Tänä aamuna lasten musiikkileirillä oli aivan järjetön hulina. Alkoi vissiin pienoinen väsy painaa pienempää ja isompaakin. Aureliakin viihtyi paremmin selkärepussa kuin viulun ääressä. Tosin aluksi hän kyllä halusi taas kovasti soittaa. Hauska kohta oli, kun kappaleessa vaihtui pizzicato, eli soittajat laittoivat jousensa pois ja alkoivat näppäillä kieliä sormilla. Aurelia katsoi minua hätääntyneenä ja alkoi ulista ja ojensi minulle jousensa ikään kuin olisi sanonut hei apua mihin minä tämän jousen nyt laitan!!? Otin häneltä jousen pois ja hän alkoi tyytyväisenä näppäillä muiden mukana :) Harmi jälleen kamera jäi kotiin, olisi saanut niin hienoja kuvia kun Aurelia istui sellopultissa muiden sellistien seassa ja oli niin messissä!
Mutta tosiaan hulinaa riitti ja Aureliakin meni levottomaksi. Satoi kaatamalla ja kaikki oli märkää. Aurelia kiukutteli ja opettajatkin keskenään kiukutteli. Vihdoin oli aika lähteä superväsyneen Aurelian kanssa kotiin ja päiväunille. Samalla kun yritin päästä autolle mahdollisimman nopeasti, ettei kastuttaisi ja kannoin Aureliaa toisella kädellä ja työnsin kärryjä toisella kädellä ja puhuin puhelimeen handsfreella joku lapsista rupesi soittamaan kilikelloa älyttömän energisellä pienen lapsen tarmokkuudella tauon päätteen merkiksi. Meinasi käämi palaa. Vihdoinkin sain kaikki märät tavaramme ja itsemme pakattua autoon ja ajoin paikalta pois. Ja tapahtui mieletön ihme. Groove FM soitti ihan hiljaisesti meille tahmeanhidasta ja letkeää funkkia. Minä muistin yhtäkkiä hengittää ja oli kuin aika olisi pysähtynyt kokonaan ja koko olemukseni täytti mahtava hyvän olon tunne. Vilkaisin Aureliaa ja näin kuinka pienet silmät painuivat autuaasti kiinni. Jes!!!! Ihan kuin aurinkokin olisi ruvennut paistamaan. Elämä hymyili, ja leveästi :)
 |
| Aurelia 4kk. |
Onnellisesti kotona pääsin relaamaan, sillä mummo lähti työntelemään Aureliaa ja perheen miesväki lähti uimahalliin. Tupla-jesss!! Ja nyt aurinko jo oikeastikin paistoi. Keitin hyvää kahvia ja hengailin parvekkeella. Ja se elämä edelleen vain hymyili :)
Kun Aurelia heräsi lähdimme leikkipuistoon. Mummon kanssa leikkivät hiekkaleikkejä ja minä lähdin juoksulenkille. Tuli bongattua yhtä sun toista matkan varrelta.
 |
| Tädyke, latinaksi Veronica, eli rakas siskoni <3 |
 |
| Pariton cityjoutsen. |
 |
| Joka uskaltautui tosi lähelle. |
 |
| Reppana. Ruoho tosiaan on vihreämpää aidan toisella puolella... |
Leikkipuistosta löysin mummon ja Aurelian täysissä tohinoissa ison korikeinun kimpussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti