Kotiäitien puistojumppa meinasi saada surkean lopun, paikalle ei tullut ketään... Mutta onneksi luottokotiäitikaverini Tarja oli puhelinsoiton päässä ja menimme keskenämme huhkimaan, mahtavaa! Leikkipuistossa pystyy treenaamaan yllättävän tehokkaasti, käytimme penkkejä (dipit, punnerrukset, erilaiset vatsat), katoksen reunoja (leuat), keppejä (selkä), hiekkalaatikon reunaa (askellukset ja pomput) sekä omaa kehoa (erilaisia hyppyjä ja jalkaliikkeitä). Taustalla jylisi ukkonen komeasti, mutta ei sentään yltänyt tänne saakka.
 |
| Treenin lomassa piti käydä viihdyttämässä pikkuisiakin. |
Treenin jälkeen saimme lounaskutsun Tarjan luokse. Jes, niin mukavaa kun on tällaisia ystäviä! :)
Erityistä iloa tuovat myös kotikatumme upeasi kukkivat puut!
Toinen päivän kohokohta oli pitkästä aikaa kunnollinen bassotreeni. Kaivoin esiin Panu Pärssisen tekniikkavihkosen ja tein sen pohjalta itselleni treeniohjelman, jota oikeasti noudatinkin. Melko kuivakkaa tietysti treenata pelkkää tekniikkaa, mutta se tuntui todella mielekkäältä ainakin näin pitkän tekniikkatreenitauon jälkeen. Ja heti perään kun soitin erästä biisiä huomasin, että tästä yhdestäkin tekniikkatreenisessiosta oli tosi paljon hyötyä! Täytyy yrittää järjestää enemmän tätä! Treenin jälkeen olin ns. väsynyt mutta onnellinen ja tosi nälkäinen. Olin siis oikeasti tehnyt jotain.
Illasta notkuin leikkipuistossa ja puhuin puhelimessa. Hieman on tässä säätämistä erinäisten keikkojen ja lastenhoitokuvioiden kanssa. Mutta asian erinomaisen loistava puoli on se, että tuli soiteltua sellaisia kavereita läpi, joihin en ole ollut yhteydessä tosi pitkään aikaan. Vaikkei säädöt vielä ratkenneetkaan niin kuulumisten vaihdosta tuli tosi hyvä mieli! Illalla Aurelian nukahdettuakin jatkoin puhelimessa pölöttelyä :) Onneksi elämä järjestää tällaisiakin tilaisuuksia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti