Reissuterveisiä

Keskisuomalainen 17.4.

Terveisiä Jyväskylästä! Tämä on mukava kaupunki, välillä räntää tulee vaakatasossa ja taas pian aurinko paistaa. Ja kun ei osaa päättää kumpaa, niin sitten lunta ja aurinkoa yhtä aikaa. Ihmiset ovat rauhallisia ja mukavia. Minulla oli täällä kaksi asiaa toimitettavana ja molemmat menivät todella hyvin :) Haastattelu yliopistoon ja rentoutuskonsertti. Olin suorastaan häkeltynyt saamastani palautevyörystä konsertin jälkeen. Ihmiset siis todellakin tykkäsivät. Näin kun tekee juttuaan artisti maksaa-periaatteella, niin palaute on kyllä äärimmäisen tärkeä jaksamisen kannalta. Nyt tuntuu, että todellakin kannatti tulla!

 

Haluan kertoa hauskan jutun :) Konsertti- & haastattelupäivänä lähdin työntelemään Aureliaa päiväunikävelylle. Oli harmaata ja tuulista ja hupun raosta näkyi vain ilmassa kiitäviä valkoisia räntäviivoja. Pääni kävi ylikierroksilla yrittäen samalla valmistautua englanninkieliseen haastatteluun sekä illan konserttiin. Tajusin, että päänsisäinen meteli olisi parasta hiljentää mahdollisimman pian, sillä huomasin, että ajatteluhälinäni häiritsi päänsisäistä alitajuisempaa valmistautumisprosessia. Hämäsin pinta-ajatteluani laskemalla mielessäni takaperin sadasta yhteen. Se on juuri sopivan haasteellista, ettei voi päästää mieltää metelöimään samalla. Toimi. Ykkösen jälkeen pää hiljeni ja prosessi jatkoi pyörimistään jossakin pinta-ajattelun ulottumattomissa. Tajusin, suorastaan kuulin päänsisäisen äänen, että minun tehtäväni tässä tilanteessa on vain pysyä rauhallisena. Kaikki muu on jo hoidossa. Tuntui hienolta ja pysähdyin keskelle räntäisää katua sulkien silmäni. Samassa tuntui kuin olisin seissyt kirkkaassa valopatsaassa imemässä itseeni virtaa. Se oli niin hienoa, että en malttanut lopettaa. Siinä tilassa herkistyin kuulemaan (tai kuvittelemaan) muiden ihmisten ajatuksia. Nauroin ääneen, kun kadun toisella puolella joku ajatteli: "Voi kotiäitiparkaa. Meinaa nukahtaa pystyyn." He he heee :DDD

Toisia pieni lumisade huhtikuun puolessavälissä ei haitannut yhtään.

 

Olemme huseeranneet bassokolleegani sekä tämän tyttären Pinjan - kummityttöni! - luona. Ja Jyväskylässä asuva mummo on auttanut lapsenhoidossa. Kaiken kaikkiaan käytännön järjestelyt ovat toimineet loistavasti! Basson ja lapsen kanssa matkustaessa voisi olla toisinkin... :) Aurelia on ollut aivan innoissaan Pinja-kaverista sekä kolmesta kissasta, jotka hän heti nimesi isi-, äiti- ja beibikissaksi :D

Tämä suunta on huikea! :)

Nyt on ilmassa uusia tuulia! Vahvasti vaikuttaa, että asiat alkaa loksahtamaan kohdilleen. Rintakehässä kutkuttava tunne, että aika on kypsä monenkinlaiselle uudelle toiminnalle. Kuten FB:ssä jo mainitsinkin, sain yllättävästi kutsun haastatteluun Jyväskylän yliopiston musiikkiterapiaopintoihin. En ehtinyt suorittaa vaadittua englannin kielen testiä ajoissa, mutta laitoin paperit kuitenkin menemään. Kannatti!!! Äänenvärähtelyjen vaikutukset ovat niin suurta ihmetystä ja kiinnostusta herättävä asia, että en pääse siitä yli enkä ympäri. Ja hyvä niin! :) Ihan mahtavaa olisi päästä opiskelemaan aihetta ihan "oikeasti"! Vaikka kokoajanhan muutenkin teen omaa tutkimistani, mutta jotenkin kuitenkin tuntuu, että tuolla mestalla olisi minulle paljonkin annettavaa. Ja ehkä myös vice versa?

Aamiainen nautittiin parvekkeella auringonpaisteessa, ah! Valo, luonnon herääminen, uuden synty. Tykkään tästä [thumb]!

Aamu-uninen äiti luuli saanensa oman hiljaisen kahvihetken. Niinpä niin... :)

.

Ja kuinkas siinä kävikään :) No, sain ihaninta kahviseuraa :)

.

Elämässä on kyllä hienot ja aivan superhienot hetkensä! Tuon musiikkiterapia-asian lisäksi usea muukin asia on saanut yhtäkkisesti tuulta alleen. Kevät on kasvun aikaa! Huomenna Matteuspassiota, voiko tämä enää muuttua paremmaksi! :D

Parvekelaseihin kiinnittämäni kristallit loivat leikkisiä prismoja koko parvekkeen täydeltä. Raikastavaa! :)

.

Kevätviboja

.

Koko maailmankaikkeus ja kaikki  olemassaoleva, jonka voimme kuvitella on perimmältään pelkkää värähtelyä. Alkaen elektronitasolta (kvantit, kvarkit, mitä näitä nyt on) aina galaktisiin ja vieläkin suurempiin rytmeihin saakka, sydämen sykkeestä aivoaaltoihin ja sielun synkroniaan. Voisiko joku kertoa minulle jonkun asian, joka ei värähtele? Värähtely toimii kaikilla tasoilla samoin periaattein. Tässä meidän havannointimaailmassa yksi helppotajuinen värähtelyn muoto on ääni. Luen yhtä aivan todella mahtavaa ja inspiroivaa kirjaa sound healingista.

The rhytms of our physiology attest to the fact that human beings are not so different from the ohter "stuff" of the universe, by virtue of the fact that we are systems of vibratory matter.
    - Mitchell L. Gaynor, The Healing Power of Sound

Luonnon rytmi on tällä hetkellä vahvassa uuden kasvun vaiheessa. Mekin laitoimme rairuohoa ja ohraa nousemaan :)

.

Mahtava tunne on se, kun tuntee tekevänsä jotakin oikeaa. Sellaista, mistä tuntuu, että juuri tätä minun kuuluukin tehdä. Olin tänään pitämässä rentoutuskonserttia kun tuo fiilis nousi. Olen onnentyttö, kun saan tehdä tällaista! Se on muuten ihme asia, että konserttien välissä aina alan miettimään, että juu, kyllä se värähtely teoriassa toimii ja vaikuttaa, mutta entä jos kuulijat ei pääsekään jujusta kiinni ja minua pidetään huijarina. En ole itse koskaan päässyt kokeilemaan, miltä tuntuu kuunnella basson matalia ääniä lattialla makoillen, joten en edes tiedä, miltä se tuntuu! Konsertin jälkeinen palaute onkin minulle hyvin tärkeää. Kun ihmiset kertovat, millä kaikilla tavoin ääni, värähtely ja musiikki on koskettanut heitä, suorastaan hämmästelen, miten koskaan olen voinut epäillä tämän toimivuutta.

Aika usein konsertin jälkeen jonkinlainen jännitys hellittää, vapauttaen samalla paljon energiaa. Tänään energia pulppusi luovuutena laittaa parveke kuntoon kesää varten, aamuisen rairuohosession innoittamana. Nyt on kukkaruukut ja systeemit paikoillaan, seuraavaksi pitää keksiä multaa ja siemeniä. Tiesän yhden pikkupuutarhurin, joka enemmän kuin mielellään auttaa minua :)

.

Ps: Muistakaa blogiarvonta! Eli kaikkien 13.4. mennessä lukijoiksi ilmoittautuneiden kesken arvon lipun Helsinki Day Span Voimistavaan Body Holiday -tapahtumaan 22.4. Lukijaksi voi rekisterityä nimimerkillä sivun oikealla laidalla olevasta sinisestä Liity tähän sivustoon -palkista. Voit osallistua arvontaan myös kommentoimalla tätä postausta ja ilmoittamalla nimesi tai nimimerkin. 

Mitä ihminen tarvitsee ja mitä ei?

It really is that simple :)

Jos saat osaksesi positiivista ja negatiivista vastakaikua, kumpi jää päällimäisenä mieleen? Tänään pidin rentoutuskonserttia työporukalle, jossa selkeästi oli keskenäistä kitkaa. Osa oli selvästi "joutunut" konserttiin. Ei mikään paras mahdollinen lähtökohta... Pahoitin mieleni ja äkkiä aloin miettiä, miten kannattaisi toimia? Ensimmäisenä varmistin oman asenteeni ja yritin hilata sitä varmuuden vuoksi vielä paremmaksi. Ymmärsin, että negatiivisuus oli kyseisten henkilöiden oma valinta, eikä sillä itse asiassa ollut mitään tekemistä minun tai toimintani kanssa. Eihän kukaan voi pakottaa ketään nauttimaan elämästä. Periaatteellinen vastustaminen on ikävintä henkilölle itselleen. Hyvä juttu se, etteivät häirinneet muiden oleilua ainakaan kovin huomattavasti ja pystyin itse olemaan aika iloisella mielellä.

Olen hyvin herkkä aistimaan ilmapiirejä, varsinkin hyvät vs. huonot vibat. Herkkyys on hyvä asia, kun opin vielä suhtautumaan asioihin hieman rennommin. Ehkä jonain päivänä olen niin rutinoitunut hyvien vibojen levittäjä, että pystyn tuomaan valoa myös tulehtuneisiin ilmapiireihin. Olisi ihanaa pystyä auttamaan negatiivisuuteen juuttuneita ihmisiä löytämään elämäänsä iloa ja valoa! Silloin pidän itseäni todellisena ihmeiden tekijänä :)

Tällainen mukava ajatus tuli vastaan netissä:

There are two ways to spread light: To be a candle and to be a mirror that reflects the light from the candle. Which am I? On a daily basis if I commit to keeping my own inner flame burning bright (through reflection, positive thoughts, a close connection to my spiritual essence and to God) then I am the candle. In addition, I can become a mirror by reflecting the best qualities of others into the world so they can see them and have them seen. Today let me be both a candle and a mirror and spread light in the world.

Iloisen mielen palauttamiseksi päätin, että suuntaan ajatukseni asioihin, jotka tänään ovat menneet hyvin! Ensinnäkin sain konsertista myös kiitosta ja positiivista palautetta. Työstän mielessäni, että ne ovat yhtä arvokkaita! Moni asia on muutenkin mennyt tosi hyvin. Oli tiukka aikataulu hankalan kelin ja muutenkin roudaushaasteiden takia. Mutta silti jäi ylimääräistä aikaa ja ehdittiin jopa kahvilaan istuskelemaan :) Jonain päivänä varmasti oivallan, että hätäily on turhaa. Jos asiat onnistuu, niin tuli hätäiltyä ihan turhaan (kuten enimmäkseen käy) ja jos asiat sattuvatkin sillä kertaa epäonnistumaan, niin hätäilystä ei ole mitään hyötyä.

Ehdittiin hengailla kauppakeskuksen kahvilassakin. Katossa oli paljon äiti- ja vauvailmapalloja.

 .
Sitäpaitsi, tosi hauska, melkein huvittava juttu :D Sain kutsun bloggaajille tarkoitettuun hyvinvointitapahtumaan. He he :) Tällainen pikkublogi ja harrastelijameininki... sitähän tuntee itsensä ihan proooksi ja tärkeäksi, he heee :) Siis kutsujat tietenkin odottavat, että hehkutan heidän juttujaan ja kaikki tuhannet ellei kymmenettuhannet lukijafanini ryntäävät heti viemään rahansa heidän juttuihin... ;D Mutta oikeasti tuntui aika kivalta ja kiinnostavaltakin! Joten jos osallistun, niin on siellä varmasti jotain hyvää (kaikessa on!) jonka voin tännekin jakaa. 

Paranemisen poppaskonstit käyttöön!

Auringonhattuja

Keho on jännä kapistus. Jo viikonloppuna alkoi tuntumaan aavistus, että Aurelian tauti saattaa tarttua. Tein kuitenkin kehoni kanssa sopimuksen, että jos tarvitsee sairastaa, niin Ystävänpäiväkonsertin jälkeen siihen on mahdollisuus. Ja kuinkas ollakaan!? Olin täysissä voimissa kaikki päivät konserttipäivän loppuun asti ja tosiaan seuraavana yönä sitten tuli se kaktus kurkkuun... Ja tässä nyt ollaan. Tosin kaktus on nopeaa vauhtia muuttumassa silkiksi :) Toivottavasti.

Konsertti kyllä onnistui yli odotuksieni! Kuuntelijoita oli salin täynnä ja uusi konserttisali toimi akustisesti tosi hyvin. Ja kaksi bassoa yhdessä on aivan loistava yhdistelmä! Ainakin basistin mielestä :) Jäi tosi hyvä mieli ja bassokaverini kanssa saimme valtavasti hyviä uusia ideoita tulevia rentoutuskonsertteja varten. Uudet ideat, varsinkin niiden yhtäkkinen putkahtelu se on yksi parhaimmista asioista, mitä elämä tarjoaa! :) "Liekeissä" tuntuu olevan vähän jo inflaatiota kärsinyt muotisana, mutta olin totisesti liekeissä - sanan tulisimmassa merkityksessä - kun ajelin kotiin konserttipaikalta! Tällaisissa liekeissä jopa sairastelukin on kivaa :)

Bassokaverista tuli mieleen yksi valokuva, kaivanpas sen tänne :) Olimme kauan sitten erään orkesterin kanssa Espanjassa reissulla. Kuten huomaatte, toinen polveni on siteessä. Bassokaverilla oli nimittän skeittilauta mukana reissussa, niin sillä piti viipottaa Barcelonan turut ja torit läpi... Ihana reissu oli se! <3

Bassokaverin kanssa Espanjassa jotain 10v sitten :)

No niin. Sitten, mitä hyvää on sairastelemisessa? No ainakin saan vihdoinkin testata ihan itselläni kaikkia superrohtoja, miltä ne tuntuu ja miten ne vaikuttaa :) Näillä meinaan nitistää tämän: Pakuritee, tulsi, inkivääri, valkosipuli, auringonhattu-uute, eucalyptusöljy (ulkoisesti), vahva D-vitamiini, paljon C-vitamiinia (CamuCamu, amla ja acerola), suolavedellä kurlaus, silkkihuivi kaulan ympäri ja tietysti lepo ja rento meininki. Ja kun Tapio tulee kotiin, saa hän painella vähän akupisteitä tai laittaa vaikka neulojakin :) Onko teillä lukijoilla vielä jotain muita hyviä ideoita tai ehdotuksia? Nyt olis hyvä sauma testata kaikki vanhan kansan poppaskonstit! :)

Niin ja tietysti itsensä terveeksi visualisoiminen! :)

Iloisia ylläreitä

Tänään iloitsin siitä, että itselleni tärkeisiin sähköposteihin vastattiin! Se tarkoittaa, että hommat menevät eteenpäin. Ainakin jossain määrin. Suunnittelen nimittäin jälleen opiskelijaksi ryhtymistä :) Olisi ihanaa, jos voisi aina vain opiskella, eikä tarvitsisi käydä töissä lainkaan. Haluan pysyä uteliaana ja oppimishaluisena. Oppia ikä kaikki! Henkinen pääoma on hieno juttu.

Hieno kirja, kahvi ja raakasuklaata <3

Aivan vilpittömästi iloitsin, suorastaan riemuitsin siitä, kun löysin reppuni pohjalta sinne unohtuneen puolikkaan raakasuklaapatukan!!! Sen lisäksi, että siitä oli ihana nauttia, oli myös hauskaa ja rohkaisevaa huomata tällainen pitkän aikavälin muutos omassa elämässä. Oli nimittäin aikoja, jolloin suklaalevyt eivät todellakaan unohtuneet kassin pohjalle vaan saatoin vetäistä 86% 100g-leyvn tuosta vain! Missään vaiheessa en mennyt mihinkään lakkoon tai muuhun askeettisuuteen. Yhtäkkiä vain en enää ostellut niitä. Ja jos vanhasta tottumuksesta ostin, niin ei tehnyt mieli syödä. En osaa itsekään oikein sanoa, mistä se johtuu? Mutta siihen selkeästi liittyi superfoodit ja lisääntynyt terveyspiiperrys. Nykyään kun joskus harvoin ostan raakasuklaata (muuta suklaata ei tee mieli), niin käy juuri kuten tänään. Järjestän itselleni iloisia yllätyksiä :) Ihana asia se!

Täysikuu!

On mielettömän hieno tunne tutustua ihmisiin, joiden seurassa on vahva tunne, että nyt on oikeat ihmiset koolla oikeaan aikaan! Aaltopituudet täsmää. Tänään sain tällaista rohkaisua tähän omalle musisointipolulle. Rentoutuskonsertti-idea paisuu ihanalla tavalla ja ovia aukeaa :) Vaikka muuten olin ollut hieman väsynyt koko päivän, niin tämän tapaamisen jälkeen suorastaan lentelin eteenpäin :)

Maailma oli idyllisen kaunis lumipeitteen alla. Yövalokuvauksessa on tosin kyllä vielä oppimisen varaa...

Oikea henkilö oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeaa asiaa tekemässä :)

"Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään" Jo muinaiset kreikkailaiset sen tiesivät!

Olen aivan ymmyrkäisenä jälleen! Juuri eilen kirjoitin siitä, kuinka pikkuhiljaa olen pitkän hiljaiselon jälkeen saanut aikaiseksi järjestää rentoutuskonserttirintamalla jotakin. Hiljaiselon aikana jotenkin odotin, että asiat lähtisivät itsestään rullaamaan ja sitten imaisisivat minut mukaansa. Vaan harvemminhan siinä niin käy. Mutta hämmentävän usein minulle käy juuri päinvaston, kuten nytkin: Kun itse viimein teen edes jonkun pienen ponnistelun asian eteen, niin yhtäkkiä siitä lähteekin mieletön kosminen ketjureaktio liikkeelle ja yhtäkkiä olenkin keskellä huikeaa pyörrettä! Huih, ihan mahtavaa! En meinaa uskoa näitä asioita todeksi!

Kuva by Heidi Hallila

Ihan parhaimpia tunteita elämässä on tunne siitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kysyntä siihen, mitä kaikkein mieluiten tarjoaisi kohtaa voimakkaasti! Eli siis... tässä vaiheessa en sano enempää, kuin että hienoja yhteistyömahdollisuuksia rentoutuskonserttien osalta satelee ovista ja ikkunoista! Siis ihan parasta!!!!! <3

Itse asiassa uskon, että jokainen meistä on kokoajan juuri oikea henkilö oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mitäpä muutakaan sitä voisi! :) Mutta aina silloin tällöin kun tuon asian tuntee, näkee ja kokee kirkkaana mielessään, niin se on kyllä aivan taivaallisen hienoa!!! Jee jee jee! Ihanaa kun saa tuulettaa! :D

Ai niin! Ja myös hiljattain mainitsemani (ja ihailemani!) fitnesspersoona Zuzana Light - just se ex-BodyRock-keulakuva - julkaisi hienon videon tänään. Eikä ollutkaan mikään treenivideo! Jos yhtään jaksat, niin kuuntele viisiminuuttinen ihana puheenvuoro!

Mörinää

Aaah, rakastan näitä hetkiä kun pitkän hiljaiselon jälkeen asiat alkavat taas pyörimään! :D Puhun siis rentoutuskonserteista. Nyt on jälleen pää suoltanut uusia ideoita ja alkaa näyttämään siltä, että palaset loksahtavat kohdilleen ja pystyn toteuttamaan ne! Tämä on fiiliksistä mitä parhain! :) Konsertista tulee hieno, sellainen kutina on. Konsertin herkkuihin kuuluu mm. bysanttilaisia kirkkolauluja kahdella bassolla soitettuna. Klikkaa tästä makupala, mutta varaudu omituiseen hypnoottiseen oloon.

Nyt kun päästiin hyvään syvään tunnelmaan, niin uskallan ehkä puhua hieman syvemmistä asioista. Positiivista elämänasennetta harrastaessa nimittäin ei voi välttää kohtaamasta innostavia elämänkysymyksiä aiheista johdatus, sallimus, korkeampi äly, universaali rakkaus jne. Tarkoitan, kyllä kai ateistikin voi harrastaa positiivista asennoitumista, mutta jotenkin tuntuu, että jos tosissaan uskoo hyvään, niin voi olla haastavaa kieltää minkään "korkeimman hyvän" olemassaolon. Sen sijaan johdatukseen, sallimukseen ja korkeimpaan rakkauteen uskominen tukee positiivista asennoitumista ja on muutenkin aika kivaa. Ja jännittävää! Huomaan kokoajan enemmän ja enemmän pieniä "sattumia", ja tulee aika kupliva olo kun laittaa ne Jumalan (no niin, uskalsin mainita nimeltä!) piikkiin. Se on hauskaa! :) Ikinä ei voi etukäteen tietää mitä ihmettä ja yllätystä seuraavaksi tapahtuu :)

.

Huomaan olevani yhtäkkiä innostunut myös presidentinvaaleista. Aiemmin en seurannut kampanjointia mitenkään enkä oikeasti edes kunnolla tiennyt ketä siellä valittavana edes on. Vielä äänestyspäivänä olin hieman epävarma ketä äänestäisin. Nyt vallitsevassa huumassa tajusin, kuinka hienoa hetkeä elämme! Meillä on yhtäkkiä ihan oikesti mahdollisuus saada uusia hyvinkin raikkaita tuulia tähän maahan. Kutkuttava ajatus eikö!? En aio tässä politikoida tämän enempää kuin, että kiva uusi käänne tässä muuten niin harmaassa ja ei-kiinnostavassa poliittiikkapelissä. Meitsikin ihan innostui (vaaleista), ja se on harvinaista! :)

Tein myös konserttimainoksen. Tervetuloa kuuntelemaan lisää mörinää!

 

Naiset! (vaikka miehetkin ovat ihania)

Vaikken ehkä haluaiskaan myöntää, niin kyllä se vain on eri juttu kun on pelkkiä naisia koolla! Tänään siis pidin rentoutuskonsertin LadyLine Lauttasaaressa ja se oli vain naisille. Vaikka arvostan miehiä kovasti, on naisten luoma ilmapiiri ihan eri luokkaa. Miehet ovat usein skeptikkoja uusien juttujen suhteen ja tuntuu, että miehille pitää kovasti "näyttää" ja "todistella" osaamisensa, älykkyytensä ja taitonsa. Etenkin naisbasistina. Naiset taas usien suhtautuvat innokkaasti ja kiinnostuneesti uusiin juttuihin. Tuskin tämän päivän kuulijat edes tulivat ajatelleeksi käsitettä "naisbasisti" tai "toimiikohan tää juttu oikeesti?". Nämä naiset todellakin vaikuttivat siltä, että olivat tulleet konserttiin nimenomaan itse nautiskelemaan! :)
.

Mutta oli eilenkin upeaa soittaa rentoutujille, kun joukossa oli myös paljon miehiä! Erityisen hienon konsertista teki se, että mukana oli harppu (Päivi Severeide)! Voi että se harppu on kyllä aivan käsittämättömän hieno soitin!!! Kuuntele ja ihastu:

Tänään sai extremeurheilu hetkeksi riittää. Ihanaa, että meillä on siskon auto lainassa! <3

Aurelia imettää pikku-Nalle Puhia.

Matkakortin voi muuten pestä 60-asteisessa pyykissä. Ihan vain, jos ihmettelit. Pesun jälkeen se voi tosin näyttää tältä:

Joulukalenterin luukussa olen tällä kertaa minä itse. Tämä olkoon samalla toive maailmankaikkeudelle :) Mut klikkaa tätä vasta kun harppubiisi on loppu, muuten missaat parhaimmat kohdat!

Luukku 16

Kovistelua

Ensimmäisen ryhmän kohdalla olin ystävällinen ja puhuin lempeästi. Parinkymmenen esiteinin joukosta kolmannes häiriköi niin, että haittasi muiden rentoutumista. Ei perhana, miten mä jaksan koko päivän tällaista shittiä.  

Pottuunnuin niin, että seuraavalle porukalle oli täysin eri linja. Ei mitään lempeää rentoutuskonserttiäänensävyä vaan koopääveepää: "Ja jos tässä ryhmässä on sellaisia, jotka tietää, ettei osaa hillitä itseään ja on pakko ruveta häiritsemään, niin tuolla takaseinällä on penkki. Sinne saa mennä istumaan. Ja jos täytyy puhua, niin tuossa on ovi. Siitä mennään ensin ulos, sitten vasta puhutaan". Kaksi poikaa innostui menemään takaseinän penkille. "Ja sä meet toiselle penkille tohon toiseen nurkkaan".

Rentoutuskonsertti alkoi. Olin Karjaalla Kiilan koulussa pitämässä konsertteja 5-6-luokkalaisille. Tämä konsertti oli todella erilainen kuin ensimmäinen. Lapset olivat lepäsivät puulattialla ja pääsivät rentoutusjujusta kiinni. Puolessa välissä konserttia myös takaseinän pojat olivat valuneet lattialle makaamaan. Konsertin jälkeen kaikki olivat häkeltyneen innoissaan. Kaikki viittasivat kun kysyin tunsiko kukaan lattiavärinää. Sitten he halusivat tietää vaikka ja mitä bassonsoitosta. "Onks tota vaikee soittaa?" "Onks toi soitin vanha?" "Miten sä osaat soittaa noin hyvin?" "Onks toi se hevosen häntä?". Puolet porukasta halusi jäädä välitunninkin ajaksi lepäämään patjoille. Molemmat takaseinän pojat tulivat erillään toisistaan erikseen kehumaan soittoani. Ja yhtäkkiä huomasin pääni sisällä aivan eriskummallisen ajatuksen: onpas esiteinit ihania ja voi että miten suloisia pahispoikia :)

Sana taisi kiiriä seuraaville ryhmille. Ei tarvinnut erityisemmin kovistaa. Porukan pahikset kysyivät jo ovella innoissaan "Siis ihan oikeesti täriseeks tää lattia!!?". Kappaleiden välillä pieni poika yhtäkkiä nosti päätään, hymyili minulle ja ilmataputti innokkaasti. Hyvin tarkkana, ettei häiritsisi muita. Kun konsertti oli loppu, kysyivät, voisiko soittaa vielä lisää. 

Päivän viimeinen porukka oli innokkain. "Siis tää oli ihan tositosi ihanaa!!!" Konsertin jälkeen hekin tilasivat lisää musiikkia. "Mut onks pakko nukkuu, ku mä haluisin kattoo miten sä soitat". Sitten innokkaimmat halusivat kokeilla basson soittoa. Kun lopulta sain basson pakattua pussiin (he halusivat auttaa), he halusivat kokeilla roudata sitä. Saattoivat minut ulko-ovelle saakka ja viimeinen mitä heistä kuulin oli innokasta hihkuntaa "tää oli NIIN ihanaa!". Niinpä, tää oli tosi ihanaa! <3

Ihan läppä keli. Me like!

Tänään oli kyllä hienoa roudautua konserttipaikalle autolla! Olen mielestäni ansainnut pikku tauon tuosta ikuisesta bussiextremeilystä :) Keli oli mitä täydellisin rentoutuskonsertin pitämistä varten. Sellainen ihan superankea. Sadetta just sen verran, ettei kannata käyttää sadevaatteita, mutta kuitenkin sen verran, että kokoajan on pikkunihkeä olo. Tuulta niin, että hiukset kokoajan naamalla ja suussa. Harmaata. Pimeääkin. Niin tajuttoman överi keli, että se tuntui ihan läpältä. Joten naureskelin itsekseni :DDD Ha ha haa haa :)

Eikä!! Klo 13 ja päivä kirkaimmillaan... Ei tälle voinut kuin nauraa! :D

Rentoutuskonsertin kuuntelijoilla vaikutti olevan todella "myysiä". Ankeasta ulkoilmasta kömpivät sinne matoille ihanien lämpimien peittojen alle, pimeässä pikkulyhtyjen ja suolalampun loisteessa makoillen ja basson mörinää kuunnellen. Veilä kun olisi ollut takkatuli... Minäkin haluan rentoutuskonserttiin kuuntelemaan! :) Hienoa oli kyllä soittaakin ja ihmiset tuntuivat tykkäävän. Se on kyllä ihan parasta! Tulee niin hyvä mieli, kun voi jakaa hyviä asioita muille :) 

Tulin tosi iloiseksi kun konserttiin saapui blogikilpailussa kylpylävapaalipun voittanut ystävänsä kanssa suoraan juurikin sieltä kylpylästä. Heistä suorastaan huokui hyvä olo ja elämänilo. Keskellä kaamosta! :) Sain myös kotiinviejäisiksi hienon piparitikkarin ja mansikkamehua konserttia kuuntelemaan tulleelta pikkuserkultani :) Kyllä on Facebook huippujuttu, kun sitä kautta tavoittaa kaikki! Jopa ripariystäväni jota en ole nähnyt oikeasti vuosiin tuli konserttiin, nimenomaan juuri facebookin kautta :) Me like!

Mieletön marraskuu!

Nyt on tosi hieno marraskuu! On lämmintä ja kuivaa. Tänään oli sen lisäksi vielä upea auringonpaiste ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Mikäs sen parempaa! Olen ottanut tavaksi bussipysäkeillä ja muualla missä ihmiset alkavat juttelemaan niitänäitä, olla heti kärppänä varmistamassa, että keskustelu menee hyväntuuliseen suuntaan. Silloin molemmille tulee hyvä mieli! Kollektiivinen valittaminen on jo ihan vanhanaikaista :) Tänään oli helppo pitää säähöpöttelyt positiivisina. Katso nyt vaikka näitäkin:

.

.

 .

 .

Sitten uusi aluevaltaus! Liittyy friikkidieettiin, mutta on niin lievästi friikkiä, että uskallan tännekin laittaa ;) Olen vahvasti sitä mieltä, että laadukas ravinto vaikuttaa oleellisella tavalla ihmisen hyvinvointiin ja sitä kautta myös siihen, kokeeko hän elämänsä olevan hyvää vai päin persettä. Siksi resepti mielestäni sopii just hyvin tähän blogiin, vaikka tää ei varsinaisesti pelkkä piipertäjäblogi olekaan...

Leipä-, eli epäleipäresepti (ei sisällä viljoja ollenkaan) lähti ihan täysin hatusta ja käsistä, ja oli siis ihka ensimmäinen kuivuritestailuni, mutta ihme kyllä toimi, joten tässä tulee ohje:

Raakapipertäjän raakaleipä raakavoineen ja -juustoineen.

Hyvän mielen epäleipä <3

Esin tein mantelimaitoa, joka ei sinällään liittynyt leipään muuten kuin, että ylijäämä mantelimassasta tuli oivallinen pohja leivälle. Mantelimaito on ihan kaikkein paras soijamaidon sun muiden kummajais viljamaitojen tilalle, sitäpaitsi se on aika hyvääkin. Siispä ensin mantelimaidon ohje.

Laita muutama kourallinen luomumanteleita veteen likomaan yön yli. Aamulla huuhtele mantelit ja laita ne tehosekoittimeen ja kaada seuraksi n. puoli litraa vettä. Blendaa pitkään ja hartaasti saadaksesi mahdollisimman tasaista jälkeä. Sen jälkeen siivilöi maito esim lävikköön laitetun harsokankaan läpi tai meillä on sellainen sopivan kokoinen teesiivilälävikkö, joka toimii tähän tarkoitukseen tosi hyvin. Siivilään/harsokankaaseen jää nyt se mantelimassa, ja se otetaan talteen leipää varten.

Herkullisen näköistä töhnää.

Mantelimassa laitetaan takaisin blenderiin, joukkoon heitetään epämääräinen määrä chian siemeniä, amaranttia, psylliumia, hamppuproteiinia sekä loraus tuoretta mantelimaitoa. Ajetaan sileäksi ja annetaan turvota n 15 min.

Massa levitetään nuolijalla kuivurin ritilöille, joihin kannattaa laittaa leivinpaperit ensin. Sitten kuivuri surisemaan loppupäiväksi ja illasta rapeat leipäset ovat valmiit! Tuota reseptiä voi varmasti modata loputtomiin käyttäen just sitä, mitä sattuu kaapissa milloinkin olemaan. Mutta mantelimassa on ainakin aika toimiva pohjana.

Nallepuh ja pikkuleipuri tutkailevat tilannetta.

.

Eilisestä! Olin pitämässä hienoa ja toimivaa Deep Relaxing Sounds -konserttia! Hämmästelen vieläkin sitä viidakkorumpua, mikä oli saanut salin ihan ääriään myöten täyteen. En ehtinyt edes mainostaa koko tapahtumaa kun ilmoittautumisia alkoi satelemaan ovista ja ikkunoista :) Ihan parasta <3 Tunnelma oli tiivis ja lämmin. Kuuntelijat olivat ihan leirikoulumeiningissä kuin sillit suolassa :)

Akustiikka yllätti minut jälleen - positiivisesti! Soittofiilis oli samantapainen kuin jos piirtää kynällä, josta tulee tosi herkästi väriä. Voi piirtää ihan kevyesti ja herkästikin ja silti tulee kunnollista ja ilmaisuvoimaista jälkeä. Ja ihan kaikkein parasta oli, että tyypit tykkäsivät! Ihan uskomatonta, että aikoinaan päähäni putkahtanut villiltä vaikuttava idea on pääässyt näin mahtavalla tavalla toteutumaan!

Uneliasta marraskuuta

Tänään ilahdutti selata naistenlehtiä. Ihan asiaahan ne siellä nykyään kirjoittavat ;)

 

On ollut mitä sumuisin päivä tänään. Ulkonakin. Heräsin väsyneenä (klo 5) enkä ehkä oikein herännyt koko päivänä. Nytkin väsyttää. Taidan mennä Aurelian kanssa nukkumaan klo 20. Yritin juoda kahviakin, vaan oli jälleen pahaa... Minkä sinänsä voi laskea hyväksi asiaksi, eihän kahvi sinänsä elintärkeää ole ja välillä ajattelen, että lopettaisin kahvin juomisen. Muutenkin pidän hyvänä tällaista päivää. Elämän aaltoliikettähän se vain on. Aureliakin on pikkuisen flunssainen ja parasta onkin, kun on oikeasti voinut ottaa iisisti koko päivän hyvällä syyllä. Vain hengailla. En ehkä olisi jaksanut itsekään muuta. Ja kiitos ihana kotiäitikaverini, jolta saimme Pororo-DVD:n! Se on tänään ollut erityisen kovassa käytössä.

Kurkota kuuseen!

Haluan vain kertoa, miten iloinen olen eilisen konsertista!!! Menin paikan päälle käymättä koskaan aikaisemmin salissa ja yllätyin erittäin positiivisesti. Steinerkoulun eurytmiasali oli aivan todella hyvä! Sopivan kokoinen, herkästi resonoiva puulattia ja mielettömän upea akustiikka! Alexander, teinipoikamme käy samaista koulua ja kertoi, että eurytmiasalien akustiikkaan ollaankin satsattu kovasti, että ne olisivat parhaimmat mahdolliset.

Miten oikein selittäisin? Siis sen, että kaikki kääntyy loppupeleissä aina parhaimpaan kun luottaa elämään. Tämä saliasia ei ollut ollenkaan helppo. Aikaisemmin en kirjoittanut aiheesta, koska se ei vielä silloin ollut "hyvää tänään", mutta nyt se muuttuikin aivan superloistavaksi! 

Muutama viikko ennen konserttia menin käymään silloin varatussa konserttisalissa ja totesin ikäväkseni, että ns. puulattia olikin kumilattia... Alkoi tajuton soittaminen ympäri ämpäri ja sain lopulta mielestäni erinomaisen diilin keskustassa sijaitsevaan puulattiaiseen saliin. Vaan jokin sisälläni laittoi jarrua päälle, enkä lähtenyt vielä mainostamaan uutta paikkaa. Eikä kulunut aikaakaan, kun salin vahtimestari laittoi viestiä, että ei se päivä käykään.

Olin ihan tyhjän päällä ja vain vähän aikaa jäljellä. Jatkoin soittamista. Isolla rahalla olisi saanut hienoja saleja. Vaan isot rahat puuttuivat... Viimeisenä oljenkortena otin yhteyttä tuohon Alexanderin kouluun ja siellä onnisti! Harmittelin hieman, koska paikka ei ole niin keskustassa kuin olisin toivonut. Enkä siis myöskään päässyt paikan päälle varmistamaan tiloja. Ostin sian säkissä. Mutta minulla oli luottavainen olo. Sen verran olen tuota steinerkoulutouhua sivusta seurannut, että tiesin sisälläni, että se ei voi olla muuta kuin hyvä ja huolella mietitty sali. Ja sitä se juuri olikin! Jumppamatotkin, joilla ihmiset makoilivat olivat tosi pehmeitä ja ihanan tuntuisia ja päästivät silti värähtelyt läpi.

Liekö ollut hyvä akustiikka vai muuten vain innostus päällä, mutta olin omaan soittooni tosi tyytyväinen! Jo siinä soittaessa suorastaan ihmettelin, että jatkuvasti onnistuin haastavissakin jutuissa niin hyvin. Ihan huippua! Tällaisesta tykkään! :) Eikö vain, että saa olla tyytyväinen itseensä ja saa iloita omasta onnistumisestaan! Se, joka on eri mieltä saa olla, mutta mielestäni onnistumisesta pitää otta kaikki ilo irti! Haluaisinkin uudistaa vanhan suomalaisen sanonnan:

Joka kuuseen kurkottaa, se yltää tähtiin saakka!

Tyrni marja

Oooh... Aikamoisen täysi hulinapäivä. Olen erityisen tyytyväinen, että pitkään vaivannut asia on nyt ratkennut: minulla on konserttipaikka 26.10. rentoutuskonsertilleni! Jo jonkin aikaa sitten käydessäni alkuperäisessä paikassa huomasin, että ei heillä ollutkaan puista lattiaa. Tänään vihdoinkin löytyi toimiva tila! Melkoinen helpotus. Konsertti on nyt Steinerkoulun kauniissa eurytmiasalissa. Yhteydenotto eri saleihin oli työläisyydestä huolimatta kuitenkin hyvä juttu, sillä löytyi useitakin hyviä vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen! Saleja kuitenkin on varmasti muitakin. Saapi vihjata jos jotain tulee mieleen! Puinen lattia on siis ainoa kriteeri.

Matkani varrella kasvoi tyrniä! Ihmeellistä, ettei ollut kelvannut kenellekään. Minulle kelpasi :) Tuo marja tyrni ei tosin ole kovin näppärää poimittavaa kun pensas on piikikäs ja marjat ovat niin tiukasti kiinni oksissa. Mutta muutama kourallinen irtosi kyytiin. Joista Aurelia napsi suuhunsa puolet... Jäi minulle aamupalapirtelöä varten onneksi jotakin :)

Päivän hulinasta kertokoon se, että ehdin istahtaa juomaan "aamu"-kahvini kello 16. Ihmeen hyvin kuitenkin jaksoin koko päivän paahtaa. Ehkä siksi, että oli pakko... Mutta uskon, että osuutensa oli myös Sippoin VitalFormilla, jota juuri sopivasti ryhdyin tekemään kun alkoi uuvuttamaan ja tuntumaan toivottomalta (tämä oli siis ennen kuin tuo konserttisalijuttu ratkesi). Se antoi niin paljon virtaa ja tarmoa, että tein vielä päivän BodyRock-treenitkin siihen päälle :)

Taiteellista piilomainontaa... :)

Tässä vielä konserttimainos, tervetuloa :) Näitä samoja konsertteja on tässä syksyn ja talven varrella tulossa lisääkin, lisää mainoksia siis luvassa kunhan yksityiskohdat ovat varmistuneet :)

Konserttitunnelmia

Upea juttu! Kävin pitämässä rentoutuskonserttia yksityistilaisuudessa. Sain niin hyvää palautetta ja samalla rohkaisua siitä, että tämä on hyvä juttu :) Osallistujat olivat konsertin jälkeen innostuneita. 

Tällaista palautetta sain:

Sen värähtelyn todella tunsi, myös jalkapohjissa. Ja tuntui, että veri alkoi kiertämään päässä.

Tuntui, että oli jossain ihan eri maailmassa. (useampi osallistuja)

Välillä tuli kuuma ja välillä viileä.

Selkäsärky katosi, koko selkä pehmeni. Tuntui, että upposi lattiaan.

Hieno, upea kokemus.

Tuntui, että näki eri värejä ja kaikenlaisia omia maailmoja.

Erityisesti mieltäni lämmitti kun lähtiessäni eräs rouva sanoi hiljaisella äänellä "Tuo on kyllä taivaan lahja". Totesin itsellenikin, että taivaan lahja todellakin, itsellenikin! Tämän tyyppinen konsertointi antaa minulle tosi paljon ja on itsessään palkitsevaa. Välillä tuntuu, että on kuin pelkkä kanava. Se on upeaa! Lähdin tien päälle roudaamaan bassoa leveä hymy huulilla :)

Oikeastaan roudaaminenkin on tosi hauskaa puuhaa. Ihmiset ovat tosi kiinnostuneita erikoisesta soittimestani ja puheenaihetta löytyy helposti. Sain tänään tavata monia kiinnostavia musiikkipersoonia tuolla busseissa ja ratikoissa. Pitäisikin varmaan pitää taskussa nippua Deep Relaxing Sounds -käyntikortteja :)

Basson roudaaja likaisessa näyteikkunassa heijastuneena.

Kotimatkalla piipahdin Ruohonjuuressa, jossa synttäreiden kunniaksi oli hyviä alennuksia. Basson laitoin hyvällä mielellä nurkkaan seisomaan. Tiesin, että se pysyisi siinä hyvässä tallessa. Kukaan ei lähtisi tuollaisen häkkyrän kanssa minnekään :)

 Kissa kiitoksella elää. Niin minäkin!! Suuri kiitos elämälle, että saan tehdä tätä! <3