Paranemisen poppaskonstit käyttöön!

Auringonhattuja

Keho on jännä kapistus. Jo viikonloppuna alkoi tuntumaan aavistus, että Aurelian tauti saattaa tarttua. Tein kuitenkin kehoni kanssa sopimuksen, että jos tarvitsee sairastaa, niin Ystävänpäiväkonsertin jälkeen siihen on mahdollisuus. Ja kuinkas ollakaan!? Olin täysissä voimissa kaikki päivät konserttipäivän loppuun asti ja tosiaan seuraavana yönä sitten tuli se kaktus kurkkuun... Ja tässä nyt ollaan. Tosin kaktus on nopeaa vauhtia muuttumassa silkiksi :) Toivottavasti.

Konsertti kyllä onnistui yli odotuksieni! Kuuntelijoita oli salin täynnä ja uusi konserttisali toimi akustisesti tosi hyvin. Ja kaksi bassoa yhdessä on aivan loistava yhdistelmä! Ainakin basistin mielestä :) Jäi tosi hyvä mieli ja bassokaverini kanssa saimme valtavasti hyviä uusia ideoita tulevia rentoutuskonsertteja varten. Uudet ideat, varsinkin niiden yhtäkkinen putkahtelu se on yksi parhaimmista asioista, mitä elämä tarjoaa! :) "Liekeissä" tuntuu olevan vähän jo inflaatiota kärsinyt muotisana, mutta olin totisesti liekeissä - sanan tulisimmassa merkityksessä - kun ajelin kotiin konserttipaikalta! Tällaisissa liekeissä jopa sairastelukin on kivaa :)

Bassokaverista tuli mieleen yksi valokuva, kaivanpas sen tänne :) Olimme kauan sitten erään orkesterin kanssa Espanjassa reissulla. Kuten huomaatte, toinen polveni on siteessä. Bassokaverilla oli nimittän skeittilauta mukana reissussa, niin sillä piti viipottaa Barcelonan turut ja torit läpi... Ihana reissu oli se! <3

Bassokaverin kanssa Espanjassa jotain 10v sitten :)

No niin. Sitten, mitä hyvää on sairastelemisessa? No ainakin saan vihdoinkin testata ihan itselläni kaikkia superrohtoja, miltä ne tuntuu ja miten ne vaikuttaa :) Näillä meinaan nitistää tämän: Pakuritee, tulsi, inkivääri, valkosipuli, auringonhattu-uute, eucalyptusöljy (ulkoisesti), vahva D-vitamiini, paljon C-vitamiinia (CamuCamu, amla ja acerola), suolavedellä kurlaus, silkkihuivi kaulan ympäri ja tietysti lepo ja rento meininki. Ja kun Tapio tulee kotiin, saa hän painella vähän akupisteitä tai laittaa vaikka neulojakin :) Onko teillä lukijoilla vielä jotain muita hyviä ideoita tai ehdotuksia? Nyt olis hyvä sauma testata kaikki vanhan kansan poppaskonstit! :)

Niin ja tietysti itsensä terveeksi visualisoiminen! :)

Kaamoksen sydämessä

Yksi hienoimmista asioista, mistä tulee hyvä mieli on, kun onnistuu auttamaan toisia ihmisiä. Tänään sain auttaa useampiakin. Venyttelytunnillani käy jos jonkinlaisen vaivan omistavaa henkilöä. Hämmästyin itsekin, kuinka paljon tietotaitoa minulle on elämän varrelta kerääntynyt, kun osasin neuvoa useammallekin mummelille terveellisiä ja lääkkeettömiä vaihtoehtoja mitä erilaisimpien vaivojen hoitoon. Minulle ihan yksinkertaisia juttuja. Luontaistuotteita, superfoodeja, ruokailujuttuja, elämäntapajuttuja, itsehoitojuttuja. Ennen kaikkea pystyin antamaan ihmisille toivoa! Jos skeptikon mielestä superfoodit ovat vain placeboa, niin mitä väliä sillä on, jos se kerran auttaa!? :)

Ja voi ihanuutta! Minä sain tänään kukkia! <3 Vieläpä rakkaalta mieheltäni! <3 Ihan oikein ruukussa, eli ei mitään puolen viikon kestävää kimppua, vaan ihan oikean, elävän orkidean! Orkideat ovat ihan lempparikukkiani ja tulin todella iloiseksi niistä! Totta tosiaan, syntymäpäiväni lähestyy. Erinomainen syy päästä taas keksimään uusia jänniä raakakakkuja! :)

Ja selvisimme Kuusamoreissulta kotiin, vaikka kotimatka yöjunalla olikin aika rankka. Lentokotelossa oleva basso on aika paljon roudattavaa. Siihen päälle vielä matkatavarat ja lapsi vaunuineen. Nukuimme kuitenkin hyvin ja olisimme nukkuneet mielellämme vielä enemmänkin jos VR olisi tapansa mukaan ollut riittävästi myöhässä... ;)

On ihan mahtavaa, että mieheni lainaa kirjastosta hyviä kirjoja. Nyt luen lainaamaansa aivokirjaa, Parasta aivoillesi (Kivinen-Keränen-Ruuti) ja on kyllä jällee todella lukemisen arvoinen kirja! Tässäpä viimeksi lukemani kolahtanut pätkä:

Sipsipussi rapisee jo entistä useammalla aikuisellakin, ja mikroaaltouuni kilahtaa tiheään tahtiin. Jäätelöä mussutetaan suoraan purkista telkkaria katsoessa. Netissä surffaillessa suu käy kokoajan. Kosketusvajetta, läheisyydennälkää, lääkitään lohturuualla. Kun on vaje ja huono olo, ruoka helpottaa. Aivokemian kannalta näin juuri on. Syöminen saa onnellisuushormooni oksitosiinin virtaamaan. Syödessä olo rauhoittuu ja rentoutuu. Ahdistus ja stressaantunut olo häviävät.

Kosketusvaje, läheisyysnälkä. Aika rankkoja sanoja, suorastaan tabuja tässä kulttuurissa! Nyt kun on pimeää ja kylmää, on entistäkin tärkeämpää ja hienompaa huolehtia ei vain itsestään yksinään, vaan myös toisistamme! Ei vain omasta, vaan toistemme kosketusvajeesta ja läheisyysnälästä! Mussuttamisen sijaan oksitosiininsa voi saada vaikkapa halaamisesta. Se on samalla sosiaalista vuorovaikutusta ja aivoillemme kaiken kaikkiaan äärettömän terveellistä! Ja miksi siitä on tehty niin vaikea asia? Voiko asialle mitään? Halaa sinulle tärkeitä ihmisiä! Se on ilmaista ja antaa kaikille osapuolille niin paljon kaikkea hyvää! :)

Nyt tosiaan vihdoin kotona! Pääsin purkamaan kameran, ja tässä vielä hyviä hetkiä Suomalaisen Barokkiorkesterin Kuusamoreissun varrelta:

Pikkubussissa oli todella tiivis tunnelma.

Ja upeat maisemat!

Pitkän ajomatkan paras hetki :)

Oli siitä lentokotelosta jotain iloakin!

Poroja! <3

Upea sumu konserttipaikan vieressä.

Kiertueen viimeinen konsertti täpötäydelle, innostuneelle yleisölle.

Lunta ja iloisia ihmisiä

Taivalkosken kirkko

Täällä lapissa hommat toimii ja ihmiset ovat ihania! Meistä pidetään tosi hyvää huolta ja ihmiset ovat avuliaita :) Olemme pitäneet barokkikonsertteja koululaisille ja ne ihan oikeasti tykkäsivät. Koululaiskonsertit ovat tosi hyvin toteutettuja ja kuulijat pääsevät osallistumaan. Yhdessä kohdassa joku yleisöstä pääsee kokeilemaan taitojaan kapellimestarina. Yleensä se aina on se paikallinen teinikingi, joka haluaa tulla. Näiden vierailevien kapujen johdolla on ihan tosi parasta soittaa :) Tänään koko orkesteri repesi (ja yleisö myös) kun teinikukko pisteli parastaan :D Yleensä nämä koululaiskaput johtavat vain dyamiikkaa, eli kädet ylös = kovaa, kädet alas = hiljaa. Mutta tämä sälli alkoi johtaa myös tahtia ja orkesteri seurasi ihan tosi tarkasti ja tuli vahvasti mieleen se yksi Mr Bean -elokuva :)

Eilen illalla paras yllätys oli Ti-ti Nalle! Yhtäkkiä se pelmahti meidän treenisaliin ja arvaatte tietysti kuka mankui Titimanallea koko loppuillan ja seuraavankin päivän :) Sillä oli näköjään juuri ollut keikka samassa talossa :) Koko orkesteri sai halit, mutta Aureliaa ujostutti vähän liikaa...

Ja sitten näimme matkan varrella vielä poroja! Aurelian mielestä ne olivat isi-bambeja... Porojen kaverina seikkaili myös iso punainen kettu Repolainen. Kameran sain kaivettua vasta viiveellä, mutta jotakin ketun tapaista voi tästä kuvasta löytää jos tarkasti katsoo...

Istun nyt hotellin koneella ja onnistuin jotenkin saamaan joitakin kuvia kamerasta ulos, en tiedä miksen kaikkia? Lisäsin siis eilisen tekstiin myös joitakin kuvia.

Lykkyä matkassa

Se on aina jännittävää matkustaa lentokoneella basson kanssa. Nyt oli basson lisäksi lapsikin mukana. Ja mummo, onneksi! Oli niin monta jännitysmomenttia, että huh huh. Ja mitä mahtavia yhteensattumia! Ensinnäkin muistin basson lentokotelon vasta kaksi päivää ennen lentoa, iltakymmeneltä. Mikä lykky, että kotelonlainaaja ensinnäkin vastasi puhelimeen ja lisäksi oli kotosallakin, joten lähdin seuraavana aamuna hakemaan koteloa. Mikä lykky, että meillä on siskon farkkuauto lainassa!

Basso kahvilan ulkopuolella. Ei tarvinnut pelätä, että joku lähtisi sen kanssa matkaan...

Jännitysmomenttia oli myös pakata basso lentokoteloon. Varasin rutkasti aikaa, koska tajuttoman iso ja painava kotelohässäkkä piti raahata käsivoimin bussipysäkillekin. Se ei todellakaan ole mitään pikkutyttöjen hommaa. Ja kuinka ollakaan, bassonpakkaus meni täydellisesti, lentokotelon ja samanaikaisesti ison matkalaukun raahaaminen sujui myös (sain säälikatseita kylläkin) ja olin bussipysäkillä 45min etuajassa! Kahville siis! Kahvilassa oli ihania, hyväntuulisia ihmisiä ja tietysti matkalaukkuni herättivät keskustelua. Vieruspöydän mumot olivat innoissaan kun kerroin soittavani Suomalaisessa barokkiorkesterissa. "Vau, sitten jos nähdään teidät telkkarissa, niin voidaan sanoa, että kattokaa, meidän ystävä soittaa tuolla bassoa!" Ja toisessä pöydässä oleva rouvakin hymyili: "Suomalainen barokkiorkesteri on tosi hyvä, oon useastikin käynyt kuuntelemassa teitä". Ihan huippumeininki <3

Bussiin 615 mahduttiin. Basso, vaunut, matkalaukut, kaikki. Matka kentälle meni tosi hyvin.

Jännitystä kyllä riitti silti. Eilen illalla huomasin, että mummon lentolipussa on väärä nimi. Siinä lukee Sippoin, vaikka hänen nimensä on Sipponen. Apua... Mutta mikä lykky! Virkailija kirjoitti koneelle vain kirjaimet SIPP eikä siis huomannut koko asiaa! Huh! No ei siinä vielä kaikki... Virkailija halusi tietää paljonko basso painaa.  Olen oppinut, että helpoimmalla pääsee kun sanoo "Suunnilleen 20kg" (mahdollisesti hieman alakanttiin arvioituna... ;) joten sillä mentiin. Olin hyvin tarkka, että itse sain kantaa basson ovelle saakka ja yritin teeskennellä sen olevan höyhenenkevyt. Jes, sinne meni! Roudausukot ottivat basson mukaansa.

Noh, seuraavalla tiskillä piti maksaa basson lisämaksu. Siellä virkailija ilmoittikin, että "Täällä on lentoyhtiön merkintä, että tämä ilmoittamanne iso soitin ei mahdu tähän koneeseen". No outs... Sanottiin, että se meni jo ja maksettiin vaadittu maksu ja sitten vain toivottiin, että jospa ne roudariukot kuitenkin olisivat saaneet sen sinne koneeseen....

Onnistuin salakuljettamaan vettä turvattarkastuksen läpi. Mutta se oli vahinko. Läpivalaisulaite ei näköjään näe metallipullon läpi. Ja mitä ihmettä! Yksi tarkastajista oli lapsuudenystäväni Elkku! Tiesin kyllä, että hän on siellä töissä, mutta en olisi uskaltanut toivoakaan, että oltaisiin satuttu samaan aikaan samaan paikkaan! Ihan loistava yhteensattuma!

Itse lento sujui todella hienosti. Maisemat olivat mitä parhaimmat ja Aureliakin jaksoi vaikka päikkäriaika oli mennyt jo kauan sitten. Perillä sitten jännitettiin bassoa. Ja mikä lykky! Sieltähän se tuli, ihan matkalaukkuhihnaa pitkin muiden matkalaukkujen seassa! Sellaista en ole ennen kokenutkaan, yleensä ne tulee jostain spesiaaliovesta jostain toiselta puolelta lentokenttää :) Ja mikä tärkeintä, basso oli ehjä!

Kuusamossa lähdin ruokametsästykseen. Reissun päällä tuli puputettua ihan mitä sattuu, kun ei ollut valinnan varaa ja halusin saada oikeaa ruokaa. Vehnäpatonki, sehän maistuukin ihan kuivalta, miten ihmiset jaksaa sellaista syödä??! Menin hortoilemaan Kuusamoon ja yhtäkkiä löysin itseni Life-kaupasta. Sinne oli juuri tullut kuorma tuoreita luomuvihanneksia! Huippua! Varsinkin luomupaprikat olivat niin tummia ja terhakoita, etten ole ennen sellaisia nähnytkään! Tästä tulee ihan supermahtava reissu! :)

Olen sillä tavalla vanhanaikainen, että en kuljeta nettiä mukanani. Olen Kuusamon kirjaston koneella, eikä tämä suostu avaamaan kuvia kamerastani. Olisi nimittäin ollut hienoja kuvia, sillä täällä on LUNTA! No, lisään ne jossain vaiheessa jos onnistun :) Palataan...

Kuusamon konserttitalo

Ortodoksinen keskipäivä

Tänään tulimme kotiin metsäläisreissulta. Matkan varrella poikkesimme isäni Harryn luona. Hänen kotinsa on oikeasti rauhallinen. Ikoneja ja pyhiä esineitä täynnä :) Ortodoksisuus on kaunista ja tunnelmallista. Aika pysähtyy ja valo täyttää mielen.

Ruokapöydän ikoni.

Takan reunan ikonit.

Alttari ja pyhiä kirjotuksia.

Ruokailimme Harryn vehreässä puutarhassa. Edellisen asukkaan istutukset kasvavat siellä villin vapaasti, eikä Harryn tarvitse itse tehdä mitään. Joten joka kerta kun siellä käy, on puutarha erilainen. Kuin uusi seikkailu. Tällä kertaa mansikkamaa oli muuttunut tiheäksi koivikoksi. Tosin oli siellä mansikoitakin jemmassa. Niitä en kerennyt laittaa edes purkkiin kun pikkuinen suu oli jo säilönyt ne.

Muumikattaus innosti.

Harryn puutarhan loistetta.

En väitä, että olisi hyvä juttu jos auto hajoaa. Mutta hyvää on, jos auton hajoamisesta huolimatta saa kaikki hommat toimimaan. Kuten meille kävi. Jo toissapäivänä huomasimme, että laina-autosta on bensatankki hajalla. Pihalla oli isot bensalammikot (jotka poistimme polttamalla...) ja mietimme, voisiko autolla ajaa laisinkaan. Kieltämättä kirpaisi kun liian kallis liemi valui myrkyttämässä maata. Veimme auton valuttamaan paikkaan, jossa bensan pystyi ottamaan talteen. Ja lopulta tänään, kun puoli tankkia oli tullut ulos vuoto tyrehtyi! Eli pääsimme ajamaan  kotiin ja kaikki hyvin. Saimme jopa tutun autonkorjaajakaverin kiinni, joten sekin homma on pian kunnossa. Näin se menee. Ja maailmakin pysyi pystyssä.

Survivalpäivä

Nyt olemme musiikkileirillä. Matka tänne ei totisesti ollut helpoimmasta päästä ja väliin mietinkin, onko tämä nyt kaiken vaivan arvoista. Olen siis itse oppilaana tällä leirillä. Mutta nyt olemme vihdoin onnellisesti perillä tavaraläjät purettuna mukavaan huoneeseemme. Aurelia on löytänyt itselleen jo kavereita ja yhdessä odotamme iltapalan alkamista. Nyt alkaa vihdoin jo tuntumaan, että JES, on tämä sittenkin hyvää tänään! :)

Nyt olen jo ihan mielissäni päivän saavutuksista. Tuo yllä näkyvä tavaramäärä kulki siis ensin bussissa ja sitten junassa ja lopuksi pienessä henkilöautossa.  Eli basso, matkalaukku (tuo vaaleanvihreä laatikko vaunujen vieressä), reppu, vaunut ja lapsi. Huh... Onneksi on anoppi matkassa mukana ;) Lisää leirikuulumisia huomenna. Tai joskus kun ennätän...

Pallivahakeikka

Päivän seikkailu vei Marja Tyrnin syntymaille Pallivahaan! Seikkailu vei meidät kuitenkin ensin uuteen musiikkitaloon, johon pääsin kurkistamaan ensimmäistä kertaa. Kyllä aika synkkä ja laitosmainen paikka... Mutta kaipa ne salit ovat sitten oikeastikin huippuja.

Hukkatila valokuilu. Olisi mahtunut 20 harjoituskoppia.

Mutta hissit ainakin ovat tarpeeksi isot.

Hienoa, kaiken sähläämisen jälkeen olimme ajoissa junassa ja löysimme matkaseurueemmekin. Ja liputkin ehdin ostaa etukäteen. Huh. Kyllä basson ja lapsen yhteisroudaus on jumppaa kerrakseen...

Pallivaha!! Sepä se. Ja missäpä muuallakaan kuin Turussa. Turku on paikka, joka on täynnä kummallisia paikannimiä. Ja muitakin nimiä.

Pallivahan kirkko on ruma tiilineliökirkko, mutta akustiikka on erinomaisen miellyttävä ja elinvoimainen barokkiyhtyeemme Ensemble Nylandia laittoikin sen soimaan aivan tuikean komeasti! Aika usein luullaan, että barokkisoittimet ovat volyymiltään hiljaisia ja että ennen muinoin vain oltiin hiljaisempia, niin se ei haitannut. Mutta kyllä akustiikalla on jotain merkitystä myös. Tässä mahtavassa Pallivahan kirkossa soundasi että oksat pois! Ei edes mitään ärsyttävää suttukaikua, vaan ihan oikeaa rehevää ja mehukasta äänen vahvaa vibaa ja resonanssia. Kiitos loistaville soittajille, oli mitä mahtavin keikka! :) Kyselin lisää keikkaa? "Totta munassa! Tai pallissa, kuten täälläpäin on tapana sanoa." :)

Vene oli ajanut karille juuri Pallivahan kirkossa.

Kotimatka oli pitkä ja myöhäinen. Mutta onneksi meillä oli varmaotteinen junan kuljettaja.

Ihania naapureita :)

Täällä on mahtavia naapureita. Aamulla lähdimme ulos ja pihalla oli naapurin perhe touhuilemassa. Meidät otettiin iloisesti mukaan joukon jatkeeksi. Kun oli vahdinvaihdon aika mieheni kanssa ja menin sisälle tietokonehommiin, oli ikkunasta niin kodikas näkymä, ihan kuin pienessä idyllisessä kylässä :)

Talon lapset pihalla.

Ruohonleikkuri vai nukenvaunut, what´s the difference...?

Päivän kiinnostavin anti oli edesmenneen musiikkiterapeutti Petri Lehikoisen kirjojen lukeminen, joita rakas mieheni oli lainannut kirjastosta minulle. Aihe, eli matalat äänitaajuudet ja niiden vaikutus ihmiseen on niin äärettömän kiehtova! Lisää aiheesta täällä.

Jalkapallokentälle oli noussut sirkus. Niillä oli ihan pikkuruinen luomuruohonleikkuri mukana.

Eräs toinen naapurin äiti soitti yhtäkkiä ja toi meille käyttöön juoksurattaat. Vaikuttivat ainakin pikaisesti testattuna oikein käyttökelpoisilta. Sitten ei ole tekosyitä lenkillelähdöstä lintsaamiseenkaan...

Sitten vielä kolmannen naapurin äidin ja tyttären kanssa menimme leikkipuistoon leikkimään. Äitiysloman alussa tuntui, että olen pudonnut maailmankartalta kokonaan, kun ei enää ole opiskelutovereita eikä muutakaan sosiaalista elämää. Nyt on todella upeaa kun on onnistunut sulautumaan ihmisten joukkoon ja saanut monia kavereita tästä ihan lähialueelta, joita voi tavata vaikka päivittäin.

Mieheni lähti teinipojan kanssa lähdevesireissulle. Pian saadaan parasta mahdollista vettä juotavaksi! :)

Oikeutta kesäisessä kaupungissa

Turku on mukava kaupunki (sanokoot muut mitä hyvänsä)! Upea joki, kauniita taloja ja hassusti puhuvia, iloisia ihmisiä. Minut oli kutsuttu Turun oikeustalolle todistamaan eräässä keississä. Se oli elämäni ensimmäinen kerta ja minua jännitti niin, että kun tuomari kysyi etunimiäni en meinannut edes muistaa niitä. Itse jutun käsittelystä jäi hyvä mieli. Lakimiesnaiset kyselivät ja minä vastasin. Kyllä kai se meni aika hyvin alkujännityksestä huolimatta ja pystyin olemaan skarppina ja ajattelemaan kirkkaasti. Uskon, että saatoin omalla panoksellani auttaa oikeutta toteutumaan. Ja jos nyt katsoisin Ally McBealia, ymmärtäisin siitä ehkä vähän enemmän ;)

Enimmäkseen kuitenkin kulutin aikaani oikeussalin ulkopuolella hengaillen ja vuoroani odotellen. Kaupungilla oi älyttömän lämmintä ja koska olin oikeutta varten pukeutunut pitkiin hihoihin ja lahkeisiin, oli pian melko tukala olo, joten päätin  barefoottailla. Miten mahtavaa se onkaan! Ehdottomasti suosittelen missä ikinä vain oletkin: kengät ja sukat pois! Elämä tuntuu jotenkin paljon oikeammalta ja rennommalta :)

Se kuuluisa silta

Paljasjalkainen turkulainen??

Katoavaa historiaa

Oikeustalon pihalla oli painava pallo

Kotimatkalla pysähdyimme ilmiömäisessä kasvihuoneessa. Harmi, että legendaarinen pupujussi Jussi Valkonen oli kesälomalla. Mutta muuten siellä oli hauskaa ja hyvää fiilistä. Paikka oli jo oikeastaan suljettu kun menimme sinne, mutta siellä vain ihmiset hengailivat ja paikan työntekijä oli ihan rennosti, että hengailkaa vaan rauhassa :)

Kasvihuoneilmiössä riitti tutkittavaa

"Ethän koske?" eikun eihän siinä niin sanottu!

Aina käynnin väärti paikka.

Kotiin tultuamme Aurelia löysi puolityhjän dalmatialaiskoira-ilmapallonsa. En tiedä oliko se Aurelian mielestä likainen vai oliko se modernimman koirankopin tarpeessa?