Uusille poluille

Nettikahvilassa, kuin turisti :) On aivan todella upea kesäpäivä, vaikka aamulla näytti aivan muulta. Onneksi lähdin silti fillarilla liikkeelle, nimittäin on melkoisen paljon uusia reittejä löydettävänä, ja se on aivan erityisen hauskaa! Löysin jo Kalasataman hauskat graffitit ja Ihanan Kahvilan. Löysin myös Hermannin Kierrätyskeskuksen ja sieltä löytyi vaikka mitä ihania tuunattavia juttuja uuteen kotiin, ja myös parvekkeelle! Kuvia ehkä joskus toiste, sillä kahvilan koneeseen en saa kameraa ja Lumiakin meni korjattavaksi... (nihkeä suhtautuminen säteilykapistukseen varmaan harmitti sitä niin paljon, ettei se viitsinyt vaivautua...)

Googlehan löytää näitä kuvia. Tässä Ihana Kahvila, kannattaa käydä, se ON ihana :)

.

Kuten aiemmin kirjoitin, olen erittäin iloinen uudesta kodista! Aivan loppumetreillä meidän huonejärjestys meni uusiksi, ja nyt kotimme toimii ihan mielettömän hyvin. Koti tuntuu lämpimältä ja sellaiselta, minne ihmiset voivat tulla (sijainninkin takia). Siskoni tulikin heti aamukahville, tervetuloa muutkin, saa tulla tavaksi :) Myöskin kaikki ihanat entiset naapurit, tulkaa tupatarkastukselle!

Sitten haluan vihdoin kirjoittaa siitä Awakening Women-retriitistä. Awakening Women Institute on - mikäli oikein käsitin - syntynyt tarpeeseen luoda naisten keskinäiseen vuorovaikutukseen iloa, tukemista, rohkaisemista kaikenmaailman kateus- ja kilpailujuttujen tilalle. Aiheeseen voi tutustua täällä. Istuimme siis ringissä lattialla sekä teimme ääni-, liike- ja draama-harjoituksia tukemaan feminiinisen prinisiipin ilmentämistä omassa elämässään. Ringissä meditoimme ohjaajan johdolla sekä vaihdoimme ajatuksia. Harjoituksissa taas teimme mitä erilaisimpia ja mielenkiintoisempia juttuja. Jaan mieleenpainuvimmat ja koskettavimmat tässä :) En ehkä saa vangittua koko syvää tunne- ja kokemusskaalaa näin kirjoitettuna, mutta pienellä mielikuvittelulla varmasti saat ideasta kiinni :)

Oho, netistähän löytyy vaikka mitä :) Tässä soundcheckaan retriitin rentoutuskonserttia varten.

.
Eräässä ääniharjoituksessa kävelimme randomisti salissa ja "etsimme" erilaisia sisäisiä ääniä esiin tuotavaksi. Ohjaaja antoi inspiraatiota mm. eri chakrojen pohjalta. Mukana oli myös ääntelyyn sopiva liike ja tanssi. Meno oli melkoisen hörhöistä ja todella hauskaa! Sitten ohjaaja pyysi jokaista laulamaan oman nimensä. Se olikin vaikeaa, minua alkoi itkettämään, enkä osaa sanoa miksi. Itkin ja kutsuin omaa nimeäni, aivan kuin olisin hukannut itseni ja yritin huhuilla, että missä olen. Kuuntelin ryhmän yhteissoundia, ja muidenkin nimilaulu kuulosti epätoivoiselta huhuilulta. Eipä omaa nimeä tule kovin usein lausuttua ääneen! Pikkuhiljaa meidän kaikkien laulu muuttui korkeammaksi ja kirkkaammaksi. Lopulta se muuttui valoisaksi ja ihanan heleäksi enkelilauluksi. Oli kuin olisimme löytäneet korkeamman itsemme lopulta kaiken huhuilun jälkeen. Silloin keräännyimme rinkimuodostelmaan ja jokainen sai vuorollaan mennä keskelle laulamaan omaa nimeään, muiden laulaessa tukevaa taustaa. Se oli mielenkiintoista, sillä jokaisen henkilön kohdalla ringin kollektiivinen laulu muuttui. Eri henkilöille tuli kuin itsestään eri soundit ja eri sävelkorkeuksia.

.
Toinen mieleenpainuva harjoitus oli liike/draamaimprovisointi eri jumalattarien/naisarkkityyppien mukaan. Eräässä niistä tutustuimme Kaliin ja Shivaan, jotka ovat Intialaisen perinteen jumalia. Kali on tuhon jumalatar ja taas Shiva hänen miehensä, jonka edustama läsnäolo saa Kalin tuhoamisvimman pysymään aisoissa. Jakauduimme kahteen ryhmään, Kaliin ja Shivaan. Shivojen tehtävä oli vain seistä paikallaan, olla läsnä ja antaa kaiken tulla ja mennä. Kalin tehtävä taas oli raivota niin paljon kuin jaksoi. Itselleni oli hyvin opettavaista seistä Shivana ja antaa Kalin raivon mennä suoraan ulos toisesta korvasta. Taito, josta aivan taatusti on hyötyä!!! Mutta opimme myös tuhon tärkeyden. Ilman tuhoa ei synny kiertokulkua, mikä taas on kaiken olemassaolon perustekijä. Legendassa Kali itse asiassa tuhoaa "sisäiset demonit", eli omat sisäiset skeidansa ja painolastinsa, mitä ei enää haluta kantaa taakkana.

Eläydyimme tuhon prinsiippiin myös eräässä ohjatussa draamaharjoituksessa. Aluksi ohjaaja pyysi meitä ilmentämään luonnon olemusta omalla olemuksellamme. Olimme puita, kukkia, eläimiä, kiviä... Ohjaaja johdatteli meitä erilaisten tapahtumien läpi ja lopulta myös tuhoon. Metsäpaloon, joka vei kaiken mennessään. Oli ihmeellisen rauhallista ja upeaa maata nurmikolla kuolleena. Jonkin ajan kuluttua kiertokulku jatkui. Kunnes tuli taas tuho ja uudenlainen elämä. Oli huikea kokemus leikkiä luomassamme mielikuvitusmaailmankaikkeudessa. Joskus synnyimme uudestaan eri planeetoille ja mitä ihmeellisimpiin olomuotoihin. Lopulta maailmankaikkes loppui ja me haihduimme pieniksi energiapyörteiksi. Ihmeellisen hienoa ja kevyttä.

Pohdimme myös mitä feminiinisyys on. Löysimme alkuvoimaisen pohjan akan, äidillisen sylin, tanssivan keijukaisen, Äiti Maan, seikkailevan prinsessan, yön kuningattaren, viettelevän Venuksen... Feminiinisyys on virtaavaa, luovaa, pehmeää ja joustavaa mutta myös sitkeän sisukasta. Hoivaavaa ja välittävää, mutta myös itsestään vastuuta kantavaa. Tähän maskuliiniseen maailmaan mahtuu vielä nykyistä paljon enemmän feminiinisyyttä. Mutta tietenkin maskuliinisuuttakin tarvitaan. Ohjaajamme, joka piti tiukasti kiinni aikataulusta ilmaisi ajatuksen hyvin: "Det behövs strikt struktur, för att det feminina skall kunna flyta fritt". Eli: "Tarvitaan vahva ja selkeä rakenne, jonka puitteissa feminiinisyys voi virrata vapaasti".