Sisäinen palo

Pääsin neulatyynyksi pitkästä aikaa. Ranne oli heräessäni mennyt kipeäksi ja eikun hoitoon :) Tuntui todella tehokkaalta ja hyvältä, vaikka se vieläkin on kipeä. Neulat <3 Ja tässä ilmainen mainos mahtavalle akupunktioterapeutille  :)

Sain myös maistaa aivan tajuttoman hyvää jäätelöä! Suomalaiselta kotitilalta pohojammaalta omien lehmien maidosta tehtyä. Raaka-aineet vain oikeita jäätelön aineita, eli kermaa, kananmunaa, sokeria ja vaniljaa. Kermakin homogenisoimatonta. Maistiaisissa oli myös mansikkasorbettia, jossa oli 70% mansikkaa ja joka myös maistui taivaalliselle! Normaalissa mansikkasorbetissahan mansikkaa on sellaiset 5%-luokkaa...

Näillekin haluan antaa ilmaisen mainoksen :)

Klikkaa tästä.

Tänään on ollut myös pohdintapäivä. Sellaiset ovat hyviä, sillä asiat ainakin liikahtavat johonkin, vaikkeivät aina heti ratkeaisikaan. Tällä erää olen miettinyt ja joutunut myöntämään, että vähän kadehdin niitä, jotka käyvät tavallisissa töissä ja elävät tietyllä tavalla "turvallista" arkea, jossa tiedetään etukäteen tapahtumat niinkin pitkälle, että voi tehdä useamman kuukauden tai vuosien suunnitelmia. Kun minulta kysytään mitä teen syksyllä, niin joudun vastaamaan, että ei minkäänlaista hajua. Hyvä jos tiedän edes mitä huomenna teen. Se on tavallaan kyllä vapautta (voi tehdä mitä milloinkin sattuu päähän pälkähtämään), mutta toisaalta elämässä on toisinaan ihan kiva olla sellainen jokin punainen lanka tai laajempi hahmotus, että missä mennään, ettei mene ihan haahuiluksi kaikki oleminen.

Tavallaan pääsisin tosi paljon helpommalla jos päästäisin kunnianhimostani irti. Voisin olla tyytyväinen leikkipuistossa hengailija ja kahvinjuoja. Ja sitten jonain päivänä mennä johonkin perusduuniin. Ja miten se peruskaava nyt meneekään. Mutta joku siinä on, että haluan vain jatkaa. Jokin sellainen palo, joka pitäisi ensin tukahduttaa, jotta voisi mennä perusduuniin. Ja vaikka jatkaminen on melkein liian vaikeaa ja hankalaa tässä elämäntilanteessa ja vaikka tuntuu, ettei ole pienintäkään järkeä koko touhussa, niin pidän sitä paloa aivan äärimmäisen arvokkaana asiana ja siitä luopuminen olisi vähän sama kuin heittäisi sielunsa roskikseen. Siispä en voi muuta kuin yrittää pitää asioita liikkeessä edes sen vertaa, etten jumitu ihan kokonaan. Ehkä sillä tavalla elämä taas jonain päivänä tulee vastaan ja auttaa eteenpäin.