Blogiarvonta :)

Kävin Helsinki Day Span Body Holiday -tapahtumassa. Kaunis paikka ja mukavan oloisia ihmisiä. Aluksi hieman mainostyyppistä toimintaa, mutta sitten ohjelmassa oli luentoja, NLP-työskentelyä, joogaa ja mindfulnessia. Rahalla olisi saanut jotain hoitojakin. Ilahduttava ja miellyttävä irrottautuminen perusarjesta. Parin tunnin miniloma :)

Seuraava BodyHoliday on sunnuntaina 22.4. ja siihen on nyt lippu arvottavana! :) Arvontaan osallistuvat kaikki jotka ovat ilmoittautuneet lukijaksi arvontapäivään pe 13.4. mennessä. Lukijaksi voi liittyä klikkaamalla sinistä palkkia "Liity tähän sivustoon" blogisivun oikeassa reunassa. Jos et halua liittyä sitä kautta, voit osallistua myös laittamalla sähköpostia suoraan minulle henrica.fagerlund@gmail.com. Eli jos olet jo blogin lukija olet automaattisesti mukana arvonnassa, eikä sinun tarvitse tehdä mitään :)  Ja oli siellä muutamia miehiäkin, joten rohkeasti vaan mukaan ;)

Tein NLP-klinikalla kompastuskivitestin ja sain myös pikaohjeet erilaisten kompastuskivien välttämiseen. Kas tässä:

Aamuinen matka tuonne tapahtumaan oli ihanan valoisa. Onnekseni myöhästyin bussista ja seuraavaan oli puoli tuntia aikaa, niin ehdin kävellä jo aika monen pysäkin päähän nauttien linnunlaulusta, auringonpaisteesta ja heräävästä luonnosta :)

Tämä oli aivan huippulöytö!

Mutta tämäkin piristi :)

Ja vielä pieni avautuminen lopuksi... Melkein koomista kuinka elämä tuntuu laittavan oppimani asiat saman tien testaukseen. Tuo eilinen viisauden/kärsimyksen tie -oivallus sai tänään ihan konkreettisen ulottuvuuden. Käytönnässä elämä loi tilanteita ikään kuin testiksi tai harjoitteluksi, että miten niitä valintoja tehdäänkään...

Eli tänään kamppaillut pettymyksien, epäreiluuden ja "miksi juuri minä" -tunteiden kanssa. Mutta pystyin tietoisesti tarkastelemaan tilannetta "ulkopuolisesti", mikä auttoi kovasti. Katselin kuin pientä tyttöä, joka on saanut ihanan herkullisen jäätelön ja ensimmäisen nuolaisun jälkeen pudottanut sen hiekkaan. Tunsin kaikki hänen pettymyksen ja epätoivon tunteensa, jopa kuulin hänen toivottoman itkunsa. Mietin, mikä olisi viisain tapa lohduttaa tyttöä? Ainakin heti lopettaisin ajatukset tytön syyttämisestä tai muusta rankaisemista! Ostaisinko uuden jäätelön? Entä jos se ei olisi mahdollista? Yrittäisinkö auttaa ymmärtämään, että elämä toisinaan vain on mitä on? Että asiat joskus vain tapahtuvat ilman, että kukaan olisi syyllinen? Millä tavalla selittäisin? Kovin selkeitä vastauksia en löytänyt (vielä), mutta pohtiminen itsessään tuntui hyvin tarkoituksenmukaiselta. Siinä jo yksi hyvä puoli tapahtuneeseen!

Tämä sama tapahtui myös pienemmässä mittakaavassa eilen, kuin helpompana valmistautumistehtävänä tämänpäiväiseen :) Raaka kananmuna tippui lattialle ja hajosi. Reaktioni oli aika lähellä tuota jäätelöpallofiilistä. En kuitenkaan ärtymykseltäni saanut aikaiseksi siivota kananmunaa heti pois vaan se jäi lattialle lojumaan kuin luovuttaneena. Mutta hetken päästä se oivallus jo tulikin! Tässähän mainio tilaisuus testata vahnav kansan keinoa: olisiko raa'asta kananmunasta hyötyä Aurelian takkuisiin hiuksiin! Siispä kaavimella nostin kananmunan purkkiin ja suihkussa pestiin sillä hiukset. Riitti meille molemmille. Ja se tosiaankin toimi, hiuksista tuli paksun ja pehmeän oloiset! Ja ovat pysyneet sileinä jo kokonaisen päivän, mikä todellakin on ennätys! :) Näennäisesti ikävät asiat voivat olla kultakaivoksia!

Kaava siis meni: vahinko -> pettymys -> oivallus -> hyvä seuraus. Nyt vain luotan elämään, että sama kaava toistuu myös isommissa asioissa :)

Mitä ihminen tarvitsee ja mitä ei?

It really is that simple :)

Jos saat osaksesi positiivista ja negatiivista vastakaikua, kumpi jää päällimäisenä mieleen? Tänään pidin rentoutuskonserttia työporukalle, jossa selkeästi oli keskenäistä kitkaa. Osa oli selvästi "joutunut" konserttiin. Ei mikään paras mahdollinen lähtökohta... Pahoitin mieleni ja äkkiä aloin miettiä, miten kannattaisi toimia? Ensimmäisenä varmistin oman asenteeni ja yritin hilata sitä varmuuden vuoksi vielä paremmaksi. Ymmärsin, että negatiivisuus oli kyseisten henkilöiden oma valinta, eikä sillä itse asiassa ollut mitään tekemistä minun tai toimintani kanssa. Eihän kukaan voi pakottaa ketään nauttimaan elämästä. Periaatteellinen vastustaminen on ikävintä henkilölle itselleen. Hyvä juttu se, etteivät häirinneet muiden oleilua ainakaan kovin huomattavasti ja pystyin itse olemaan aika iloisella mielellä.

Olen hyvin herkkä aistimaan ilmapiirejä, varsinkin hyvät vs. huonot vibat. Herkkyys on hyvä asia, kun opin vielä suhtautumaan asioihin hieman rennommin. Ehkä jonain päivänä olen niin rutinoitunut hyvien vibojen levittäjä, että pystyn tuomaan valoa myös tulehtuneisiin ilmapiireihin. Olisi ihanaa pystyä auttamaan negatiivisuuteen juuttuneita ihmisiä löytämään elämäänsä iloa ja valoa! Silloin pidän itseäni todellisena ihmeiden tekijänä :)

Tällainen mukava ajatus tuli vastaan netissä:

There are two ways to spread light: To be a candle and to be a mirror that reflects the light from the candle. Which am I? On a daily basis if I commit to keeping my own inner flame burning bright (through reflection, positive thoughts, a close connection to my spiritual essence and to God) then I am the candle. In addition, I can become a mirror by reflecting the best qualities of others into the world so they can see them and have them seen. Today let me be both a candle and a mirror and spread light in the world.

Iloisen mielen palauttamiseksi päätin, että suuntaan ajatukseni asioihin, jotka tänään ovat menneet hyvin! Ensinnäkin sain konsertista myös kiitosta ja positiivista palautetta. Työstän mielessäni, että ne ovat yhtä arvokkaita! Moni asia on muutenkin mennyt tosi hyvin. Oli tiukka aikataulu hankalan kelin ja muutenkin roudaushaasteiden takia. Mutta silti jäi ylimääräistä aikaa ja ehdittiin jopa kahvilaan istuskelemaan :) Jonain päivänä varmasti oivallan, että hätäily on turhaa. Jos asiat onnistuu, niin tuli hätäiltyä ihan turhaan (kuten enimmäkseen käy) ja jos asiat sattuvatkin sillä kertaa epäonnistumaan, niin hätäilystä ei ole mitään hyötyä.

Ehdittiin hengailla kauppakeskuksen kahvilassakin. Katossa oli paljon äiti- ja vauvailmapalloja.

 .
Sitäpaitsi, tosi hauska, melkein huvittava juttu :D Sain kutsun bloggaajille tarkoitettuun hyvinvointitapahtumaan. He he :) Tällainen pikkublogi ja harrastelijameininki... sitähän tuntee itsensä ihan proooksi ja tärkeäksi, he heee :) Siis kutsujat tietenkin odottavat, että hehkutan heidän juttujaan ja kaikki tuhannet ellei kymmenettuhannet lukijafanini ryntäävät heti viemään rahansa heidän juttuihin... ;D Mutta oikeasti tuntui aika kivalta ja kiinnostavaltakin! Joten jos osallistun, niin on siellä varmasti jotain hyvää (kaikessa on!) jonka voin tännekin jakaa. 

Höpöttäjä hiljaiseksi ilon kautta

Toiset nauttivat shoppailusta, mutta minulle se on todellinen haaste. Keksin nopeasti satamiljoona syytä, miksi shoppailu on ärsyttävää. Eilen vihdoin menin sitten kaupoille ja sain todella nopeasti itseni kiinni huonosta asenteesta. Hups... Sisäinen höpöttäjä selitti jatkuvasti kuinka rumaa ja epätyylikästä kaikki oli. Lopulta päätin, että nyt riittää. Muutin asenteeni. En oikein osaa selittää, mutta jotenkin vain tiesin, että pitää vain löytää ne minun vaatteet, ei sen ihmeempää. Välillä kyllä taas hermostuin, että no missä ne nyt täällä on ja sitten taas hiljensin höpöttäjän ja vaihdoin iloiselle mielelle. Ja sitten, aivan ilman ennakkovaroitusta siinä oli se alennusrekki. Siinä oli perusfarkut kympillä. Ja vieressä musta pitkä keikkahame kympillä (klassisen musiikin keikoilla pitää aina olla pitkä musta hame). Otin ne ja menin sovituskoppiin. Sujahtivat hyvin. Tosin höpöttäjä heti väitti, etteivät farkut näyttäneet hyvältä takapuolesta. Pyh, sanoin sille, ei se ole farkkujen syy jos perse näyttää huonolta, he he :D Täytyyhän sitä johonkin pukeutua kunnes saa työstettyään itselleen sen superperseen... ;) No, tänään kuljin uusissa housuissa ja vilkaistuani itseäni näyteikkunan peilikuvassa olin oikein tyytyväinen farkkuostokseen (tosin perse ei näkynyt näyteikkunan kautta, mutta ei kerrota sitä höpöttäjälle). Ja keikkahameen ostaminen varmaan tarkoittaa, että nyt tulee keikkaa ;)

Kaupoilla oli myös hevisauruksia liikkeellä jakamassa nimmareita lapsille. Niillä oli kyl kans aika hienot keikkavaatteet!

 .

Aina toisinaan kuulen tarinoita, miten ihmiset ovat oppineet arvostamaan elämää, lähimmäisiään ja itseään vasta jonkun suuren dramaattisen ja vakavan mullistuksen seurauksena. Juttelin tänään tuntemattoman vanhan ja viisaan naisen kanssa aiheesta ja kerroin kuinka toisinaan mietin, että milloin se dramaattinen käänne osuu omalle kohdalleni, kun elämässäni on aina mennyt kaikki hyvin. Hän rohkaisi ihanasti, että eivät kaikki tarvitse sellaista elämänkoulua. On mahdollista oppia samat asiat ilman dramaattisiakin välikohtauksia jos vain niin haluaa! Ihan mahtavaa! Elämän, lähimmäisten ja itsensä arvostaminen, sehän on loppupeleissä ihan helppo juttu, koska se on vain tahdon asia! Miksi opetella kantapään kautta kun voi opetella ilon kautta :)

Tänään Tapio yhtäkkiä kysyi olenko laihtunut? Sehän on melkein kaunein kehu mitä naiselle voi antaa. Vastasin vahingossa "mitä sä mielistelet... ai mistä muka laihtunu??" Höpöttäjä taas lipsautteli. Ei näin. Ainakaan jos haluaa toistekin kuulla samalta henkilöltä kehuja. Seuraavan kerran jos satun saamaan kehuja vastaan kyllä "Mitä, olenko laihtunut!? Mukava kuulla, että vaikuttaa siltä! :D" Tuossa jonkun aiemman postauksen kommenteissa puhuttiin hyvän vastaanottamisesta. Se on myös hyvin tärkeä tapa pitää hyvä meininki ja valoisuus yllä! Kun tulee kehuja, niin vastaus kuuluu "Kiitos, ihana kuulla!" tai jotain sinnepäin. "No tää nyt on tämmönen ihan surkee" jne on kehujan aliarvioimista ja muutenkin vanhanaikaista. Kiitä siitä, että kehuja antoi kehunsa ja jätä mainitsematta jos olet kehun syystä eri mieltä, se on ihan turha pikkuseikka se! Pidetään hyvä liikkeellä! :) Kehu kaveria ja jos tulee negaa vastauksena, niin rohkaise: "Ota hyvä vastaan!"
.

Valonpilkahduksia

Onneksi on valonpilkahduksia! Jo aamusta oli upean värinen auringonnousu, tosin se punainen väri ei jotenkin tarttunut kameraan... Ilahduin silti :)

Valittajasta valopilkuksi, tähän haasteeseen oli pakko tarttua! Ja se osoittautuikin hyväksi jutuksi, sillä päivään mahtui monia vaikeita hetkiä. Haastan sinutkin mukaan! Täältä lisäätietoja!

Tartu haasteeseen olla valittamatta 21 päivän ajan. Se muuttaa tapasi ajatella – paremmaksi.

"Huomaa, että jos sinulla on aikaa nurista ja valittaa jostakin, sinulla on myös aikaa tehdä jotain asialle."
- Anthony D'Angelo

Tosiaan. Haastavissa tilanteissa vain pidin suuni kiinni tai vastasin vain lyhyesti selkeisiin kysymyksiin. Onnistuin (ainakin omasta mielestä) olemaan valittamatta. Onkin oma juttunsa, missä menee raja valittamisen ja ikävien asioiden esiin nostamisen välillä. Jälkimmäinen kun kuitenkin useimmiten on välttämätön kyseisten tilanteiden korjaamiseksi. Valittamisen lopettaminen ei ole sama asia kuin ongelmien lakaiseminen maton alle.

Oikeastaan asioissa on aina puolensa, joten miksi muutenkaan pitäisi nostaa esiin valituksen aiheet, kun voisi nostaa esiin hyvät puolet? Tulin tänään todella iloiseksi siitä, kun meikkaamisesta puhuessamme työkaverini kehui hiuksiani ja kampaustani. Siis tätä värjäämätöntä ja itse leikkaamani pehkoa! Kiitin häntä ja sanoin suoraan kuinka iloiseksi tulin :) Se oli asia, jonka sanomatta jättäminen ei olisi haitannut mitään, mutta taas sanominen sai valtavasti hyvää mieltä aikaan. Haluan itsekin tehdä lisää tätä!

Unelmointia... :)

Iltapäivällä tapahtui hieno ja yllättävä käänne. Oli yksi niistä vaikeista hetkistä ja yritin kaikin voimin ajatella itselleni edes jotakin hyvää. Lopulta kun en muuta keksinyt tein kuten ennen vanhaa tehtiin. Rukoilin. Olo ei muuttunut salamaniskusta. Mutta hetken kuluttua tapahtui samanaikaisesti kaksi upeaa asiaa. Ensin tuli epäonnistumisasiaan liittyvä sovitteluviesti ja heti perään siskoni soitti ja pyysi kylään. Tulin niin iloiseksi, että ponkaisimme Aurelian kanssa kotisohvalta ajotielle vartissa! Siis siinä ajassa käytiin pissit ja pakkaamiset ja pukemiset ja pulkalla 500m autolle ja putsattiin se lumesta. Kyllä sitä vain pystyy vaikka mihin jos on oikein motivoitunut! :)

Oli ilahduttavaa olla siskon luona. Paransimme maailmaa ja pohdimme elämää <3. Tämäkin päivä oli kaikesta huolimatta täynnä hyviä asioita! Kiitos! <3

Iloisia ylläreitä

Tänään iloitsin siitä, että itselleni tärkeisiin sähköposteihin vastattiin! Se tarkoittaa, että hommat menevät eteenpäin. Ainakin jossain määrin. Suunnittelen nimittäin jälleen opiskelijaksi ryhtymistä :) Olisi ihanaa, jos voisi aina vain opiskella, eikä tarvitsisi käydä töissä lainkaan. Haluan pysyä uteliaana ja oppimishaluisena. Oppia ikä kaikki! Henkinen pääoma on hieno juttu.

Hieno kirja, kahvi ja raakasuklaata <3

Aivan vilpittömästi iloitsin, suorastaan riemuitsin siitä, kun löysin reppuni pohjalta sinne unohtuneen puolikkaan raakasuklaapatukan!!! Sen lisäksi, että siitä oli ihana nauttia, oli myös hauskaa ja rohkaisevaa huomata tällainen pitkän aikavälin muutos omassa elämässä. Oli nimittäin aikoja, jolloin suklaalevyt eivät todellakaan unohtuneet kassin pohjalle vaan saatoin vetäistä 86% 100g-leyvn tuosta vain! Missään vaiheessa en mennyt mihinkään lakkoon tai muuhun askeettisuuteen. Yhtäkkiä vain en enää ostellut niitä. Ja jos vanhasta tottumuksesta ostin, niin ei tehnyt mieli syödä. En osaa itsekään oikein sanoa, mistä se johtuu? Mutta siihen selkeästi liittyi superfoodit ja lisääntynyt terveyspiiperrys. Nykyään kun joskus harvoin ostan raakasuklaata (muuta suklaata ei tee mieli), niin käy juuri kuten tänään. Järjestän itselleni iloisia yllätyksiä :) Ihana asia se!

Täysikuu!

On mielettömän hieno tunne tutustua ihmisiin, joiden seurassa on vahva tunne, että nyt on oikeat ihmiset koolla oikeaan aikaan! Aaltopituudet täsmää. Tänään sain tällaista rohkaisua tähän omalle musisointipolulle. Rentoutuskonsertti-idea paisuu ihanalla tavalla ja ovia aukeaa :) Vaikka muuten olin ollut hieman väsynyt koko päivän, niin tämän tapaamisen jälkeen suorastaan lentelin eteenpäin :)

Maailma oli idyllisen kaunis lumipeitteen alla. Yövalokuvauksessa on tosin kyllä vielä oppimisen varaa...

Harjoittelu tekee mestarin

Vihdoinkin onnistuin superfood-karppi-rawfood-kakun kanssa! Tätä olenkin hionnut jo aikani, joten kai sitä nyt täytyykin pikkuhiljaa olla mestari... ;) Kakku oli siskoni synttäreille, laitan reseptin tuonne lopuksi. Ja olipas muuten kivaa hippaloida ja tavata ihmisiä! :) Tämä hyvis-meininki on näköjään muuttanut sosiaalista käyttäytymistänikin. Mikä on ainoastaan hyvä juttu :) Huomasin juhlissa, että aikaisempaan verrattuna oli paljon helpompaa kuunnella muiden juttuja, olla innostunut, olla empaattinen, olla kannustava, olla lähimmäinen! Ihanaa, että se kummallinen pakko olla äänessä ja pakko jyrätä mielipiteillään alkaa hälvetä. Pikkuhiljaa... Mutta hiljaa paras tulee :) Nimim. Jonakin päivänä olen mestari!

Kuunteleminen on vähän kuin lukisi naistenlehdestä jotakin kiinnostavaa elämäntarinaa. Paitsi, että on mahdollisuus kysellä ja tarkentaa. Ja myös rohkaista ja kiittää! Miten en ole ennen tajunnut tätä!??

Superraakasuklaakakku-sanahirviö :P

Tästä tuli mieleen toinenkin sosiaalinen tapahtuma... Kuntosalilla yleensä treenaan niin keskittyneesti, etten oikeastaam juuri kiinnitä muihin huomiota. Tällä kertaa kuitenkin yksi vähän-enemmän-kuin-hieman pyylevä nainen kiinnitti huomioni. Ihmettelin, että miksi ihmeessä läski raahautuu salille tekemään jotain tyhjänpäiväistä vemputusta kun voisi saada tuloksia aikaan, jos tekisi jotakin järkevää. No, äkkiä se unohtui kun aloin treenaamaan omiani tosipaljonjärkevämpiä juttuja... Mutta istuessani yksin saunanlauteilla tämä nainen tuli seuraksi. Päätin haastaa itseni! Päätin, että haluan keskustella tämän naisen kanssa jakaen iloa ja hyvää mieltä. Olisin halunnut puhua järkevästä treenaamisesta ja olisin halunnut tietää, miltä tuntuu olla noin läski. Mutta ymmärsin, että näillä puheenaiheilla ei pystyisi jakamaan iloa ja hyvää mieltä. Siispä aloitin neutraalista perusaiheesta - säästä. Nainen oli hyväntuulinen ja lähti iloisena mukaan keskusteluun ja meillä oli todella antoisa keskustelu! Puhuimme mm. musiikista, musisoinnista, tanssista ja yleensäkin taiteesta! En enää edes muistanut, että keskustelukumppani oli "joku läski" vaan hän olikin upea, sydämellinen nainen! Kylläpäs sain taas läksyn! :D

Ja hassu juttu havahdutti bussipysäkillä :) Kiireinen mies tuuppasi minua sännätessään bussiinsa. Ei mitenkään kovasti, mutta kuitenkin sen verran, että viestitti ärtymystä siitä, että olin hänen mielestään tiellä. Ennen vanhaan olisin kihissyt kiukusta, mutta nyt - mitä ihmettä! Nyt vain jatkoin rauhallista olemistani ja ainoa ajatus, mikä episodista nousi mieleen oli ihan vilpitön ja valoisa ajatus, että "hyvä jos sille tuli siitä parempi olo".

Pitää riemuita pienistä edistysaskeleista, eikö!? :) Ja tietysti pikkusen morkkista jos on käyttäytynyt tyhmästi, mutta vain sen verran, että muistaa onnistumisensa vahvemmin. Näin fokus pysyy oleellisessa ja suunta hyvänä :)

Superraakasuklaakakku

Pohja:

200g voita

2dl pähkinöitä, esim hassel, cashew, saksan, manteli...

Laita voi vesihauteeseen sulamaan. Laita tyhjä blenderi pyörimään ja pudottele päphkinät kannen annostusreiästä sisään (varo, ne pomppii kuin popcornit!) ja saat näin pähkinäjauhoa+rouhetta. Sekoita voi ja pähkinämönjä kipossa. Lisää tilkkanen vettä ja jauhoja (esim kookos-) jotta saat taikinasta paksun oloisen. Painele sitten kakkuvuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

Täyte:

7 kananmunaa

½-1dl sukrinia (tai muuta sokeria)

2dl kookosöljyä

n 200g raakakaakaomassaa

1 rkl macaa

½dl kookosjauhoa

steviaa ja vaniljaa maun mukaan

Laita kaakaomassa ja kookosöljy vesihauteeseen sulamaan. Riko 7 kananmunaa kulhoon ja lisää joukkoon sukrin (tmv), tämä rakenteen kannalta, että syntyy sitko, mikä esim stevialla ei onnistu. Anna koneen vispata kananmunat kunnolliseksi ja tiukaksi vaahdoksi (en suosittele vispaamaan käsin!). Lisää kaakao-kookos-sulaan loput ainekset ja sekoita. Tarkista, että massa on riittävän haaleaa tai laita tarvittaessa jääkaappiin jäähtymään. Kaada haalealämpöinen kaakaomassa kananmunavaahtoon samalla vatkaten/sekoittaen. Kippaa sitten koko komeus kakkuvuokaan pohjan päälle. Koristele esim. mulperin marjoilla ja viinirypäleillä ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi, mieluiten n 3-5h.

Be Happy!

Onnellisuus?

Elämän tarkoitus on onnellisuuden löytäminen? Matrix-elokuvassa se pahisagentti ilmaisi asian aika osuvasti selittäessään miksi olivat luoneet kärsimystä täynnä olevan virtuaalimaailman. Siksi, että ihmisten aivot menivät oikosulkuun kun matrix oli pelkkää onnea ja auvoa. Niinpä... Vaikka kuinka olisi katastrofit, kauhut ja hädät nujerrettu, vikaa löytyy aina. Miksi ihminen on niin kärsimyskeskeinen?? Nyt uutta näkökulmaa kehiin! :) Eikä tarvitse edes teeskennellä, kas näin:

Tunnen erittäin suurta kiitollisuutta, että saan asua Suomessa. Täällä on asiat todella hyvin verrattuna moneen, moneen muuhun paikkaan. Meillä on paljon vapautta, meillä on rehellisimmästä päästä olevat systeemit, meillä pidetään huolta heikommista. Täällä arvostetaan oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä. Naisten ja tyttöjen asemasta olen erityisen kiitollinen! Täällä naisillakin on mahdollisuuksia ja oikeus päättää omasta kehostaan ja elämästään. Suomalaisilla on valtavasti hienoja asioita, tietoa ja taitoa, joita kaikkia voimme vapaasti käyttää hyvän elämän saavuttamiseksi. Voisin luetella vaikka kuinka paljon asioita, jotka täällä ovat todella hyvin. <3

Missä oikein mättää? Miksi me emme silti ole onnellisia?? Tai oikeammin, miksi ihmeessä valitsemme mielummin ikävyyden tunteen? Kuvittelemmeko oikeasti aivojemme menevän oikosulkuun jos muutamme asenteen kärsimyskeskeisyydestä onnellisuuskeskeisyyteen? 

Tämä on vain yksi näkökulma!

En oikein ymmärrä mistä on kyse. Tuntuu, että onnellisuuden saavuttaa vain jos ponnistelee ja pitää itseään aktiivisesti motivoituneena näkemään hyvää. Itsekin lankean äkkiä valitusansaan jos keskittyminen herpaantuu. Se vain jotenkin on kovin helppoa. Ehkä meidät tosiaan on ohjelmoitu automaattisesti näkemään huonoja asioita. Niin, toisaaltahan aikojen saatossa vaaratutka on henkiinjäämisen kannalta on ollut erittäin tärkeä ja siksikin ikävillä asioilla on ollut enemmän informaatioarvoa kuin mukavilla.

Mutta vielä toinenkin näkökulma tuli mieleeni. Ehdotin alussa, että elämän tarkoitus on onnellisuuden löytäminen. Siis löytäminen! :) Muistat varmaan lapsuuden suosikkileikin, piilosen :) Ehkäpä meiltä tosiaan piilotettiin hyvyys ja kauneus, jotta meillä olisi mahdollisuus kokea löytämisen riemu? Jotta saisimme oivaltaa, vastaanottaa, ilahtua?

Oikeastaan on kyllä ihan tervettä, että elämä välillä muistuttaa kauheuttaan myös. Kunhan emme jää siihen kiinni. Tänään Aurelia sai pahasti ruokaa väärään kurkkuun ja oli tukehtua. Taputin selkään ja tein heimlichin otetta ja olin täydessä valmiudessa hyökätä puhelimeen soittamaan 112. Olin äärimmäisen valppaasti läsnä nythetkessä. Kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti, ja huojennus ja kiitollisuus oli suunnaton!

Äitilumihevonen :)

Ajatella kuinka onnellinen olen: minulla on terve suloinen tyttö, minulla on rakastava ja lempeä aviomies, hyvä asunto (myös sähköt, vedet, lämpö, kaikki ilman erityistä ponnistelua!). Olen itsekin erittäin terve. Tajusin juuri, että olen ollut sairaalassakin yön yli ainoastaan synnyttämässä! Ja kaikki läheiseni ovat vielä elossa. Olen oikea onnentyttö! <3 Kiitän elämää ja maailmankaikkeutta suunnattomasti! <3 

Oletko/olethan sinäkin onnellinen!? :)

Valoa kohti!

Nyt sen huomaa: päivät pitenevät! Onnitteluni, olemme jälleen voiton puolella yhdestä pimeyden jaksosta!! :) Nyt kelpaa olla, tintitkin visersivät niin innokkaasti, että se väkisinkin tarttui :)  Ja kyllä se valkoinen maailma vaan on niin upea! Valittajat pitäkööt mielipiteensä - omana tietonaan! ;)

Majava <3

Luppaakorvaa seikkailee taas... :D

"Sataa Nunta!"

Jihuu! :)

Ja taas "Sataa Nunta!!" :)

"Ooooi pieni vauva-lumikissa!"

Taas löytyi hyvää ajattelun aihetta: Paljonko rahaa tarvitsisit, että tuntisit itsesi menestyneeksi etkä kantaisi enää huolta mistään? Miettiessäni tätä huomasin, kuinka tärkeä aihe tämä minulle on. Nimittäin ensimmäinen ajatus oli, että en tarvitse siihen yhtään rahaa, ainoastaan hyvän asenteen. Sitten tajusin: sitä saa mitä tilaa. Ei ihme, ettei minulla ole rahaa, jos ajattelen, etten tarvitse sitä! Sitten yritin vastata kysymykseen uudemman kerran. Ja huomasin, että hyvänen aika kuinka vaatimaton olen. Vähän kuin kysyisi, paljonko rahaa ottaisit, jos saisit niin paljon kuin haluaisit ja vastaisin jotain "no vaikka muutama satku". En tietenkään mittaa menestystä elämässä rahassa, mutta toisaalta kyllä itseään kuuluu arvostaa riittävästi, ja raha on yksi selkeimmistä arvostuksen muodoista... Ja kyllä todellakin asenne ratkaisee myös. Ei auta miljoonat pankkitilillä jos kuitenkin kokoajan ituttaa. Hmm... En osannut lopulta vastata kysymykseen, mutta itse pohtiminen oli hyvästä. Voin suositella :)

Sitä saa mitä tilaa

Perjantai 13 päivä tapahtuu kuulemma tilastollisesti enemmän haavereita kuin keskimäärin muulloin. Onko siis epäonnenpäivä totta? Kyllä on, jos siihen uskoo! Placebovaikutus on erittäin vahva, sillä ihmisen mieli luo todellisuutta. Saat sitä mitä tilaat! Jos nouset aamulla sängystä ajatellen, että tästä tulee aivan mahtava päivä, tai että ihan kamala päivä tulossa, niin kumpikin pitää paikkansa. Ihan alkaa kuulostamaan tutulta: saat itse valita kummalla jalalla nouset! :)

Juuri tänään, kun mietin tätä asiaa törmäsin myös kiinnostavaan tutkimukseen.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että uskominen paranemiseen voi olla tehokkaampi hoitokeino kuin lääkkeiden käyttäminen. Esimerkiksi Harvardin tutkimus osoitti, että lähes 60 prosenttia potilaista, jotka kärsivät ärtyvän suolen oireyhtymästä, parani. Harvardin mukaan 30 prosenttia masentuneista hyötyy uskomispohjaisesta hoidosta. -IL

Monilla saattaa olla alitajunnassa tällainen yhtälö.

Valitsin hyvän onnenpäivän ja arvaas mitä! Kävi hyvä tuuri eli sattuma jota ei ole olemassakaan! Olin musiikkiopistolla opettamassa kahta oppilaitani. Niiden välissä oli kahden tunnin hyppytunti, mikä hieman harmitti. Yhtäkkiä sain vain päähänpiston ottaa yhteyttä siskooni, joka olla kuin olikin juuri silloin samassa rakennuksessa!!! Talk about intuition!!! :) Hän itsekin totesi, että olipas sattuma, kun hän aika harvoin paikassa käy. Siinähän ne pari tuntia rattoisasti kulki lounastaessa ja höpötellessä hyvässä seurassa! <3 Kannattaa siis uskoa sitkeisiin päähänpistoihin myös!

Jonossa :)

Tänään sain kokea arvokasta feedbackiä. Huomasin, että olen todellakin edistynyt elämässäni! Vielä jonkin aikaa sitten tunnin jonottaminen johonkin kökkötoimistoon olisi ollut aivan järkyttävää kidutusta. Odottaminen oli suunnilleen kamalinta mitä tiesin. Siinähän menee elämä hukkaan ja pilalle!

Numero 886 oli menossa ja itse sain 950. Huomasin kyllä vaistomaisen kyrpiintymisreaktion tapaillessani jonotuslapun numeroita. Sitten vain päätin ottaa tilanteesta hyvät irti. Ja se olikin ihan lapsellisen helppoa! Jonotustilan kaikki penkit ja sohvat olivat varattuja, mutta menin käytävän lattialle istuskelemaan. Siellä istuskeli muitakin ja aikani kuluksi ihmettelin. Nuoria tyttöjä. Ulkomaalaisia miehiä. Tuore äiti vauvan kanssa. Harmaaviiksinen mies. Lenkkeilijänainen. Tunnelma oli oikeastaan kaikenkaikkiaan hyvä. Kaivoin repusta kirjan esiin ja syvennyin. Kirjassa oli kivoja asioita ja yllättävän selkeästi ilmaistuna sellaisia asioita, joita juuri olen muutenkin pohdiskellut. 

Vai mitä tuumit, eikö olekin ihan miellyttävää ajatella näin (Kirjasta Ihmeellinen Voima, Caroline Myss):

*Olet siellä, missä sinun on tarkoitettu olevan ja sinulla on joka hetki tilaisuus palvella lähimmäistäsi ta saada tukea.

* Onnettomuuksia ja sattumia ei ole olemassa. Koeta nähdä kaikkien kohtaamistesi merkitys.

* Kaikella, mitä teet muiden hyväksi, samoin kuin sillä tuella, jota saat omaan elämääsi, on tervehdyttävä vaikutus koko ihmisyhteisöön.

* Saat aina avun heti kun rukoilet. Tunnistaaksesi avun sinun on nähtävä sen hetken jälkeen kaikki, mitä elämässäsi tapahtuu rukousvastauksena.

Kyllä verotoimiston täti tuntui mukavalta ihmiseltä kun oli tällaista settiä juuri lukenut :) Ja jonotusaikaa oli aivan liian vähän, olisin voinut lukea vielä pari seuraavaakin lukua! :)

Aurelia kinusi vierailulle serkkunsa Eléan luo. Mikä mainio ehdotus! Kaikilla osapuolilla oli ihan huippuilta! Paitsi ehkä Desiree-kissalla, joka joutui pienten tyttöjen yli-innokkaan hellittelyn kohteeksi... ;)

Sairaan siistiä

Myönnän suoraan, että välillä minun on hieman vaikeaa suhtautua positiivisesti negatiivisiin ihmisiin. Tässä minulla lisää opittavaa. Kuinka kohdata negatiivinen ihminen niin lempeästi ja rakkaudellisesti, että hän oikeasti pystyy ottamaan sen hyvän vastaan? Olisi niin mukavaa jakaa tätä oppimaani ja löytämääni hyvää eteenpäin. Olisi aivan parasta jos kaikki ihmiset näkisivät kauneutta ja hyvyyttä arjen ja haasteidenkin keskellä ja oivaltaisivat kuinka pienen askeleen päässä mahtava elämä on! Vaan näköjään ei aina kannata kovin innokkaasti tyrkyttää positiivisia ajatuksia ihmiselle, joka kovasti haluaa puolustaa omaa negatiivisuuttaan. Itsesäälissä rypevää ihmistä on todella hankala auttaa. Empaattisuus antaa äkkiä vain lisäpotkua hänen synkkyydelleen. Taas jos yrittää tuputtaa positiivista ajattelua, niin se kuullaan vain kovemman luokan vittuiluna. Neuvottomaksi jään. Sovellan vain Einsteinin zetaa, mitä muutakaan voi? Jokaisella on omat taistelunsa. Ei voi väkisin auttaa.

"Helppohan se on ajatella positiivisesti kun on terve ja asiat kunnossa" on oikeastaan ihan nurinperin ajateltu. Sehän nimenomaan on juuri toisinpäin:

Helppoahan se on olla terve ja asiat kunnossa kun ajattelee positiivisesti :D 
.

Tällä hetkellä olen äärettömän kiitollinen elämälle siitä, että minulla on niin herkkä keho joka tavallaan ylireagoi niin moneen asiaan. Aina en ole ajatellut niin. Oli pitkiä kärsimyksen ja itsesäälinkin aikoja (tiedän todellakin mitä se on!). Allergiaksi sitä lääkärit kutsuivat ja määräsivät tuhottomasti erilaisia kemikaaleja. Joista yhdestäkään ei ollut varsinaista apua. Mutta olen taistellut oman taisteluni siihen pisteeseen, että näen, miten tämä herkkyys on minulle valtava onnenpotku: Elämä on suorastaan pakottanut minut muokkaamaan elämäntapaani terveellisiksi. Tuskin jaksaisin hirveästi huolehtia terveydestäni, jos helppoja epäterveellisyyksiä harrastamalla terveydentilani olisi "ihan ok". Elämä opettaa minulle kädestä pitäen, mikä on hyvästä ja mikä ei ja palaute tulee suoraan päin naamaa. Minkä ansiosta tämä nykyinen terveydentilani ei todellakaan ole pelkkää sairauden poissaoloa vaan tunnen itseni aivan todella superelinvoimaiseksi! Tätä menoa elän ainakin 160-vuotiaaksi :)))

"Sairaudet" siis ovat oikeastaan mitä parhaimpia elämän oppikouluja. Keho viestii, että jossakin mättää ja tämän asian kuntoon laittaminen voi parhaimmillaan olla mitä mahtavin henkisen kehityksen paikka! Sairaudet voi nähdä siunauksina joista kannattaa ottaa kaikki hyöty irti! :)

Ainakin jostain sairauksista olen oppinut ottamaan hyödyn irti. Esimerkiksi homeallergia. Oikeastihan se on hyvin älykästä kehon toimintaa: keho viestii heti, että tässä paikassa on myrkkyä ja että täällä ei kannata hirveästi viettää aikaa jos haluaa pysyä terveenä. Tänään kävin paikassa, jossa jo ulko-ovella huomasin olevan vakava homeongelma. Mutta tiedostin asian ja kun alkoi tuntumaan tukalalta valitsin, ettei tarvtse ryhtyä ärtyneeksi tai valitella päänsärkyä. Tiesin, että kunhan pääsen täältä kohta pois, olo helpottuu heti. Ja niinhän siinä kävikin :) Tämä kyky on suorastaan siunaus, josta on minulle todella paljon hyötyä! Vaikkapa huomenna kun menen katsomaan uutta asuntoa! :D Nimimerkillä "homekoiran tehtäviä otetaan vastaan" ;)

Tällä hetkellä opiskelen jotakin elämän oppikoulua, joka oireilee tulehtuneena viisauden hampaana. Hmm... Mietin, miksi tarvitsen sellaista? Kenties minun on opittava hyväksymään, että lääketieteellisistä toimenpiteistä (tässä tapauksessa leikkauksesta) voi oikeasti olla apua eikä vain haittaa? Tai kenties jotain ihan muuta. Hommaanhan kuuluu, että sen opetuksen näkee vasta jälkeenpäin. Eihän sitä mitään opi, jos kulkee facit kädessä! (Mikä facit on suomeksi??? Koulussa matikan kirjan lopussa oli aina sellainen. Sieltä pystyi lunttaamaan oikeat vastaukset kun ei jaksanut vaivautua itse oppimaan laskemista)

Lunta

Ooooh! Lumihevonen tulee!

Ensilumi <3 Onhan se aina merkittävä virstanpylväs tässä elon ympyrässä... Aurelia katseli innoissaan ikkunasta valkoista maata ja selitti tohkeissaan "Hästen kommer, hevonen tulee!". Olimme juuri lukeneet muumikirjaa, jossa oli lumihevonen...

Sinivalkoinen raakakakku (eilen 6.12.) ja hyvä kakkuseura! Suurpiirteinen resepti:

Pohja: n 2dl liotettuja saksanpähkinöitä, 1dl liotettuja viikunoita ja 1dl liotettuja taateleita blenderissä mössöksi. Noin 200g (laaduksta) voita sulamaan vesihauteeseen, joukkoon sekoitetaan fiiliksen mukainen määrä hunajaa (tai steviaa) sekä piparkakkumaustetta (inkivääriä, kanelia, pomeranssia, neilikkaa kardemummaa, tai jotain sensorttista). Nämä myös blenderiin. Mössö kulhoon ja joukkoon vielä jotakin jauhoa, esim kookos- tai mantelijauhoa sen verran, että tulee tönkkö. Painellaan massa irtopohjavuokaan ja laitetaan jääkaappiin/pakastimeen.

Sininen täyte: Pari pussia sulaneita pakastemustikoita ja aroniamarjoja (tai muita ns. sinisiä marjoja) sekä 1 avocado blenderissä sileäksi. Vesihauteeseen 2dl kookosöljyä sekä maun mukaan hunajaa/steviaa. Sulanut kookosmassa myös blenderiin ja surrautus. Sininen massa kaadetaan vuokaan pohjan päälle ja laitetaan takaisin jääkaappiin.

Valkoinen täyte: Sulatetaan vielä lisää kookosöljyä, n 1dl. Puristetaan joukkoon 2 sitruunasta mehu. Lisätään kookoslastuja ja/tai kookosjauhoja sekä steviaa ja sekoitetaan tasaiseksi. Sitten vuokaan sinisen täytteen päälle ja koristellaan vaikkapa kookoslastuilla. Pakastimeen vielä vähintään puoleksi tunniksi.

Nyt on töitä riittävästi :) Barokkikeikkaa ja rentoutuskonserttia! Mahtavaa :) Tässä pieni konserttikalenteri siltä varalta, että sattuisi kiinnostamaan ja sopimaan.

10.12. klo 19 Bachin Jouluoratorio Kallion kirkossa. Kallion kirkon kantaattikuoro ja barokkiorkesteri Storia.

14.12. klo 19 Vivaldin Gloria Saksalaisessa kirkossa. Barokkiorkesteri Storia/Fibo sekä joku kuoro.

15.12. klo 17 Deep Relaxing Sounds Bragesalissa, Kasarminkatu 28, 3.krs. Kontrabasso ja harppu!

16.12. kl 17 Deep Relaxing Sounds Lauttasaaren LadyLine (vain naisille!), Vattuniemenkuja 5F, 3.krs.

17.12. kl 15 Deep Relaxing Sounds Tammisaaressa Snåresalissa. Kontrabasso ja kantele+viulu.

Mummo (anoppi) <3 Aikoinaan minua otti valtavasti päähän, kun anoppi tuli meille kylään ja alkoi huseeraamaan. Koin, että hän piti kodinhoitoani huonona kun aina aloitti siivoamisen meille tullessaan, laittoi keittiön (omaansa) järjestykseen ja koko talon uuteen uskoon. Jopa vaatekaappinikin. Minusta se oli todella loukkaavaa. Kas, kun ei vaihtanut vielä verhot ja huonekalutkin! Yritin kovasti ajatella positiivista, mutta se tuntui aivan mahdottomalta. Avauduin tästä siskolleni ja hänen kommentti avasi silmäni. "Vau, mä olisin tosi onnellinen jos joku tulis siivoamaan mun kaapit!". Niinpä! Silmänräpäyksessä avautui mielettömän avara hyvien asioiden kokonaisuus! Miten upeaa ja kiitollista on, että mummo hoitaa lapsia, tiskaa, siivoaa, laittaa pyykit, järjestää jne! Aivan megamahtavaa!! Ja kun hän vielä tykkääkin siitä! Ja minulle jää valtavasti aikaa ja energiaa tehdä sellaista, josta minä tykkään!

Ei tullut lumihevonen, mutta tuli äitihevonen :)

Meinasin unohtaa luukun. Mutta löytyihän se. Tästä tuli hyvä mieli:

Luukku 7

Älä valita, saat valita!

Yläasteenaikainen liikunnanopettajamme tykkäsi ulkoliikunnasta: "Se on varusteista kiinni". Lausahdus herätti paljon mielipiteitä ja olin varmasti aika vähemmistössä kun tuumasin, että opehan puhui ihan totta. Muistan itsekin ärsyttäneeni valittajakavereitani muistuttamalla heitä, että "se on asenteesta kiinni". Mutta WTF??? Siis kun kerran voi valita onko joku kivaa tai paskaa, niin minkä ihmeen takia joku, tai yleensäkään kukaan haluaa valita, että on ihan paskaa?? Siksikö, että valitus ja paskafiilis on miellyttävää? Ehkä jos on masokisti?? Vai siksikö, ettei tiedetä, että ihanoikeasti saa itse valita?

Ha haaa!! Jee! :) Meillä oli ihan superhauskaa tämänpäiväisessä pimeässä räntätyrskyssä! :) Kuravaatteet ylle ja menoksi! Lits läts lätäkköön! Kumpparit jalassa on mahtavaa!

Oli kyllä jo korkea aika saada talvirenkaat alle. Ja ihan itse päkersin! Siinä kyllä auttoi, että sain siskoltani lainaan vaaleanvihreät omenakuvioiset tositytön renkaanvaihtohanskat!

Niin, olimme tosiaan siskoni perheen luona kylässä. Renkaat nimittäin sijaitsivat siellä, koska autokin on heidän. Ja sielläpä oli kivaa kun kaikilla oli kaveri :) Minä juttelin siskoni kanssa, ukkomme paransivat maailmaa keskenään, pikkutytöt pitivät yhdessä omaa showta ja Aurelian tiikerikin sai kaltaisensa toverin.

Sitten vielä päivän luukku. Se on nimeltään: "OMG - they exist!" :D

Luukku 5