Tänään ollut hassu ja kiinnostava pohjavire heti aamusta. Sellainen tavallaan kutkuttava rauha, mikä koko päivän näkyi sellaisena, että "tiesin" ehtiväni. Esim aamupalalla huomasin kellon olevan liikaa ja yleensä silloin ei ehdi bussiin. Nyt vain tiesin, että ehdin. Aluksi taistelin fiilistä vastaan. Järki sanoi, että ei kannata lähteä yrittämäänkään, ottaa ihan iisisti vaan ja menee seuraavalla. Mutta tämä pieni ääni vain rauhoitteli ja intti, että ehdin ihan helposti. Joten rauhallisesti vain laitoin asiat kuntoon, katsoin vielä kelloa ennen lähtöä ja se oli liian paljon ja juoksin bussipysäkille. Pieni ääni sisälläni yritti sanoa, että ei tarvitse juosta, koska kuitenkin ehdit. Mutta järkeni sanoi, että ei voi mitenkään ehtiä ellei juokse ihan täysillä. Saavuin hengästyneenä bussipysäkille. Taas "tiesin", että olin ajoissa, mutta kysyin silti toiselta odottajalta oliko bussi mennyt jo. "En ole huomannut ainakaan", hän vastasi. Odotin, eikä bussia näkynyt. Kuitenkin "tiesin", että se tulisi. Samoin myös "tiesin", että mahtuisin kyytiin lastenvaunujen kanssa. Ja sieltä se bussi lopulta tulikin, 5min myöhässä. Ei olisi tarvinnut juosta :)
 |
| Olemme menossa valoa kohti! |
Sama hassu fiilis kävi jokaisen päivän bussireissun kohdalla. Samoin menin puntille, vaikka järkeni sanoi, etten kuitenkaan ehtisi ennen erästä sovittua tapaamista. Kuitenkin menin, edelleen ihmeellinen rauha sisälläni. Puntti oli valmis 15min ennen tapaamisajankohtaa. Ryntäsin pukkariin, suihkuun ja vaatteita vaihtamaan. Mutta luotin jo sisäiseen ääneen, koska se oli tässä vaiheessa jo niin vahva. Ja kuinka ollakaan, vaikka rauhassa tein palkkarin ja jouduin kiertämään rakennustyömaan, niin olin tapaamispaikassa tasan minuutin etuajassa! On se ajan kulku ihmeellistä!!!
Matkalla punttisalilta tapaamiseen ohitin pariskunnan, jonka näkeminen ilahdutti minua erityisesti. Muslimimies ja musliminainen olivat rauhallisella kävelyllä. Kävelivät samaa tahtia vieri vierekkäin ja keskustelivat rauhallisesti toisia kunnioittavaan sävyyn omalla kielellään. Luen parhaillaan Ayaan Hirsi Ali -nimisen somalinaisen elämänkertaa, jossa rajulla mutta rehellisellä kädellä käy ilmi se epätasa-arvo mikä siinä kulttuurissa vallitsee. Kirja on kiinnostava ja silmiä avaava. Kaikkien muukalaisvastaisten pitäisi lukea joku tällainen pakolaisen tarina niin saisi hieman perspektiiviä! Kirjaa lukiessa ei voi kuin lähettää rakastavia ajatuksia kaikille hädänalaisille. Tämän tasa-arvoisen ja toisiaan kunnioittavan muukalaispariskunnan näkeminen sykähdytti valtavasti. Maailmassa on myös hyvyyttä, kunnoitusta ja rakkautta! Ja ennen kaikkea toivoa paremmasta! <3
"Kaikkien persujen (ja persujen kannattajien) sekä muiden muukalaisvastaisten..."
VastaaPoistaNyt on kyllä pakko ihmetellä, että mistä ihmeestä (Hesarista?) sellainen käsitys tulee, että Persujen kannattajat olisivat muukalaisvastaisia? Olen itse Persujen kannattaja, samoin kuin hyvin moni kaverini, eikä kukaan mainituista ole muukalaisvastainen. Luullakseni kaikki kyllä vastustamme sitä ideologiaa, jossa tummaihoiset maahanmuuttajat alennetaan vastuuttomiksi lapsiksi, jolle kaikki pitää antaa suoraan käteen ilman vaivannäköä, ikään kuin heillä ei olisi mitään kykyä ottaa itsestään vastuuta. Eikä kyllä parin vuoden jälkeen varmasti olekaan.
Terveisin Ahdasmielinen valkoihoinen heteromies
Ps. Lähes poikkeuksetta blogisi on muuten oikein ilahduttavaa luettavaa, moinen ahdasmielinen ennakkoluuloisuus vain sai veren kuohahtamaan.
Olet oikeassa. Se oli puoliksi leikillään kirjoitettu, ainakin yritetty, vaikkakin näen nyt, että se ei ollut parhaalla mahdollisella tavalla ilmaistu. Kiitos, että puutuit! Ahdasmielinen ennakkoluuloisuuteni johtuu enimmältä osin mediassa paljon otsikoita saaneen kansanedustajaherran lausunnoista. Joten korjaan tekstini välittömästi, kiitos! :)
VastaaPoista