Sano se!

"If you can´t say something nice, don´t say nothing at all"  -Thumper
"Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin älä sano mitään" -Rumpali

Jep, tämä on hyvä muistaa. Paitsi, että kolikon kääntöpuoli on melkein jopa vielä tärkeämpi: "If you have something nice to say, please say it!", eli "Jos sinulla on jotain hyvää sanottavaa, niin SANO SE!" :)

On ihanaa olla sellaisessa moodissa, että näkee kivoja, upeita, hienoja ja mahtavia juttuja ympärillään ja kaikkialla! Mutta miksi pitää ihanuudet omana tietonaan, sillä hyvä mieli tarttuu ja sitä on ihana tartuttaa ympäriinsä! Siksipä voisikin sanoa ääneen hyviä juttuja, mitä tulee mieleen. Välillä tuntuu, että olen liian kiinni sellaisessa supisuomalaisessa asenteessa, että "älä vaan sano kenellekään mitään, ettet häiritse toisia". Äh mitä roskaa! Tänään sanoin hyvää ihan ventovieraille ja se oli hauskaa! :)

Kahvilan tytöllä oli uusi kampaus, joka sopi hänelle tosi hyvin. Sanoin sen hänelle ääneen ja hän ilahtui siitä kovasti. Sitten tuli vielä muitakin hyviä asioita mieleen ja sanoin nekin ääneen. Kerroin, että tykkään käydä heidän kahvilassa, kun heillä on niin hyvä ilmapiiri työntekijöiden kesken. Tyttö oli yhtä hymyä ja myönsi, "joo, meillä on kyllä ihana porukka" :) Iloa suorastaan pursui yli äyräiden ja varmasti tarttui muihin jonottajiin :)

Nousin bussiin, jonka luulin menevän rautatientorille. Kuskina oli nuori ulkomaalainen mies, olemukseltaan vähän sellainen "räpsysilmä limaluigi" ;) Olisi voinut olettaa, että hän laittaisi soimaan jotain latinopoppia tai edes radionovaa, mutta ehei! Hän soittikin jotakin tosi makeen kuuloista barokkimusiikkia! Kuuntelin aivan ihmeissäni ja innoissani. Päätin, että kun saavumme perille, niin menenkin etuovesta ulos ja kiitän häntä hienosta ja rohkeasta musiikkivalinnasta. Mutta pahus, yhtäkkiä bussi kääntyi ihan eri suuntaan ja tajusin olevani väärässä bussissa. Tuli kiire painaa nappia ja kerätä tavarat kokoon. En enää kehdannut enkä ehtinytkään mennä etuovelle ja kiitellä. Mutta sen verran kehtasin, että huikkasin hänelle keskiovelta "Kiitos!". Onneksi kehtasin, muuten olisi jäänyt harmittamaan. Aika harvoin bussikuskeja muutenkaan kiitetään. Voisin omalta osaltani muuttaa tätä tapaa, koska se ihan varmasti ilahduttaa kuskia!

Tämänpäiväisestä kokemuksesta innostuneena päätin, että huomenna otan projektiksi huomata kaikkia hyviä ja ilahduttavia juttuja ja sanoa ne ääneen! Ihan sama, vaikka ihmiset pitäisivät minua kahjona. Uskon silti, että hyvän ja ilahduttavan jakaminen on hyvää ja ilahduttavaa myös muiden mielestä! :)