Potentiaalia

Tänään piti pinnistellä kyyneleitä vastaan. On epäammattimaista tunteilla. Mutta lapsikuoro lauloi niin liikuttavan kirkkaasti ylhäällä kirkon parvella! Ihan pienet ja söpöt tytön ja pojan vesselit lauloivat antaumuksella ja silmät suurina. Heille varmasti orkesterin ja aikuisten kuorojen kanssa laulaminen oli vähintään yhtä suuri kokemus kuin minulle heidän kanssaan soittaminen. Bach oli mieletön neropatti. Matteuspassio on jättimäinen teos kahdelle orkesterille, kolmelle kuorolle ja kuudelle laulusolistille. Jos sitä tarkastelee fraktaalisesti, ikään kuin geometrisinä kuvioina se on uskomattoman monimutkaista ja moniulotteista. Se on alati muuttuvaa kuvioiden ja värien syväulotteista harmoniaa. Ja aivan taivaallisen kaunista!

.

Ihmisissä on valtavasti potentiaalia. Aistin potentiaalia aika usein, tutuissa ja tuntemattomissakin. Osittain itsessänikin, vaikka sitä helposti saattaa olla aika sokea itselleen. Tapasin tänään erään ystäväni, jota elämä on kohdellut aika rouhealla kädellä. Aistin hänessä hyvin vahvaa potentiaalia, että hänessä on huikea mahdollisuus mennä elämässään eteenpäin hyvään suuntaan. Usein se potentiaali, jonka aistin ihmisestä on niin toisenlaista kuin henkilön nykytilanne, etten uskalla ottaa asiaa puheeksi, etenkin jos kyseessä on vieras henkilö. Koska hän oli ystäväni, kerroin hänelle ja hän tuntui olevan siitä mielissään. Silloin tajusin kuinka tärkeää on, että luomme uskoa myös toisillemme. Varmasti kaikki olemme jossain kohden sokeita itsellemme, ja silloin on arvokasta kun ulkopuolelta tulee valoa. Ja sitäpaitsi, vahvistaessamme toistemme valoa, vahvistamme samalla itseämme!

.

Tosiaan, yksi vapaalippu torstain Matteuspassioon on jaossa. Eli Suomalainen Barokkiorkesteri ja Suomen Laulu sekä Helsingin konservatorion lapsikuoro esiintyy klo 20 Johanneksen kirkossa. Laita sähköpostia jos haluat osallistua arvontaan, joka suoritetaan ke 4.4. klo 19. Ja saa niitä lippuja luukultakin, about 30e hintaan. Eli spostia henrica.fagerlund@gmail.com jos haluat osallistua! :)

Mitä ihminen tarvitsee ja mitä ei?

It really is that simple :)

Jos saat osaksesi positiivista ja negatiivista vastakaikua, kumpi jää päällimäisenä mieleen? Tänään pidin rentoutuskonserttia työporukalle, jossa selkeästi oli keskenäistä kitkaa. Osa oli selvästi "joutunut" konserttiin. Ei mikään paras mahdollinen lähtökohta... Pahoitin mieleni ja äkkiä aloin miettiä, miten kannattaisi toimia? Ensimmäisenä varmistin oman asenteeni ja yritin hilata sitä varmuuden vuoksi vielä paremmaksi. Ymmärsin, että negatiivisuus oli kyseisten henkilöiden oma valinta, eikä sillä itse asiassa ollut mitään tekemistä minun tai toimintani kanssa. Eihän kukaan voi pakottaa ketään nauttimaan elämästä. Periaatteellinen vastustaminen on ikävintä henkilölle itselleen. Hyvä juttu se, etteivät häirinneet muiden oleilua ainakaan kovin huomattavasti ja pystyin itse olemaan aika iloisella mielellä.

Olen hyvin herkkä aistimaan ilmapiirejä, varsinkin hyvät vs. huonot vibat. Herkkyys on hyvä asia, kun opin vielä suhtautumaan asioihin hieman rennommin. Ehkä jonain päivänä olen niin rutinoitunut hyvien vibojen levittäjä, että pystyn tuomaan valoa myös tulehtuneisiin ilmapiireihin. Olisi ihanaa pystyä auttamaan negatiivisuuteen juuttuneita ihmisiä löytämään elämäänsä iloa ja valoa! Silloin pidän itseäni todellisena ihmeiden tekijänä :)

Tällainen mukava ajatus tuli vastaan netissä:

There are two ways to spread light: To be a candle and to be a mirror that reflects the light from the candle. Which am I? On a daily basis if I commit to keeping my own inner flame burning bright (through reflection, positive thoughts, a close connection to my spiritual essence and to God) then I am the candle. In addition, I can become a mirror by reflecting the best qualities of others into the world so they can see them and have them seen. Today let me be both a candle and a mirror and spread light in the world.

Iloisen mielen palauttamiseksi päätin, että suuntaan ajatukseni asioihin, jotka tänään ovat menneet hyvin! Ensinnäkin sain konsertista myös kiitosta ja positiivista palautetta. Työstän mielessäni, että ne ovat yhtä arvokkaita! Moni asia on muutenkin mennyt tosi hyvin. Oli tiukka aikataulu hankalan kelin ja muutenkin roudaushaasteiden takia. Mutta silti jäi ylimääräistä aikaa ja ehdittiin jopa kahvilaan istuskelemaan :) Jonain päivänä varmasti oivallan, että hätäily on turhaa. Jos asiat onnistuu, niin tuli hätäiltyä ihan turhaan (kuten enimmäkseen käy) ja jos asiat sattuvatkin sillä kertaa epäonnistumaan, niin hätäilystä ei ole mitään hyötyä.

Ehdittiin hengailla kauppakeskuksen kahvilassakin. Katossa oli paljon äiti- ja vauvailmapalloja.

 .
Sitäpaitsi, tosi hauska, melkein huvittava juttu :D Sain kutsun bloggaajille tarkoitettuun hyvinvointitapahtumaan. He he :) Tällainen pikkublogi ja harrastelijameininki... sitähän tuntee itsensä ihan proooksi ja tärkeäksi, he heee :) Siis kutsujat tietenkin odottavat, että hehkutan heidän juttujaan ja kaikki tuhannet ellei kymmenettuhannet lukijafanini ryntäävät heti viemään rahansa heidän juttuihin... ;D Mutta oikeasti tuntui aika kivalta ja kiinnostavaltakin! Joten jos osallistun, niin on siellä varmasti jotain hyvää (kaikessa on!) jonka voin tännekin jakaa. 

Sydän ja maalaisjärki

Arvostan suuresti henkilöitä, joilla sydämen viisaus on etusijalla kaikenlaisten sääntöjen suhteen! Tänään oli melko vilpoisaa ja Aurelia nukkui vaunuissa asioidessani kaupoilla. Sitten menin bussipysäkille todetakseni, että seuraava bussi menee vasta vartin päästä, olihan sunnuntai. Varmistin ja toivoin, että Aurelialla olisi riittävän lämmin ja itse hytisin siinä sen vartin verran. Sitten tuli bussi ja - voi ei! - siellä oli jo lastenvaunukiintiö täynnä. Seuraavaan bussiin oli melkein puoli tuntia. Kysyin kuskilta voisiko hän tehdä poikkeuksen kun joutuisimme odottamaan kylmässä niin kauan. Kuski kieltäytyi sanoen, että valitettavasti säännöt eivät salli. Minua harmitti ja aloin jo miettimään toimintastrategioita kun bussikuski yhtäkkiä muutti mielensä ja päästikin meidät kyytiin! Olin todella otettu ja iloinen! On hienoa kun ihminen ajattelee sydämellään (ja maalaisjärjellään) vaikka tiedostaakin säännöt!

Maailma oli kauniin sinivalkoinen kun astelin äänestyssalista ulos :) En tätä kirjoittaessa vielä tiedä kuinka käy, mutta kävi kummin vain, uskon, että saamme hyvän presidentin :)

Hyvä juttu tänään oli myös uusi kirjaston sunnuntaiaukioloaika! Samoin päivää piristi suunnattomasti siskoni ja siskontyttäreni vierailu. Aurelia ja Eléa ovat mitä mainioin leikkipari! <3

Talvi on uskomattoman kaunis juuri nyt kun maailma on niin valkoinen (hiekoittajat ja koirat eivät ehtineet asioilleen vielä...)

Arjen pieniä valonpilkahduksia

Posti kolahti luukkuun. Painava läjä laskunkokoisia kirjeitä. Vaan ei ollut ainuttakaan laskua! Helsingin Energiastakin tullut kirje sisälsi hyviä uutisia. Laskevat sähkön hintaa. Sellaista on nykypäivänä kiva kuulla. Että ei mene ihan kaikki ylimääräiset rahat isojenherrojen taskuun (vaikka tuskin ne tästä hinnanalennuksesta tyhjenee...)

Ulkona oli ihan sikakylmä. Mitä kivaa siinä nyt on? En tiedä osaanko selittää, mutta jotenkin se kylmä vain tuntuu mukavan "oikealta", jotenkin reippaalta, real life you know! :) Bussipysäkillä oli musliminainen kietoutuneena paksun kaapunsa sisään, hyvä kun nenänpää näkyi. Vähän kyllä kävi kateeksi, olisin voinut kääriytyä sellaiseen huopaan itsekin... :) Hymyilin naiselle ja hän hymyili takaisin. Sanoin hänelle englanniksi, että ihan mahtava tuollainen kaapu tässä kelissä, ihan kateeksi käy. Hän räväytti leveän hymyn takaisin ja mumisi jotakin hieman hämillään. Tällaisista kohtaamisista minulle tulee niin iloinen olo! <3

Tosihyvä juttu: sain tehtyä apurahahakemuksen kerrankin ajoissa! Deadlineen on vielä yli viikko aikaa! Tosin en muistanut postittaa sitä, joten viimetinkapanikointioptio on vielä olemassa ;)

Naapurin kotiäitikaverin luona on aivan huippua käydä! Aurelialla on leikkikaveri ja me mammat ehditään kaiken älämölön yli puhua politiikkaa ja henkeviä ja parantaa maailmaa :) Jännä muuten miten näiden pressavaalien aikana olen yhtäkkiä innostunut politiikasta. Aiemmin se ei kiinnostanut pätkääkään, en edes tiennyt mikä mies Haavisto oli kun äänestin häntä ekalla kierroksella (äänestin vain vihreitä, kuten yleensäkin). Nyt kun olen tutustunut asiaan tarkemmin, niin kyllä kunnioitan tätä herraa äärimmäisen syvästi! Aivan todella hienoa, että hänen kaltaisiaan on olemassa! Minäkin haluaisin voida parantaa maailmaa ihan oikeasti!

Niin ja valonpilkahdushan tuli myös ihan sieltä konkreettisestakin valonlähteestä - auringosta! Se on aina hyvästä! :)

Vastaan tuli myös pohtimisen arvoinen tutkimus:

Näitä asioita ihmiset eniten toivovat kuolinvuoteellaan:

1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin että olisin ollut rehellinen itselleni, eikä sitä elämää, jota muut minulta odottivat.

Ware (=saattohoitaja, joka teki kyseisen tutkimuksen): "Tämä oli ylivoimaisesti yleisin katumuksen aihe. Kun ihmiset huomaavat, että heidän elämänsä on melkein ohi, he katsovat taaksepäin ja näkevät, miten moni haave on jäänyt toteuttamatta".

2. Toivon, että en olisi tehnyt niin kovasti töitä.

Ware: "Tämän kuulin jokaiselta miespotilaalta, jota hoidin. He puhuivat lastensa kasvamisesta ja elämänkumppaneidensa seurasta."

3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta ilmaista tunteitani.

Ware: "Monet olivat tukahduttaneet tunteitaan. He olivat tottuneet elämään keskinkertaisesti, eikä heistä koskaan tullut sellaista, jollaiseksi heidän olisi ollut mahdollista tulla."

4. Toivon, että olisin pitänyt yhteyttä ystäviini.

Ware: "Jokainen kuolemaisillaan oleva ihminen kaipaa ystäviään."

5. Toivon, että olisin sallinut itseni olla onnellisempi.

Ware: "Tämä oli yllättävän yleistä. Monet ymmärsivät vasta kuolinvuoteella, että onnellisuus on valinta. He olivat jumittuneet vanhoihin rutiineihin ja tapoihin."

Mutta meillä on mahdollisuus ymmärtää nämä asiat jo nyt! Onnellisuus on valinta, joten voit olla onnellinen juuri nyt! Aivan takuulla löytyy ilon ja onnen aiheita tässäkin hetkessä! Iloitse vaikkapa toimivasta netistä tai siitä, että meillä on sähköt :) Tai vaikkapa siitä, että on olemassa asia, jota kutsumme rakkaudeksi! <3

Tykkään sinusta, vaikka olet erilainen <3

Maailma muuttuu!

*Poistin eilisen kirjoitukseni, sillä aihe tuntui liian rankalta vielä toistaiseksi. Lupaan palata aiheeseen kun minulla on siitä enemmän positiivista kerrottavaa! :)

Mä vaan "tiedän" :)

Tänään ollut hassu ja kiinnostava pohjavire heti aamusta. Sellainen tavallaan kutkuttava rauha, mikä koko päivän näkyi sellaisena, että "tiesin" ehtiväni. Esim aamupalalla huomasin kellon olevan liikaa ja yleensä silloin ei ehdi bussiin. Nyt vain tiesin, että ehdin. Aluksi taistelin fiilistä vastaan. Järki sanoi, että ei kannata lähteä yrittämäänkään, ottaa ihan iisisti vaan ja menee seuraavalla. Mutta tämä pieni ääni vain rauhoitteli ja intti, että ehdin ihan helposti. Joten rauhallisesti vain laitoin asiat kuntoon, katsoin vielä kelloa ennen lähtöä ja se oli liian paljon ja juoksin bussipysäkille. Pieni ääni sisälläni yritti sanoa, että ei tarvitse juosta, koska kuitenkin ehdit. Mutta järkeni sanoi, että ei voi mitenkään ehtiä ellei juokse ihan täysillä. Saavuin hengästyneenä bussipysäkille. Taas "tiesin", että olin ajoissa, mutta kysyin silti toiselta odottajalta oliko bussi mennyt jo. "En ole huomannut ainakaan", hän vastasi. Odotin, eikä bussia näkynyt. Kuitenkin "tiesin", että se tulisi. Samoin myös "tiesin", että mahtuisin kyytiin lastenvaunujen kanssa. Ja sieltä se bussi lopulta tulikin, 5min myöhässä. Ei olisi tarvinnut juosta :)

Olemme menossa valoa kohti!

Sama hassu fiilis kävi jokaisen päivän bussireissun kohdalla. Samoin menin puntille, vaikka järkeni sanoi, etten kuitenkaan ehtisi ennen erästä sovittua tapaamista. Kuitenkin menin, edelleen ihmeellinen rauha sisälläni. Puntti oli valmis 15min ennen tapaamisajankohtaa. Ryntäsin pukkariin, suihkuun ja vaatteita vaihtamaan. Mutta luotin jo sisäiseen ääneen, koska se oli tässä vaiheessa jo niin vahva. Ja kuinka ollakaan, vaikka rauhassa tein palkkarin ja jouduin kiertämään rakennustyömaan, niin olin tapaamispaikassa tasan minuutin etuajassa! On se ajan kulku ihmeellistä!!!

Matkalla punttisalilta tapaamiseen ohitin pariskunnan, jonka näkeminen ilahdutti minua erityisesti. Muslimimies ja musliminainen olivat rauhallisella kävelyllä. Kävelivät samaa tahtia vieri vierekkäin ja keskustelivat rauhallisesti toisia kunnioittavaan sävyyn omalla kielellään. Luen parhaillaan Ayaan Hirsi Ali -nimisen somalinaisen elämänkertaa, jossa rajulla mutta rehellisellä kädellä käy ilmi se epätasa-arvo mikä siinä kulttuurissa vallitsee. Kirja on kiinnostava ja silmiä avaava. Kaikkien muukalaisvastaisten pitäisi lukea joku tällainen pakolaisen tarina niin saisi hieman perspektiiviä! Kirjaa lukiessa ei voi kuin lähettää rakastavia ajatuksia kaikille hädänalaisille. Tämän tasa-arvoisen ja toisiaan kunnioittavan muukalaispariskunnan näkeminen sykähdytti valtavasti. Maailmassa on myös hyvyyttä, kunnoitusta ja rakkautta! Ja ennen kaikkea toivoa paremmasta! <3

Harjoittelu tekee mestarin

Vihdoinkin onnistuin superfood-karppi-rawfood-kakun kanssa! Tätä olenkin hionnut jo aikani, joten kai sitä nyt täytyykin pikkuhiljaa olla mestari... ;) Kakku oli siskoni synttäreille, laitan reseptin tuonne lopuksi. Ja olipas muuten kivaa hippaloida ja tavata ihmisiä! :) Tämä hyvis-meininki on näköjään muuttanut sosiaalista käyttäytymistänikin. Mikä on ainoastaan hyvä juttu :) Huomasin juhlissa, että aikaisempaan verrattuna oli paljon helpompaa kuunnella muiden juttuja, olla innostunut, olla empaattinen, olla kannustava, olla lähimmäinen! Ihanaa, että se kummallinen pakko olla äänessä ja pakko jyrätä mielipiteillään alkaa hälvetä. Pikkuhiljaa... Mutta hiljaa paras tulee :) Nimim. Jonakin päivänä olen mestari!

Kuunteleminen on vähän kuin lukisi naistenlehdestä jotakin kiinnostavaa elämäntarinaa. Paitsi, että on mahdollisuus kysellä ja tarkentaa. Ja myös rohkaista ja kiittää! Miten en ole ennen tajunnut tätä!??

Superraakasuklaakakku-sanahirviö :P

Tästä tuli mieleen toinenkin sosiaalinen tapahtuma... Kuntosalilla yleensä treenaan niin keskittyneesti, etten oikeastaam juuri kiinnitä muihin huomiota. Tällä kertaa kuitenkin yksi vähän-enemmän-kuin-hieman pyylevä nainen kiinnitti huomioni. Ihmettelin, että miksi ihmeessä läski raahautuu salille tekemään jotain tyhjänpäiväistä vemputusta kun voisi saada tuloksia aikaan, jos tekisi jotakin järkevää. No, äkkiä se unohtui kun aloin treenaamaan omiani tosipaljonjärkevämpiä juttuja... Mutta istuessani yksin saunanlauteilla tämä nainen tuli seuraksi. Päätin haastaa itseni! Päätin, että haluan keskustella tämän naisen kanssa jakaen iloa ja hyvää mieltä. Olisin halunnut puhua järkevästä treenaamisesta ja olisin halunnut tietää, miltä tuntuu olla noin läski. Mutta ymmärsin, että näillä puheenaiheilla ei pystyisi jakamaan iloa ja hyvää mieltä. Siispä aloitin neutraalista perusaiheesta - säästä. Nainen oli hyväntuulinen ja lähti iloisena mukaan keskusteluun ja meillä oli todella antoisa keskustelu! Puhuimme mm. musiikista, musisoinnista, tanssista ja yleensäkin taiteesta! En enää edes muistanut, että keskustelukumppani oli "joku läski" vaan hän olikin upea, sydämellinen nainen! Kylläpäs sain taas läksyn! :D

Ja hassu juttu havahdutti bussipysäkillä :) Kiireinen mies tuuppasi minua sännätessään bussiinsa. Ei mitenkään kovasti, mutta kuitenkin sen verran, että viestitti ärtymystä siitä, että olin hänen mielestään tiellä. Ennen vanhaan olisin kihissyt kiukusta, mutta nyt - mitä ihmettä! Nyt vain jatkoin rauhallista olemistani ja ainoa ajatus, mikä episodista nousi mieleen oli ihan vilpitön ja valoisa ajatus, että "hyvä jos sille tuli siitä parempi olo".

Pitää riemuita pienistä edistysaskeleista, eikö!? :) Ja tietysti pikkusen morkkista jos on käyttäytynyt tyhmästi, mutta vain sen verran, että muistaa onnistumisensa vahvemmin. Näin fokus pysyy oleellisessa ja suunta hyvänä :)

Superraakasuklaakakku

Pohja:

200g voita

2dl pähkinöitä, esim hassel, cashew, saksan, manteli...

Laita voi vesihauteeseen sulamaan. Laita tyhjä blenderi pyörimään ja pudottele päphkinät kannen annostusreiästä sisään (varo, ne pomppii kuin popcornit!) ja saat näin pähkinäjauhoa+rouhetta. Sekoita voi ja pähkinämönjä kipossa. Lisää tilkkanen vettä ja jauhoja (esim kookos-) jotta saat taikinasta paksun oloisen. Painele sitten kakkuvuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

Täyte:

7 kananmunaa

½-1dl sukrinia (tai muuta sokeria)

2dl kookosöljyä

n 200g raakakaakaomassaa

1 rkl macaa

½dl kookosjauhoa

steviaa ja vaniljaa maun mukaan

Laita kaakaomassa ja kookosöljy vesihauteeseen sulamaan. Riko 7 kananmunaa kulhoon ja lisää joukkoon sukrin (tmv), tämä rakenteen kannalta, että syntyy sitko, mikä esim stevialla ei onnistu. Anna koneen vispata kananmunat kunnolliseksi ja tiukaksi vaahdoksi (en suosittele vispaamaan käsin!). Lisää kaakao-kookos-sulaan loput ainekset ja sekoita. Tarkista, että massa on riittävän haaleaa tai laita tarvittaessa jääkaappiin jäähtymään. Kaada haalealämpöinen kaakaomassa kananmunavaahtoon samalla vatkaten/sekoittaen. Kippaa sitten koko komeus kakkuvuokaan pohjan päälle. Koristele esim. mulperin marjoilla ja viinirypäleillä ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi, mieluiten n 3-5h.