Reissuterveisiä

Keskisuomalainen 17.4.

Terveisiä Jyväskylästä! Tämä on mukava kaupunki, välillä räntää tulee vaakatasossa ja taas pian aurinko paistaa. Ja kun ei osaa päättää kumpaa, niin sitten lunta ja aurinkoa yhtä aikaa. Ihmiset ovat rauhallisia ja mukavia. Minulla oli täällä kaksi asiaa toimitettavana ja molemmat menivät todella hyvin :) Haastattelu yliopistoon ja rentoutuskonsertti. Olin suorastaan häkeltynyt saamastani palautevyörystä konsertin jälkeen. Ihmiset siis todellakin tykkäsivät. Näin kun tekee juttuaan artisti maksaa-periaatteella, niin palaute on kyllä äärimmäisen tärkeä jaksamisen kannalta. Nyt tuntuu, että todellakin kannatti tulla!

 

Haluan kertoa hauskan jutun :) Konsertti- & haastattelupäivänä lähdin työntelemään Aureliaa päiväunikävelylle. Oli harmaata ja tuulista ja hupun raosta näkyi vain ilmassa kiitäviä valkoisia räntäviivoja. Pääni kävi ylikierroksilla yrittäen samalla valmistautua englanninkieliseen haastatteluun sekä illan konserttiin. Tajusin, että päänsisäinen meteli olisi parasta hiljentää mahdollisimman pian, sillä huomasin, että ajatteluhälinäni häiritsi päänsisäistä alitajuisempaa valmistautumisprosessia. Hämäsin pinta-ajatteluani laskemalla mielessäni takaperin sadasta yhteen. Se on juuri sopivan haasteellista, ettei voi päästää mieltää metelöimään samalla. Toimi. Ykkösen jälkeen pää hiljeni ja prosessi jatkoi pyörimistään jossakin pinta-ajattelun ulottumattomissa. Tajusin, suorastaan kuulin päänsisäisen äänen, että minun tehtäväni tässä tilanteessa on vain pysyä rauhallisena. Kaikki muu on jo hoidossa. Tuntui hienolta ja pysähdyin keskelle räntäisää katua sulkien silmäni. Samassa tuntui kuin olisin seissyt kirkkaassa valopatsaassa imemässä itseeni virtaa. Se oli niin hienoa, että en malttanut lopettaa. Siinä tilassa herkistyin kuulemaan (tai kuvittelemaan) muiden ihmisten ajatuksia. Nauroin ääneen, kun kadun toisella puolella joku ajatteli: "Voi kotiäitiparkaa. Meinaa nukahtaa pystyyn." He he heee :DDD

Toisia pieni lumisade huhtikuun puolessavälissä ei haitannut yhtään.

 

Olemme huseeranneet bassokolleegani sekä tämän tyttären Pinjan - kummityttöni! - luona. Ja Jyväskylässä asuva mummo on auttanut lapsenhoidossa. Kaiken kaikkiaan käytännön järjestelyt ovat toimineet loistavasti! Basson ja lapsen kanssa matkustaessa voisi olla toisinkin... :) Aurelia on ollut aivan innoissaan Pinja-kaverista sekä kolmesta kissasta, jotka hän heti nimesi isi-, äiti- ja beibikissaksi :D

Jonossa :)

Tänään sain kokea arvokasta feedbackiä. Huomasin, että olen todellakin edistynyt elämässäni! Vielä jonkin aikaa sitten tunnin jonottaminen johonkin kökkötoimistoon olisi ollut aivan järkyttävää kidutusta. Odottaminen oli suunnilleen kamalinta mitä tiesin. Siinähän menee elämä hukkaan ja pilalle!

Numero 886 oli menossa ja itse sain 950. Huomasin kyllä vaistomaisen kyrpiintymisreaktion tapaillessani jonotuslapun numeroita. Sitten vain päätin ottaa tilanteesta hyvät irti. Ja se olikin ihan lapsellisen helppoa! Jonotustilan kaikki penkit ja sohvat olivat varattuja, mutta menin käytävän lattialle istuskelemaan. Siellä istuskeli muitakin ja aikani kuluksi ihmettelin. Nuoria tyttöjä. Ulkomaalaisia miehiä. Tuore äiti vauvan kanssa. Harmaaviiksinen mies. Lenkkeilijänainen. Tunnelma oli oikeastaan kaikenkaikkiaan hyvä. Kaivoin repusta kirjan esiin ja syvennyin. Kirjassa oli kivoja asioita ja yllättävän selkeästi ilmaistuna sellaisia asioita, joita juuri olen muutenkin pohdiskellut. 

Vai mitä tuumit, eikö olekin ihan miellyttävää ajatella näin (Kirjasta Ihmeellinen Voima, Caroline Myss):

*Olet siellä, missä sinun on tarkoitettu olevan ja sinulla on joka hetki tilaisuus palvella lähimmäistäsi ta saada tukea.

* Onnettomuuksia ja sattumia ei ole olemassa. Koeta nähdä kaikkien kohtaamistesi merkitys.

* Kaikella, mitä teet muiden hyväksi, samoin kuin sillä tuella, jota saat omaan elämääsi, on tervehdyttävä vaikutus koko ihmisyhteisöön.

* Saat aina avun heti kun rukoilet. Tunnistaaksesi avun sinun on nähtävä sen hetken jälkeen kaikki, mitä elämässäsi tapahtuu rukousvastauksena.

Kyllä verotoimiston täti tuntui mukavalta ihmiseltä kun oli tällaista settiä juuri lukenut :) Ja jonotusaikaa oli aivan liian vähän, olisin voinut lukea vielä pari seuraavaakin lukua! :)

Aurelia kinusi vierailulle serkkunsa Eléan luo. Mikä mainio ehdotus! Kaikilla osapuolilla oli ihan huippuilta! Paitsi ehkä Desiree-kissalla, joka joutui pienten tyttöjen yli-innokkaan hellittelyn kohteeksi... ;)