvaa ei tullut otettua, mutta googlehan näitä löytää :)




lauantai 25. elokuuta 2012

Kysyntä, tarve ja kohtaaminen

Jossain positiivisuuskouluissa opetetaan, että maailmankaikkeus on yltäkylläinen ja kaikille riittää kaikkea niin paljon kuin tarvitsee. Ja onhan se tavallaan niin. Kysyntä ja tarve vaan tuntuvat kulkevan hieman ristiin. Esimerkiksi vakavat nälänhädät vs. ruuan liikatuotanto sekä ylipaino-ongelmat. Mutta silloin kun kysyntä ja tarve kohtaavat, niin tuleepa mielettömän hyvä fiilis!

Meidän imuri on pitkään ollut hajalla. Sillä on voinut imuroida, mutta se hajoilee osiin kesken kaiken. Ollaan mietitty, että pitäisi hankkia uusi. Mutta ei olla jaksettu tehdä asian eteen mitään. Tänään oltiin Aurelian kanssa siskoni luona kylässä. Oli mitä ihanin lämmin kesäpäivä ja hengailimme pihalla kissoja ja koiria ihmettelemässä. Yhtäkkiä joku random naapuri ajoi pihaan ja kertoi olevansa muuttamassa. Kysyi tarvitsisiko joku imuria! He hee :) Joo, me voitais kyl tarvita! Ja ilmaiseksi lähti kyytiin :)

Aurelia halusi tietysti heti koeajaa imurin. Sekin oli hauska kysynnän ja tarpeen kohtaaminen. Siskoni oli nimittäin jo saapumisemme aikaan huomautellut, että pitäisikin joskus imuroida... Niin, sitähän saa mitä tilaa joten Aurelia innoissaan imuroi koko keittiön (äidin pienoisella avustuksella) :D

.
Aurelia on innostunut raakamaidosta. Ostin sitä Mustapekka K-kaupasta ja selitin, että äitilehmällä oli niin paljon maitoa, että sitä jäi meillekin. Aurelia olisi tietenkin heti halunnut mennä katsomaan lehmiä. No, sitten raakamaito olikin pian jo loppu ja ajattelin, että haetaanpa samalla uutta maitoa. Kohti Bisan tilaa siis! Sinne pääsee suoraan rautatientorilta bussilla 742 ja matkakin kestää vain puolisen tuntia.

Puolessa välissä matkaa tajusin, että lompakkohan oli jäänyt kotiin! Navetasta tuskin saisi ostaa laskulle. Mietin pienoinen tuskanhiki otsassa, että mitä ihmettä nyt tekisin kun tapahtui taas kummallinen yhteensattuma! Tarkistin reppuni vielä varmuuden vuoksi ja mitä ihmettä!!! Siellä oli ryppyinen viiden euron seteli!!! Minulla oli mukanani viiden litran maitotonkka ja maito maksaa siellä 1e/L, joten se oli tismalleen mitä tarvitsin. Olin todella äimistynyt, helpottunut ja kiitollinen! :)

Äitilehmät tulivat lypsylle. Navetasta kuului myös vasikoiden kutsuhuudot. "Pikkulehmä sanoo Äitiiii! Haluaa tiissiiii!"
 .
Saatiin maidot ja nähtiin lehmät. Luomutilana Bisassa vasikat saavat oikeastikin juoda äitilehmän tissiä. Tuntui mukavalta kertoa Aurelialle ihan totuudenmukaisesti, että äitilehmät menevät antamaan pikkulehmille tissiä :D

Lehmät oli uteliaita ja sympaattisia, tulivat isoilla turvillaan haistelemaan meitä :)

.
Tilalla oli myös valtavasti kirpakoita omppuja. Niitä sai myös kerätä mukaansa :) Lisäksi oli kissa, joka kokoajan meni Aurelian vaunuihin nukkumaan, koira, joka paimensi lehmiä sekä lauma määkiviä lampaita. Ihastuttava paikka, todellakin! Maitoa sieltä saa ostaa joka päivä klo 8.15-8.45 sekä 16-17. Siellä olikin hauska tunnelma, kun pitkä jono tonkkakätisiä ihmisiä odotti maitovuoroaan :) Siellä oli paljon pikkulapsiperheitä sekä trenditietoisia nuoria miehiä (veikkaukseni mukaan Halmetoja -faneja).

Saadaan huomenna aamupalaksi kirpakkaa mehua :)

.

torstai 23. elokuuta 2012

Asennoitumisesta ja freskonentisöinnistä

Jos ihan ihan rehellinen saa olla, niin oikeasti elämässäni on monet asiat niin hyvin, että ihan ihmetyttää itsekin :) Positiivisuus ruokkii positiivisuutta. Näköjään jossakin kohti kelkka on kääntynyt hyvään suuntaan ja se näkyy arjen pikkujutuissa ja isommissakin. Viihdyn tässä elämisessä!

Ei, positiivinen asenne ei tarkoita, että kaikki olisi helppoa ja menisi haluamallaan tavalla. Tässäkin aivan justiinsa kävi ilmi, että eräs nimeltämainitsematon bassonkorjaaja oli tehnyt bassolleni käytännössä freskonentisöinnit. Voit ymmärtää, että v-tutti ja aivan törkeästi. En vieläkään tiedä miten tilanne voidaan korjata, mutta sain hienoa asennetukea mieheltäni. Sen sijaan, että ajattelisin bassoni olevan pilalla hän ehdotti, että voin ihan yhtä perustellusti ajatella, että bassoni saadaan korjattua aivan huippukuntoon. Hmm... Totta. Sehän kieltämättä on ihan mahdollista! Ei se ainakaan täysin mahdotonta ole. Tulevaisuus on siitä mukava juttu, että se sisältää aina toivon mahdollisuuden. Kun kerran kaikki on mahdollista ja muutos todennäköisintä, niin voihan se ihan yhtä lailla olla muutos parempaan! Ja tuli heti paljon miellyttävämpi olo! (terveisiä kotiin!)

Onhan sekin ihan mahdollista, että joku pystyy sen freskon vielä pelastamaan :) Ainakin siitä tuli kertarytinällä kuuluisa ja kukaties millainen nähtävyysrysä siitä vielä tulee, kuten Pisan tornistakin... 

Ihan symppisjeesushan siitä tuli! :)

.
Tykkään myös uusista kotikulmistamme! Matka päiväkotiin kulkee suoraan raikkaan metsän poikki. Siellä on oikeasti aivan hämmästyttävän hyväntuntuista hengitysilmaa! 

Aikainen aamu. Lammas vielä nukkuu reppuselän reppuselässä.

.
Joku on istuttanut tänne kotikulmille ihania kukkia sellaiseen paikkaan, missä yleensä kasvaa vain rikkaruohot eikä edes kaupungin starat vaivaudu leikkaamaan ruohoa. Ihanaa! Minäkin saattaisin salaa käydä istuttelemassa kukkia sinne sun tänne, neulegraffitien tapaan :) Eipä ole muuten mikään huono idea! Laitankin muhimaan ensi kesää varten. Pitää tosiaan vain keksiä sellaiset paikat, missä ruohoa ei leikata. Hihii... *myhäilyä* :)


.
Ai niin, bassosta vielä. Sain sen tänään takaisin oikealta, asiansa osaavalta korjaajalta, joka oli tehnyt pieniä ensiapuratkaisuja. Soitin soundasi nyt jo todella paljon paremmalta kuin ennen! Joten mikähän supersoundi sieltä voikaan kaikua jos saan sen joskus laitettua huippukuntoon! (ja juu basistit, kerron mielelläni asiasta tarkemmin jos haluat tietää kenelle soitin kannattaa viedä ja kenelle ei. Julkisesti netissä en viitsti... Soita tai laita viestiä tai mennään vaikka kahville!)

tiistai 21. elokuuta 2012

Bassokuplassa

Oooooh!! Vietin lähes viikon aivan huikeassa bassokuplassa enkä tahdo palata maan pinnalle vielä pitkään aikaan ;) Olisi mahdotonta yrittää mahduttaa koko ihmeellistä ja ylitsevyöryävää tapahtumaa yhteen blogipostaukseen, mutta pieni pintaraapaisu ällistyttävimpiin tapahtumiin aivan takuulla riittää jakamaan hyvän mielen vibat teille lukijoille saakka! Bass2012 Copenhagen. Basistilukijat tietävät, miten yhdistävä tekijä basismi on. Tulen aina iloiseksi kun tapaan - tai edes näen - toisen basistin. Ehkä se on tunne molemminpuolisesta ymmärryksestä? Tiedämme kumpikin millaista on katsoa maailmaa basson varresta, millaisten asioiden kanssa työskentelemme, miltä matalat vibat tuntuu ja ennen kaikkea mitä on roudaus... Joten kun samaan paikkaan kokoontuu satoja basisteja, niin voit kuvitella, että tunnelma oli aivan ylihyper ja sanoin kuvaamaton!!!

Heti alkajaisiksi teimme Guinnesin ennätyksen. (Ei kuitenkaan maailmanpyörässä kuten luulin, tanskan kieli on hieman arvaamaton... ;) Valloitimme siis Köpiksen tivolin 129 kontrabasson voimin ja se on kyllä suurin määrä bassoja mitä ikinä olen nähnyt samalla kertaa! No, taisi kyllä tivolivierailla olla vielä enemmän haavi auki kun Bass Walk konserttiaukiolle alkoi. Letka ei tosiaankaan loppunut ihan heti... :)

Ehkä kolmasosa kaikista osallistujista... Huomaa lippispää keskellä, se olen minä! :)
.
Ammattivalokuvaaja hääräsi ympärillä kokoajan. Hyvä niin, oli vaikea ehtiä itse kuvaamaan :)
 .
Montako basistia tarvitaan... soittamaan elefanttimarssi?

.
Bassot tauolla.
.
Battle of Copenhagen on erään biisin nimi. Kantaesitimme sen. Siihen kuuluu 100 bassoa, jotka soittavat satama-altaan reunoilla, neljä lautallista tanssijoita, näyttelijöitä ja tuliakrobaatteja kellumassa altaassa, neljä historiallista suurta purjealusta, jotka olivat upeasti valaistut ja joiden mastoissa kieppuivat akrobaatteja, kanuunoja, joiden pauke sai maan tömähtämään, tulitykkejä sekä eriskummallinen kelluva akvaario, jossa sukelteli alastomia ihmisiä (en ole aivan varma oliko se lainkaan taiteellista vaiko pelkkää strippausta ja huomion hakua...).

Konsertti alkoi jälleen totta kai Bass Walkilla, eli pitkällä letkalla paikoilleen marssivia basisteja. En osaa sanoa kumman ällistys oli suurempi, basistien vai yleisön. Bastistit: "OMG!!!! Loook!!!!! Heres like ten thousands of people!!!" (ja kamerat äkkiä esiin kliks kliks). Ja yleisö: "OMG!!! Looook!!!! heres like hundred of double basses!!!!" (ja kamerat ojossa tietenkin). Saimme hyvät naurut puolin ja toisin :DDD

Basistit yleisön seassa. Huomaa myös katot - jengiä kuin pipo!!
.
 .

.
 .
 .
Päämajamme oli Oopperatalo. Siellä oli bassoja näytillä vaikka millä mitalla ja kaikkia sai kokeilla. Siellä oli siis todellisia superkalliita superbassoja, mutta pikkuruinen kirahvibasso hurmasi kaikki!


.
Köpis kaupunkina tuntui myös hienolta. Oli lämmintä ja aurinkoista, mutta ykkösasia oli vallitseva rauhallinen tunnelma. Kesti hetken ennen kuin tajusin mistä se johtuu: Kaupunki on hyvin hiljainen, sillä kaikki fillaroivat! Autoja kulkee todella harvassa. Autossa istuvia ihmisiä ei näe, mutta fillaristit näkee tuntuu paljon paljon kodikkaammalta nähdä paljon ihmisiä kuin nähdä valtavasti persoonattomia liikkumakoneita. Ja tietysti meri! Fillarin lisäksi siellä pääsee näppärästi kulkemaan paikallisliikenneveneellä, jonne mahtuu myös paljon bassoja! Testattu on! :)



.


.
Voisin innostuksissani selittää vielä kaikista ällistyttävistä huippubasistien resitaaleista, innostavista mestarikursseista, psykedeelisistä bassoperformansseista ja loistavista bassotyypeistä, hienoista soittimista ja härpäkkeistä, mutta se luultavasti kiinnostaa enemmän toisia basisteja, joten säästän ne hypetykset Bassolehteen :)

Kotona minua odotti kovasti kaipaamani pikkuinen ihana palleroinen. Viikko ilman äitiä oli kuuleman mukaan sujunut erinomaisesti, mutta ensimmäinen tervehdys äidille oli "Ja vill ha tissen!", joten taidan pikkuhiljaa päästä back to reality... ;) Sitä ennen ällistys, ihmetys, hypetys, innostus... mitä näitä nyt on... :D



maanantai 13. elokuuta 2012

Vaaleanpunaisessa satu-unelmassa

Ihastuin Aurelian päiväkotiin! Olisinpa pieni tyttö ja saisin mennä sellaiseen päiväkotiin! Vaikka herra Steinerin oma filosofia saattaa joiltakin kohdin olla hieman kyseenalaista, on hänen luoma kasvatusjärjestelmänsä kuitenkin todellinen aarre ja taideteos itsessään! Astuimme suureen kivirakennukseen, joka ulkopuolelta näyttää aivan tavalliselta laitoskoululta. Mutta sisällä seinät ovat maalattu erilaisin helein värein, ikkunoita kaunistavat upeat pinkit katosta lattiaan ulottuvat silkkiverhot. Lattioilla on pieniä vaaleanpunaisia räsymattoja ja ovikyltit on tehty huovuttamalla erivärisistä villoista. Siellä täällä käytävissä on pieniä koristepöytiä, jotka on kaunisteltu silkkipöytäliinoin, kauniilla kivillä, kristalleilla ja valkoisin ruusuin. Päiväkotihuoneen katossa roikkuu satumaiset vaaleanpunaiset silkkikankaat ja kaikki lelut ovat käsintehtyjä puusta, villasta ja muista luonnonmateriaaleista.



Narikassa jokaista lasta odotti oma kangaspussukka, joihin ohjaajat olivat itse maalanneet jokaisen lapsen nimen sekä pienen symbolin, jonka perusteella lapset tunnistavat omansa. Aurelialle oli annettu herkullisen punainen mansikka. Sama mansikka löytyi Aurelian sängystä, säilytyskorista, potasta ja seinäkalenterista syntymäpäivän kohdalta. Ihmettelyn jälkeen lapset kookoontuivat päivänavaukseen taianomaiseen majaan, joka oli tehty katosta roikkuvista ohuista valkoisista kankaista. Ohjaajat sytyttivät kynttilän, soittivat "tunnarin" diatonisella ksylofonilla ja vetivät päivänavauksen laulamalla. Lapset osallistuivat lauluihin ja pienestä laulupussukasta ongittiin erilaisia esineitä, joiden laulut laulettiin, tähti, muurahainen, kissa, lammas... Aurelia oli aivan haltioissaan ja niin olin minäkin. Aurelia pääsee tähän mahtavaan satumaahan joka päivä oppimaan uusia ja kauniita asioita!

Olin niin ymmyrkäisenä, etten muistanut ottaa edes valokuvia (eikä se ehkä olisi edes sopinut tilanteeseen...), mutta päiväkodin nettisivuiltahan niitä löytyi :)

.
Koko päiväkoti oli kuin satuprinsessan maailma. Tai ennemmin keijukaisten. Tunnelma oli hyvin taiteellinen, valoisa, innostava ja jopa eteerinen. Ja ryhmän pojat olivat yhtä haltioissaan ja tuntuivat sopeutuvan vaaleanpunaiseen ympäristöön aivan yhtä luontevasti kuin tytötkin. Miksi vaaleanpunainen taiteellisuus ja valoa lisäävä innostus olisi vain tyttöjen juttu? Tunsin niin suurta onnea Aurelian puolesta, että salaa tirautin pienen kyyneleenkin. Hän on päässyt aivan todella hienoon kasvatusympäristöön!


sunnuntai 12. elokuuta 2012

Viikonloppureissu

Päästiin taas viikonlopuksi heppametsään <3
-
Kesäkukkia Tammisaarelaiseen tapaan :)
 .
Vadelmia oli aivan uskomattomia määriä!
 .
Ystävät <3
 .
Aurelia ja Mia-mummu tallihommissa.
 .
Hrimaa alkoi väsyttää <3
 .
Aurelia ja nukke riippumatossa.
 .
Kesäautotyttö kuin suoraan 70-luvulta :)
.
Nyt istun kotikoneella ja ikkunoiden takaa jumputtaa madonna. Huomenna alkaa koulut. Ja ilta on jo pimeä. Minulla on hieman ihmeellinen olo. Ylihuomenna lähden Köpikseen. Teemme yrityksen päästä Guinnesin ennätyskirjaan soittamalla sadan basson kokoisella orkesterilla Tivolin maailmanpyörässä. En voi kuin ihmetellä ja kummastella tätä elämää. Ilmassa on muutosta. On alkamassa uusi syksy, ja tuntuu kyllä aikamoisen jännittävältä seurata mitä kaikkea ihmeellistä se tuo tullessaan!

perjantai 10. elokuuta 2012

Uutuudenviehätystä

Olen aikoinani hankkinut  Aloe Vera -kukan ihonhoitoa varten, mutta pelännyt katkoa sen lehtiä, enkä oikeastaan edes ollut vaivautunut ottamaan selvää miten sitä pitäisi käyttää. No, nyt ei tarvinnut pelätä enää, myrsky katkoi niitä puolestani. En ollut tullut ajatelleeksi, että lasittamattomalle parvekkeelle kukkahyllyt pitää kiinnittää vähän huolellisemmin kuin lasitetulle... 

Aloe Veraa on helppo käyttää: Lehden pintaan vain viilto saksilla tai veitsellä ja sisältä tippuu suoraan sitä geeliä, mitä voi sivellä ihoon ihan sellaisenaan. Loput oksasta laitoin muovipussiin seuraavaa käyttökertaa varten. Yhden laitoin jääkaappiin ja toisen kylppärin kaappiin, niin näkee säilyykö se kylmässä paremmin. Ja hyllyjä saatiin tietysti myös kiinnitellä uudemman kerran ja vähän tarkemmin. Onneksi Aurelia innokkaasti auttoi hommassa.

 .
Niin ja tietysti myös muut katkenneet parvekekukat ilahduttivat meitä keittiön pöydällä.


Aloe Verasta tuli muuten mieleen ihonhoitotuote kookosöljy. Tiesin kyllä, että aika monet käyttää sitä deodoranttina, mutta ajattelin, että näihin mun hajukainaloihin se tuskin puree. Mutta lopulta, siskoni ylipuhumana kokeilin. Huomasin jälleen, että kannattaa testata ensin ennen kuin päättää mielipiteensä. Kookosöljy nimittäin toimii aivan älyttömän tehokkaasti! Se ei estä hikoilemista, mutta se estää hajun muodostumisen. Kokeile itse jos et usko :) Jos jonkun mielestä kookosöljy on kallista, niin kannattaa verrata litrahintoja dödöpurteleihin tai ihovoiteisiin!

Pienimuotoisen väärinkäsityksen takia melkein kaikki henkarit menivät roskiin muuton yhteydessä. Muistelin, että joskus kaupoista saa niitä ilmaiseksi. Ensimmäisenä ajattelin, että tuskinpa nyt olisi niin hyvä tuuri, että justiin silloin kun tarvitsen niitä, niin niitä olisi jossain tarjolla. Sitten muutin mieltäni! Ajattelin, että tietenkin henkareita on tyrkyllä juuri silloin kuin tarvitsen niitä! Päiväunikärrykävely kauppakeskuksessa oli muutenkin ihan virkistävää vaihtelua, ja arvaas mitä! No siellähän tietenkin oli laatikollinen henkareita "Saa ottaa"-lapulla varustettuna :)

Hauskaa oli myös se kun puristelin avocadoja Ruohonjuuressa. Enpä sillä kertaa löytänyt hyviä, mutta yhtäkkiä joku valokuvaaja tuli kysymään saisiko ottaa lehteen kuvia kun tekevät juttua erikoiskaupoissa ja näytti niin kivalta se avocadojen puristelu :) No tietysti menin puristelemaan niitä lisää ja samalla löysinkin oikein hyviä yksilöitä ostettavaksi! Sitten valokuvaaja pyysi minua hypistelemään myynnissä olevia chilin taimia. Ne olivat niin kivoja, että piti ostaa sellainenkin :) Kaikkea hauskaa ja hassua sitä sattuukin :)

Chilikuva chiliblogista http://chilinkasvatusta.blogspot.fi/
 .
Saapi nähdä miten pitkälle tämä uutuudenviehätys kantaa, mutta vielä ainakin olen aivan innoissani uudesta asunnostamme ja sen tuomista kaikenlaisista uusista mahdollisuuksista. Ihailen sitä ääneen niin pajon, että mieheni alkaa jo kyllästyä ;) Mutta enpäs haluakaan voida sille mitään, aion nauttia tästä tilasta niin pitkälle kuin sitä vain riittää!