Taas tapahtuu vaikka ja mitä

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ollaan jo pitkään heitelty ilmoille ajatuksia, mutta nyt kun saatiin ensimmäinen konkreettinen asia tehtyä, vapautti se tosi paljon energiaa ja ihan toisenlaisetkin asiat aktivoituivat :) Projektin sai alulleen tarve järjestää Aurelialle oma huone. Asumisjärjestyksiä siis mietittiin moneen suuntaan niin ja näin. 

No sitten yhtäkkiä tänään aika ex tempore päädyttiin kierrätyskeskukseen ja suunnitelmat saivat konkreettisen muodon. Tässähän olisi mahtava lipasto ja tässä sopiva sänky ja tässä isoveljelle uusi kirjoituspöytä ja tässä kylppäriin kaappi ja... Pian oltiin ostettu niin paljon uusia huonekaluja, että kotiin päästyämme piti ryhtyä töihin, raivaamaan tilaa. Se on hauskaa touhua se! Vihdoinkin sain esim järjestettyä ne kaikki sikinsokiset vuosientakaiset tärkeyspaperit oikeisiin mappeihin ja tyhjennettyä melkeinpä suorastaan pelottavan kaappini, jota kutsun osuvasti romukaapiksi. Siellä olikin kyllä taas vaikka ja mitä. Ihan terveellistä tyhjentää sellaista kaappia aina silloin tällöin... Löysin mm. vanhoja soittotreenivihkoja vuodelta 2003. Hämmästyin, kuinka viisaasti oivaltanut joitakin asioita jo silloin. Sieltä kaikenlaisen avautumisen seasta löytyi mm. tällainen miete 17.7.03:

SOITON ILOA

saa tuottaa ääntä itse

saa tuottaa erilaisia ääniä ja itse päättää millaisia

saa löytää riffejä ja melodioita, monenlaisia tunteita

saa upota musiikin tilaan

saa nauttia äänistä

saa löytää äänien välisiä yhteyksiä ja jatkumoita

saa oppia, saa oppia oppimaan, saa oppia ajattelemaan, saa oppia tuntemaan itseään ja mieltymyksiään

saa aihetta ihmetellä ja ihastella

 .

Tällaisessa hyvässä nosteessa yhtäkkiä myös hyvin pitkään vaipuneena ollut keikkapuhelimeni heräsi! Miten ne asiat tapahtuvatkin aina sitten yhdellä rytinällä. You wait for a bus and then they all turn up at the same time. Keikoilla tarkoitan sellaisia "ihan oikeita" keikkoja, joista maksetaan "ihan oikeaa" palkkaa. Eli tällä viikolla menen Kymi Sinfoniettaan töihin. Treenit huomenna ja konsertit ke ja to. Ihan reipas aikataulu etten sanoisi... Mutta ihan mahtavaa pitkästä aikaa soittaa "ihan oikean" orkesterin kanssa :) Melkein jo vähän alkoi jännittää... :)

Löysimme muuten hauskan kahvilan, jossa oli löhöilypaikka rappusten alla. Ja paljon paljon leluja pienen tytön makuun. Aivan huippua! (puuha-petestä)

 .

.

Sydämen ääntä kuuntelemassa

Sepelipeite rakoilee kevään edetessä :)

.

Nyt todellakin tuntuu, että ihmeitä on! :) Olen huomenna lähdössä Jyväskylään pitämään rentoutuskonserttia. Konsertti on mallia artisti maksaa, ja pyrin peittämään kulut lipputuloilla. Sisälläni olen luottavainen, sillä sydämessäni tiedän, että tämä juttu vain on sellainen, että minun kuuluu tehdä se. Yksinkertaisesti luotan, että saan sen taloudellisesti menemään yksiin. Ihan siitä alkaen, että minulla on varaa matkustaa sinne, jne vaikka tili jo jonkin aikaa on ollut lopulla. Jotenkin vain olen onnistunut pysymään rauhallisena ja luottavaisena. Ja usko tai älä!!! Tänään, päivää ennen junamatkaa - todellakin! - huomasin, että tililleni oli ilmestynyt rahaa! Jihuu, tämä onnistuu! :) Ihan mahtava fiilis, että elämä pitää huolta kun rohekasti seuraa sydämensä ääntä! Kaiken kaikkiaan sisälläni on vahva tunne, että tämä onnistuu. Se tuntuu erittäin hyvältä! <3

Ihanan aurinkoinen päivä! Poskia kuumottaa, olen tainnut saada aurinkoa! :) Siskoni perheineen tulivat kylään ja hiekkalaatikolla oli hauskaa yhteistä tekemistä. Ja kukkalöytöjäkin tehtiin.

Hiekkapyramideja ja arkeologisia kaivauslöytöjä.

Beibihevonen saa vauhtia keinussa.

 .

Siskot ovat kyllä kullan arvoisia! Se, että joku on elänyt samat lapsuudenasiat läpi ja tietää mistä on kyse kun avautuu hankalista asioista, se on todella hieno asia. Korkkasimme kesäkauden vilauttelemalla valkoisia käsivarsiamme parvekkeen auringossa jutellen. Tuki tällaisten asioiden käsittelyssä on kyllä todella arvokasta ja tärkeää. Kiitos ihana sisko! <3

Valonpilkahduksia

Onneksi on valonpilkahduksia! Jo aamusta oli upean värinen auringonnousu, tosin se punainen väri ei jotenkin tarttunut kameraan... Ilahduin silti :)

Valittajasta valopilkuksi, tähän haasteeseen oli pakko tarttua! Ja se osoittautuikin hyväksi jutuksi, sillä päivään mahtui monia vaikeita hetkiä. Haastan sinutkin mukaan! Täältä lisäätietoja!

Tartu haasteeseen olla valittamatta 21 päivän ajan. Se muuttaa tapasi ajatella – paremmaksi.

"Huomaa, että jos sinulla on aikaa nurista ja valittaa jostakin, sinulla on myös aikaa tehdä jotain asialle."
- Anthony D'Angelo

Tosiaan. Haastavissa tilanteissa vain pidin suuni kiinni tai vastasin vain lyhyesti selkeisiin kysymyksiin. Onnistuin (ainakin omasta mielestä) olemaan valittamatta. Onkin oma juttunsa, missä menee raja valittamisen ja ikävien asioiden esiin nostamisen välillä. Jälkimmäinen kun kuitenkin useimmiten on välttämätön kyseisten tilanteiden korjaamiseksi. Valittamisen lopettaminen ei ole sama asia kuin ongelmien lakaiseminen maton alle.

Oikeastaan asioissa on aina puolensa, joten miksi muutenkaan pitäisi nostaa esiin valituksen aiheet, kun voisi nostaa esiin hyvät puolet? Tulin tänään todella iloiseksi siitä, kun meikkaamisesta puhuessamme työkaverini kehui hiuksiani ja kampaustani. Siis tätä värjäämätöntä ja itse leikkaamani pehkoa! Kiitin häntä ja sanoin suoraan kuinka iloiseksi tulin :) Se oli asia, jonka sanomatta jättäminen ei olisi haitannut mitään, mutta taas sanominen sai valtavasti hyvää mieltä aikaan. Haluan itsekin tehdä lisää tätä!

Unelmointia... :)

Iltapäivällä tapahtui hieno ja yllättävä käänne. Oli yksi niistä vaikeista hetkistä ja yritin kaikin voimin ajatella itselleni edes jotakin hyvää. Lopulta kun en muuta keksinyt tein kuten ennen vanhaa tehtiin. Rukoilin. Olo ei muuttunut salamaniskusta. Mutta hetken kuluttua tapahtui samanaikaisesti kaksi upeaa asiaa. Ensin tuli epäonnistumisasiaan liittyvä sovitteluviesti ja heti perään siskoni soitti ja pyysi kylään. Tulin niin iloiseksi, että ponkaisimme Aurelian kanssa kotisohvalta ajotielle vartissa! Siis siinä ajassa käytiin pissit ja pakkaamiset ja pukemiset ja pulkalla 500m autolle ja putsattiin se lumesta. Kyllä sitä vain pystyy vaikka mihin jos on oikein motivoitunut! :)

Oli ilahduttavaa olla siskon luona. Paransimme maailmaa ja pohdimme elämää <3. Tämäkin päivä oli kaikesta huolimatta täynnä hyviä asioita! Kiitos! <3

Kakkukikkailua ja smurffitietoutta

Olen aika hyvin oppinut erottamaan ja poimimaan esiin hyvät asiat omassa elämässäni. Mutta oi! Kunhan vielä opin hyödyntämään tätä samaa taitoa parisuhteeseen, niin varmasti sekin pääsee aivan uudenlaiseen nousuun. Mieheni tuskin innostuu, jos tänne blogiin raportoin kovasti parisuhdettamme (ja ketä se nyt edes kiinnostaisi...). Mutta esimerkinomaisesti jos tästä päivästä kuitenkin luettelen hyvät jutut, niin onhan minulla aika ihana mies, vai mitä! :)

*Kävi aamukymmeneltä kirjastossa hakemassa meille Back to the Future 1-elokuvan.

*Kävi samalla kaupassa.

*Toi tullessaan minulle synttärilahjaksi hellävaraista tiskiainetta herkkänahkaisille, vai oliko se ..herkkäihoisille...? (Tapio antaa minulle aina siivous/kodinhoitoaiheisia lahjoja, romanttista, ..eikö?). Ja vielä toinenkin lahja minulle: Tiskihanskat, mutta ei minun kokoa, vaan hänen omaa ..kokoaan, sisältäen lupauksen tiskata vähintään kerran kuukaudessa :D

*Kehui ja söi hyvällä ruokahalulla tekemiäni raakakakkuja.

*Tiskasi vieraitten lähdettyä <3

*Pesi ainakin neljä koneellista pyykkiä.

Tänään siis tosiaankin pääsin jälleen kakkukikkailuun :) Tuli aika villejä kakkuja, kaipaavat ehkä hieman hienosäätöä, ennen kuin reseptit julkaistaan :P Tai no, mansikkakakusta tuli tosi hyvä, sen resepti on suunnilleen sama kuin tämän, mutta mustaherukoiden ym. tilalle 1kg sulaneita pakastemansikoita, joista mehut valutettu pois.

Kakun leikkaaminen vaati keskittymistä.

Niin, se toinen kakku oli tosiaan vähän villimpi. Alempi kerros makua spirulina-raakakaakao-lime ja päällimmäinen (raaka-)valkosuklaamousse. Maku oli vahva ja virkistävä, ja ulkonäkö lähinnä pinaattimunakas... Ja se lässähti tosi tyylikkäästi kun poistin irtopohjavuoan reunat, kunnes hiffasin laittaa sen pakastimeen hetkeksi... Tämä kakku oli todella täyttävää! Ennen puolta päivää nautitut raakakakut pitivät nälkäämme niin tehokkaasti, että söimme seuraavan kerran vasta kuudelta illalla... :) Reseptiä laitan kehiin kunhan hieman kehittelen tätä ideaa eteenpäin.

Aurinko on mahtava! Pelkästään sen näkeminen tekee ihmeitä tähän vuodenaikaan. Maailma näyttää heti niin upealta!

Oikea syntymäpäiväni oli eilen. En meinannut muistaa sitä, ennen kuin puhelimeen tuli onnitteluviestejä. En edes, vaikka jouduin kirjoittamaan hetun lipuntarkastajan lappuun. Oma korttini oli kyllä voimassa, mutta se oli jäänyt kotiin, joten lainasin mieheni korttia päästäkseni sinne (kotiin). Tässä arvokasta tietoa kaikille, jotka vahingossa tai tarkoituksellisesti matkustavat jonkun toisen kortilla: Jos tarkastajat tulevat, ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA NÄYTÄ NIILLE SITÄ KORTTIA! Sano suoraan, että kortti jäi kotiin, tai jos pystyt, teeskentele ensin etsiväsi sitä vimmatusti. Tarkastajat nimittäin ottavat kortin pois kokonaan ja kortin haltija pääsee vasta parin päivän viiveellä hakemaan sen jostain toimistosta. Tässäkin veemäisessä tilanteessa oli hyvää. Paitsi, että opin yllämainitun asian, olivat muut matkustajat kovin empaattisia ja pitivät puoliani tarkastajia vastaan. Tuli oikeasti tippa linssiin, kun matkustajat niin välittivät. "Sympatiat on kyllä ihan täysin sun puolella!"

Herkullinen isänpäivä

Liikutuin konsertissa. Soittaessani. Sitä ei ole koskaan aiemmin tapahtunut minulle. Suomalaisen barokkiorkesterin isänpäiväkonsertti. Soitimme Bachin a-molli viulukonserton hidasta osaa. Se on niin mielettömän kaunis, etenkin barokkiorkesterin vahvalla ja sielukkaalla soundilla. Mutta ei se oikeastaan ollut se musiikki pelkästään, vaan se yleisössä tapahtunut kollektiivinen käsinkosketeltava herkistyminen. Samanaikaisesti eri puolella yleisöä ihmiset nostivat kätensä pyyhkiäkseen kyyneleitä tai peittääkseen suunsa haltioituneena. Liike jatkui koko osan ajan, aina eri paikassa salia eri ihmiset tekivät samoja tiedostamattomia kädenliikkeitä. Sain tosissani pyristellä kyyneliä vastaan. Varsinkin kun eturivin pieni tyttö nojautui isänsäänsä vasten painaen päänsä tämän syliin ja isä vastasi laittamalla kätensä pienen tytön ympärille. Isänpäivä <3

Backstagetunnelmaa keikan jälkeen.

Oli siellä muitakin mahtavia biisejä. Viimeisessä numerossa svengasi hurjasti tamburiinin ja jänisräikän tahtiin :) Konsertin jälkeen minulla oli ilosta, onnesta ja liikutuksesta niin klöntti kurkussa, että en pystynyt edes puhumaan vastaakseni muiden soittajien kiitoksiin ja hehkutuksiin.

.

Isänpäivämme alkoi kakkuaamiaisella. Mallia raakakakku, tietysti :) Mustaherukka-suklaamoussekakku. Olipas hyvää! Ja kaikki tykkäsivät, myös vaativammat suut :) Resepti oli ihan täysin hatusta ja inspiraation vallassa kyhätty ja huomasin lopputuloksesta, että joitakin juttuja tekisin ensi kerralla toisin. Laitan siis tähän sen reseptin, miten toisella kerralla tekisin.

Pohja: 

2dl liotettuja manteleita ja pähkinöitä (kaada liotusvesi pois)

1 dl liotettuja kuivahedelmiä, esim mulpereita ja rusinoita sekä hieman liotusvettä. HUOM! Säästä puolet näistä suklaatäytettä varten!

Ajetaan blenderissä sileäksi ja kaadetaan kippoon.

Joukkoon sekoitetaan:

50g sulatettua voita

(pastöroimatonta jos haluat hifistellä raakakakulla)

2 rkl lucumaa

2 rkl carobjauhetta

lopuksi manteli/kookos/tms-jauhetta niin paljon, että tulee kiinteä massa

Laitetaan jääkaappiin koventumaan siksi aikaa, kun tehdään täyte.

Pohja.

.

Mustaherukkatäyte:

Näyttää punajuurimajoneesilta.

Tämä kannattaa laittaa keskimmäiseksi eikä ylimmäiseksi, kuten tein, koska tämä on jäykempää kuin suklaamoussetäyte. Niin kakkua on helpompi leikata.

Kaikki ainekset blenderissä sekaisin:

3 pussia sulaneita mustaherukoita

1 dl sulaa kookosöljyä, jossa myös sulaa hunajaa maun mukaan
1 avocado
Ripaus steviaa tms.

Levitetään kakkupohjan päälle. Laitetaan takaisin jääkaappiin suklaamoussenteon ajaksi.


Suklaamoussetäyte:

Muista nuolla kaikki välineet ja kipot!

n 1dl raakakaakaomassaa, 1dl kookosöljyä ja 1 rkl hunajaa. Sulatetaan vesihauteessa, mutta annetaan pysyä kädenlämpöisenä. Jos vaikuttaa liian kuumalta, laita jääkaappiin hetkeksi. Jos on liian kuumaa, niin kananmunat hyytyy!

6 kananmunaa + ripaus steviaa (tms). Vatkataan kovaksi vaahdoksi.

Loput liotetuista kuivahedelmistä sekä liotusnesteestä blenderiin, sekaan fiiliksen mukaan reilusti jauhoja, esim lucuma, maca, carob, raakakaakaojauhe. Ajetaan tuhdiksi massaksi mahdollisimman vähän nesteen kera.

Yhdistetään kaikki ainekset suklaamoussemassaksi ja kaadetaan mustaherukkatäytteen päälle. Laitetaan jääkaappiin vähintään tunnin ajaksi. Tarjoillaan hyvän seuran kera. Kakku on supertuhtia, ei tarvitse kyytipojaksi sen hyvän seuran lisäksi juurikaan mitään. Juomana meillä oli itsepuristettua luomusitruunan mehua veteen laimennettuna. Joukkoon muutama tippa steviaa sekä inkivääriteestä tehtyjä jääpaloja. Superslurps!!

Saa olla onnellinen jos haluaa

Aika ihmeellinen viikonloppu! Pitkästä aikaa koko perhe koolla yhdessä viettämässä viikonloppua, aurinkoinen ja kirpeä syyskeli ja leppoisaa touhuilua. Minua ilahduttaa, kuinka perheemme eri-ikäiset lapset touhuilevat keskenään niin sujuvasti. 

Kiinnostus tammenterhojen keräilyyn yhdistää taaperoa, alakouluikäistä ja teiniä. Legoihin syventyvät yhtä lailla lisäksi myös keski-ikäinen mies ja rouva. Jopa epäpizza kelpasi koko porukalle. Tai melkein, sillä pienin pizzansyöjä oli luullut, että epäpizza olisi sama kuin epäleipä ja nosti haloon kun huomasi asian laidan...








Syksyn värit hehkuvat ihanasti! Erään talon pihalla oli upeat kukkaistutukset vielä täysissä voimissaan muistona taakse jääneestä hienosta kesästä.


Yhteenkuuluvuuden tunne on varmaan yksi onnellisuuden tärkeimmistä aineksista, ja siitä varmaan on kiittää tätä hienoa viikonloppua. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin olla mukavien ihmisten ympäröimänä! Olen onnekas, kun saan olla sellaisten seurassa! Yhdessäolo perheen kanssa oli todella ilahduttavaa, ja lisäksi oli myös hienoa tavata kotiäitikavereita. Aurelian ollessa hoidossa ei -yllätys- ole tullut hengailtua leikkipuistossa enkä siksi ole päässyt höpöttämään kotiäitikavereiden kanssa. Pikkuiset kaveruksetkin olivat innoissaan nähdessään toisensa :)

Aurelia ja Emma-ystävänsä tunnelmallisessa leikkimökissä.

 

Aurelia on niin söpö syyshaalarissaan, kuin pieni vaaleanpunainen teletappi :) Kävelee hauskasti peppua pyöritellen ja astelee jaloillaan hellyyttävän tassumaisesti <3 Tässä viisi sekuntia tyylinäytettä.

Onko pakko olla onnellinen?, kysyi kahvakuulailija Kukka Laakso tarkkanäköisessä blogikirjoituksessaan. Käy kurkkaamassa osuvia näkökulmia!  Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että etsimämme on ihmisellä jo valmiiksi sisällään. Ei tarvitse käydä onnellisuushöpöttäjägurukurssia, mutta joskus sellainen voi auttaa jotakuta löytämään sisimmästään sen ehkä piilossa olevan kipinän ja potentiaalin. Tai sitten ei. Voi se herätä muutenkin. Vastasinkin hänelle, että onnellisuus on mielentila, jonka voi valita jos haluaa. Mutta ei todellakaan ole pakko jos ei halua ;) 


"Mikään ei ole onnetonta, ellei sitä pidä sellaisena. Ja toiselta puolelta jokainen osa on onnekas sille, joka kantaa sen rauha mielellään." -Aurelius

Mustasaaren seikkailut

Kun Aurelia oli ihan pieni, mahduin soittamaan Aurelia kantoliinassa. Tänään testasin soittoa Aurelia selkärepussa. Toimiihan se :)

Väsynyt reppumatkaaja. Ja näköjään aika väsynyt basisti myös...

Kun Aurelia oli pienempi sujui soitto näin.

Oli jälleen hulinaa lasten musiikkileirillä, mutta onneksi siellä on runsaasti lapsenhoitajia ja minulle jäi sen ansiosta hieman luppoaikaa istuskella ja höpötellä muiden opettajien kanssa. Olikin aika hyviä ideoita ilmassa mm. että miten voisi jatkaa tätä hienoa leirimeininkiä talvikaudella musiikkiopistoissakin. Että kai minun on sitten mentävä takaisin sinne musiikkiopistomaailmaan... 

Leiriläisiä

Leiripäivän jälkeen suuntasimme Mustasaareen, jossa siskoni on töissä. Hauska reissu vaikka alkoikin sataa eikä meillä ollut sadevaatteita.

Mustasaaren laivassa.

Mustasaaren kanoja.

Mustasaaren lammas.

Mustasaaren puututkija.

Mustasaaren talo.

Mustasaaren ruohosipulia.

Mustasaaren jättiläiskorvapuusti.

Kotimatkalla bussia (ja poikia) odotellessa kävimme Aurelian kanssa Tiimarissa. Ajattelin, että ostaisin Aurelialle pallon kun se niin tykkää niistä. Aurelia menikin suoraan ottamaan Nalle Puh -pallon. Kävimme maksamassa sen ja sanoin Aurelialle, että nyt lähdetään koska kauppa menee kiinni. Aurelia söpöläinen katsoi minua hieman pettyneesti mutta nyökkäsi ymmärtäväisesti ja vei pallon takaisin hyllyyn ja alkoi lähteä ovea kohti. Minun piti ihan useamman kerran selittää, että pallon saa kyllä ottaa mukaan kotiin :)

Aurelia piti tiukasti huolta pallosta koko loppumatkan.

Kesä kuivaa!

Tänä aamuna lasten musiikkileirillä oli aivan järjetön hulina. Alkoi vissiin pienoinen väsy painaa pienempää ja isompaakin. Aureliakin viihtyi paremmin selkärepussa kuin viulun ääressä. Tosin aluksi hän kyllä halusi taas kovasti soittaa. Hauska kohta oli, kun kappaleessa vaihtui pizzicato, eli soittajat laittoivat jousensa pois ja alkoivat näppäillä kieliä sormilla. Aurelia katsoi minua hätääntyneenä ja alkoi ulista ja ojensi minulle jousensa ikään kuin olisi sanonut hei apua mihin minä tämän jousen nyt laitan!!? Otin häneltä jousen pois ja hän alkoi tyytyväisenä näppäillä muiden mukana :) Harmi jälleen kamera jäi kotiin, olisi saanut niin hienoja kuvia kun Aurelia istui sellopultissa muiden sellistien seassa ja oli niin messissä!

Mutta tosiaan hulinaa riitti ja Aureliakin meni levottomaksi. Satoi kaatamalla ja kaikki oli märkää. Aurelia kiukutteli ja opettajatkin keskenään kiukutteli. Vihdoin oli aika lähteä superväsyneen Aurelian kanssa kotiin ja päiväunille. Samalla kun yritin päästä autolle mahdollisimman nopeasti, ettei kastuttaisi ja kannoin Aureliaa toisella kädellä ja työnsin kärryjä toisella kädellä ja puhuin puhelimeen handsfreella joku lapsista rupesi soittamaan kilikelloa älyttömän energisellä pienen lapsen tarmokkuudella tauon päätteen merkiksi. Meinasi käämi palaa. Vihdoinkin sain kaikki märät tavaramme ja itsemme pakattua autoon ja ajoin paikalta pois. Ja tapahtui mieletön ihme. Groove FM soitti ihan hiljaisesti meille tahmeanhidasta ja letkeää funkkia. Minä muistin yhtäkkiä hengittää ja oli kuin aika olisi pysähtynyt kokonaan ja koko olemukseni täytti mahtava hyvän olon tunne. Vilkaisin Aureliaa ja näin kuinka pienet silmät painuivat autuaasti kiinni. Jes!!!! Ihan kuin aurinkokin olisi ruvennut paistamaan. Elämä hymyili, ja leveästi :)

Aurelia 4kk.

Onnellisesti kotona pääsin relaamaan, sillä mummo lähti työntelemään Aureliaa ja perheen miesväki lähti uimahalliin. Tupla-jesss!! Ja nyt aurinko jo oikeastikin paistoi. Keitin hyvää kahvia ja hengailin parvekkeella. Ja se elämä edelleen vain hymyili :)

Kun Aurelia heräsi lähdimme leikkipuistoon. Mummon kanssa leikkivät hiekkaleikkejä ja minä lähdin juoksulenkille. Tuli bongattua yhtä sun toista matkan varrelta.

Tädyke, latinaksi Veronica, eli rakas siskoni <3

Pariton cityjoutsen.

Joka uskaltautui tosi lähelle.

Reppana. Ruoho tosiaan on vihreämpää aidan toisella puolella...

Leikkipuistosta löysin mummon ja Aurelian täysissä tohinoissa ison korikeinun kimpussa.