Parasta mahdollista elämää

Viisauden tie vai kärsimyksen tie? Kuten tiedämme, tämä on meidän oma valinta. Leikitään, että sinulle tulee reikä hampaaseen ja tunnet hammassärkyä. Viisauden tien valitessasi menet heti lääkäriin, joka korjaa tilanteen nopeasti ja helposti, koska reikä oli niin pieni. Kärsimyksen tiellä et halua mennä hammaslääkäriin koska se on niin inhottavaa, vaan nappaat särkylääkettä aina tarpeen vaatiessa ja yrität jatkat elämää kuten ennenkin. Reikä pahenee ja tarvitset kovempia lääkkeitä. Lopulta jonakin päivänä tilanne on mennyt niin pahaksi, että sinun on aivan pakko mennä hammaslääkäriin. Nyt vaaditaankin paljon isompia ja rankempia toimenpiteitä hampaiden pelastamiseksi ja kärsimyksen määrä on paljon suurempi kuin viisauden tiellä.

Path of Wisdom (by Google kuvahaku)

Tänään tapasin erään ystäväni, joka on oppinut valtavan hienoja asioita elämästä - mutta vaikeimman kautta (tai uskaltaisiko sanoa: ansiosta?). Elämän tärkeitä asioita voi kuitenkin oppia myös viisauden tien kautta, mikä on ehdottomasti kaikin puolin paljon mukavempaa ja kiitollisempaa. Onkin erittäin ilahduttavaa ja rohkaisevaa, että tämä ystäväni on nyttemmin löytänyt oman viisauden tiensä ja on päässyt mahtavaan elämänvirtaan kiinni. Mutta miten soveltaa viisauden tietä omassa elämässään? Miten sen voisi löytää helmpomman kautta?

En osaa selkeästi vastata tähän, vaikka sisimmässäni tiedän, että tiedän. Ehkäpä onkin tarkoituksenmukaista jokaisen itse etsiä ja löytää oma viisauden tiensä? Mutta suuntaviivat tiedän kyllä. Se on pyrkimys valita paras mahdollinen asenne kaikissa tilanteissa. Pyrkiminen on aktiivista ja jatkuvaa. Ja paras mahdollinen on ilmaisu, joka paljastaa elämän äärettömän hyvyyden. Mieti vaikka jotakin mieleen tulevaa asiaa, ihan mitä vain. Sitten mieti millainen se olisi parhana mahdollisena? Vaikkapa esimerkiksi... huone. Eli paras mahdollinen huone!! Kuvittele paras mahdollinen huone minkä ikinä vain keksit. Olisiko sen mahdollista olla vielä parempi? Ja vielä parempi! Huomaat varmaan mitä ajan takaa, mihin sfääreihin ajatus johtaakaan! :) 

Isonnetaan ja laajennetaan vielä entisestään kun nyt vauhtiin päästiin :) Kokeilehan tätä:  

Paras mahdollinen elämä! 

WOHOOOOOO!!!! :))) Se se juuri on, viisauden tie!

Hassu olo

Totoro ja kissabussi <3

Nauroin ääneen kun bussi lipui pysäkille. Tietysti juuri näin! :) Bussi tuli juuri samalla hetkellä kun itse saavuin pysäkille. Lisäksi se oli se kaikkein nopein bussivuoro, joka kulkee vain muutaman kerran päivässä. Minulla ei ollut mitään aavistusta kellonajasta tai aikatauluista. Olin istunut kahvilassa Aurelian nukkuessa vaunuissa (Aurelialla oli kuumetta, mutta ei suostunut nukkumaan kotona vaan halusi ehdottomasti vaunupäikkäreille, joten menin kauppakeskukseen lämpimään). Meinasin jo aikaisemmin nousta lähtemään, vaan sitten sisäinen aavistus käski jatkaa lukemista vielä hetki. Kohta se hassu olo ilmoitti, että nyt sopii lähteä. Lähdin siis rauhallisesti matelemaan. Ihmettelin jo matkan varrella, miten liikennevalot kokoajan vaihtuivat vihreiksi juuri kun olin lähestymässä. Kävelin ihan rauhallisesti ja tosiaan, bussi tuli ihan HETI. Nauroin ääneen, koska vasta silloin tajusin, miksi minun piti lähteä kahvilasta ja miksi valot vaihtuivat. Meidän ei tarvinnut odottaa pakkasessa yhtään!

Tuo hassu olo on ihan mahtava :) Se on sellainen, että on ihan rauhallinen ja kaikki virtaa ja sujuu aivan nappiin. En tiedä, millä tavalla sellaiseen pääsee, ne vain yhtäkkiä tulevat. Mutta ehdottomasti tilaan elämääni tätä lisää! :)

Oikeastaan olen hyvin iloinen siitä, että Aurelia aina haluaa nukkua päikkärinsä vaunussa. Joskus harmittelin, etten ehdi tekemään mitään kotitöitä tai itse mennä päikkäreille, kun pitää aina työnnellä kärryjä. Mutta oikeastihan se on mahtava juttu, varsinkin nyt kun Aurelia on ollut kipeänä, eikä olla päästy lähtemään minnekään, niin olen sentään päässyt ovesta ulos päiväunien ajaksi!

Tällaisissa tilanteissa nousee myös kiitollisuus siitä, että voin vieläkin imettää, vaikka Aurelia on jo 2 vuotta. Pieni tyttö oli oikeastaan vain yhden päivän (eilen) kovassa kuumeessa. Tissimaito ja erilaiset luontaistropit olivat ihanan tehokkaita.

Pakuritee maistuu aikuisellekin :P

Troppiniksi on tämä: Tulsia, pakurikääpäteetä, raakahunajaa, camucamu-MSM sekä 125µg D-vitamiinia. Tulsijauhe ja camucamu-MSM menivät alas kun sekoitin ne mangososeeseen. D-vitamiinikapselinkin avasin ja sotkin joukkoon. Pakuriteestä Aurelia tykkää muutenkin ja siihen oli helppo sekoittaa raakahunaja. Raakahunaja on siis kuumentamatonta hunajaa, jossa on kaikki hyvät entsyymit ja muut jutut tallella. Sitä käytetään vain jäähtyneeseen teehen.

Taloyhtiössämme on kellarissa mahtava pikkuruinen askarteluhuone. Asukkaat ovat roudanneet sinne tilaa vievät ja käyttämättä jääneet TV-shop-kuntoiluvälineensä. Ne kun kasaa nurkkaan niin siellä on oikein mukavaa ja näillä keleillä sopivan vilpoisaa treenata Zwow-treenejä. Jos haluat takalistosi tuleen, niin tee perässä:

Ilahduttavaa on myös se, että blogiin on tullut muutama uusi lukija, tervetuloa! Ihanaa, että hyvät asiat ja positiivisuus kiinnostaa, se lisää elämänlaatua niin paljon! <3 Sitten kun enemmistö ihmisistä on positiivisia, niin tämä maapallo on aivan todellinen superpaikka elää!!! :D

Tein Tapiolle hoitohuone-esitteen, josta tuli aika hieno. Siispä sen voi laittaa tännekin, eihän sitä tiedä, vaikka joku teistä innostuisi tulemaan hoitoon :)

Mä vaan "tiedän" :)

Tänään ollut hassu ja kiinnostava pohjavire heti aamusta. Sellainen tavallaan kutkuttava rauha, mikä koko päivän näkyi sellaisena, että "tiesin" ehtiväni. Esim aamupalalla huomasin kellon olevan liikaa ja yleensä silloin ei ehdi bussiin. Nyt vain tiesin, että ehdin. Aluksi taistelin fiilistä vastaan. Järki sanoi, että ei kannata lähteä yrittämäänkään, ottaa ihan iisisti vaan ja menee seuraavalla. Mutta tämä pieni ääni vain rauhoitteli ja intti, että ehdin ihan helposti. Joten rauhallisesti vain laitoin asiat kuntoon, katsoin vielä kelloa ennen lähtöä ja se oli liian paljon ja juoksin bussipysäkille. Pieni ääni sisälläni yritti sanoa, että ei tarvitse juosta, koska kuitenkin ehdit. Mutta järkeni sanoi, että ei voi mitenkään ehtiä ellei juokse ihan täysillä. Saavuin hengästyneenä bussipysäkille. Taas "tiesin", että olin ajoissa, mutta kysyin silti toiselta odottajalta oliko bussi mennyt jo. "En ole huomannut ainakaan", hän vastasi. Odotin, eikä bussia näkynyt. Kuitenkin "tiesin", että se tulisi. Samoin myös "tiesin", että mahtuisin kyytiin lastenvaunujen kanssa. Ja sieltä se bussi lopulta tulikin, 5min myöhässä. Ei olisi tarvinnut juosta :)

Olemme menossa valoa kohti!

Sama hassu fiilis kävi jokaisen päivän bussireissun kohdalla. Samoin menin puntille, vaikka järkeni sanoi, etten kuitenkaan ehtisi ennen erästä sovittua tapaamista. Kuitenkin menin, edelleen ihmeellinen rauha sisälläni. Puntti oli valmis 15min ennen tapaamisajankohtaa. Ryntäsin pukkariin, suihkuun ja vaatteita vaihtamaan. Mutta luotin jo sisäiseen ääneen, koska se oli tässä vaiheessa jo niin vahva. Ja kuinka ollakaan, vaikka rauhassa tein palkkarin ja jouduin kiertämään rakennustyömaan, niin olin tapaamispaikassa tasan minuutin etuajassa! On se ajan kulku ihmeellistä!!!

Matkalla punttisalilta tapaamiseen ohitin pariskunnan, jonka näkeminen ilahdutti minua erityisesti. Muslimimies ja musliminainen olivat rauhallisella kävelyllä. Kävelivät samaa tahtia vieri vierekkäin ja keskustelivat rauhallisesti toisia kunnioittavaan sävyyn omalla kielellään. Luen parhaillaan Ayaan Hirsi Ali -nimisen somalinaisen elämänkertaa, jossa rajulla mutta rehellisellä kädellä käy ilmi se epätasa-arvo mikä siinä kulttuurissa vallitsee. Kirja on kiinnostava ja silmiä avaava. Kaikkien muukalaisvastaisten pitäisi lukea joku tällainen pakolaisen tarina niin saisi hieman perspektiiviä! Kirjaa lukiessa ei voi kuin lähettää rakastavia ajatuksia kaikille hädänalaisille. Tämän tasa-arvoisen ja toisiaan kunnioittavan muukalaispariskunnan näkeminen sykähdytti valtavasti. Maailmassa on myös hyvyyttä, kunnoitusta ja rakkautta! Ja ennen kaikkea toivoa paremmasta! <3