Bassokuplassa

Oooooh!! Vietin lähes viikon aivan huikeassa bassokuplassa enkä tahdo palata maan pinnalle vielä pitkään aikaan ;) Olisi mahdotonta yrittää mahduttaa koko ihmeellistä ja ylitsevyöryävää tapahtumaa yhteen blogipostaukseen, mutta pieni pintaraapaisu ällistyttävimpiin tapahtumiin aivan takuulla riittää jakamaan hyvän mielen vibat teille lukijoille saakka! Bass2012 Copenhagen. Basistilukijat tietävät, miten yhdistävä tekijä basismi on. Tulen aina iloiseksi kun tapaan - tai edes näen - toisen basistin. Ehkä se on tunne molemminpuolisesta ymmärryksestä? Tiedämme kumpikin millaista on katsoa maailmaa basson varresta, millaisten asioiden kanssa työskentelemme, miltä matalat vibat tuntuu ja ennen kaikkea mitä on roudaus... Joten kun samaan paikkaan kokoontuu satoja basisteja, niin voit kuvitella, että tunnelma oli aivan ylihyper ja sanoin kuvaamaton!!!

Heti alkajaisiksi teimme Guinnesin ennätyksen. (Ei kuitenkaan maailmanpyörässä kuten luulin, tanskan kieli on hieman arvaamaton... ;) Valloitimme siis Köpiksen tivolin 129 kontrabasson voimin ja se on kyllä suurin määrä bassoja mitä ikinä olen nähnyt samalla kertaa! No, taisi kyllä tivolivierailla olla vielä enemmän haavi auki kun Bass Walk konserttiaukiolle alkoi. Letka ei tosiaankaan loppunut ihan heti... :)

Ehkä kolmasosa kaikista osallistujista... Huomaa lippispää keskellä, se olen minä! :)

.

Ammattivalokuvaaja hääräsi ympärillä kokoajan. Hyvä niin, oli vaikea ehtiä itse kuvaamaan :)

 .

Montako basistia tarvitaan... soittamaan elefanttimarssi?

.

Bassot tauolla.

.

Battle of Copenhagen on erään biisin nimi. Kantaesitimme sen. Siihen kuuluu 100 bassoa, jotka soittavat satama-altaan reunoilla, neljä lautallista tanssijoita, näyttelijöitä ja tuliakrobaatteja kellumassa altaassa, neljä historiallista suurta purjealusta, jotka olivat upeasti valaistut ja joiden mastoissa kieppuivat akrobaatteja, kanuunoja, joiden pauke sai maan tömähtämään, tulitykkejä sekä eriskummallinen kelluva akvaario, jossa sukelteli alastomia ihmisiä (en ole aivan varma oliko se lainkaan taiteellista vaiko pelkkää strippausta ja huomion hakua...).

Konsertti alkoi jälleen totta kai Bass Walkilla, eli pitkällä letkalla paikoilleen marssivia basisteja. En osaa sanoa kumman ällistys oli suurempi, basistien vai yleisön. Bastistit: "OMG!!!! Loook!!!!! Heres like ten thousands of people!!!" (ja kamerat äkkiä esiin kliks kliks). Ja yleisö: "OMG!!! Looook!!!! heres like hundred of double basses!!!!" (ja kamerat ojossa tietenkin). Saimme hyvät naurut puolin ja toisin :DDD

Basistit yleisön seassa. Huomaa myös katot - jengiä kuin pipo!!

.

 .

.

 .

 .

Päämajamme oli Oopperatalo. Siellä oli bassoja näytillä vaikka millä mitalla ja kaikkia sai kokeilla. Siellä oli siis todellisia superkalliita superbassoja, mutta pikkuruinen kirahvibasso hurmasi kaikki!

.

Köpis kaupunkina tuntui myös hienolta. Oli lämmintä ja aurinkoista, mutta ykkösasia oli vallitseva rauhallinen tunnelma. Kesti hetken ennen kuin tajusin mistä se johtuu: Kaupunki on hyvin hiljainen, sillä kaikki fillaroivat! Autoja kulkee todella harvassa. Autossa istuvia ihmisiä ei näe, mutta fillaristit näkee tuntuu paljon paljon kodikkaammalta nähdä paljon ihmisiä kuin nähdä valtavasti persoonattomia liikkumakoneita. Ja tietysti meri! Fillarin lisäksi siellä pääsee näppärästi kulkemaan paikallisliikenneveneellä, jonne mahtuu myös paljon bassoja! Testattu on! :)

.

.

Voisin innostuksissani selittää vielä kaikista ällistyttävistä huippubasistien resitaaleista, innostavista mestarikursseista, psykedeelisistä bassoperformansseista ja loistavista bassotyypeistä, hienoista soittimista ja härpäkkeistä, mutta se luultavasti kiinnostaa enemmän toisia basisteja, joten säästän ne hypetykset Bassolehteen :)

Kotona minua odotti kovasti kaipaamani pikkuinen ihana palleroinen. Viikko ilman äitiä oli kuuleman mukaan sujunut erinomaisesti, mutta ensimmäinen tervehdys äidille oli "Ja vill ha tissen!", joten taidan pikkuhiljaa päästä back to reality... ;) Sitä ennen ällistys, ihmetys, hypetys, innostus... mitä näitä nyt on... :D