Hyvien asioiden näkemisestä on nyt ollut hyötyä. Olen viime aikoina reagoinut kovin herkästi ja eläytynyt hyvin vahvasti vastaani tulleisiin liian rankkoihin asioihin. Välillä alan itkemään ja tuntemaan pahoinvointia ja raivoa siitä, etten pysty auttamaan tilanteita. On todellakin ollut haastavaa suunnata ajatuksia hyviin asioihin kun maailman käsittämätön julmuus iskee silmille. Olen miettimällä miettinyt, mitä hyvää tällaisessa maailmassa on. Olen itkenyt ja rukoillut korkeampaa viisautta. Ja tämän olen löytänyt:
Parasta ja arvokkainta tässä maailmassa on RAKKAUS. Maailmaa voi parantaa niin, että jokainen aloittaa omasta sydämestään. Vahvistamaan rakkautta ihmisiä ja maailmaa kohtaan.
Tämä sisäinen tunne on kuin vihreä valo jonka muut ihmiset voivat aistia (ainakin) alitajuisesti. Se vaikuttaa yleisellä asenne- ja ilmapiiritasolla erittäin paljon! Se näkyy ehkä hymynä tai ystävällisenä sanana ja siten se voi levitä ja vahvistaa muidenkin sisäistä valoa. Ja mitä kaikkea hienoa tämä voi saada aikaiseksi myös kollektiivisella asennetasolla! Voi kun olisi upeaa, jos kaikilla maailman ihmisillä olisi tämä valtava rakkaus toisiaan ja maailmaa kohtaan!
Ainakin meillä jokaisella on olemassa mahdollisuus tähän! Ethän jätä valoasi vakan alle! <3
Kiva postaus!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, rakkaudella maailmaa muutetaan, ei vihalla.
Ja universaalia rakkautta voi osoittaa kenelle tahansa. Itse olen usein lähetellyt rakkautta vastapuolelle jossain hankalassakin tilanteessa, ja usein se toimii, tilanne ratkeaa.
Mielestäni kaiken pohjana on se, että myös rakastaa itseään.